”Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi meidän Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty. Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus; ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes. 1:10-20).

Teemamme tänä Herran päivänä on: ainoa ylistys johon Jumala mielistyy. Meidän aikanamme vallitsee sekaannus siitä, mitä ylistys on. Monet seurakunnat eivät enää kysy: ”Mikä on Jumalan mielenmukainen ylistys?” vaan: ”mikä on minun mielenmukainen ylistys? Mikä on muiden ihmisten mielenmukainen ylistys?” Moni ei näe näiden kysymysten kanssa mitään ristiriitaa, sillä he ajattelevat, että Jumala rakastaa ihmisten innovaatiota ylistyksessä! ”Jos minä mielistyn tähän Jumala varmasti mielistyy tähän!” he ajattelevat. Mutta mitä sanoo Raamattu? Raamattu opettaa mitä kutsumme ”ylistyksen sääteleväksi periaatteeksi” tarkoittaen että Jumalan mielenmukainen ylistys on hänen vaatima ylistys. Tähän ylistykseen ei kuulu lisätä tai ottaa pois mitään elementtejä. Esimerkki: Jumala vaatii, että jumalanpalveluksessa miehet rukoilevat, kaikki laulavat, Sanaa luetaan sekä saarnataan ja ehtoollista nautitaan. Voimmeko lisätä tähän tanssiesityksen tai korvata saarnan elokuvan katsomisella, jos koemme tämän hyväksi? Emme. Miksi? Sillä Jumala ei ole vaatinut tätä ja kuten tulemme näkemään, hän ei tuomitse ylistystä ainoastaan sen perusteella, mitä hän on kieltänyt, vaan myös sen perusteella, mitä hän ei ole käskenyt. Ymmärtääksemme tämän, katsokaamme jaetta 12 ennen kuin käymme tämän jaejakson alusta loppuun.

Jae 12
”Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista.” Tämä on hyvä kysymys, jota monen seurakunnan kannattaisi vakavasti miettiä: ”Kuka tätä meiltä vaatii?” Ymmärtäkäämme ensin, että ulkoisella kuuliaisuudella Jumalan käskyille on väliä Jumalalle: ”Mutta jos sinä teet minulle kivialttarin, niin älä rakenna sitä hakatusta kivestä; sillä jos sinä kosket taltallasi kiveen, niin sinä saastutat sen.” (2 Moos. 20:25). Ihmisen aloite on kielletty. Ihmisen innovaatio on kielletty. Ihmisen mielikuvitus on kielletty. ”Älä toimi ajatustesi mukaan, minä en tahdo sinun mielipidettäsi, älä yritä muovata minun alttariani, sillä sinä saastutat sen.”; antaessaan käskyt seitsenhaaraisen lampun valmistukseen Jumala sanoo: ”Ja katso, että teet ne sen kaavan mukaan, joka sinulle niistä vuorella näytettiin.” (2 Moos. 25:40). Kuulostaako tämä siltä, että ihmisen lisäyksiä kaivattaisiin tai otettaisiin ilolla vastaan? Jumala kutsuu lisäyksiä ja muunnelmia hänen käskyistänsä vieraaksi tuleksi. ”Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä. Niin Mooses sanoi Aaronille: ”Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.” (3 Moos. 10:1-3). Ne, jotka tulevat Jumalan lähelle ovat velvoitetut tulemaan hänen määräämällä tavalla. Tehdä toisin on halveksia Jumalan pyhyyttä ja viisautta. Tehdä toisin on nostaa ihmisen viisaus Jumalan viisauden yläpuolelle. Luemme: ”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5 Moos. 12:32). Vielä: ”Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon, polttaakseen tulessa poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.” (Jer. 7:31). Huomaa, että Jumala ei tuomitse poikien ja tyttärien polttamista sen perusteella, että hän on kieltänyt sen, vaan sen perusteella, että hän ei ole käskenyt tätä! Ymmärrämme siis Raamatun tekevän selväksi, että meillä ei ole oikeutta ajatella tietävämme Jumalaa paremmin lisäämällä hänen käskyihinsä. Loppujen lopuksihan on kyse hänen ylistyksestä. Ylistyksessä on kyse Jumalasta ja siitä mitä Jumala tahtoo ja mitä Jumala vaatii. Uskotko, että Hän unohti jotakin? Näin sinä sydämessäsi ajattelet lisätessäsi hänen käskyihinsä.

Saatat sanoa: ”Mutta jos sydän on oikea, ei ulkoisella ole väliä. Jos sydän on oikea ei haittaa, vaikka korvaisimme saarnan jollakin muulla elementillä.” Tällainen ajattelu on valhe helvetin syvyyksistä! Jos sydän on oikea silloin ihminen myös tahtoo ylistää SANAN MUKAAN. Jos ihminen ei ylistä Sanan mukaan silloin SYDÄN EI OLE OIKEA! Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä Jumala vaatii ja niin heidän rikkeensä on pienempi ja sydän voi olla vilpitön. Mutta oli sukupolvi, joka tiesi mitä Jumala vaatii ylistyksessä. Mitä tapahtui? Miksi maailmalla seurakunnat, jotka kerran uskollisesti kokoontuivat rukoilemaan, laulamaan hengellisiä lauluja ja psalmeja, kuuntelemaan ja kasvamaan Saarnan kautta ovat nyt enemmän yökerhon näköisiä, sirkuksen kaltaisia ja selkeitä käskyjä uhmaavia seurakuntia? Jumala on sanonut Sanassaan: ”Minä en salli naisen opettavan.” mutta katsokaa, tämä on otettu pois ylistyksen säännöistä monissa seurakunnissa. Sana sanoo: ”Saarnaa Sanaa” ja kappas vain, tämä voidaan vaihtaa tarinoiden kertomiseen, hauskoihin vitseihin tai draamaesityksiin. Miksi näin? Koska heitä alkoi kyllästyttää. Heitä väsyttää Raamatullinen ylistys: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2 Tim. 4:3-4).

Jos sinua väsyttää Raamatullinen ylistys muista tämä: ongelma ei ole Raamatullisessa ylistyksessä. Ongelma on sinussa. Ymmärrämme siis, että ulkoisella kuuliaisuudella Jumalan käskyille on merkitystä. Huomatkaamme nyt, että tämä ei riitä. Tämä jae on asiayhteydessä ihmisiin, jotka tekivät ulkoisesti, mitä Jumala oli vaatinut, mutta he elivät niin kuin Sodoman ja Gomorran kansalaiset! Heidän sydämensä oli kaukana Herrasta. He eivät olleet kuuliaisia rakkaudesta Jumalaan, vaan ajattelivat ulkoisten rituaalien noudattamisen riittävän miellyttämään Jumalaa! He pitivät sapatin ulkoisesti, mutta he eivät rakastaneet ja levänneet Jumalassa: ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi: ”Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?” (Jes. 58:2-3). Katso siis jakeita 10-12.

Jakeet 10-12
”Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi meidän Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty. Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista?” Jumala kutsuu Juudan ulkoistaseurakuntaa Sodomaksi ja Gomorraksi. He olivat pahoja sydämeltänsä. He eivät olleet uudestisyntyneitä, mutta silti he kokivat oikeudekseen ylistää Jumalaa. Jumala oli tietysti käskenyt heitä uhraamaan polttouhreja, mutta ei keinona vanhurskauteen ja mielisuosioon Jumalan kanssa!

Jumalan kansan olisi kuulunut ymmärtää, että eläinten veri ei voi pyyhkiä heidän syntejään. Heidän olisi kuulunut langeta polvillensa ja luottaa Jumalan armoon antaa riittävä uhri, jonka hän oli jo heille luvannut. Muistamme jakeista 1-9, että luonnollisen ihmisen tila on ymmärtämättömyyden tila: ”Mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.” joten tietenkään he eivät voineet luottaa Jumalan armoon ja nähdä hänen viisauttaan. Jumala oli puhunut heille Psalmissa 50 täysin selvästi: ”Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi. En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni. En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi. Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni. Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta? Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! (Ps. 50:7-18). Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että ylistys on yksin todellisen seurakunnan etuoikeus. Jumala vihaa jumalattoman antamaa ylistystä, sillä se ei ole vilpitöntä. Jumalaton vihaa Jumalaa ja rakastaa syntiä ja hänen ulkoinen mukautuminen ylistyksen elementteihin ei ihastuta Jumalaa. Se on hänelle kauhistus.

Jakeet 13-15
”Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Ulkoinen mukautuminen Jumalan määräämään ylistykseen ei riitä.

Miksi Jumala kutsuu ruokauhreja turhaksi ja suitsutusta kauhistukseksi? Eikö hän itse ollut vaatinut näitä? Kyllä. Mutta Jumala oli alusta alkaen tarkoittanut ylistyksen olevan tarjottu sydämestä, joka luottaa Jumalaan ja hänen armoonsa ja Sanaansa! Nämä olivat vääriä uskovia, vailla rakkautta Jumalaa kohtaan. He ajattelivat ansaitsevansa vanhurskauden kuuliaisuuden kautta sen sijaan että he olisivat vastaan ottaneet uskon kautta Jumalan pelastuksen. Tämä oli heidän väärän ylistyksensä ydin ja suurin ongelma: epäusko! Hän kutsuu vaatimaansa ruokauhria turhaksi, sillä se on tuotu epäuskossa: ”Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ”Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?” Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt, tai sanooko kuva kuvaajastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä?” (Jes. 28:13-16).

Sinä voit ajatella, että Jumala ei näe sydämeesi huomaten jokaista pahaa motiivia ja tekopyhyyttä, mutta hän näkee! Voit uskotella itsellesi, että Jumala ottaa sinut valtakuntaansa kuuliaisuutesi tähden, mutta tämä jumala ei ole olemassa. Se on sinun mielikuvituksesi tekele. Ellet lähesty Jumalaa luottamuksessa hänen armoonsa, sinulla ei ole toivoa: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hep. 11:6). Ilman uskoa sinä et voi olla otollinen Jumalalle. Miksi? Sillä sinä et katso Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa, vaan omiin tekoihisi. Sinä ajattelet, että sinulla on jokin oma osasi pelastuksessa, joka ansaitsee tämän sinulle.

Sielusi tulevaisuus iankaikkisuudessa selviää totuudenmukaisesta vastauksesta tähän kysymykseen: ”Annatko koko kunnian pelastuksesta ja sen saamisesta Jumalalle vai et?” Jokaisella luonnollisella ihmisellä ja siten jokaisella väärällä uskonnolla on tarve ottaa itselleen kunniaa pelastuksesta. On kyseessä sitten Islam, Roomalaiskatolilaisuus tai johdonmukainen arminiolaisuus: jos sinä sanot: ”Minä toin osani tähän pelastukseen”, jos luulet avustaneesi, edistäneesi tai myötävaikuttaneesi pelastukseesi, sinulle ei ole pelastusta. Jos vastaat näin, ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka usein käyt seurakunnassa, laulat ylistyslauluja tai rukoilet: ”Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Kaikista synneistä, jotka he olivat tehneet, yksi tuhosi koko heidän ylistyksensä ja se oli epäusko eli ylpeys, joka ei tahdo heittäytyä Jumalan armolle. Tästä pahasta sydämestä seuraa kaikki murhat ja rikokset. Se, että heidän kätensä olivat verta täynnä tarkoittaa, että heidän syntejään ei ollut sovitettu. Heidän käsissään oli yhä heidän murhaamiensa veri. He johtivat tekopyhyydellään ihmisiä tielle jonka pääty on iankaikkisessa kuolemassa. Läpi Raamatun näemme Jumalan omia, jotka lankesivat synteihin aina murhasta aviorikokseen, mutta he luottivat Jumalan armoon ja Herra ei kääntänyt kasvojansa pois. On tärkeää muistaa, että vaikka jotkut eläisivät ulkoisesti puhtaan elämän, jos he eivät luota Jumalan armoon ja anna kunniaa pelastuksesta yksin hänelle, tulevat he hukkumaan. Ainoa ylistys, joka kelpaa Jumalalle on ylistys sydämestä, joka luottaa ja uskoo Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa.

Seuraavissa kahdessa jakeessa Jumala kutsuu ihmistä parannukseen omavanhurskaudesta todelliseen sydämen muutokseen.

Jakeet 16-17
”Peseytykää, puhdistautukaa: pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus; ajakaa lesken asiaa.” Jumala käskee vääriä ylistäjiä peseytymään ja puhdistumaan. Nämä ovat synonyymejä ja tarkoittavat samaa asiaa. Tämä on käsky, joka on mahdoton toteutettava luonnolliselle ihmiselle. Luonnollinen ihminen on syntinen Aadamissa ja on perinyt turmeltuneen syntiluonnon tämän tähden. Hän ei voi peseytyä, sillä hän ei tahdo. Hänen sydämensä on likainen ja epäjumalia tuottava tehdas.

Kiitos Jumalalle meidän toivomme ei ole meissä itsessämme! Muistatte viime saarnasta tästä luvusta sen mikä muuttaa sydämen: Jumalan pelastava armo Pyhän Hengen uudestisynnyttävässä voimassa: ”Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä, olisi meidän käynyt pian kuin Sodoman, olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.” (1:9). Mutta miten Pyhä Henki vaikuttaa uuden sydämen? Hän vaikuttaa sen valituissa parannukseen kutsumisen hetkellä. Tämä on hyvin illustroitu toisessa aikakirjassa: ”Juoksijat kulkivat, mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet, halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskystä: ”Te israelilaiset, palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, tykö, että hän palajaisi niiden tykö, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuningasten käsistä. Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomat Herralle, isiensä Jumalalle, niin että hän antoi teidät häviön omiksi, niin kuin te itse näette. Älkää siis olko niskureita niin kuin teidän isänne; ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois. Sillä jos te palajatte Herran tykö, saavat teidän veljenne ja poikanne osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojansa pois teistä, jos te palajatte hänen tykönsä.” Ja he juoksivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja aina Sebuloniin saakka. Mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin. Kuitenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin. Myöskin Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet.” (2 Aik. 30:6-12). Jumala kutsui kansaa kääntymään synneistään ja tulemaan ylistämään, mutta sanansaattajille naurettiin ja heitä pilkattiin. Mutta muutamat nöyrtyivät! Olivatko he viisaampia ja kykenevämpiä kuin toiset? Eivät, vaan Jumalan käsi vaikutti ja antoi heille yksimielisen sydämen.

Jaakobin kirjeessä meillä on vastaava kutsu: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” (Jaak. 4:7-10). Tämä kaikki kuvastaa todellista kääntymistä ja pyhitystä, mutta tämä ei tapahdu ihmisen voimasta. Jumalan täytyy antaa synnintunto ja tämän hän tekee Hengen työn kautta. Jumala on myös se, joka pesee puhtaaksi ja antaa uuden sydämen (Hes. 36:25-28). Pelastus on Herralta ja vain Hengen antaessa ymmärryksen tästä todellisuudesta voimme ylistää otollisesti, sillä silloin me emme tule Jumalan eteen kuolleina synneissä, vaan puettuna Kristuksen vanhurskauteen ja hänen kauttansa!

Ylistys ei ole ainoastaan rukousta ja kiitoksen laulamista, vaikka nämä ovat elintärkeitä. Läpi Raamatun Jumalan kansan odotetaan heijastavan Jumalan armollisuutta ja rakkautta siinä, miten he kohtelevat lähimmäisiään ja vihamiehiään: ”Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” Luemme sananlaskuissa: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan”, kun sinulla kuitenkin on.” (San. 3:27-28). Tämä kaikki kumpuaa kuitenkin sydämestä, joka uskoo Jumalaan. ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.” (Jer. 13:23).

Onko Pyhä Henki vaikuttanut sinussa synnintunnon tästä asiasta? Oletko sanonut: ”Minulla on omaa ansiota pelastuksessa” ja tiedät tämän valheeksi? Oletko halukas luottamaan Jumalan armoon ja tunnustamaan, että ilman häntä sinä hukut? Sinulle Jumala antaa Sanansa takuuksi pelastuksesta.

Jae 18
”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Nämä ovat sanat Jumalalta ja annettu erityisesti hänen jäännöksen lohduttamista varten, joka tuntee syntinsä vakavuuden mutta ei ole varma onko Jumala antava ne anteeksi. Jumalahan on juuri ilmoittanut, että hän vihaa syntiä johon jokainen meistä on syyllistynyt. Raamattu kuitenkin ilmoittaa Jumalan armahtavaisena ja pitkämielisenä jokaiselle, joka pelkää häntä: ”Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” (Jes. 40:11). ”Muta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes. 66:2).

Jumala kutsuu siis: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme.” Tämä ei ole kutsu neuvotteluun, vaan kutsu näkemään ja maistamaan Jumalan laupeutta. Jumalan Sanat eivät ole kyseenalaistettavissa ikään kuin niiden totuudenmukaisuuden varmistamiseen tarvittaisiin oikeudenkäynti. Ihminen ei istu tuomarinpaikalla eikä tämä ole kutsu siihen. Jumalan totuus ei ole järkevän kyseenalaistettavissa. Ihmiset kyseenalaistavat Jumalan Sanan koska he ovat kuolleita synneissään! Tämä on positiivinen kutsu tulla Jumalan armoistuimelle ja oikeuden käyminen on tarkoitettu lohduttamaan epäilevää niin, että hän voi olla varma, ettei mikään syytös häntä vastaan voi tuomita häntä Jumalan armossa. Tämä ei ole kutsu oikeuden eteen, sillä siellä kenelläkään ei ole toivoa. Oikeuden edessä kukaan ei voi vastata Jumalalle niin, että häntä ei todettaisi syylliseksi, mutta armoistuimella me voimme vedota Kristukseen ja hänen uhriinsa, Jumalan lupauksiin vanhurskauttaa jumalaton, sillä heidän syntinsä on maksetut. Ne, jotka vetoavat Jumalan armoon voivat olla täysin varmoja siitä, että heidän syntinsä, vaikka ne olisivat kuinka suuret, ovat maksetut. ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Jokaisen täällä olevan synnit ovat veriruskeat ja purppuranpunaiset, tarkoittaen, että ne ovat suuret. Meille on annettu paljon valoa niin kuin Israelille ja Juudalle. Jokainen synti on lain rikkovaa ja iankaikkisen Jumalan vihan ansaitsevaa, mutta kaikki synti ei ole tasavertaista. Ehkä sinä olet syntisistä suurin. Mutta jos luotat Jeesukseen Kristukseen kääntyen hänen puoleensa hyljäten syntisi, sinulla on iankaikkinen anteeksiantamus jokaisesta synnistä, menneestä ja tulevasta. Miksi? Sillä jokaisen uskovan veriruskeat ja purppuranpunaiset synnit heitettiin Kristuksen päälle ja hän otti ne itselleen ja Jumala rankaisi nämä synnit hänessä ristinpuulla. Mistä tiedämme, että nämä synnit ovat lopullisesti maksettu? Koska Jeesus nousi ylös kuolleista osoittaen, että kuolema, joka on synnin palkka on kukistettu ja niinpä Paavali voi sanoa uskoville: ”Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.” (Room. 6:8-10).

Nyt jakeissa 19-20 näemme tuomion varmuuden jokaiselle ylpeälle.

Jakeet 19-20
”Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” Jumala antaa ehdollisen lupauksen koko kansalle: ”Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä” Tämä on kutsu pois omavanhurskaudesta ja kutsu kohti uskoa eli luottamusta Jumalaan. Jumala on tehnyt selväksi, että kukaan ei voi pelastua omien tekojensa kautta: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: ”Älä tee huorin”, on myös sanonut: ”Älä tapa”; jos et teekään huoriin, mutta tapat, olet lainrikkoja.” (Jaak. 2:10-11); ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä; niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1 Joh. 1:8). Suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan näe tätä, vaan ajattelee, että jos Jumala käskee meitä olemaan pyhät niin kuin hän on pyhä, silloin me varmasti voimme olla ja jos hän käskee niin tänään, niin entiset syntimme eivät laske. Tämä on ihmisen hulluutta. Jumala on tehnyt läpi Vanhan ja Uuden Testamentin selväksi, että me emme pysty rakastamaan häntä langenneessa tilassamme. Ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että Jumalan ilmoittaman tahdon tarkoitus ei ole ilmoittaa, että me olemme kykeneviä tottelemaan hänen sanaansa, vaan se on tarkoitettu ilmoittamaan Jumalan pyhyys, puhtaus ja auktoriteetti kaiken ylitse. Se on tarkoitettu ilmoittamaan, kuinka me olemme kaikki langenneet Jumalan kirkkaudesta. Kun luet Jumalan käskyjä niin kuin tämä: ”Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte.” (5 Moos. 30:15-18) ei sinun kuulu ajatella, että Israelilaiset pystyivät rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestään ja estämään itseänsä kääntymästä sydämessä Jumalasta pois. Miksi? Sillä heidän sydämensä olivat kääntyneet pois Jumalasta kohdusta asti! Jokainen ihminen on langennut Aadamissa ja syntynyt hengellisesti kuolleena Jumalan vihan alle. Ihminen ei luonnostaan rakasta elävää Jumalaa ja tämä on osoitettu läpi historian. Nämä käskyt ovat Jumalan yleinen tahto, jonka hän ilmoittaa tietääksemme hänen pyhyytensä ja standardinsa, jonka mukaan hän oikeudenmukaisesti tuomitsee jokaisen, sillä vaikka ihminen ei ole kykenevä olemaan kuuliainen, hän on ollut kykenevä tekemään syntiä ja hän on tehnyt tätä halukkaasti ja halukkaasti hän on torjunut Jumalan käskyt kääntyä ja siksi hän tulee hukkumaan.

Nämä käskyt eivät siis esitä Jumalaa siinä valossa, että hän tahtoisi yhtä asiaa, mutta toinen asia tapahtuukin. On ero Jumalan ilmoittaman tahdon ja määrätyn tahdon välillä. Ensimmäinen ilmoittaa hänen pyhyytensä ja moraalisen standardin ja auktoriteetin kaiken yli ja tätä vastaan ihmiset rikkovat jatkuvasti niin, että tämä ilmoitettu tahto ei tapahdu. Hänen määrätty tahtonsa sen sijaan tapahtuu aina ja tämä ilmoittaa hänen hallintavaltansa kaiken ylitse, jopa ihmisten syntien niin kuin ristiinnaulitseminen hyvin osoittaa.

Älä siis ole omavanhurskas ajatellen, että sinä voit olla kuuliainen Jumalan käskyille. Sinä et voi ja jos pysyt tässä, sinä hukut: ”Mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” Tässä on tuomion varmuus: Jumalan suu on puhunut. Hän on asettanut päivän, jolloin sinä seisot hänen tuomioistuimen edessä. Kristuksen ulkopuolella sinulla ei ole toivoa. Hänen tuomionsa miekka syö sinut. Mutta tänään pelastuksen ovet ovat paiskattu auki ja jokainen, joka tahtoo, voi tulla sisälle ja saada anteeksiannon, mutta sinun täytyy kulkea kapean tien kautta. On vain yksi tie, Jeesus Kristus ja hänen tykönsä tullaan uskossa ja parannuksessa: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh. 1:9). Luota tähän Pelastajaan ja sinulla on turva viimeisenä päivänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s