Saarnattu 2.6.2019, Eelis Halmemies

Johdanto Johanneksen evankeliumiin – Alussa oli Sana

Johannes 1:1-18

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 2Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 4Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 5Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.6Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 8Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 10Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 11Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 12Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.14Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. 15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” 16Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. 17Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. 18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”

Intro

Meillä on tänään seurakuntana etuoikeus päästä yhdessä avaamaan erästä Raamatun varmasti keskeisimmistä, mahtavimmista, ja teologisimmista teoksista – nimittäin Johanneksen Evankeliumia. Tarkoituksemme tänään on saada yleiskäsitys siitä, mistä kirjassa on kyse ja katsoa muutamia sen ensimmäisistä jakeista. Se, mitä juuri luimme – Johanneksen evankeliumin 18 ensimmäistä jaetta – ovat Johanneksen kaunis johdanto siihen, mistä koko kirjassa on kyse. Ja ne teemat, jotka tulevat esiin näissä jakeissa jatkuvat läpi koko evankeliumin. Kuten aina, kun aloitamme uuden kirjan käsittelyn, meidän on hyvä aloittaa siitä, että tutustumme siihen ensin hieman yleisellä tasolla.

Kirjoittaja ja ajankohta

Kuten muissakin evankeliumeissa, ei Johanneksenkaan evankeliumissa suoraan sanota kuka on evankeliumin kirjoittaja. Mutta vahvoja todisteita on sen puolesta, että kirjoittaja todella oli yksi Jeesuksen apostoleista, Johannes, Sebedeuksen poika, joka on myös kirjoittanut UT kolme kirjettä, jotka kulkeva hänen nimellään, sekä ilmestyskirjan. Yksi vahvimmista todisteista, jotka puoltavat juuri Johannesta evankeliumin kirjoittajana on, että Johannesta ei mainita siinä lainkaan nimeltä, vaikka kaikki muut apostolit mainitaan. Sen sijaan kirjeessä puhutaan jatkuvasti opetuslapsesta, jota Jeesus rakasti. Eli tämä ei ole mikään vaikea yhtälö. Hän, jota Jeesus rakasti tunnistetaan myös evankeliumin lopussa sen kirjoittajaksi. (Joh.21:24)

Jos Johanneksen evankeliumin olisi kirjoittanut joku muu kuin Johannes, olisi vaikea perustella, miksi häntä ei mainittu nimeltä, koska hän kuitenkin oli Jeesuksen läheisimpiä opetuslapsia. Esim. Jeesus otti mukaansa kirkastusvuorelle ainoastaan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, joita Gal.2:9 mukaan pidettiin alkuseurakunnan pylväinä – he olivat apostolien selkäranka, mutta Johannestako ei mainittaisi evankeliumissa? Ei, kyllä hänet mainitaan. Mutta, koska hän itse on evankeliumin kirjoittaja, kenties nöyryyden osoituksena, hän, jota Jeesus oli kerran kutsunut ukkosen jylinän pojaksi, ja joka kerran kysynyt Jeesukselta, saako hän istua Jeesuksen vasemmalla tai oikealla puolella kirkkaudessa, oli nyt vanhoilla päivillään tullut pisteeseen, että hän ei enää vaatinut itselleen kunniaa edes mainitsemalla omaa nimeään, vaan totesi ainoastaan, että hän on Jeesuksen rakastama.

Samanlaisen todistuksen antavat myös varhaiset kirkkoisät. Aikainen kirkkois Iraneus (noin. 130-200 jKr.) oli Polykarpoksen (noin. 70-160) opetuslapsi, joka puolestaan oli apostoli Johanneksen opetuslapsi, ja Iraneus todisti Polykarpoksen autkoriteetilla, että Johannes kirjoitti evankeliumin vanhana ollessaan Efesossa.

On selvää, että Johannes oli Jeesuksen läheisimpiä opetuslapsia. Juuri Johannes oli kaikkein lähimpänä Jeesusta, kun he aterioitsivat viimeisellä ehtoollisella (Joh.13:23), ja juuri Johannekselle Jeesus antaa oman äitinsä Marian huolehdittavaksi, kun hän itse on ristillä. Juuri Johannekselle Jeesus antaa ilmestyskirjan. On jopa mahdollista, että Johanneksen äiti Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar, jolloin Johannes olisi ollut myös sukua tälle, ja olisi ollut luonnollista, että Johannes huolehtii Mariasta Jeesuksen mentyä pois.

Joh.19:25 mainitsee, että

”Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena”

Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Johanneksesta tuli Jerusalemin seurakunnan johtohahmo. Kirkkoisien kirjoituksista käy ilmi, että Johannes muutti Marian kanssa ennen pitkään Efesoon, jossa hän asui aina vangitsemiseensa saakka. Johannes siis oli samassa seurakunnassa, johon Paavali oli asettanut Timoteuksen paimeneksi. Johannes myös eli miltei 100 vuotiaaksi ja todennäköisesti kirjoitti evankeliuminsa elämänsä loppupuolella ehkä noin 80-90 jKr.

Johannes siis kirjoitti evankeliumin – mutta lopulta meidän on kuitenkin muistettava, että jokainen Raamatun kirjoitus on kuitenkin Jumalan inspiraation tulosta. Niinkin suuremmoinen kirja, kuin Johanneksen evankeliumi on, se on Pyhän Hengen, ei vain Johanneksen viisauden ja älykkyyden tuotosta. Näin meidän tulisi suhtautua kaikkiin Raamatun kirjojen kirjoittajiin. Heitä kontrolloi ja ohjasi Pyhä Henki, niin että kaikki mitä Raamattu sanoo – on mitä Jumala sanoo – ja näin ollen kaikin puolin luotettavaa ja virheetöntä.

Verrattuna synoptisiin evankeliumeihin

Johanneksen evankeliumi on ainutlaatuinen verrattuna kaikkiin muihin evankeliumeihin. Matteus, Markus ja Luukas muodostavat niin kutsutut synoptiset evankeliumit – synoptinen tarkoittaa nähdä yhdessä. Nämä ovat siis evankeliumit joita on helppo verrata toisiinsa ja nähdä kokonaisuutena. Niillä on pitkälti samankaltainen lähestymistapa, kun he kertovat Jeesuksen elämän ja palvelustyön vaiheista. He katsovat Jeesusta yhdestä suunasta – mutta Johannes katsoo toisesta. Itseasiassa 90 % siitä, mitä Johanneksen evankeliumi sisältää poikkeaa siitä, mitä muut evankeliumit sanovat. Lista siitä, mitä Johannes jättää mainitsematta evankeliumissaan on itseasiassa melko säväyttävä. Johannes ei näet mainitse sanallakaan:

  •    Jeesuksen syntymästä
  •    Jeesuksen kasteesta
  •    Kiusauksista erämaassa
  •    Apostolien nimeämisestä
  •    Pahoista hengistä
  •    Vertauksista
  •    Jeesuksen kirkastumisesta vuorella
  •    Getsemanen puutarhan tapahtumista
  •    Taivaaseen astumisesta

Mistä tässä on kyse? Mistä Johannes ylipäätään sitten puhuu? Johannes todennäköisesti tunsi synoptiset evankeliumit ja niiden sisällön ja näin jotkut ovat päätelleetkin, että Johannes vain täydentää muita evankeliumeita. Hän mainitsee enimmäkseen asioita, joita muut eivät ole maininneet, kuten kun synoptiset evankeliumit kertovat aluksi Jeesuksen työstä Galileassa, he antavat ymmärtää, että Jeesus oli tehnyt jo työtään aiemmin muualla. Johannes antaa vastauksen kertomalla luvussa 3 Jeesuksen työstä Juudean alueella ja Samariassa luvussa 4. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus pyysi opetulapsia kulkemaan meren yli Betsaidaan. Johannes antaa syyn tähän – koska ihmiset olivat aikoneet tehdä Jeesuksesta väkisin kuninkaan. Eli on selvää, että Johannes kyllä täydentää evankeliumien yksityiskohtia, mutta tämä ei ole ainoa syy sille, miksi jättää mainitsematta tiettyjä asioita.

Johanneksen evankeliumi on itseasiassa ainoa evankeliumeista, jossa suoraan ilmaistaan evankeliumin tarkoitus. Mitä sen on määrä saada aikaan? Miksi se on kirjoitettu? Tämän löydämme aivan evankeliumin lopusta

Joh.20:30-31

”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; 31mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”

Johanneksen motiivi ei siis ollut kirjoittaa kaikkea mitä hän tiesi tai muisti, vaan hänellä oli selkeä sekä evankelistinen että apologeettinen ajatus taustalla. Jeesus ei syntynyt Joosef ja Maria Kristukselle. Vaan Ihmisten täytyi uskoa, että Jeesus on Kristus – Luvattu Messias. Ja teet hyvin, jos uskot, että Jeesus on Messias Mutta tämä ei yksin riitä, koska kuten tiedämme, Jeesuksella on kaksi luontoa – Jumalallinen luonto ja inhimmillinen luonto. Jeesus on yksi persoona, joka on samaan aikaan totisesti ihminen, ja totisesti Jumala ja meidän on uskottava molemmat. Jos muut evankeliumit olivat keskittyneet enemmän kuvaamaan Jeesusta messiaana ja Ihmisen Poikana, painottaen enemmän hänen inhimillistä sukulinjaansa, niin Johannes tahtoo vetää huomiomme Jeesuksen Jumaluuteen

Johannes pyrkii osoittamaan, että Messias Jeesus, ei ole vain inhimillinen olento, vaan hän on ikuinen Jumala. Ja tähän tarkoitukseen Johannes sisällyttää evankeliumiinsa tapahtumia ja Jeesuksen tunnustekoja, jotka todistavat hänen Jumaluudestaan. Onkin sanottu, että Jeesuksen Jumaluus käy ilmi Johanneksen jokaisesta luvusta.

Johanneksen evankeliumi etenee melko kronologisesti ja kietoutuu kahdeksan Jeesuksen tunnusteon ympärille:

 

1)   Veden muuttaminen viiniksi (Joh.2:1-10)

2)   Kuninkaallisen virkamiehen pojan parantaminen (Joh.4:46-54)

3)   Ramman miehen parantaminen (Joh.5:1-9)

4)   Kansanjoukkojen ruokkiminen (Joh.6:1-14)

5)   Vetten päällä kävely (Joh.6:15-21)

6)   Sokean miehen parantaminen (Joh.9:1-41)

7)   Lasaruksen herättäminen kuolleista (Joh.11:1-44)

8)   Ihmeellinen kalasaalis ylösnousemuksen jälkeen (Joh.21:1-7)

Evankeliumissa on myös 7 painotettua ”Minä olen” sanontaa, jotka identifioivat Jeesuksen Jumalan ja Messiaana. Lisäksi evankeliumissa on pitkiä keskusteluja eri ihmisten välillä ja väittelyitä fariseusten kanssa ja suuri määrä didaktisia – oppia sisältäviä tekstin kohtia ja opetusta Pyhästä Hengestä. Näin ollen Johanneksen evankeliumi on myös kaikista teologisin ja syvällisin evankeliumeista, mikä tekee siitä varsin haastavan.

Johanneksen evankeliumi ei siis missään tapauksessa ole ”helppo” evankeliumi käsittää, verrattuna kaikkiin muihin evankeliumeihin. Vaikka se kreikan kieli, jota Johannes evankeliumissaan käyttää on itseasiassa kaikista yksinkertaisinta sanavarastoltaan ja lauserakenteiltaan koko Uudessa Testamentissa, niin pitävät yksinkertaisetkin lausahdukset sisällään valtavia totuuksia, jotka usein ylittävät meidän käsityskykymme. Ja näin ollen, sen tulisi vetää jokaisen meistä, jotka vakavasti lähestymme näitä tekstejä nöyrälle paikalle, kun pohdimme Jumalan Sanan rikkauksien syvyyttä.

Hyvä esimerkki rikkaasta, teologisesta tekstistä Johanneksen evankeliumista on se, minkä me jo luimme alussa. Johanneksen johdanto, joka on, kun sitä tarkastellaan todella syvällinen ja rikas, mutta samalla hyvin kaunis ja yksinkertainen. Olisi hauska tietää kuinka kauan Johanneksella kesti, kun hän tämän johdannon laati. Toisin kuin, joku saattaisi ajatella Pyhän Hengen inspiroiminen ei tarkoita sitä, että joku kirjoittaa kuin transsissa, niin että käsi liikkuu automaattisesti, suusta tulee vaahtoa ja silmät ovat valkoisina. Ei – tämä ei ole Raamatullinen inspiraatio. Vaan Johanneskin – todella käyttää kaiken älyllisen kapasiteettinsa ja järkeilykykynsä Jumalan totuuden välittämiseen. Pyhä Henki ei koskaan aiheuta, että menetämme kontrollin itsestämme ja ajatuksistamme – päinvastoin.

Johdanto

Kun katsot ensimmäistä 18 jaetta niin huomaat pääteemat, jotka tulevat toistumaan kautta. Puhutaan elämästä, valosta, todistajasta, kirkkaudesta. Ensimmäisessä jakeessa 1:1 mainittu Sana identifioidaan jakeessa 14 Jeesukseksi. Hän on se Jumalan iankaikkinen Sana, joka tuli lihaksi, kun Jeesus syntyi Marialle ja Joosefille talliin. Johdanto pitää sisällä uskon kannalta elintärkeitä totuuksia Kristuksesta. Hän on Jumala, maailman luoja, kaiken todellisen tiedon lähde Jumalasta, jota ihmisellä on koskaan ollut. Jeesus ilmaisee pelastavat totuuden langenneelle ihmiskunnalle. Tulemme käsittelemään tätä johdantoa tarkemmin kokonaisuutena myöhemmin, mutta nyt keskitetään loppuaikamme ainoastaan ensimmäiseen jakeeseen:

Jae 1

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala” (Joh.1:1)

No eikö vaikuta yksinkertaiselta? Mutta mitä se tarkoittaa? Miten niin alussa oli Sana? Mitä se tarkoittaa? Ja Sana on Jumalan luona mutta Sana on Jumala – PRÖH! vaikuttaa aika sekavalta ja ristiriitaiselta. Tämä on monien ensireaktio. Mutta meidän on annettava Johanneksen edistää argumenttiaan rauhassa. Vasta myöhemmin johdannossa tuo Sana identifioidaan Jumalan Pojaksi – Jeesukseksi. Ja vasta myöhemmin se Jumala, jonka kanssa Sana on tunnistetaan juuri Isä Jumalaksi.

Tämä jae muodostuu kolmesta lyhyestä lausekkeesta:

1A Alussa oli Sana

1B ja Sana oli Jumalan tykönä

1C Sana oli Jumala

Katsotaan niistä kutakin järjestyksessä. Ensimmäinen on (1A): Alussa oli Sana – Ja koska Kreikka tässä on niin yksinkertaista, mutta se auttaa ymmärrystämme, luetaan se myös Kreikaksi – Alussa oli Sana – En arche en ho logos

En arche – alussa. Tämä voitaisiin nähdä viittauksena siihen, mitä 1.Moos.1:1 sanoo. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja nyt sanotaan siis, että alussa – niin pitkälle kun halutaan alkuhetkeä työntää – oli se miten kaukana menneisyydessä hyvänsä – niin jotain oli jo olemassa – Sana, Logos oli olemassa. Johannes käyttää Logoksesta johdonmukaisesti kautta koko johdannon verbiä en, joka on imperfekti verbistä eimi – olla. Jotkut teistä muistavat tämän sanan siitä, kun Jeesus kutsuu itseään sanoilla minä olen – ego eimi. Se kuvastaa siis jatkuvaa olemista mennessä aikamuodossa. Sana on ikuisesti ollut. Alussa – Sana oli jo – mikä ikinä Sana on – se on riippumaton ajasta.Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit levittelisivät Jeesuksen sukuluetteloita tässä vaiheessa, mutta Johannes osoittaa, että Jeesus on jo ollut ennen mitään luetteloita.

(1B) ja Sana oli Jumalan tykönä – Kreikaksi: kai ho logos en pros ton theon

Tuo sama ikuinen Sana, joka tunnistettiin ensimmäisessä lausekkeessa, todetaan nyt olevan pros ton theon – kohti Jumalaa. Kreikan prepositiot ovat paljon rikkkaampia, kuin mitä meidän kielemme antaa ymmärtää. Pros ei ainoastaan tarkoita, että joku on toisen kanssa tai toista kohti, se voi itse asiassa viitata suhteeseen kahden olennon välillä. Paavali käyttää tätä prepositiota, kun hän 1.Kor.13 puhuu siitä, että vaikka nyt näemme Jumalan kuin kuvastimesta, niin kerran kirkkaudessa näemme hänet kasvoista kasvoihin. Kasvot pros kasvot. Kun jotakin on kasvokkain, niin kyse on suhteesta – halusimme tuota suhdetta tai emme. Ja nyt itse Jumala on kasvokkain – suhteessa iankaikkisen Sanan kanssa. Jumalalla on siis aina ollut suhde Sanan kanssa. Mitähän tämä tarkoittaa? Se ei ole selvinnyt vielä.

1C Sana oli Jumala – Kreikaksi: kai theos en ho logos

Tämä tarkoittaa, että edelleen tuo sama iankaikkinen sana, jonka todettiin aina olleen suhteessa Jumalan kanssa, on itse Jumala. Yrittääkö Johannes sanoa, että on olemassa kaksi Jumalaa? Ei suinkaan. Juutalaiset, Johannes mukaan lukien olivat vankkoja monoteisteja:

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” (5.Moos.6:4)

Tämä oli keskeinen osa jokaisen juutalaisen uskontunnustusta. Vanhassa Testamentissa oli mitä selkeimmin sanoin tuotu esille monissa kohdissa (esim.Jes.40-45), että Jahve on ainoa todellinen Jumala ja kaikki muut jumalat ovat epätodellisia, ihmisten kätten tekoa. On vain yksi Jumala joka on luonut taivaan ja maan – kaikki muut niin kutsutut jumalat ovat tuhon omat.

”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” (Jes.44:6)

Mitä hyvänsä Johannes siis pyrkii juutalaisena sanomaan – hän ei aio esittää monoteismin kumousta. Kun johannes sanoo siis, että Sana on Jumala, pyrkiikö hän laittamaan yhtäsuurimerkin sanojen välille, niin että Sana = Jumala.  Eli Sana kokonaisuudessaan = Jumala kokonaisuudessaan ja Jumala kokonaisuudessaan = Sana kokonaisuudessaan. Tämä ei kuitenkaan ole, mitä Johannes sanoo, koska se johtaisi ristiriitaan. Koska jos Sana on täysin Jumala ja Jumala on täysin Sana, niin sitten ne tarkoittavat käytännössä samaa, joten voimme vaihtaa termejä päikseen. Mitä siis tarkoittaisi se, minkä Johannes oli sanonut aiemmin, että Sana on Jumalan luona? Onko Jumala itsensä luona? No eihän tässä ole järkeä. Tällainen ajattelu johtaisi meidät myös modalismiin tai Sabellianismiin – vanhaan harhaoppiin, joka sanoo, että Jumala ottaa vain eri muotoja – hän manifestoi itsensä eri tavoin eri hetkinä. Välillä hän esittää Isää, välillä Poikaa, välillä Pyhää Henkeä. Se johtaisi Johanneksen lopulta myös sanomaan, että itseasiassa Isä Jumala tulee lihaksi jakeessa 14, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa.

Joten missä mielessä Johannes oikeastaan käyttää sanaa Jumala tuossa viimeisessä lausekkeessa – ja Sana oli Jumala. Johannes tahtoo sanoa, että Sana on luonteeltaan Jumala. Kaikki mitä Jumala on luonteeltaan – niin Sanakin on.

Mitä tämä ensimmäinen jae siis kertoo meille?

Se kertoo meille, että Sana on ikuinen ja Jumala on ikuinen. He ovat ikuisesti olleet suhteessa toisiinsa. Sana ja Jumala jakavat saman olemuksen ja luonnon, mutta ne täytyy erottaa toisistaan erillisinä persoonina.

Kaikki tämä, ja vain 17 lyhyessä kreikan kielen sanassa – pystytkö itse kommunikoimaan noin ytimekkäästi. Alatko nähdä sen, miksi kuvasin sitä, mitä Johannes sanoo yksinkertaisena ja kauniina, mutta syvällisenä samaan aikaan? Me ymmärrämme jakeesta 14 ja 18, että Sana kuvastaa Jeesusta. Jeesus on Jumalan iankaikkinen Sana, mutta miksi Johannes käyttää tätä termiä? Miksi puhua sanasta? Jos on tarkoitus todeta vain Jeesuksen Jumaluus, miksi Johannes ei sanoisi vain, että: Alussa oli Kristus – ja Kristus oli Jeesus ja Jeesus oli Jumala? Eikö se välittäisi viestin selkeämmin?

Johanneksella oli tähänkin tietty syy. Sana Logos oli hyvin tunnettu sen ajan pakanoiden filosofisissa pohdinnoissa, jossa Logos kuvasti persoonatonta jumalisen järkeilyn periaatetta, mieltä tai viisautta jonka katsottiin edistävän universumin harmoniaa. Juutalaisessa ajattelussa taas Jumalan Sanalla oli hyvin keskeinen asema, koska he tunnistivat, että Jumala loi kaiken sanansa kautta (1.Moos.1:3; Ps.33:6; 107:20; Sn.l. 8:27).

”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.” (Ps.33:6) ”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps.107:19-20)

Juutalaiset ajattelivat, että Jumalan Sana on Jumalan voimakas itse-ilmaisu luomisessa, viisaudessa, ilmestyksessä, ja pelastuksessa. Parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää, juutalaisten keskuudessa alkoi, mielenkiintoista kyllä, olla myös ajattelua, että Sanalla voitaisiin myös viitata johonkin persoonalliseen. Käyttämällä siis sanaa Logos Johannes ottaa kiinni sekä Juutalaisesta että Pakana yleisönsä huomiosta ja esittää heille Jumalan persoonallisena.

Johannes myös antaa tämän realisaation evankeliuminsa alussa ikään kuin peiliksi, jonka kautta saatamme nähdä kaiken muun, mitä hän kirjoittaa. Se, että näemme ne totuudet, joiden varaan Johannes evankeliuminsa rakentaa selvästi heti alussa, auttavat meitä myös ymmärtämään Johanneksen evankeliumin loppupuoliskoa. Valitettavasti kaikki eivät näitä näe. Ja totta onkin, että huolimatta siitä minkälainen harhaoppi tai kultti on kyseessä – on hyvin todennäköistä, että he kompastuvat turvalleen heti Johanneksen ensimmäiseen jakeeseen. Jehovan todistajat ovat ehkä surullisimpia esimerkkejä tästä:

Jehovantodistajien refutaatio

Jehovantodistajat sanovat, että Jeesus on Jumalan ensimmäinen luotu olento (Mikael Arkkienkeli) ja hänen kauttaan on sitten luotu kaikki muut. Ja he lukevat Johannes 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala (pienellä j:llä).

Jehovan todistajat siis ehdottavat, että vastoin kaikkea sitä monoteismiä, jota koko Vanha Testamentti oli julistanut esim. Jes.44:8, että Jumala ei edes tunne ketään muuta Jumalaa, niin Johannes juutalaisena tulisi ja esittäisi että on sittenkin olemassa toinen, vähempiarvoinen jumala, joka on itseasiassa kuitenkin ikuisesti ollut suhteessa Isä Jumalan kanssa. Jehovantodistajien pointti perustuu siihen, että Kreikan määräinen artikkeli ho puuttuu viimeisen lausekkeen sanasta theos – Jumala. Tekstissä ei siis lue ho theos en ho logos, vaan pelkästää theos en ho logos. Eli ei määräistä artikkelia sanalle Jumala ja sen vuoksi meidän tulisi olettaa siihen epämääräinen artikkeli eli kirjoittaa Jumala vain pienellä j:llä. No mitä tähän voidaan todeta? Onko Jehovantodistajilla pointti?

On totta, kuten he osoittavat, että sanalla theos ei ole määräistä artikkelia, mutta se ei ole vahingossa jäänyt pois, vaan Johannes tarkoituksella välttää määräisen artikkelin käyttöä. Mietipä mitä tuosta lauseesta tulisi, jos siihen laitettaisiin määräinen artikkeli. Silloinhan Johannes sanoisi että Sana = Isä Jumala ja tämä ei ole hänen tavoitteensa. Hän nimenomaan tahtoo erottaa jakeessa kaksi persoonaa ho theos – Jumala – ja ho Logos – Sana. Eli on täysin oikein Johannekselta jättää artikkeli pois tästä syystä.

Toiseksi, ja pahoittelen tässä vaiheessa lyhestä äidinkielen oppitunnista, kyseessä on predikaatti nominatiivi lauserakenne kreikassa, jossa kaksi substantiivia – tässä tapauksessa Jumala ja Sana on yhdistetty linkki verbillä on. Ja jotta kukaan voisi päätellä mikä on lauseen tekijä – lauseen subjekti, niin se täytyy indikoida Kreikan artikkelilla ho, muussa tapauksessa, jos ei ole artikkeleita kummassakaan sanassa niin sitten lopputulema on jälleen sama kuin, että molemmissa sanoissa olisi artikkeli – eli kaikki mitä Sana on on kaikki mitä Jumala on ja toisinpäin. Ja tämä johtaa meidät harhaan. Nyt tuo määräinen artikkeli on annettu sanalle ho Logos joten se on lausekkeen subjekti, jolloin sanasta theos – Jumala tulee predikaatti nominatiivi. Vaikuttaa siltä, että Jehovantodistajat eivät ole edes tietoisia koko tästä Kreikan kielioppisäännöstä.

Kolmanneksi Jehovantodistajat eivät edes noudata omia sääntöjään. He sanovat, että jakeessa 1, jos sanalla jumala ei ole määräistä artikkelia, niin se pitää kirjoittaa pienellä j:llä. Okei, mutta mitenkäs sitten ne 282 muuta kohtaa Kreikan Uudessa Testamentissa, jossa määräistä artikkelia ei ole ja puhutaan Jumalasta. Kirjoitetaanko niihinkin kaikkiin Jumala pienellä j:llä. Esim. Samassa Johanneksen johdannossa on jakeessa 6, 12, 13 ja 18 on Jumala ilman kreikan artikkelia, mutta kukaan ei ole vaatimassa, että näitä kirjoitettaisiin pienellä.

Johannes ei sano ainoastaan, että Jeesus on jumala pienellä j:llä, koko Johanneksen 1 jakeen pointti on – ei niinkään kertoa meille kuka Jumala on – vaan kuka Sana on – tässä jakeessa ei ole tarkoitus tuoda esille koko Jumaluuden kolminaisuutta ja kaikkia Jumalan ominaisuuksia, mutta tässä jakeessa tuodaan ilmi, että Sana on ikuinen, Sana on suhteessa Isä Jumalaan, ja Sana on luonnoltaan Jumala. Sana on persoonallinen Jumala – myöhemmin näemme, että kyseessä on Itse Herramme Jeesus Kristus ja se Jumala, jonka kanssa Jeesus oli kasvokkain, on se Isä Jumala, jota Hän rukoilee

”Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan.”(Joh.17:5)

Ja huomaa, että jakeessa 1 ei oikeastaan ole mitään, mitä voitaisiin muuttaa tai poistaa, ilman, että koko lause murenee. Jakeissa on täydellinen balanssi, joka roikkuu jopa yhden ainoan määräisen artikkelin olemassaolosta. Koko Johanneksen johdanto noudattaa tällaista huolellisuutta. Voitaisiin todella todeta, että se on jumalallinen mestariteos.

Kolminaisuudesta

Harvat kirjoitukset Raamatussa ovat keskeisempiä kolminaisuuden kannalta, kuin Johanneksen johdanto. Ainakin mitä tulee Jumalan Pojan identifioimiseen. Ja on väärin todeta, että koska kolminaisuus on Kristittyjen ajan myötä muotoilema oppi, ei meidän tulisi rakastaa sitä. Kolminaisuus on oppi, jota meidän tulisi Kristittyinä oppia rakastamaan, koska se heijastaa täysin sitä, mitä Jumala on Pyhässä Sanassaan ilmoittanut itsestään luomakunnalleen.

Dr.James White sanoo kirjassaan unohdettu kolminaisuus:

Kolminaisuus sanoo – on yksi Jumalallinen olemus – yksi Jumala – monoteismi – Jumalan olemus on jakamaton, ainutlaatuinen, yhtenäinen. Tämän Jumalallisen olemuksen jakavat kolme erillistä persoonaa. Emme siis sano, että on kolme olentoa, jotka ovat kuitenkin yksi olento – tai kolme persoonaa, jotka ovat kuitenkin yksi persoona. Tämä olisi ristiriitaista. Meidän ei tässä tule sekoittaa sanaan persoona kaikkea, mitä olemme tottuneet liittämään ihmispersoonaan. Nämä persoonat ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi mikä ja kolme ketä? Näiden persoonien välinen suhde on ikuinen. Kaikki persoonat täysin jakavat Jumalallisen olemuksen. Isä ei ole 1/3, Poika 1/3 ja Pyhä Henki 1/3, vaan kaikki ovat yhtä lailla Jumala, ja ikuisesti. Ei koskaan ollut aikaa, kun Isä ei ollut Isä. Ei koskaan ollut aikaa, että Poika ei ollut Poika tai Henki Henki.” (James White, Forgotten Trinity, luku 4)

Tämä ei ole meille vain filosofinen harjoitus  tai teologinen spekulaatio, vaan Jumalallinen ilmoitus. Ja tästä Johannes tulee todistamaan meille uudestaan ja uudestaan, kun avaamme Hänen evankeliumiaan toistamiseen.

 

Amen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s