Saarnattu 11. 11. 2018

”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.” (1 Tim. 1:18-20).

Teemamme tänään näistä jakeista on hengellinen sodankäynti. Tästä aiheesta on paljon väärää opetusta tänä päivänä. Jotkut ajattelevat, että uskovan kuuluu jahdata paholaista ympäriinsä ja yrittää sitoa tätä omilla sanoilla. On opetusta, joka asettaa ihmisten katseet maallisiin asioihin, kuten rikkauteen ja menestykseen sanoen, että nämä asiat ovat sidotut siihen, miten hyvin taistelet hengellistä sotaa. Jos olet köyhä, Saatana on voitolla, mutta jos taistelet uskossa, saat lopulta mitä tahdot. Tämä vetoaa moniin ihmisiin, sillä luonnollinen ihminen haluaa näitä asioita ja on valmis näkemään vaivaa niiden tähden. Rikkauksilla ja menestyksellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä hengellisen sodankäynnin kanssa Raamatun näkökulmasta. Hengellinen sodankäynti on kristityn jokapäiväinen todellisuus ja sen päämäärä ei ole rikkauksissa, vaan jossain aivan muualla.

Jae 18
”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun.”. Paavali antaa Timoteukselle käskyn. Tämä on määräys komentajalta, jolla on Jumalan antama auktoriteetti ja takaus käsketyn asian oikeaoppisuudesta. Apostoli käyttämä sana on armeija kieltä. Tämä on kuin upseeri antaisi käskyn sotamiehelle. Kuuliaisuus käskyyn on oletettu, eikä vastaväitettä hyväksytä. Mihin käskyyn apostoli viittaa? Jakeessa 3 ja 4 luimme: ”Niin kuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin.”. Paavali luovuttaa Timoteukselle tehtävän, johon jokainen paimen joutuu elämänsä aikana tarttumaan: harhaopettajien tai niiden, jotka tuottavat hengellistä vahinkoa häätämiseen seurakuntayhteydestä, sekä heidän tuhoavien oppien kumoamiseen. Paimenella kuuluu olla kaksi ääntä, sanoi Kalvin. Yksi lampaiden kokoamista varten ja toinen susien loitolla pitämistä varten. Tänä päivänä monella ”paimenella” on ääni vuohien kokoamista varten mutta ei lampaita varten. Heillä on ravintoa sioille, mutta ei mitään lampaille. Niin kuin Herra sanoi Aamoksen kautta, niin on myös tänä päivänä monessa maassa nälänhätä Jumalan Sanasta: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä.” (Aam. 8:11-12). Syy miksi monet eivät ole löytäneet Jumalan Sanaa historian aikana on, että sukupolvet eivät ole kallistaneet korviaan silloin, kun Jumalan Sanaa on uskollisesti saarnattu. Aamoksen profetiaa ei kuulu ottaa absoluuttisesti, sillä kaikkina aikoina Jumalan Sanaa on uskollisesti saarnattu. Jumalalla on aina jäännös valinnan mukaan. Mutta monet lampaat meidän aikanamme, jolloin uskollista Sanan saarnaamista on tarjolla enemmän kuin koskaan (median tähden), eivät ole tästä tietoisia. Moni meistä on ollut tällaisessa vaiheessa elämämme aikana. Kerran olimme seurakunnissa, joissa Jumalan Sanaa ei julistettu kokonaisuudessaan, joissa ei ollut selkärankaa seistä totuuden puolesta Raamatun opetuksissa. Mutta tiedämme myös Jumalan uskollisuuden, sillä hän ei hylkää lampaitaan, vaan johtaa heidät totuuteen ja turvaan, niin kuin hän on monelle meille tehnyt kaitselmuksensa kautta. Muistakaamme siis olla kiitollisia terveistä seurakunnista, kuinka vähän niitä ikinä onkaan tai kuinka suosittuja ne ovat. Muistakaa rukouksin, että puhdas evankeliumi, laaja ymmärrys Raamatun totuuksista ja niistä tinkimättömyys, sekä Raamatulliset paimenet olisivat tämän seurakunnan pysyvä todistus Kristuksen tulemiseen saakka.
Tämä on siis Paavalin käsky Timoteukselle: pysy uskollisena totuudelle ja aja pois sudet pois lampaiden kimpusta.
Huomaa seuraavaksi apostolin antama rohkaisu: ”poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti.”. Timoteus oli tullut uskoon Paavalin saarnaamisen kautta ja sen tähden hän kutsuu Timoteusta pojakseen, mutta voimme ymmärtää, että heillä oli erittäin läheinen side toisiinsa.

Paavali ei ole ainoastaan auktoriteetin omaava apostoli, vaan myös Timoteuksen ystävä, joka välittää hänestä syvästi. Jos me välitämme toisistamme, tahdomme, että veljemme ja sisaremme ovat kuuliaisia Jumalan Sanalle, sillä suurin onni on kuuliaisuudessa Jumalalle ja suurin suru on tottelemattomuudessa Jumalalle. Me tarvitsemme rohkaisua ja muistutusta Jumalan Sanasta. Timoteus ei ollut mikään höyhensarjalainen hengellisesti, että hän olisi ollut jollakin tavalla poikkeuksellisen rohkaisun tarpeessa. Hän oli ollut Apostolin matkassa useita vuosia, saarnannut evankeliumia ja kärsinyt paljon. Hän kantoi useita Paavalin kirjoittamia kirjeitä seurakunnille ja oli kovissa vesissä keitetty mies. Silti hän, niin kuin me, tarvitsemme rohkaisua vaelluksessamme.
Paavali siis rohkaisee Timoteusta, mutta myös muistuttaa häntä vakavasti niistä profetioista, jotka hänen elämästään lausuttiin. Tämä viittaa Timoteuksen virkaanastujaisiin ja siunaukseen. Timoteus ei ollut sooloilija, vaan hänestä annettiin hyvä todistus alusta asti: ”Niin hän saapui Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta Isä oli kreikkalainen. Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.” (Apt. 16:1-2). Timoteuksesta lausuttiin ennustukset. Näiden ennustusten antajat olivat todennäköisesti jonkun seurakunnan profeettoja, jotka saivat ilmestyksen Jumalalta koskien asioita ja he välittivät sen seurakunnalle. Toinen vaihtoehto on, että apostoli Paavali itse lausui nämä ennustukset. Profeettojen virka oli välttämätön, sillä Raamattu ei vielä ollut valmis. Raamattu ilmoittaa, että seurakunta on laskettu apostolien ja profeettojen perustalle. Enää kukaan ei voi tulla ja sanoa, että Jumala on ilmoittanut hänelle, että jostakin teistä tulee sitä ja tätä tai, että näin tapahtuu elämässänne. Nyt me katsomme Jumalan Sanasta kriteerejä tiettyihin tehtäviin ja ne toimivat kutsun vahvistajana tai sen hylkäävänä.

Tässä on kuitenkin monia periaatteita, jotka ovat voimassa tänä päivänä, kuten ulkoisen todistuksen tärkeys. On tärkeää, että kukaan ei kutsu itseään seurakunnan vanhimmaksi tai palvelijaksi sivuuttamalla täysin muiden ihmisten sanaa. Oma halu on tietysti tärkeä niin kuin Paavali kirjoittaa luvussa kolme: ”jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1 Tim. 3:1). Pyrkimisessä ja haluamisessa ei siis ole mitään vikaa, mutta tämä ei ole ainut ratkaisija. Tarvitaan myös seurakunnan muiden jäsenten tunnustus, että he näkevät Jumalan kutsun toisen elämässä. Kaikkein tärkeimpänä onkin Jumalan kutsu, jonka tiedämme siitä, että henkilössä on ne piirteet löydettävissä, jotka hän vaatii. Näiden asioiden tullessa yhteen, mies siunataan seurakuntatyöhön, jolloin häntä vannotetaan Jumalan edessä suorittamaan virkansa moitteettomasti. Tämä on erityinen hetki ja kaikessa pelottavuudessaan se on myös rohkaisu, kun vastustus kasvaa ja epäilykset nousevat mieleen. Paavali käskeekin Timoteusta taistelemaan näiden nojalla! Näin pääsemmekin pääteemaamme.

Katso mitä Paavali kirjoittaa: ”että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon.”. Tässä näemme opin, jota kutsumme pyhien kestävyydeksi. Pyhien kestävyys on Raamatun totuus, joka sanoo, että ne, jotka Jumala on tehokkaasti kutsunut, hän myös vanhurskauttaa ja varmasti kirkastaa. Pyhien kestävyys on oppi, joka sanoo, että mikään ei voi ryöstää Jumalan lapsia Isän kädestä. Kristitty ei siis voi menettää pelastusta, sillä Isä on heidät valinnut, Poika on heidän edestään kuollut ja ylösnoussut ja Pyhä Henki asuu heissä ja on liittänyt heidät Kristukseen. Jumala on se, joka aloittaa työn meissä ja tekee sen myös täydelliseksi. Pietari kirjoittaa: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1 Piet. 1:23). Kristitty on syntynyt katoamattomasta siemenestä, elävän ja pysyvän sanan kautta. Sana pysyy uskovissa loppuun asti. Tämä totuus on kuitenkin vääristetty monessa valhekirkossa. Jotkut sanovat, että voit elää niin kuin paholainen, kunhan olet tehnyt intellektuaalisen päätöksen uskoa Jeesukseen. Jos olet vain sanonut uskovasi Jeesukseen, olet vanhurskautunut, mutta pyhitys on täysin vapaaehtoista. Tämä on kammottava valhe, joka vääristää koko Raamatun todistuksen pelastuksesta. Tämä valhe oli liikkeellä jo apostolin aikana: ”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.” (Room. 6:1-7). Paavali tekee selväksi, että ei ole edes teoreettinen mahdollisuus, että kristitty voisi elää synnissä tietäen tästä ilman, että hän vihaisi sitä syntiä ja kuolettaisi sen. Miksi? Sillä jos joku ihminen on Kristuksessa, on tämä uusi luomus. Ennen hän oli synnin orja, nyt hän on vanhurskauden orja ja tottelee siis vanhurskautta. Hänet on liitetty Kristukseen ja hän on kuollut pois synnin vallasta. Niin kuin Johannes kirjoitti, jos joku elää synnissä on se merkki siitä, että hän ei ole Jumalan lapsi, vaan perkeleen lapsi (1 Joh. 3:8-10).

Mutta onko kristityn elämä siis yhtä jatkuvaa pyhyyttä vailla mitään vaaraa synnin tekemisestä ja siihen lankeamisesta? Ei! Paavali käskee Timoteusta taistelemaan uskon jalon taistelun. Mikä tämä taistelu on? Se on taistelu maailmaa, lihaa, ja paholaisia vastaan. Jotkut uskottelevat itsellensä, että heidän ei tarvitse stressata kristillisestä elämästään. He uskottelevat itsellensä, kun he huomaavat jonkun synnin elämässään, että se ei ole vaarallinen. He saattavat helpottaa omatuntoansa kääntymällä Raamatussa tiettyihin jakeisiin, joissa sanotaan, että Jumalan armo on iankaikkinen tai että Kristuksessa ei ole mitään kadotustuomiota. Tällainen tapa toimia on väärin ja vaarallista. Pyhien kestävyys ei tarkoita mitään sen vähempää kuin sodankäyntiä, joka on raakaa ja usein tuskallista. Kristityn elämä ei ole nukkumista ja synnin silittämistä. Raamattu tekee selväksi, että ne jotka kestävät loppuun pelastuvat ja ilman pyhyyttä kukaan ei ole näkevä Herraa. Tahdon siis auttaa teitä ymmärtämään miten me kristittyinä taistelemme. Tämä tapahtuu ymmärtämällä ketkä ovat kutsutut taistelemaan ja mikä on heidän taisteluvarustus?

Lähestymme näitä kysymyksiä toisesta Raamatunpaikasta. Paavali oli myös antanut taistelukäskyn kirjeessään, jonka hän oli kirjoittanut aikaisemmin. Katsokaamme siis Efesolaiskirjeen lukua kuusi, johon apostoli viittaa tässä tekstissä. Tämä oli erittäin tuttu teksti Timoteukselle ja hän tietää siis mihin apostoli viittaa taistelukäskyssänsä: ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta.” (Efe. 6:10-18).

Huomatkaamme ensin, että taistelu on tarkoitettu ainoastaan uudestisyntyneille: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.”. Mikä on tämä Jumalan koko sota asu? Se on Jeesus Kristus ja hänen vaikuttamat armot: ”Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” (Room. 13:14). Tämän ajat viisaat neuvoisivat meitä pukemaan siveellisyyden tai jotakin muuta, mutta eivät Jeesusta Kristusta. He eivät ymmärrä, että jos meillä ei ole Jeesusta, me olemme aina himojen orjia. Ellet ole puettuna Jeesukseen Kristukseen, sinä olet kykenemätön sotimaan. William Gurnall mahtavassa teoksessaan ”Kristitty koko sota asussa” (hankkikaa se, lukekaa se ja rukoilkaa jokaisen lauseen ylitse) sanoo: ”Henkilö, joka on vailla Kristusta on alasti ja aseeton ja niin pätemätön taistelemaan syntiä ja Saatanaa vastaan.”. Jos olet erossa Kristuksessa, sinä olet erossa Jumalasta. Tämä tarkoittaa, että olet sodassa häntä vastaan, sillä ainoastaan ne, jotka ovat uskon kautta vanhurskautetut omistavat rauhan Jumalan kanssa (Room. 5:1). Jumalan nuolet ovat tähdätyt sinua päin, miten siis ajattelet sotia hänen vihollisia vastaan, kun itse olet sellainen? Saatat kertoa itsellesi, että olet kristitty koska käyt kirkossa, sinut kastettiin lapsena tai jotakin muuta, mutta mikään näistä ei tee kristittyä. Sinun täytyy syntyä uudesti ylhäältä tai sinä et voi nähdä taivasten valtakuntaa ja tämä ei tapahdu vesikasteen kautta. Tämä tapahtuu yksin Jumalan armosta joka kulkeutuu yksin evankeliumin saarnaamisen kautta ja saa aikaan sen, että luotat yksin Jeesukseen ja vanhurskautettuna elät pyhää elämää, seuraten häntä. Oletko siis syntynyt ylhäältä? Oletko saanut uuden sydämen? Vihaatko sitä mitä Jumala vihaa ja rakastatko sitä mitä hän rakastaa? Mikään ei paljasta paholaisen sotilasta selkeämmin kuin elämä, joka nauttii tämän iloista. Jumala näkee sydämeen, se minkä voit kätkeä ihmisiltä, sitä et voi kätkeä Jumalalta. Rakastatko syntiä? ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh. 8:34).
Kristuksesta erossa oleminen on myös tietämättömyyden tila: ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa.” (Efe. 5:8). Huomaa, että hän ei sano: ”Te olitte pimeydessä”, sillä Jumalan lapset usein ovat pimeydessä koskien jotakin totuutta tai lupausta, mutta heillä silti on hengelliset silmät. Näin ei ole jumalattoman tila. Hän on pimeys, eikä hänessä ole valoa, kykyä nähdä Jumalaa ja hänen käskyjään. Jumalattomalla on yhtä vähän kykyä vastustaa Saatanaa kuin hän ei edes tietäisi tällaisesta velvollisuudesta. Kun me vielä olimme ilman voimaa, Kristus kuoli meidän puolestamme, sanoo Paavali (Room. 5:6). Mitä voi ihminen vailla aseita tehdä hänen valloittajilleen? ”Mitä Jumalan Henki tekee pyhässä, samalla tavalla Saatana tekee syntisessä. Henki täyttää sydämen rakkaudella, ilolla, pyhillä haluilla, pelolla; niin Saatana täyttää syntisen sydämen ylpeydellä, himolla, valheella. ’Miksi on Saatana täyttänyt sinun sydämesi?’ kysyi Pietari.’ – William Gurnall. Uudestisyntymätön tila on ystävyyttä Saatanan kanssa. Jos ihmisellä on vihollisuus Jumalaa vastaan, asia on näin. Miksi kukaan taistelisi ystävää vastaan? Onko Saatana jaettu? Taisteleeko paholainen paholaista vastaan? Ei. Näiden asioiden tähden hengellinen sodankäynti Jumalan joukoissa on vain uudestisyntyneille. Katsokaamme nyt taisteluvarustusta.

Taisteluvarustuksen kuuluu olla Jumalan siunaama: ”ottakaa yllenne Jumalan koko sota-asu”. Tämä ei ole ihmisen sota-asu, vaan Jumalan. Ei ole ihmisen paikka asettaa keinoja taisteluun. Vaikka sota käytäisiin maan päällä, käskyt tulevat Jumalalta: ’Näin sinun kuuluu tehdä, näitä keinoja sinun tulee käyttää’. Ne, jotka tekevät enemmän tai käyttävät joitakin muita keinoja, Jumala kutsuu vastuuseen: ”Kuka sitä teiltä vaatii?” (Jes. 1:12); ”Kaikkea, minkä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5 Moos. 12:32). Monet ottavat omavapauksia taistelussa ja ovat osoittautuneet vain Saatanan kätyreiksi. Kun katoliset, jotka hylkäävät Sanan yksinomaisen auktoriteetin ja asettavat kirkolliskokoukset ja Paavit sen rinnalle ja yläpuolelle, kysyy Jumala heiltä: ”Olenko minä tätä käskenyt? Miksi taistelette Paavin armeijassa? Kuka on vaatinut teiltä näitä paastoja ja patsaita sekä taikauskoa? Miksi olette vääristäneet evankeliumini?”. Samoin lihalliset protestantit, jotka taistelevat lihallisessa haarniskassa käyttäen ihmisviisautta ja järkeilyä voittaakseen taisteluita, mutta onko Jumala vaatinut tätä? Ei. Hän on vaatinut ristin hullutuksen saarnaamista ja yksin sen voimaan luottamista (1 Kor. 1-3).
Taisteluvarustuksen kuuluu olla myös Jumalan tekemä: ”Rukous on Jumalan asettama, mutta silti tämä ei ole kestävä sota-asu, ellei tämä ole rukous, joka kumpuaa Jumalan Hengestä. Toivo, joka on pyhän kypärä on Jumalan käskemä puettava, mutta tämän toivon kuuluu olla Jumalan luoma: ’joka on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon.’ (1 Piet. 1:3). Usko myös on yksi oleellinen pala kristityn sota-asua, mutta sen täytyy olla Jumalan valittujen usko: ’Jumalan valittujen uskoa’ (Tiit. 1:1)…– William Gurnall.

Tämän ymmärtäessämme voimme tutkia ja koetella itsemme nähdäksemme, olemmeko Jumalan vai paholaisen armeijassa. Huomaa nyt siis sota varustuksemme.

1) Lanteet, jotka ovat vyötetyt totuuteen. Mitä tässä tarkoitetaan totuudella? Apostoli tarkoittaa totuudella sekä opin totuutta että sydämen totuutta, eli vilpittömyyttä. Molemmat ovat tarpeellisia. Ei ole olemassa kristittyä, joka ei välittäisi opista, sillä jos rakastamme Jumalaa, tahdomme oppia hänestä lisää päivä päivältä. Tämän voimme saada vain sen kautta, missä hän on totuuden ilmoittanut: Raamattu. Jos et tahdo lukea Raamattua, on sinulla jokin hengellinen sairaus, joka tarvitsee parannusta ennen kuin on liian myöhäistä. Kavahda niitä, jotka sanovat: ”Minä en välitä opista, minä rakastan vain Jeesusta. Hän on yksin minun tunnustukseni.”. Oikea oppi ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme myös sydämen totuuden eli vilpittömyyden. On mahdollista, että jotakin on päässä, mutta ei sydämessä. Kristitty vaeltaa sen totuuden mukaan, jonka hän uskoo Raamatusta, päivä päivältä johdonmukaisemmin. Tarvitsemme vilpittömyyttä, jotta voimme toimia oikeilla motiiveilla, mutta totuuden ohjaamaan meidät oikeaan suuntaan. Rukoile Jumalaa kasvattamaan sinussa kumpaakin: tietoa ja vilpittömyyttä.

2) Vanhurskauden haarniska. Mitä tässä tarkoitetaan vanhurskaudella? Paavali tarkoittaa laillista vanhurskautta. Tämä vanhurskaus on täydellinen kuuliaisuus koko Jumalan laille, joka on pysyvää. Jälki vanhurskaus ei riitä. Jos olet kerran rikkonut lakia, haarniska ei kestä. Me emme voi tehdä tätä haarniskaa. Adamin langettua jokainen ihminen on vailla vanhurskautta ja on synnin tahraama ja omistama. Me tarvitsemme siis jonkun toisen vanhurskauden, joka kuitenkin voidaan oikeudenmukaisesti lukea meille. Tämän me olemme saaneet Jeesuksessa: ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room. 3:21-26). Tiedämme, että tämä vanhurskaus, joka meidän haarniskamme on, on Kristuksen, sillä näin Jesaja profetoi Jeesuksesta: ”Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.” (Jes. 11:5). Hänen vanhurskautensa lävitse ei pääse paholaisten aseet. He eivät voi syyttää meitä, sillä me olemme Kristuksessa: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” (Room. 8:33).

3) Alttius jaloissa rauhan evankeliumille. Mitä tässä tarkoitetaan evankeliumilla? Kyseessä on Jumalan evankeliumi: hyvät uutiset Jeesuksesta Kristuksesta. Evankeliumi on totuus Kristuksesta ja syntisten pelastuksesta hänen kauttaan. Ne ovat parhaat uutiset vailla vertaista. Ne ovat hyvät uutiset, sillä huonoja uutisia ei tule sen jälkeen niille, jotka häneen uskovat. Kaikki sairaudet ja kärsimykset maanpäällä eivät ole voimakkaita poistamaan evankeliumin ihanuutta Jumalan omissa: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa… häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1 Piet. 1:6, 8); ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin.” (Jaak. 1:2). Kärsimystenkin keskellä kristityt voivat laulaa Psalmistin kanssa: ”Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.” (Ps. 73:25-26).
Entä mitä tarkoitetaan rauhalla, joka yhdistetään evankeliumiin? Apostolin mielessä on rauhan evankeliumi, jonka viemiseen on alttius jaloissa: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” (Room. 10:15). Kuva on viestinviejästä, joka on saanut käskyn mennä aukiolle ja julistaa kansalle jokin todellisuus. Tämä viesti on meillä rauhan evankeliumi tarkoittaen, että Jumala tarjoaa rauhaa jokaiselle, joka antautuu ja kumartuu Kristuksen Herruuden edessä luottaen yksin häneen pelastukseksi. Nämä ihmiset eivät ole enää sodassa Jumalan kanssa, vaan heillä on rauha Jeesuksen Kristuksen kautta (Room. 5:1-2).

4) Uskon kilpi. Uskolla ei tarkoiteta tässä intellektuaalista uskoa. Se ei voi sammuttaa Saatanan nuolia: ”Paholaisetkin uskovat”. Kyseessä ei ole väliaikainen usko, joka kukoistaa vain hetken, mutta sitten sammuu. Emme puhu ihmeitä tekevästä uskosta. Juudas pystyi tekemään ihmeitä ja moni sanoo Herralle kerran: ”Emmekö me tehneet ihmeitä nimessäsi?” (Matt. 7:22). Kyseessä on vanhurskauttava usko. Tämä sammuttaa kaikki paholaisen nuolet. Vanhurskauttava usko on Jumalan antama, syvä sydämen luottamus Kristuksen työhön minun sijastani. ”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1 Joh. 5:4). Tämä usko meillä kuuluu olla esillä apostolin mukaan jokaisessa hetkessä.

5) Pelastuksen kypärä. Mitä apostoli tarkoittaa tässä on pelastuksen tiettyä osa-aluetta: toivoa. Tiedämme tämän, sillä hän kirjoittaa Tessalonikalaisille: ”Olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1 Tess. 5:8). Pelastuksen kypärän ymmärtäminen pelastuksena itsessään on mahdotonta sovittaa tekstiin, sillä pelastus kokonaisuudessaan koostuu koko sota-asusta. Sen tähden Pyhä Henki onkin inspiroinut Paavalin avaamaan tätä toisessa kirjeessään. Mitä siis Paavali tarkoittaa toivolla? Kyseessä on kristityn toivo niihin lupauksiin, joita hän ei vielä ole ajassa saanut kokea. Tämä toivo on se luja luottamus siihen, että Kristus on kerran palaava takaisin ja kirkastava hänen omansa antaen heille ylösnousemusruumiit. Tällöin kristityn harras toive toteutuu: hän saa ylistää Jumalaa ensimmäistä kertaa ruumiissaan vailla mitään syntiä. Viimein rakastamme häntä niin kuin on arvollista Jumalalle!

6) Hengen miekka. Huomaa, että kaikki muut osat sota-asusta ovat olleet puolustautumista varten! Tämä on meidän ainut hyökkäävä aseemme. Ja mikä se on? Jumalan Pyhä Sana. ”Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hep. 4:12). Moni pyrkii taistelemaan kaikella muulla, mutta ei tällä, minkä Jumala on sitä varten tarkoittanut. Jos tahdomme nähdä ihmisten pelastuvan ja seurakunnan pysyvän terveenä, meidän kuuluu käyttää Jumalan Sanaa ja ainoastaan Jumalan Sanaa tämän saavuttamiseksi. Luottamuksemme ei saa olla missään muussa. Lukekaa Sanaa. Meditoikaa Sanan sisältöä. Opetelkaa Sanaa ja painakaa se mieleenne. Puhukaa Sanaa. Laulakaa Sanaa. Raamattu ei ole kuollut kirja, vaan elävä. Se saavuttaa juuri sen tarkoituksen, kuin Jumala on sen tarkoittanut saavuttavan. Raamatun julistamisen seuraukset eivät ole meidän autettavissamme, meidän täytyy vain saarnata ja Jumala huolehtii sen seurauksista. Olkaamme vain täynnä armoa ja totuutta puhuessamme Jumalan Sanaa.

Lopuksi meidän kuuluu tehdä tämä kaikki rukouksella ja anomisella Hengessä, sillä usein me lankeamme ja meidän toivomme on pieni ja tietämyksemme Sanasta hutera. Uskomme on vajavainen ja jalkamme lamaantuvat pelosta. Kaikessa kuitenkin anomme ja rukoilemme, että Jumala ei antaisi uskomme raueta tyhjiin Kristuksen tähden. Paavali muistuttaakin Timoteusta uskon säilyttämisen tärkeydestä.

Jakeet 19-20
”säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.”. Usko, jonka Timoteuksen kuuluu säilyttää on subjektiivinen sekä objektiivinen. Hänen kuuluu säilyttää oikea oppi, mutta myös henkilökohtainen luottamus Kristukseen: ”Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.” (2 Kor. 4:1-2). Näin ei ole jokaisen kanssa. Paavali nimeää kaksi henkilöä: Aleksander ja Hymeneus. Nämä ovat luopuneet totuudesta. Kalvin kommentoi erinomaisesti hyvän omantunnon tärkeydestä: ”Hän osoittaa kuinka välttämätöntä on, että hyvä omatunto liittyy uskoon, sillä rangaistus huonosta omastatunnosta on kääntyä pois oikealta tieltä… Tiedämme, että terveen opin aarre on korvaamaton ja ettei ole mitään pelättävämpää kuin sen menetys. Mutta tässä Paavali kertoo meille, että ainoa tapa pitää lujasti kiinni siitä, on hyvällä omatunnolla. Miksi niin moni kieltää evankeliumin ja ryntää jumalattomiin kultteihin tai tulevat osalliseksi hirvittävistä virheistä? Siksi, että Jumala rankaisee tekopyhyyttä tämänkaltaisella sokeudella, aivan niin kuin myös vilpitön Jumalan pelko antaa meille voiman kestää… tämä jae poistaa kaiken sen vaikeuden, joka häiritsee monia, jotka näkevät jonkun, joka kerran tunnusti Kristusta ja hänen evankeliumia lankeavan takaisin aikaisempiin uskomuksiin, tai vieläkin pahemmin, kiinnostumaan entistä kammottavimmista virheistä.”. Jotkut väittävät, että Kalvin ei uskonut pyhien kestävyyteen, mutta asia ei ole näin. Hän, niin kuin mekin tiedämme Jumalan Sanasta, että uudestisyntyneet kestävät loppuun asti, sillä heidän uskonsa ei ole tekopyhää ja tekaistua. Tiedämme kuitenkin, että ihmiset luopuvat tunnustamasta uskoa. Mutta niin kuin Jeesus sanoo, näiden ihmisten maaperä ei ollut oikea. On vain yksi maaperä, jossa Sana pysyy ja se on uudestisyntynyt sydän.

Tästä jakeesta voisi puhua vielä pitkään koskien seurakuntakurin tärkeyttä jne. jotka ovat selkeästi esillä tekstissä. Ajan tähden päätän kuitenkin saarnan evankeliumin esitykseen. Oletko sinä tullut Jumalan luokse katuen syntejäsi ja anoen itsellesi armoa ja pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa? Jos et, tiedä, että Jumala käskee sinua juuri nyt tekemään niin. Tänään on pelastuksen päivä, sanoo Jumala. Hän on suuri Jumala ja on luvannut pelastaa jokaisen, joka huutaa hänen nimensä puoleen. Käänny siis synneistäsi ja usko häneen ja sinä saat iankaikkisen elämän ja saat Pyhän Hengen työn ansiosta rakastaa Jumalaa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Voi sinua, jos käännät korvasi pois ja kovetat sydämesi. Sinun täytyy tulla Jumalan luokse hänen ehdoillaan. Kun aikasi päättyy maanpäällä, sinulla ei ole enää toista mahdollisuutta: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamust

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s