Saarnattu 5.5.20.19, Eelis Halmemies

Juudas 17-23:

“17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, 18 sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”. 19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. 20 Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä 21 ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. 22  Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; 23 toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juud.17-23)

Intro

Kuten varmasti useimmat teistä tietävät, yksi kirja tai kirje, jota olemme seurakuntana käyneet yhdessä läpi viimeisien kuukausien aikana on Juudaksen kirje.  Ja olemme Juudaksen kirjeessä saavuttaneet sen viimeisen osion. Monissa UT kirjeissään Paavali päättää kirjeensä antamalla käytännön ohjeita sille seurakunnalle tai henkilölle, jolle hän kirjoittaa. Ja voimme havaita, että niin tekee Juudaskin. Olemme tähän saakka nähneet kuinka kattavasti Juudas on kuvannut ja suurella huolella varoittanut oman aikansa kristittyjä niistä teeskentelevistä harhaopettajista, jotka pahan kasvaimen tavoin kylvävät tuhoisia oppejaan heidän keskuudessaan. Ja nyt me näemme sen, minkälaisen kehotuksen sanan Juudas antaa Kristityille. Kuinka Kristittyjen tulisi elää – Kuinka heidän tulisi vaeltaa tämän luopumuksen ja valekristillisyyden keskellä? Miten heidän kuuluisi menetellä?

Jae 20-21:

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää (niin) itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juudas 20-21)

Saatat hämärästi muistaa, että eräs Juudaksen kirjeessä toistuva teema on sen kolmijakoisuus. Juudas jakaa käyttämänsä esimerkit aina kolmeen. Ja tämä jae on kenties hienoimpia esimerkkejä siitä. Juudas antaa kolmijakoisen kehotuksen siitä – miten alkuseurakunnan tulisi toimia luopumuksen keskellä:

1) ensinnäkin heidän tulee rakentaa itseään pyhimmän uskonsa perustukselle

2)  toiseksi heidän tulee rukoilla Pyhässä Hengessä

3) ja kolmanneksi heidän tulee pysyttää itsensä Jumalan rakkaudessa odottaen Herran Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

Pyhin usko

Katsotaan näistä neuvoista ensimmäistä. Jakeessa 20, Juudas aloittaa jälleen painottamalla, että hän osoittaa sanansa rakastamalleen seurakunnalle. Ensimmäinen neuvo on, että heidän tulisi rakentaa itseään pyhimmän uskonsa perustukselle. No mitä tämä tarkoittaa? Mikä on pyhin usko? Ja miten me rakennamme sen perustukselle?

Juudaksen käyttämä sana rakentaa, on sellainen, joka pitää sisällään ajatuksen talon rakentamisesta jonkun valmiin perustuksen päälle. Nyt tuo rakennus on uskovat itse ja rakennusmateriaali on pyhin usko ja perustus on Kristus, uskomme alkaja ja täyttäjä. Ja jos muistelet takaisin, niin Juudas oli jo aiemmin viitannut tähän uskoon – Jakeessa 3, jossa hän oli maininnut, että alkuseurakunnan tulisi ryhtyä taisteluun, sen uskon puolesta, joka pyhille oli kerta kaikkiaan annettu. Tämä pyhin usko, on siis viittaus Jumalan ilmoitetun totuuden kokonaisuuteen. Toisin sanoin – Raamattuun. Se, Jumalan totuuden mukainen ilmoitus Hänestä itsestään, jonka Jumala on antanut seurakunnalleen. Se on pyhin siksi, että se on ylempänä ja erossa kaikesta muusta, mitä sanotaan totuudeksi. Se sisältää ilmoituksen itse Hänestä, joka sanoi olevansa totuus.

Huomaa, että Juudas ei anna yksityiskohtaisia argumentteja, kuinka kumota ne tietyt harhat, jotka ovat nousseet esille hänen aikanaan. Juudas ei neuvo miten viritetään sudenkuoppia, että harhaopettajat saadaan kiinni, hän ei ainoastaan kehota taistelemaan uskon puolesta, vaan hän kehottaa rakentumaan uskossa.

Kaikki se totuus, jonka Jumala seurakunnalleen antaa on myös tarkoitettu seurakunnan rakennukseksi, kuten Paavali toteaakin

2.Tim.3:16-17:

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2.Tim.3:16-17)

Paras keino taistella harhaa vastaan ei ole aina hyökkäys, vaan puolustus. Kristityn taistelua kuvataankin ennen kaikkea puolustustaisteluna – ”vastusta perkelettä, niin hän pakenee” (Jaakob 4:7). Me emme ole jotain palkkionmetsästäjiä, jotka jahtaavat harhaopettajia ympäri maailmaa. Emme kulje jonkun Benny Hinnin perässä ympäri maailmaa pyrkiäksemme tuhoamaan hänet. Emme toivo harhaopettajien tuhoa, vaan heidän pelastustaan. Ja niin paras keino meille puolustautua harhaa vastaan, on juurtua itse syvemmin totuuteen. Juudaksen ensimmäinen kehotus seurakunnalle on siis rakentua Jumalan Sanasta – Rakentua siitä totuudesta, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut.

Samanlaisen neuvon antaa Paavali Efeson seurakunnalle, vietettyään Efesossa noin kolme vuotta opettaen Efeson seurakuntaa päivittäin ja huolehdittuaan heistä kuin isä huolehtii lapsistaan, Paavali lopulta varoittaa heitä tulevista valeopettajista ja hyvästelee heidät sanoen:

”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa” (Apt.20:29-32)”

Jumala on voimallinen rakentamaan meitä Sanansa kautta – Paavali uskoi Efeson kristityt tuon armon sanan haltuun harhaopettajien uhan edessä, niin myös Juudas kehottaa niitä uskovia, jotka nyt kohtaavat nuo julmat sudet seurakunnissaan edelleen rakentamaan Jumalan Sanan varaan. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että me tutkimme Jumalan sanaa avoimin sydämin, pyrkien asettamaan omat traditiomme syrjään, olemaan aina valmiina muovautumaan mihin ikinä Jumalan Sana meitä vakuuttaa. Että olisimme Jumalan kädessä kuin savi, joka mielellään muovautuu savenvalajan kädessä. Näin Sana muovaakin kaikkia meitä, jotka uskomme.

Tuomion valo

Samalla meidän on kuitenkin terveellistä käsittää, että se totuuden valo, joka Jumalan Sanasta lähtee ei kuitenkaan läheskään aina tee ihmisistä pehmeää savea, vaan tuo sama valo myös kovettaa toiset – ja tämä on meille usein vaikea hyväksyä. Tahtoisimme kontrolloida kaikkea, sekä omaa että toisten pelastusta. Nämä asiat eivät kuitenkaan lopulta ole meidän käsissämme, vaan savenvalajan. Jumala on savenvalajan tavoin päättänyt valmistaa erilaisia astioita. Meissä, jotka uskomme Jumala osoittaa laupeutensa ja armollisuutensa – toisissa astioissa, kuten Egyptin Faraossa, Jumala oli päättänyt osoittaa oikeudenmukaisen vihansa.

Kristityiksi tunnustautuvienkin joukossa on olemassa paljon niitä, jotka ovat kyllä altistaneet itsensä Raamatulle ja oikealle teologialle ja jostain omasta motiivistaan he ovat hetken pitäytyneet siinä, mitä Raamattu opettaa. He ovat ulkoisesti tunnustautuneet kristityiksi, mutta he eivät silti ole syntyneet uudesti ylhäältä. Vanhan testamentin Israelin kansa oli täynnä tällaisia tekopyhiä.

Jesaja profetoi uppiniskaisesta Israelin kansasta:

…tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana… …heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä” (Jes.29:13)

Jeesus sovelsi nämä sanat aikansa fariseuksiin ja kirjanoppineihin, mutta ne ovat sanoja, jotka pätevät yhtälailla kaikkiin tekopyhiin uskonnollisiin, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta ei uutta sydäntä.Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän omistaa oikeaa teologiaa, mutta ei ole valmis uskossa nöyrtymään Jumalan edessä? Ei kai kukaan hyödy siitä, että hänellä on totuus, ellei hän ole myös valmis mukautumaan tuon totuuden mukaan? Kristittynä sinun tulisi olla totuuden rakastaja. Sinun tulisi rakastaa totuutta, koska Jumala itse on totuus – Jeesus sanoi, minä olen totuus.

Surullisimpia tapauksia Raamatussa ja elämässä yleensä, ovat ne ihmiset, jotka ovat altistuneet suurimmalle määrälle totuutta, ilman että totuus sai vapauttaa heitä elämään uutta elämää Kristuksessa, niin että he todella rakastivat totuutta. Mieti jotain Juudas Iskariotia, joka vaelsi läheisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa kolme vuotta, Hän oli jatkuvassa kontaktissa totuuden personoituman kanssa, mutta rakasti enemmän hopeakolikoita. Samoin Pilatus – joka ironisesti kysyykin Jeesukselta mikä on totuus ja kävelee sitten tiehensä.

Meidän on hyvä käsittää, että on täysin mahdollista, että joku tutkii Raamattua vuosikaudet ja jopa kutsuu sitä Jumalan Sanaksi, mutta ei koskaan tule tuntemaan totuutta – että voisi pelastua. On munkkeja, jotka ovat lukittautuneet luostareihin vuosikymmeniksi tutkiakseen Raamattua ja kun he viimein tulevat pois tästä kotelovaiheesta, he ovat edelleen hengellisiä toukkia. He eivät ole edenneet kohti totuutta, päinvastoin monet ovat harhautuneet vain kauemmas ja kauemmas Raamatullisesta teologiasta. Keksien omia tulkintojaan Raamatusta, joita kukaan ei ole kuullut Apostolien teoista lähtien. On mahdollista kutsua itseään Kristityksi, lukea Raamattua ja kuitenkin samaan aikaan vihata totuutta. Jos todella uskomme Jumalan Sanan, niin toimimme myös sen mukaisesti. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh.15:14)

Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” (1.Joh.2:4)

Pyhässä Hengessä rukoilu

Toinen Juudaksen antama neuvo kestävyyteen luopumuksen keskellä jakeessa 20 on rukoilla Pyhässä Hengessä. Rukoilla Pyhän Hengen voimassa ja hänen tahtonsa mukaisesti. No tämän ei pitäisi olla Kristitylle vaikeaa. Ei siksi, että olisimme jotenkin erityisen henkisiä ihmisiä, tai että rukouksemme olisi ulkoisesti jotain mahtavaa. Tämä ei myöskään ole viittaus kielilläpuhumiseen. Tai siihen, että meillä on oltava jokin tietyn asteen tunnekokemus rukoillessamme. Vaan se tunnustaa sen tosiasian, että Pyhä Henki, joka on meidät yhdistänyt Kristukseen, on se sama Henki, joka rukoilee puolestamme sanattomilla huokauksilla.

Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.” (Room.8:26-27)

Meillä ei usein ole aavistustakaan siitä, miten meidän tulisi rukoilla. Mitä se vaatisikaan, että osaisimme rukoilla täysin oikein missään asiassa? Se vaatisi sen, että tietäisimme kaiken, ja miten kaikki liittyy kaikkeen muuhun, ja mitä siitä seuraa, ja kuinka kauan sitä kestää, ja niin edelleen.. emme tiedä mitään tuosta, emme tiedä tulevaa, hyvä jos muistamme sen mitä on tapahtunut..  Pyhä Henki auttaa meitä ja rukoilee puolestamme – koska Hän tietää tarkalleen mitä on tapahtumassa, ja miksi se tapahtuu.

Jos muistat, niin ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista Jeesus rukoili Pietarin puolesta, ettei hänen uskonsa raukeaisi tyhjiin. Oletko koskaan ajatellut sitä, miksi Jeesus ylipäätään rukoili Pietarin puolesta? Tai miksi Hän ylipäätään rukoili? Koska Jumalallisen luontonsa puolesta hän kuitenkin tietää kaiken mitä tulee tapahtumaan? Miksi Jeesus rukoili, ettei Pietarin usko raukeaisi tyhjiin, jos hän tietää jo, että näin ei tule käymään? Oikeastaan, Jeesus rukoili näin juuri siksi, koska Hän tiesi sen mitä tulisi tapahtumaan.. Jeesus Jumalana on säätänyt kaiken mitä tulee tapahtumaan alusta loppuun, niin kuin Jesaja sanoo:

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” (Jes.46:10-11)

Jumala on säätänyt alusta asti sen mitä on tuleva tapahtumaan – mutta Hän on myös säätänyt ne keinot, joilla nuo päämäärät toteutuvat – ja yksi merkittävimmistä keinoista on Rukous. Jumala tahtoo toimia vastauksena rukouksiin. Ja ymmärrä tämä, Rukous ei ole meille keino muuttaa Jumalan mieltä – ikään kuin pyrkisimme vakuuttamaan Jumalaa, että hänen tulisi toimia paremmin. Huomioida joitakin asioita, jotka Jumalalta on jäänyt huomioimatta. Ei, vaan Jumala on päättänyt käyttää rukouksiamme keinona toteuttaa omat aivoituksensa.  Meille rukous on keino, jonka kautta Jumala pyhittää meitä – Jumala vaikuttaa, että me rukousten myötä alkaisimme ajatella Hänen tahtonsa mukaisesti. Rukous Pyhässä Hengessä on myös yhteyttä Jumalaan. Ja Jeesus näytti meille täydellisen esimerkin siinä, kuinka jopa synnitön, täydellinen ihminen on yhteydessä Jumalaansa rukouksessa. Ja samoin, kuin Kristus rukoili Pietarin puolesta, ettei hänen uskonsa raukeaisi tyhjiin niin hän rukoilee myös meidän ja kaikkien muiden todellisten uskovien puolesta, ettei meidänkään uskomme raukeaisi tyhjiin. Ja tiedätkö mitä – Isä aina kuulee Pojan rukoukset. (Joh.11:42) Ei ole mitään rukousta tai pyyntöä, jonka Poika esittää Isälle – josta Isä toteaisi – Ei..Ei näin – miksi? Koska Isä ja Poika ovat yhtä (Joh.10:30) – ja Jeesus rukoilee aina Isän tahdon mukaan.

Kaikki vastoinkäymisetkin, joita kohtaamme elämässä, ovat Jumalan säätämiä keinoja kasvattaa meitä ja pitää omansa lähellä Häntä, riippuvaisina hänestä. Jeesus oli jo ennen maailman luomista säätänyt, että se kukko laulaa Pietarille ja että se tulisi tuottamaan hänelle katkeran Jumalan mielenmukaisen murheen, joka lopulta johtaisi parannukseen.

Kuinka mahtava asia onkaan, että Jumala itse rukoilee puolestamme. Ja, että saamme rukoilla, Pyhässä Hengessä, Hänen voimassaan, Hänen tahtonsa mukaan. Luottaen siihen, että kaikki meidän vaivaiset rukouksemmekin Pyhä Henki täydentää ja korjaa niin, että ne ovat mieluisia Isälle.

Rakkaudessa pysyminen

”ja pysyttäkää (niin) itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juudas 21)

Juudaksen kolmas ja viimeinen ohje uskovien vaellusta koskien on pysyttää itsensä Jumalan rakkaudessa odottaen Herran Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Pysytä itsesi Jumalan rakkaudessa! Saatat ajatella, että: tämä kuulostaa aika vaikealta neuvolta. Raamatunluvun ja rukouksen nyt vielä ymmärtää, mutta miten me pidämme itsemme Jumalan rakkaudessa? Tämä on vähän samankaltainen neuvo, kuin minkä Paavali ja Barnabas antoivat apostolien tekojen luvussa 13, kun he kehottivat Antiokian synagogaan kokoontuneita juutalaisia ja jumalaapelkääväisiä – pysymään Jumalan armossa. Miten me näin teemme?

Tähän liittyy oppi Jumalan kaikkivaltiudesta ja ihmisen vastuusta. Tämä niin kuin, moni muukin Raamatun keskeisistä opeista sisältävät ajatuksia, jotka saattavat näyttäytyä meidän silmiimme joskus ristiriitaisilta, vaikka ne eivät todellisuudessa olekaan sitä.  Vaikka meidän rajalliset mielemme eivät täysin kykenisi ratkaisemaan sitä, kuinka nämä kaksi näennäisesti ristiriitaista Raamatun opettamaa asiaa voivat olla totta samaan aikaan, tulee meidän kuitenkin tunnustaa se, mitä Raamattu selkeästi opetta ja luottaa siihen, että Jumalan mielessä kaikki on selvää.

Esimerkiksi Raamattu opettaa, että Jumala on kaikkivaltias kaikessa – myös pelastuksen suhteen. Mutta toisaalta, missään vaiheessa ei Raamattu käske meitä olemaan toimettomia pelastuksemme suhteen, vaan Jumala pitää meitä vastuussa tekemisistämme. Usein Jumala käskee meitä tekemään asioita, joihin meillä ei ole kykyä. Jumala käskee meitä uskomaan, mutta kuitenkin Hän on se, joka lahjoittaa meille uskon. Filippiläiskirjeessä Jumala käskee meitä ahkeroimaan pelastuaksemme, mutta heti perään toteaa, että Hän on se joka vaikuttaa meissä sekä tahtoa että tekemistä. (Fil.2:12-13) Ja saman näemme tässä Juudaksen kirjeessä. Jumala kehottaa uskovia Juudaksen kirjeessä pysymään rakkaudessa, mutta heti seuraavissa jakeissa näemme, että Jumala itse on voimallinen pitämään omansa, että he eivät lankea.

Raamatun totuuksien lukeminen ja soveltaminen elämäämme sekä rukous ovat myös keinoja, joiden kautta me pysymme Jumalan rakkaudessa. Kuka onkaan se Kristitty, joka rakastaa Jumalaa, mutta ei rakasta Hänen Sanaansa? Kuka onkaan se Kristitty, joka kyllä rakastaa Sanaa, mutta ei rukoile?

Kristuksen odotus

Kolmas keino, jolla pysymme Jumalan rakkaudessa (Jakeessa 21) on Kristuksen laupeuden odottaminen iankaikkiseksi elämäksi.

Kuten Juudaksen kirjeen ensimmäisessä jakeessa luvataan – ne jotka ovat olleet Jumalan rakkauden kohteita, tulevat myös varjeltumaan Kristukselle. Kun Kristus palaa maan päälle, ne jotka ovat olleet Isä Jumalan pelastavan rakkauden kohteita, ovat myös pysyneet Isän rakkaudessa – Miksi? Koska he kykenivät siihen? Ei – vaan, koska Jumala oli kykenevä pitämään heidät rakkaudessaan.

Jumala osoittaa ihmistä kohtaan äärimmäistä laupeutta siinä, että olento, joka ansaitsisi Jumalan vihan ja tuomion, saakin sen sijaan osakseen iankaikkisen elämän Hänen yhteydessään. Uskovina elämme tuota iankaikkista elämää jo nyt, siinä mielessä, että Jumala on uudesti synnyttänyt meidät, kun uskoimme Jeesukseen pelastajanamme. Niinpä, meille kuolema on voitto, koska sen myötä henkemme ja sielumme saa olla siellä, missä Kristus on. Mutta kun Kristus palaa maan päälle, saamme – emme vain hengessä – vaan myös ruumiissa kokea tuon iankaikkisen elämän. Saamme nimittäin, ruumiin, joka ei tee syntiä – jonka kaltaisuus on Kristuksen ylösnousemusruumiin kaltaisuus. Ruumis, joka ei tuhoudu, vaan saa nauttia ja elää Jumalasta iankaikkisesti ilman pelkoa, ilman kyyneliä.

Me rakastamme Jumalaa, koska Isä on ensin osoittanut rakkauttaan meitä kohtaan. Ja se, joka on näin Isän rakastama, tulisi myös hartaasti odottaa näkevänsä Jumalansa ja pelastajansa. Oletko sinä tuollainen mies tai nainen? Jos kysyn sinulta tänään – mitä odotat kaikista eniten elämässäsi tällä hetkellä? Liittyisikö vastauksesi johonkin ajalliseen? Uutta taloa? Puolisoa? Autoa? Odotatko Kristusta?

Paavali sanoi Timoteukselle:

”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2.Tim.4:8)

Rakastammeko me Kristuksen ilmestymistä? Odotammeko sitä hartaasti. Vai hukkaammeko sitä aikaa, jonka Herra on meille suonut? Käsitätkö, että olet rajallinen olento, jonka elinpäivät olivat luetut jo ennen kuin olit syntynyt? Maallinen elämämme on kuin tuulen henkäys – sieltä se tulee ja sinne se meni – hetkessä ohi. Mutta toisin kuin maailma, joka elää kuoleman pelon vallassa, ja pyrkii tukahduttamaan ajatukset omasta tai läheisten väistämättömästä kuolemasta – meillä, joilla on toivo iankaikkisesta elämästä – ei tarvitse murehtia kuolinpäiväämme. Sen sijaan saamme ilolla katsoa tulevaa kohti, meidän ei tarvitse yrittää ’elää hetkessä’ keskittyen vain siihen, mitä nyt tapahtuu ja pyrkiä tekemään loppuelämästämme paras mahdollinen kokemus itselle. Tämä on juuri sitä mitä Joel Osteen myy – parasta elämää nyt, koska hänellä ei ole toivoa paremmasta. Meille Kristuksen tulisi olla rakkain ja niinpä Hänen paluunsa asia, jota odotamme ylitse kaiken. Ja loogisesti tämän tulisi johtaa meidät myös siihen, että teemme voitavamme – että mahdollisimman moni muukin voisi tulla tuntemaan elämän Kristuksessa, ennen kuin armon aika on ohitse ja Kristus palaa tuomiten elävät ja kuolleet. Tästä tulee mieleen kuuluisa lausahdus: vain yksi elämäse on pian ohi. Vain se, mitä olen tehnyt Kristukselle, kestää.

Liian usein olen itse keskittynyt johonkin maalliseen murheeseen ja unohtanut sen, että Jeesus on tulossa – Ja Raamattu sanookin, että Jeesus palaa hetkenä, jota ei odoteta – Hän tulee kuin varas yöllä. Kristittynä meidän tulee kuitenkin vaeltaa siinä toivossa, että pian jo saisimme nähdä Jumalamme ja pelastajamme Jeesuksen ja elää ikuisesti hänen yhteydessään – ilman synnin tuottamaa murhetta. Ja tuo toivo itseasiassa on keino, jota Jumala käyttää meidän pyhitykseksemme:

”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” (1.Joh.3:2-3)

Kolminaisuus

Huomion arvoinen seikka on myös kolminaisuus jakeissa 21-22:

“20  Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä21  ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juud.20-21)

Näissä jakeissa näemme koko Jumalan kolminaisuuden yhdessä. Meidän tulee 1) Rukoilla Pyhässä Hengessä,  2) pitää itsemme Isä Jumalan rakkaudessa ja 3) odottaa Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Isä, Poika ja Pyhä Henki tiiviissä paketissa. Ehkä Juudaksen kolminaisuuskeskinen ajattelu Jumalasta oli syy myös siihen, miksi hän jaotteli kirjeensä juuri kolmen esimerkkeihin.

Susien uhrit

Juudas on siis kuvannut kolme keinoa, jota Jumala, kaiken luopumuksenkin keskellä, käyttää pitääkseen meidät hänen rakkaudessaan ja pyhittääkseen meitä 1) Jumalan Sanan kautta rakentuminen 2) Pyhässä Hengessä rukoilu ja 3) Kristuksen paluun odotus. Nyt seuraavissa jakeissa Juudas siirtää huomionsa erityisesti niihin henkilöihin seurakunnan keskuudessa, jotka ovat jollain tasolla tulleet vaikutetuiksi valheopettajien toimesta. Ja nyt, hieman käännöksestä riippuen, koska tässä kohtaa Juudaksen kreikan käsikirjoituksissa on eroavaisuuksia, Juudas tunnistaa kolme tai kaksi eri ryhmää. 1938 kirkkoraamattu tunnistaa kaksi ryhmää, mutta uskoisin, että kuten Juudaksen kirjeen teemana on tähänkin saakka ollut – niin tässäkin on tarkoitus puhua kolmesta esimerkistä. Kolme eri ryhmää, luen nyt Raamattu kansalle käännöksestä Juudaksen jakeet 22 ja 23:

Armahtakaa, niitä, jotka epäilevät, toiset pelastakaa, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa kavahtaen heitä, inhoten ruumiin tahraamaa vaatettakin” (Juudas 22-23)

Tässä Juudas antaa siis uskoville kehotuksen sanat, kuinka uskovien tulisi suhtautua niihin, jotka ovat tulleet valheopettajien harhoista eksytetyiksi jollain tasolla. Jotkut ajattelevat, että nämä ryhmät kuvaavat ei-uskovia, mutta Juudas on tässä vaiheessa kirjettään siirtänyt huomionsa pois niistä, joista hän sanoi ”heillä ei henkeä ole”. Koska kyseessä on joka tapauksessa ihmiset, jotka tunnustautuvat ulkoisesti kristityiksi ja vaikuttavat seurakunnan sisällä, eikä kukaan toinen voi nähdä suoraan heidän sydämeensä, tulisi meidän olla armollisia tällaisia henkilöitä kohtaan ja lähtökohtaisesti kohdella heitä, kuin veljiä ja sisaria Kristuksessa. Nuo kolme ryhmää, joita Juudas kuvaa ovat siis:

1) Ne, jotka epäilevät

2) Ne, jotka tulee temmata tulesta

3) Ne, joiden vaatteetkin ovat saastaisia

Mitä me voimme päätellä tästä? Selvästi tässä on kyseessä kolme ryhmää, joista seuraava on aina syvemmällä harhaopettajien valheissa ja on aina vain epätodennäköisempää, että heidät voidaan pelastaa.

Ensimmäinen joukko kuvaa sellaisia uskovia, jotka ovat vilpittömiä epäilijöitä. He eivät oikein ole varmoja siitä, onko se harhaoppi, jota he ovat nyt kuulleet valheopettajilta totta vai ei. He keikkuvat aidalla. He eivät ole varmoja uskostaan. Ehkä he ovat hiljattain uskoon tulleita, eivätkä he ole juurtuneet vielä Kirjoituksiin, mutta heidät voidaan kuitenkin vakuuttaa järkeilemällä heidän kanssaan Raamatusta käsin. Kun joku veli tai sisar tulee ja armollisesti osoittaa, missä he ovat väärässä, ja rukoilee heidän kanssaan asioista, heidät voidaan vakuuttaa totuudesta.

Toinen joukko kuvastaa uskovia, jotka ovat jo uskoneet jotain niistä tuhoisista harhaopeista, joita valheopettajat ovat suoltaneet omasta pimentyneestä mielestään. Ja jos he jatkavat tällä tiellä ja toimivat sen mukaan mitä uskovat, niin sillä on vakavat seuraukset. Ajattele esim. uskovaa, joka uskoo, että hänen tulisi antaa viimeiset rahansa jollekin menestysteologille, että Jumala sitten siunaa häntä satakertaisesti takaisin, sen sijaan, että hän menisi ja ostaisi perheelleen ruokaa..  tai jotakuta joka on omaksunut harhaoppia siitä, että Jumalan silmissä homoavioliitto tai transgenderismi on ok – ja Jumala ei tuomitse tällaista elämäntapaa. On ollut tutkimuksia jotka viittaavat siihen, että keskiverto homoseksuaalien keski-ikä on noin huomattavasti alhaisempi, kuin keskivero heteron.1,2 Itsemurhariski näillä ihmisryhmillä on monikertainen kaikkeen muuhun väestöön nähden.3Koska meitä ei suvaita!” on selitys..  

Oletko tosissasi? Meidän yhteiskuntammeko ei suvaitse heitä, ja siksi he tappavat itsensä? Meidän yhteiskuntamme riemuitsee heistä – juhlii heitä. Vaatii heille erityiskohtelua. Ja silti – he kuolevat nuorina. Juudas kehottaa tempaamaan tällaisia henkilöitä tulesta, niin kuin Pyhä Henki tempasi Filippuksen. Tuli on vertauskuvallinen tuhosta, joka heitä odottaa, jos he pysyvät tässä tilassa. He ovat nielleet valheen ja heidät täytyy pelastaa. Seurakunnassa tällaista henkilöä kohtaan meidän tulee tehdä kaikkemme, että he eivät jatkaisi sillä tiellä, mille ovat lähteneet: Lukea Sanaa, rukoilla, järkeillä hänen kanssaan.

Viimeinen joukko, jota Juudas kuvaa ovat omaksuneet ja ryhtyneet noudattamaan harhaoppeja. Heistä on tullut susien opetuslapsia ja he ovat jo saastuttaneet lihansa, kuten jae 8 sanoo. Seurakunnassa tällainen henkilö asetettaisiin ilman muuta seurakuntakurin alaiseksi. Ja kontaktissa heidän kanssaan tulee olla erityisen varovaisia, ettemme itse tule osallisiksi heidän synteihinsä. Tai etteivät he käytä meitä hyväkseen, oman agendansa eteenpäinviemiseksi. Huomaa se, että seurakuntakuria on tarkoitus toteuttaa ainoastaan uskoviin. 1.Kor.5. on selkeä tässä. Me emme tuomitse maailmaa, meidän ei ole tarkoitus lähteä pois maailmasta, ei ole tarkoitus eristää itseään maailman ihmisistä, mutta jos joku, joka kutsuu itseään veljeksi toimii kuin maailma, näyttää kun miltä maailma näyttää, haisee miltä maailma haisee jne. Juudas kehottaa kavahtamaan heitä, inhoten ruumiin tahraamaa vaatettakin. Käytännössä tämä käskee kohtelemaan heitä, kuin likaisia alusvaatteita. Käsittelemään heitä niin, että ei itse tule saastaiseksi. Terveessä seurakunnassa tällaista henkilöä kohtaan on seurakuntakuri. 1.Kor.5 esimerkki oli uskova, joka eli Isänsä vaimon kanssa. Paavalin tuomio oli, että seurakunta ’jättää tuon miehen saatanan haltuun, lihan turmioksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä’.

Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1.Kor.5:9-13)

Seurakunnan ei tullut olla yhteydessä tuohon mieheen. Kurinpidon tarkoitus oli herättää tuo mies näkemään oman syntinsä vakavuus ja kokemaan Jumalan kuritus, joka saattaisi jopa johtaa lihan turmioon – kuolemaan. Herran kuritus Hänen omiaan kohtaan voi joskus johtaa jopa sairauteen ja kuolemaan, ilman että tämä henkilö kuitenkaan menettäisi pelastustaan. Uskova voi hairahtua vakavaankin syntiin ja joutua kokemaan tuon synnin ajalliset seuraukset, jotka saattavat johtaa ruumiin kuolemaan, mutta silti – hänen sielunsa pelastuu, jos Hän on aidosti uudesti syntynyt ja uskonut Kristukseen. Koska mitä ikinä syntiä uskova tekee, jos hän on uskonut, on Kristus kärsinyt tuon synnin edestä. Mitä suuremmat meidän syntimme – sitä suurempi on Jumalan armo meitä kohtaan – emme koskaan voi tehdä niin paljon syntiä – että Jumalan armo hänen valittujaan kohtaan loppuisi. Hän vuodattaa meihin, armonsa astioihin jatkuvasti armoa armon päälle.

Korintin seurakunta noudatti Paavalin ohjeita ja toteutti seurakuntakuria tuota aiemmin mainittua miestä kohtaan. Toissa kirjeessään Korinttilaisille Paavali antaa ymmärtää, että tuo samainen mies oli tehnyt parannuksen ja nyt hän kehotti uskovia lohduttamaan tuota miestä. Seurakuntakurin tavoite on palauttaa veli tai sisar oikeaan suhteeseen seurakunnan ja Jumalan kanssa. Mutta jos näyttää siltä, että kyseessä on henkilö, joka on tehnyt sovinnon syntinsä kanssa. Henkilö, joka ei kaikesta huolimatta tee parannusta, vaan jatkaa syntinsä oikeutusta – tulee meidän kohdella häntä kuin ”pakanaa tai publikaania” (Matt.18:17) – toisin sanoin, kuin ei-uskovaa. Tässä vaiheessa, emme ota enää todesta hänen tyhjää suun tunnustustaan, vaan pyrimme, jos mahdollista, evankelioimaan häntä, ja rukoilemaan hänen puolestaan. Emme eristäydy hänestä, kuin synnissä elävästä veljestä, vaan pyrimme lähestymään häntä kuin kurjaa syntistä, joka tarvitsee evankeliumin valoa. Usein rukous on kuitenkin enintä, mitä voimme tehdä tällaisten henkilöiden edestä.

Varmaan meistä monilla on kokemus tällaisista henkilöistä, jotka ovat enemmän ja vähemmän jonkinlaisten harhaopettajien eksyttämiä. Juudaksen kirje alleviivaa, että meidän tulisi olla armollisia tällaisia henkilöitä kohtaan. Mietipä itseäsi. Sinä, joka luulet tänään tietäväsi teologiasi ja olet varma siitä mitä tiedät. Mieti missä itse joskus olit. Muistele minkälaisia harhakäsityksiä sinulla oli ja ajattele, kuinka olisit tahtonut että joku lähestyy sinua totuudella. Tässä on nootti varsinkin meille, jotka puhumme paljon niin sanotuista armon opeista. Kuinka usein onkaan, että puhumme armon opeista, mutta samalla olemme mitä armottomimpia niitä kohtaan, jotka eivät usko kuten me.

Omassa uskon elämässäni luulen, että minulla on ollut kokemuksia kaikista näistä henkilöistä, joita Juudas kuvaa jakeissa 22-23. On ollut niitäkin, jotka ovat edenneet ryhmästä toiseen. Eräs veli kerran lähestyi minua huolella omasta sielunsa tilasta ja puhui kamppailustaan erityisen synnin kanssa. Hän oli epävarma siitä, mitä Raamattu sanoo asiasta. Luimme usein yhdessä Raamattua, pyrin osoittamaan hänelle sen, mitä Raamattu opettaa, monta kertaa rukoilimme yhdessä. Vaikutti siltä, että hän oli voitettavissa. Kun aikaa kului ja en ollut vähään aikaan tekemissä tuon veljen kanssa, hän palasi takaisin matkalta ja ilmoitti, että oli päättänyt ryhtyä suhteeseen, joka oli täysin vastoin Raamatun ilmoitusta. Hän ei enää kamppaillut synnin kanssa, vaan omaksui sen. Jotain oli radikaalisti muuttunut. Hän oli tehnyt sovinnon syntinsä kanssa.Edelleen näimme tuon henkilön kanssa, pyrin järkeilemään hänen kanssaan Raamatusta ja rukoilemaan hänen puolestaan. Hän oli edelleen epävarma siitä, mitä Raamattu opettaa aiheesta, mutta päätti kuitenkin kulkea omien tunteidensa perässä. Vuosia on kulunut ja tänään tuo samainen henkilö on vain vahvistunut Raamatun vastaisissa näkemyksissään. Se epävarmuus, mikä hänellä joskus oli, on kaikonnut. Hänestä on tullut enemmän ja enemmän niiden harhaopettajien kaltainen, joiden vaikutuksen alla hän on ollut.

Monet vaeltavat tätä luopion tietä ja kun he ovat tiensä päässä, he ovat niin eksyksissä, että sitä on vaikea käsittää – he ovat näin myös osoittaneet todelliset värinsä – että he lähtivät joukostamme, koska eivät olleet joukkoamme. Se valo, jolle he ovat altistuneet on vain kovettanut heidät. Ainoa mitä voimme tehdä, on rukoilla heidän puolestaan, että Pyhä Henki murtaisi ne hengelliset kahleet, jotka heitä sitovat ja avaisi heidän silmänsä näkemään Kristuksen. Ilon aihe on kuitenkin, että palvomme Jumalaa, joka kykenee kaikkeen tähän. Se, mikä inhimillisesti näyttää mahdottomalta, on Jumalalle mahdollista.

Juudaksen kirje osoittaa meille, että Kristityn vaellus lopun aikoina on taistelua ei vain seurakunnan ulkoista, vaan sisäistä uhkaa vastaan. Me tulemme kohtaamaan luopioita ja harhaopettajia, mutta meidän ei tule hämmästyä, näin pitikin käydä. Jumala kehottaa meitä edelleen kasvamaan uskossamme – rakentumaan Sanan ja rukouksen kautta – odottaen Jeesuksen paluuta. Kristittyinä meidän tulee armollisesti kohdata ne, jotka ovat eksyksissä. Meidän tulee alistua Jumalan Sanan auktoriteetin alle ja pitää sitä uskomme ja elämämme ylimpänä ohjenuorana: oli aihe mikä hyvänsä – meidän tulee voida istua alas ja kysyä: onko Jumala puhunut selkeästi? Mitä Hänen Sanansa sanoo.

Meidän kuuluu kasvaa uskossamme, tulla tuntemaan Jumala yhä syvemmin, kasvaa armossa ja totuudessa. Ja paras tapa taistella valetta vastaan, on tuntea totuus. Paras tapa tunnistaa väärennös on tuntea aito. Sen sijaan, että käyttäisimme tuntitolkulla aikaa pyrkiäksemme kumoamaan kaikki maailman filosofiset harhapäätelmät ja valheuskonnot, nostakaamme Jumalan ilmoitettu totuus sille kuuluvalle sijalle, ja sanokaamme, Kaikkeuden Luoja – Herramme Jeesus Kristus – on puhunut ja hänen sanansa on tosi. Vertaa valhetta totuuteen, niin se osoittaa oman järjettömyytensä.

Aamen.

Viittaukset.

 

  1. Hogg RS, et al., Modelling the impact of HIV disease on mortality in gay men. International Journal of Epidemiology 26(3):657–61, 1997
  2. Cameron P, Cameron K. Gay obituaries closely track officially reported deaths from AIDS. Psychological reports. 2005 Jun;96(3):693-7.
  3. https://www.reuters.com/article/us-health-lgbt-teen-suicide/lgbt-youth-at-higher-risk-for-suicide-attempts-idUSKCN1MI1SL (5.6.2019)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s