1 Tim. 1:3-7

”Niin kuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armo-taloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.”

Kiitos Herralle tästä Sanasta, jonka Hän on antanut meitä varten. Viime viikolla aloitimme tämän kirjeen tutkimisen ja muistamme, että Paavali kirjoitti tämän kirjeen Timoteukselle, hänen oikealle pojallensa uskossa. Me opimme, että terveen seurakunnan auktoriteetti on yksin Jumalan Sana, että pelastajamme on kolmiyhteinen Jumala ja että seurakunta koostuu pelastetuista syntisistä, jotka ovat saaneet armon, laupeuden ja rauhan Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta. Tänään katsomme terveen seurakunnan taistelua totuuden julistamisen puolesta ja kuinka se on seurakunnan päätehtävä. Lopuksi katsomme mikä on totuuden päämäärä kristityn elämässä?

Huomatkaa totuuden ensisijaisuus.

Jae 3
”Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi” Jos sinulla olisi mahdollisuus kirjoittaa kirje nuorelle saarnaajalle, ohjeistaen hänelle seurakuntatyön Raamatullisen teologian, mitä sinä olisit sanonut hänelle ensimmäisenä? Olisit ehkä kirjoittanut: ”Muista aina rakastaa niitä, jotka Herra on antanut sinun paimenuuden alaiseksi. Rakasta heitä kaikesta sydämestäsi.” Tämä olisi hyvä neuvo, Raamatullinen neuvo ja Paavali antaa tämän neuvon Timoteukselle, mutta myöhemmin. Ehkä kirjoittaisit: ”Rukoile seurakuntalaistesi puolesta. Tuo heidät rukouksessa jatkuvasti Jumalan eteen, muista, että sinun esirukouksesi heidän puolesta on ratkaisevaa heidän kasvussaan Kristuksessa.” Tämäkin olisi todella hyvä neuvo, Raamatullinen neuvo, mutta Paavali antaa sen myöhemmin. Sen sijaan hän antaa neuvon, jota tuskin kukaan meistä olisi ajatellut antaa ensin: ”Käske eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi”. Timoteuksen kuuluu taistella totuuden puolesta ja varmistaa, että seurakunnassa ei ole harhaoppia. Meidän täytyy taistella totuuden puolesta. Totuutta ei voida uhrata minkään kustannuksella Jumalan seurakunnassa. Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Jos meillä ei ole totuutta, meillä ei ole häntä. Jeesus sanoit, että totuus on tekevä meidät vapaiksi. Jos meillä ei ole totuutta, meillä ei ole vapautta.

Totuuden vastakohta on valhe. Valheiden isä on paholainen ja luonnolliset ihmiset, jotka eivät ole vapautetut Kristuksen toimesta, ovat hänen orjiansa. Jos siis seurakunta hylkää totuuden -Jumalan Sanan- ei tämä ole Jumalan seurakunta. Totuus on perusta, jolle seurakunta kuuluu rakentaa. Totuus on se lähde, josta paikallisseurakuntien kuuluu saada ohjeensa kaikkeen siihen, mitä he tekevät.

Huomatkaa siis valheen todellinen vaara.

Raamatun kirjoittajat useasti lupaavat, että seurakunnat joutuvat koetukselle harhaopettajien tähden. Nämä opettajat pyrkivät vetämään jokaisen pois Jumalan ilmoittamasta totuudesta. Heitä nousee seurakunnan ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Mitä on harhaoppi? Harhaoppi kieltää ja opettaa vastoin Raamatun ydintotuuksia. Johannes kirjoitti: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki.” (1 Joh. 4:2,3). Paavali kirjoitti Galatalaisille: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8,9).

Harhaopettajat eivät ole uusi ilmiö. He ovat olleet olemassa alusta saakka. Mooses varoitti Israelia vääristä profeetoista, niinkuin kansojen epäjumalista ja heidän turmiollisesta menostaan. Harhaoppi ei rajoitu yksin jonkin välttämättömän totuuden kieltämiseen sanoissa, vaan myös teoissa. Tämän tiedämme Jeesuksen sanoista: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita… niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.” (Matt. 7:15,16, 20). Monet sanovat uskovansa Raamatun Jumalaan ja täten he vaikuttavat lampailta, mutta heidän elämänsä paljastaa, että he todellisuudessa palvovat epäjumalaa. Harhaopettaja ei siis ole vain se, joka kieltää Jeesuksen Jumaluuden, kolminaisuuden tai Raamatun auktoriteetin. Harhaopettaja on myös se, joka sanoo uskovansa tämän kaiken, mutta elämällänsä opettaa ihmisiä ajattelemaan, että minä voin rakastaa pahaa ja silti mennä taivaaseen.

Jumala on kaikkivaltias. Mitään ei tapahdu ilman, että Hän olisi sen säätänyt tiettyä tarkoitusta varten. Mikä on siis hänen tarkoituksensa harhaopettajille, jotka eksyttävät ihmisiä? Miksi Hän on sallinut heidän tuottaa paljon surua seurakunnille?

Syy harhaopettajien olemassaololle

Harhaopettajat ovat seurakunnan vaivana ensiksi sen tähden, että uskoville tulisi ilmi, että Jumala on voimallinen pitämään heidät turvassa kaiken vaarankin keskellä. Tämä opettaa meitä uskomaan ja luottamaan häneen yhä enemmän. Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä luvussa kaksi siitä, kuinka valheprofeettoja on seurakunnan keskuudessa ja kuinka he salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, mutta sanoo jakeessa 9: ”Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herruuden.” Hän opettaa omiansa ymmärtämään, että se ei ole meidän kätemme, joka pitää tiukasti kiinni Jumalasta, joka pelastaa meidät, vaan hänen kätensä, joka pitää kiinni meistä. Jeesus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä, heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:27-30).

Toiseksi harhaopettajat ovat seurakunnan vaivana, jotta tulisi ilmi, ketkä kestävät koetuksen. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.” (1 Kor. 11:19) ja ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.” (2 Kor. 13:5,6).

Kolmanneksi harhaopettajat ovat seurakunnan vaivana, jotta ulkoinen seurakunta puhdistuisi vääristä uskovista, jotka ovat valmiita hylkäämään uskon heille sopivassa tilanteessa: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1 Joh. 2:19).

Ymmärrämme siis, että vaikka Jumala tuntee omansa ja pitää heidät lopullisesti turvassa, ja vaikka harhaopettajat palvelevat Jumalan tarkoitusta, on meidän tehtävämme vastustaa heitä ja tehdä kaikkemme varjellaksemme seurakuntaa harhalta, sillä todellisetkin uskovatkin voivat hetkellisesti kärsiä paljon heidän tähden. Kaikkien varoitusten ja käskyjen tähden, jotka luemme Raamatussa koskien tätä asiaa, voisimme luulla, että seurakunnat olisivat varautuneita tähän jollakin tavalla. Luulisimme, että seurakunnat ottaisivat nämä varoitukset vakavasti ja sen tähden rukoilisivat Daavidin sanojen mukaan: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23-24). Kuitenkin monet seurakunnat eivät hetkauta korvaansa näille käskyille. Mutta Paavali käskee Timoteusta ensimmäisenä näin: ”käske harhaopettajia kavahtamaan, etteivät opettaisi valhetta.”

Emme tiedä tarkkaan mikä harhaoppi oli vallalla Efeson seurakunnassa, mutta voimme päätellä Paavalin kirjeiden sisällöstä, jotka hän kirjoitti Timoteukselle, että kyseessä oli opit, jotka kielsivät evankeliumin, Kristuksen työn riittävyyden pelastukseen. He asettivat sääntöjä pelastukselle, jotka kielsivät syömästä tiettyjä ruokia tai menemästä naimisiin. Luemme luvussa 4: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.” (1 Tim. 4:1-3).

Jakeet 4-5
”eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armo-taloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” Jos katsomme nopeasti jaetta viisi näemme, että Paavalin käsky Timoteukselle opettaa totuutta ja hiljentää harhaopettajat on rakkaus! Miksi totuus on tärkeää? Koska rakkaus, josta Paavali puhuu, ei voi kasvaa valheenmaalla, se kasvaa ainoastaan totuudessa. Tämän tähden totuus on niin tärkeää. Ainoastaan rakkaus voi rakentaa. Me emme voi korjata rakkaudettomuutta seurakunnassa mainostamalla totuudettomuutta. Totuus on välttämätön maaperä rakkaudelle. Oikean opin vähätteleminen, Raamatun jakeiden kiertäminen ei ole tie tuottaa rakastavampaa seurakuntaa. Se on varma tapa kasvattaa rakkaudeton seurakunta.

Katso nyt mistä nämä harhaopettajat tunnettiin. He puuttuivat taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin. Nämä harhaopettajat olivat kuten Paavilaiset ovat olleet läpi historian. He puuttuivat taruihin ja rakensivat opetuksensa ja vaikutusvaltansa asioiden ympärille, joista Raamattu ei puhu mitään, vaan nämä olivat yksin heidän mielikuvituksen ja turhan mietinnän tuloksia väärän voiton saamiseksi. Roomalaiskatoliset ovat läpi historian ryöstäneet rahaa mitä typerimmillä taruilla, kuten väittämällä löytäneensä Joosefin vaipan tai Marian rintamaidon tai jonkun pyhimyksen luut. He mainostivat, että näissä olisi voima vapauttaa ihmisiä kiirastulesta tai tuoda siunausta niille, jotka maksavat niiden näkemisestä tai koskemisesta tai niiden lähellä rukoilemisesta. Tänä päivänä myös karismaattiset harhaopettajat kuten Bill Johnson tai Benny Hinn, käyvät kuolleiden ihmisten haudalla ajatellen, että he saavat näin Pyhän Hengen voitelun. Benny Hinn on pitänyt opetuksen siitä, kuinka Aadam osasi lentää paratiisissa. Täyttä turhuutta ja typerää spekulointia, josta Paavali varoittaa. Mutta tällaiseen harhaopit johtavat: turhiin spekuloiviin taruihin ja sukuluetteloihin, vailla mitään hyötyä ihmisten kasvulle Kristuksessa ja hänen rakkaudessa.

Ligon Duncan kertoi esimerkin tällaisesta tilanteesta. Hän oli tullut kotiin seminaarista ja tullessaan seurakuntaan hän tapasi erään miehen, joka johti Raamattupiiriä kotonansa ilman, että seurakunnan vanhimmat tiesivät tästä. Ligon ei ollut koskaan tavannut häntä aikaisemmin ja tämän miehen ensimmäiset sanat hänelle eivät olleet: ”Mitä kuuluu?” tai ”Mikä sinun nimesi on?”. Sen sijaan hänen ensimmäiset sanat olivat: ”Kenen luulet Danielin pienen sarven olevan?” (Dan. 7:8). Hän jatkoi puolen tunnin monologiin koskien Danielin pientä sarvea kertoen, että hän on maailman johtava ekspertti Danielin pienen sarven tulkinnassa. Hänen opetuksellansa oli sielun-tuhoava vaikutus tiettyihin ihmisiin seurakunnassa. Kuulostaa hullulta, mutta tämä ei ole lainkaan harvinaista. Seurakunnan vanhimpien täytyi siirtää hänet pian pois seurakunnasta, sillä he seurasivat Paavalin ohjetta: ”Timoteus, käske heitä lopettamaan ja jos he eivät kuule, jätä heidät Saatanan haltuun.”

”loppumattomat sukuluettelot” voi viitata joko Vanhan Testamentin sukuluetteloihin, joista on oikein käytettynä paljon hyötyä, mutta nämä opettajat olivat rakentaneet taruja joidenkin nimien ympärille vahvistaakseen heidän omia harhaoppeja. Uskon kuitenkin tämän viittaavan siihen, että nämä opettajat olivat juutalaisia, ja kuten luemme jakeessa 7, he tahtoivat olla lainopettajia. Uskon heidän opettaneen, että vain juutalaiset, joiden sukupuu voidaan jäljittää Leevin heimoon kelpaavat toimimaan opettajina. Syy miksi uskon näin on, että Esran kirjan luku 2 kertoo jakeessa 63, kuinka: ”Nämä etsivät sukuluetteloitaan, niitä löytämättä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi.” Pääasia on kuitenkin se, että kaikki opetus, joka johtaa turhaan mietiskelyyn, kuuluisi hylätä.

Jumalan mielenmukainen opetus perustuu Jumalan armo-talouteen. Terveen seurakunnan opettajat ovat luotettavia Jumalan huoneenhaltijoita. He eivät keksi omia tarinoita hankkiakseen itselleen seuraajia, vaan he opettavat Jumalan varmaa Sanaa, riippumatta siitä, kuinka moni sen ottaa vastaan: ”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.” (2 Tim. 2:15). Tämän tähden haluan näyttää teille Raamatusta, miltä näyttää Jumalan todellinen palvelija verrattuna harhaopettajaan.

Jumalan palvelijan tuntomerkit

Raamatun asettaessa vaatimukset pastoreille, on tärkeää muistuttaa, että nämä ovat vaatimukset jokaiselle kristitylle, sillä pastorin kuuluu olla henkilö, joka on kypsä kristitty ja jokaisen meistä on tarkoitus kasvaa kypsäksi kristityksi. Syy sille, miksi pastoreilta vaaditaan tämä erityisesti, on, että heidän kuuluisi olla esimerkkejä toisille. Kukaan ei tule kypsäksi hetkessä, mutta Jumalan työ meissä jokaisessa tähtää tähän. Jos tahdot tietää miten kasvaa uskossa, puhun tästä myöhemmissä saarnoissa, mutta voin tiivistää sen näihin kolmeen asiaan: 1) Rukous 2) Raamatun lukeminen ja uskominen 3) Uskovien yhteys ja seurakunnan vanhimpien neuvon alle tuleminen. Paavali, kaikista kypsin kristitty sanoi: ”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1 Kor. 11:1).

Katsoessamme Jumalan palvelijan tuntomerkkejä luemme seuraavasti: ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1 Tim. 3:2-4). Terveen seurakunnan paimenet eivät ole avionrikkojia, vihaisia, toisia loukkaavia, väärä opetusta antavia, eivätkä heidän motiivinsa työhön ole rahan saaminen. Jokaista harhaopettajaa yhdistää heidän motiivinsa saada rahaa ja mainetta, Raamattu kuvaa heitä näin: ”moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä.” (2 Piet. 2:2,3); ”Papit opettavat maksusta, ja profeetat ennustelevat rahasta.” (Miik. 3:11); ”Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt. 23:28); ”Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagogissa ja tervehdyksiä toreilla!” (Luuk. 11:43).

Paavali oli täysi vastakohta tälle: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” (Apt. 20:34,35).

Jumalan oikeat palvelijat välittävät sinun sielusi hyvinvoinnista, vaikka se tarkoittaisikin sinun ylpeytesi loukkaamista. Paavali käski Timoteusta hänen toisessa kirjeessään luvussa 4: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2 Tim. 4:2-4).

Tämä on siis mitä Paavali haluaa sanoa: Terve seurakunta julistaa totuutta, mutta myös kumoaa väärät opetukset. Terveen seurakunnan opetukset eivät keskity turhiin taruihin ja uusiin ideoihin, vaan Jumalan iankaikkiseen totuuteen, joka kasvattaa meitä Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Mutta kaiken tämän päämäärä on rakkaus.

Rakkaus päämääränä

Miksi Timoteuksen täytyy saarnata totuutta, julistaa evankeliumia ja paljastaa valheet? Sen tarkoitus on tuottaa rakkaus puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Meitä kalvinisteja/reformoituja usein kutsutaan pahalla tavalla Raamattu ihmisiksi tai totuudentorviksi. Meitä ei niinkään tunneta rakkaudesta. Me emme ole kuuluisia rakkaudestamme. Tämä on johtanut joitakin ihmisiä vähentämään saarnaamista, teologiaa ja totuutta. Heidän logiikkansa on tämä: ”Jos me olemme heikkoja rakkaudessa, ehkä ongelma on se, että me välitämme liikaa totuudesta, teologiasta ja Raamatun saarnaamisesta.” Heidän diagnoosinsa on, että rakkaudettomuus johtuu liiasta totuudesta. Tämä on väärä diagnoosi. Paavali tekee selväksi, että ilman totuuden ensisijaisuutta, ei ole rakkautta. Jos meissä ei ole rakkautta, ongelma ei ole totuudessa, vaan meissä. Raamattu ei ole ongelma, meidän sydämemme ovat ongelma. Ongelma on se, että me emme ymmärrä mitä varten totuus on. Totuus on rakkautta varten, niin kuin Paavali tässä sanoo. Totuus ei ole itseään varten, vaan se tuottaa jotakin. Sanon kuitenkin, että suurimmalta osin nämä syytteet reformoitujen rakkaudettomuudesta eivät pidä paikkaansa. Ihmisillä ei ole Raamatullista ymmärrystä rakkaudesta ja siten he yhdistävät kaiken, mikä saattaa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi rakkaudettomaksi. Tätä me saamme paljon aikaan, sillä totuus saa tämän aikaan ihmisissä, joissa totuus ei ole saanut aikaan päämääräänsä: rakkautta, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta! Jos ihmisellä olisi nämä kaikki kolme, ei hän kiemurtelisi ahdistuneena kuullessaan totuuden. Joskus rakkauden osoittaminen vaatii sitä, että joudumme loukkaamaan toisen ylpeyttä ja saattamaan toisen valinnan paikalle.

Mikä siis on saarnaamisemme päämäärä? Meidän saarnaamisen päämäärä ei ole, että joku nostaa kätensä ja rukoilee rukouksen sanoen uskovansa Jeesukseen, tämän jälkeen palaten takaisin elämään maailmassa. Tavoitteemme ei ole saada tuhansia seurakuntajäseniä. Meidän päämäärämme on luonteen todellinen muutos, uudestisyntyminen, uuden sydämen saaminen, pelastus Jumalalta! Mistä tiedämme tämän tapahtuneen?

Ensiksikin rakkaudesta, joka tulee puhtaasta sydämestä, tarkoittaen, että sydän on pesty kaikesta liasta Kristuksen verellä. Tämä sydän rakastaa Jumalaa ja tahtoo tuntea hänet ylitse kaiken! Tämä sydän ei tahdo maailman tietä, se ei tahdo pitää toista jalkaa maailmassa ja toista seurakunnassa. Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” (Matt. 5:8).

Toiseksi rakkaudesta, joka tulee hyvästä omastatunnosta. He tunnustavat syntinsä Jumalalle tietäen, että heidän ainoa toivonsa on Kristuksessa. Jeesuksen sanat heille ovat: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:3,4). Pyhä Henki on heissä ja saa heidät ajattelemaan vakavasti Jumalan asioista, he tahtovat edistyä pyhityksessä, eivät ansaitakseen pelastusta, mutta ollakseen lähempänä Jumalaa ja näin heidän omatunto on puhdas.

Kolmanneksi rakkaudesta, joka tulee vilpittömästä uskosta. Tämä tarkoittaa uskoa, joka ei ole valheellinen, feikki, tekopyhä. On paljon uskoa, joka ei ole aitoa. Näet tämän siinä, miten monet seurakunnat toimivat: ”Miten voimme saada ihmisiä seurakuntaan? Kaikenlaisilla tempuilla, tekniikoilla ja konserteilla. Kaikilla asioilla mistä ihmiset tykkäävät.” Niin sanotut ”etsijäystävälliset” seurakunnat. Anna maailmalle mitä he haluavat! Sen sijaan, että luottaisimme Jumalan Sanaan ja Hengen työhön. Jos sinulla ei ole uskoa sinä sanot: ”Saarnaaminen ei ole hyvä itsessään. Rukoileminen ei ole hyvä itsessään. Meidän täytyy lisätä jotakin.” Eikä tällaista ihmistä kiinnosta, jos se ei ole Raamatussa. Vilpitön usko! Me tahdomme nähdä ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan ja hänen Pyhän Hengen voimaan tehdä Jumalan tahto hänen asettamillaan tavoilla.

Jakeet 6-7
Harhaopettajat sen sijaan, sanoo Paavali: ”Ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.”

Onko totuus saanut sinussa tilaa? Oletko sinä tullut Jeesuksen Kristuksen luokse kääntyen synneistäsi hänen puoleensa? Tiedä, että hänen ulkopuolella ei ole iankaikkista elämää. Voit saada maailmassa hetkiä, joissa luulet saavasi rakkautta, mutta tiedät varsin hyvin, että se haihtuu hetkessä. Jumalan ulkopuolella ei ole elämää, ainoastaan hengittämistä ja kaikkein pahinta, hukkumista, sillä tulee päivä, jolloin jokainen kutsutaan Jumalan eteen ja tällöin jokainen joutuu vastaamaan synneistään. Jos sinä et ole tullut uskossa Kristuksen luokse, sinua kohtaa iankaikkinen kadotus. Mutta Jumala on suuri armossaan ja rakkaudessaan ja kutsuu tänään jokaista tulemaan hänen tykönsä syntien anteeksisaamiseksi! Jokainen, joka tulee hänen tykönsä, saa myös Kristuksen vanhurskauden, jonka ansiosta uskovat saavat iankaikkisen elämän: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:16-20). Pyydän sinua, tulee tänään valkeuteen ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s