Page 9 of 9

Totuuden ensisijaisuus (1 Tim. 1:3-7)

1 Tim. 1:3-7

”Niin kuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armo-taloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.”

Kiitos Herralle tästä Sanasta, jonka Hän on antanut meitä varten. Viime viikolla aloitimme tämän kirjeen tutkimisen ja muistamme, että Paavali kirjoitti tämän kirjeen Timoteukselle, hänen oikealle pojallensa uskossa. Me opimme, että terveen seurakunnan auktoriteetti on yksin Jumalan Sana, että pelastajamme on kolmiyhteinen Jumala ja että seurakunta koostuu pelastetuista syntisistä, jotka ovat saaneet armon, laupeuden ja rauhan Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta. Tänään katsomme terveen seurakunnan taistelua totuuden julistamisen puolesta ja kuinka se on seurakunnan päätehtävä. Lopuksi katsomme mikä on totuuden päämäärä kristityn elämässä?

Huomatkaa totuuden ensisijaisuus.

Jae 3
”Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi” Jos sinulla olisi mahdollisuus kirjoittaa kirje nuorelle saarnaajalle, ohjeistaen hänelle seurakuntatyön Raamatullisen teologian, mitä sinä olisit sanonut hänelle ensimmäisenä? Olisit ehkä kirjoittanut: ”Muista aina rakastaa niitä, jotka Herra on antanut sinun paimenuuden alaiseksi. Rakasta heitä kaikesta sydämestäsi.” Tämä olisi hyvä neuvo, Raamatullinen neuvo ja Paavali antaa tämän neuvon Timoteukselle, mutta myöhemmin. Ehkä kirjoittaisit: ”Rukoile seurakuntalaistesi puolesta. Tuo heidät rukouksessa jatkuvasti Jumalan eteen, muista, että sinun esirukouksesi heidän puolesta on ratkaisevaa heidän kasvussaan Kristuksessa.” Tämäkin olisi todella hyvä neuvo, Raamatullinen neuvo, mutta Paavali antaa sen myöhemmin. Sen sijaan hän antaa neuvon, jota tuskin kukaan meistä olisi ajatellut antaa ensin: ”Käske eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi”. Timoteuksen kuuluu taistella totuuden puolesta ja varmistaa, että seurakunnassa ei ole harhaoppia. Meidän täytyy taistella totuuden puolesta. Totuutta ei voida uhrata minkään kustannuksella Jumalan seurakunnassa. Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Jos meillä ei ole totuutta, meillä ei ole häntä. Jeesus sanoit, että totuus on tekevä meidät vapaiksi. Jos meillä ei ole totuutta, meillä ei ole vapautta.

Totuuden vastakohta on valhe. Valheiden isä on paholainen ja luonnolliset ihmiset, jotka eivät ole vapautetut Kristuksen toimesta, ovat hänen orjiansa. Jos siis seurakunta hylkää totuuden -Jumalan Sanan- ei tämä ole Jumalan seurakunta. Totuus on perusta, jolle seurakunta kuuluu rakentaa. Totuus on se lähde, josta paikallisseurakuntien kuuluu saada ohjeensa kaikkeen siihen, mitä he tekevät.

Huomatkaa siis valheen todellinen vaara.

Raamatun kirjoittajat useasti lupaavat, että seurakunnat joutuvat koetukselle harhaopettajien tähden. Nämä opettajat pyrkivät vetämään jokaisen pois Jumalan ilmoittamasta totuudesta. Heitä nousee seurakunnan ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Mitä on harhaoppi? Harhaoppi kieltää ja opettaa vastoin Raamatun ydintotuuksia. Johannes kirjoitti: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki.” (1 Joh. 4:2,3). Paavali kirjoitti Galatalaisille: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8,9).

Harhaopettajat eivät ole uusi ilmiö. He ovat olleet olemassa alusta saakka. Mooses varoitti Israelia vääristä profeetoista, niinkuin kansojen epäjumalista ja heidän turmiollisesta menostaan. Harhaoppi ei rajoitu yksin jonkin välttämättömän totuuden kieltämiseen sanoissa, vaan myös teoissa. Tämän tiedämme Jeesuksen sanoista: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita… niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.” (Matt. 7:15,16, 20). Monet sanovat uskovansa Raamatun Jumalaan ja täten he vaikuttavat lampailta, mutta heidän elämänsä paljastaa, että he todellisuudessa palvovat epäjumalaa. Harhaopettaja ei siis ole vain se, joka kieltää Jeesuksen Jumaluuden, kolminaisuuden tai Raamatun auktoriteetin. Harhaopettaja on myös se, joka sanoo uskovansa tämän kaiken, mutta elämällänsä opettaa ihmisiä ajattelemaan, että minä voin rakastaa pahaa ja silti mennä taivaaseen.

Jumala on kaikkivaltias. Mitään ei tapahdu ilman, että Hän olisi sen säätänyt tiettyä tarkoitusta varten. Mikä on siis hänen tarkoituksensa harhaopettajille, jotka eksyttävät ihmisiä? Miksi Hän on sallinut heidän tuottaa paljon surua seurakunnille?

Syy harhaopettajien olemassaololle

Harhaopettajat ovat seurakunnan vaivana ensiksi sen tähden, että uskoville tulisi ilmi, että Jumala on voimallinen pitämään heidät turvassa kaiken vaarankin keskellä. Tämä opettaa meitä uskomaan ja luottamaan häneen yhä enemmän. Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä luvussa kaksi siitä, kuinka valheprofeettoja on seurakunnan keskuudessa ja kuinka he salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, mutta sanoo jakeessa 9: ”Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herruuden.” Hän opettaa omiansa ymmärtämään, että se ei ole meidän kätemme, joka pitää tiukasti kiinni Jumalasta, joka pelastaa meidät, vaan hänen kätensä, joka pitää kiinni meistä. Jeesus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä, heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:27-30).

Toiseksi harhaopettajat ovat seurakunnan vaivana, jotta tulisi ilmi, ketkä kestävät koetuksen. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.” (1 Kor. 11:19) ja ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.” (2 Kor. 13:5,6).

Kolmanneksi harhaopettajat ovat seurakunnan vaivana, jotta ulkoinen seurakunta puhdistuisi vääristä uskovista, jotka ovat valmiita hylkäämään uskon heille sopivassa tilanteessa: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1 Joh. 2:19).

Ymmärrämme siis, että vaikka Jumala tuntee omansa ja pitää heidät lopullisesti turvassa, ja vaikka harhaopettajat palvelevat Jumalan tarkoitusta, on meidän tehtävämme vastustaa heitä ja tehdä kaikkemme varjellaksemme seurakuntaa harhalta, sillä todellisetkin uskovatkin voivat hetkellisesti kärsiä paljon heidän tähden. Kaikkien varoitusten ja käskyjen tähden, jotka luemme Raamatussa koskien tätä asiaa, voisimme luulla, että seurakunnat olisivat varautuneita tähän jollakin tavalla. Luulisimme, että seurakunnat ottaisivat nämä varoitukset vakavasti ja sen tähden rukoilisivat Daavidin sanojen mukaan: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23-24). Kuitenkin monet seurakunnat eivät hetkauta korvaansa näille käskyille. Mutta Paavali käskee Timoteusta ensimmäisenä näin: ”käske harhaopettajia kavahtamaan, etteivät opettaisi valhetta.”

Emme tiedä tarkkaan mikä harhaoppi oli vallalla Efeson seurakunnassa, mutta voimme päätellä Paavalin kirjeiden sisällöstä, jotka hän kirjoitti Timoteukselle, että kyseessä oli opit, jotka kielsivät evankeliumin, Kristuksen työn riittävyyden pelastukseen. He asettivat sääntöjä pelastukselle, jotka kielsivät syömästä tiettyjä ruokia tai menemästä naimisiin. Luemme luvussa 4: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.” (1 Tim. 4:1-3).

Jakeet 4-5
”eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armo-taloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” Jos katsomme nopeasti jaetta viisi näemme, että Paavalin käsky Timoteukselle opettaa totuutta ja hiljentää harhaopettajat on rakkaus! Miksi totuus on tärkeää? Koska rakkaus, josta Paavali puhuu, ei voi kasvaa valheenmaalla, se kasvaa ainoastaan totuudessa. Tämän tähden totuus on niin tärkeää. Ainoastaan rakkaus voi rakentaa. Me emme voi korjata rakkaudettomuutta seurakunnassa mainostamalla totuudettomuutta. Totuus on välttämätön maaperä rakkaudelle. Oikean opin vähätteleminen, Raamatun jakeiden kiertäminen ei ole tie tuottaa rakastavampaa seurakuntaa. Se on varma tapa kasvattaa rakkaudeton seurakunta.

Katso nyt mistä nämä harhaopettajat tunnettiin. He puuttuivat taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin. Nämä harhaopettajat olivat kuten Paavilaiset ovat olleet läpi historian. He puuttuivat taruihin ja rakensivat opetuksensa ja vaikutusvaltansa asioiden ympärille, joista Raamattu ei puhu mitään, vaan nämä olivat yksin heidän mielikuvituksen ja turhan mietinnän tuloksia väärän voiton saamiseksi. Roomalaiskatoliset ovat läpi historian ryöstäneet rahaa mitä typerimmillä taruilla, kuten väittämällä löytäneensä Joosefin vaipan tai Marian rintamaidon tai jonkun pyhimyksen luut. He mainostivat, että näissä olisi voima vapauttaa ihmisiä kiirastulesta tai tuoda siunausta niille, jotka maksavat niiden näkemisestä tai koskemisesta tai niiden lähellä rukoilemisesta. Tänä päivänä myös karismaattiset harhaopettajat kuten Bill Johnson tai Benny Hinn, käyvät kuolleiden ihmisten haudalla ajatellen, että he saavat näin Pyhän Hengen voitelun. Benny Hinn on pitänyt opetuksen siitä, kuinka Aadam osasi lentää paratiisissa. Täyttä turhuutta ja typerää spekulointia, josta Paavali varoittaa. Mutta tällaiseen harhaopit johtavat: turhiin spekuloiviin taruihin ja sukuluetteloihin, vailla mitään hyötyä ihmisten kasvulle Kristuksessa ja hänen rakkaudessa.

Ligon Duncan kertoi esimerkin tällaisesta tilanteesta. Hän oli tullut kotiin seminaarista ja tullessaan seurakuntaan hän tapasi erään miehen, joka johti Raamattupiiriä kotonansa ilman, että seurakunnan vanhimmat tiesivät tästä. Ligon ei ollut koskaan tavannut häntä aikaisemmin ja tämän miehen ensimmäiset sanat hänelle eivät olleet: ”Mitä kuuluu?” tai ”Mikä sinun nimesi on?”. Sen sijaan hänen ensimmäiset sanat olivat: ”Kenen luulet Danielin pienen sarven olevan?” (Dan. 7:8). Hän jatkoi puolen tunnin monologiin koskien Danielin pientä sarvea kertoen, että hän on maailman johtava ekspertti Danielin pienen sarven tulkinnassa. Hänen opetuksellansa oli sielun-tuhoava vaikutus tiettyihin ihmisiin seurakunnassa. Kuulostaa hullulta, mutta tämä ei ole lainkaan harvinaista. Seurakunnan vanhimpien täytyi siirtää hänet pian pois seurakunnasta, sillä he seurasivat Paavalin ohjetta: ”Timoteus, käske heitä lopettamaan ja jos he eivät kuule, jätä heidät Saatanan haltuun.”

”loppumattomat sukuluettelot” voi viitata joko Vanhan Testamentin sukuluetteloihin, joista on oikein käytettynä paljon hyötyä, mutta nämä opettajat olivat rakentaneet taruja joidenkin nimien ympärille vahvistaakseen heidän omia harhaoppeja. Uskon kuitenkin tämän viittaavan siihen, että nämä opettajat olivat juutalaisia, ja kuten luemme jakeessa 7, he tahtoivat olla lainopettajia. Uskon heidän opettaneen, että vain juutalaiset, joiden sukupuu voidaan jäljittää Leevin heimoon kelpaavat toimimaan opettajina. Syy miksi uskon näin on, että Esran kirjan luku 2 kertoo jakeessa 63, kuinka: ”Nämä etsivät sukuluetteloitaan, niitä löytämättä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi.” Pääasia on kuitenkin se, että kaikki opetus, joka johtaa turhaan mietiskelyyn, kuuluisi hylätä.

Jumalan mielenmukainen opetus perustuu Jumalan armo-talouteen. Terveen seurakunnan opettajat ovat luotettavia Jumalan huoneenhaltijoita. He eivät keksi omia tarinoita hankkiakseen itselleen seuraajia, vaan he opettavat Jumalan varmaa Sanaa, riippumatta siitä, kuinka moni sen ottaa vastaan: ”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.” (2 Tim. 2:15). Tämän tähden haluan näyttää teille Raamatusta, miltä näyttää Jumalan todellinen palvelija verrattuna harhaopettajaan.

Jumalan palvelijan tuntomerkit

Raamatun asettaessa vaatimukset pastoreille, on tärkeää muistuttaa, että nämä ovat vaatimukset jokaiselle kristitylle, sillä pastorin kuuluu olla henkilö, joka on kypsä kristitty ja jokaisen meistä on tarkoitus kasvaa kypsäksi kristityksi. Syy sille, miksi pastoreilta vaaditaan tämä erityisesti, on, että heidän kuuluisi olla esimerkkejä toisille. Kukaan ei tule kypsäksi hetkessä, mutta Jumalan työ meissä jokaisessa tähtää tähän. Jos tahdot tietää miten kasvaa uskossa, puhun tästä myöhemmissä saarnoissa, mutta voin tiivistää sen näihin kolmeen asiaan: 1) Rukous 2) Raamatun lukeminen ja uskominen 3) Uskovien yhteys ja seurakunnan vanhimpien neuvon alle tuleminen. Paavali, kaikista kypsin kristitty sanoi: ”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1 Kor. 11:1).

Katsoessamme Jumalan palvelijan tuntomerkkejä luemme seuraavasti: ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1 Tim. 3:2-4). Terveen seurakunnan paimenet eivät ole avionrikkojia, vihaisia, toisia loukkaavia, väärä opetusta antavia, eivätkä heidän motiivinsa työhön ole rahan saaminen. Jokaista harhaopettajaa yhdistää heidän motiivinsa saada rahaa ja mainetta, Raamattu kuvaa heitä näin: ”moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä.” (2 Piet. 2:2,3); ”Papit opettavat maksusta, ja profeetat ennustelevat rahasta.” (Miik. 3:11); ”Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt. 23:28); ”Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta synagogissa ja tervehdyksiä toreilla!” (Luuk. 11:43).

Paavali oli täysi vastakohta tälle: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” (Apt. 20:34,35).

Jumalan oikeat palvelijat välittävät sinun sielusi hyvinvoinnista, vaikka se tarkoittaisikin sinun ylpeytesi loukkaamista. Paavali käski Timoteusta hänen toisessa kirjeessään luvussa 4: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2 Tim. 4:2-4).

Tämä on siis mitä Paavali haluaa sanoa: Terve seurakunta julistaa totuutta, mutta myös kumoaa väärät opetukset. Terveen seurakunnan opetukset eivät keskity turhiin taruihin ja uusiin ideoihin, vaan Jumalan iankaikkiseen totuuteen, joka kasvattaa meitä Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Mutta kaiken tämän päämäärä on rakkaus.

Rakkaus päämääränä

Miksi Timoteuksen täytyy saarnata totuutta, julistaa evankeliumia ja paljastaa valheet? Sen tarkoitus on tuottaa rakkaus puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Meitä kalvinisteja/reformoituja usein kutsutaan pahalla tavalla Raamattu ihmisiksi tai totuudentorviksi. Meitä ei niinkään tunneta rakkaudesta. Me emme ole kuuluisia rakkaudestamme. Tämä on johtanut joitakin ihmisiä vähentämään saarnaamista, teologiaa ja totuutta. Heidän logiikkansa on tämä: ”Jos me olemme heikkoja rakkaudessa, ehkä ongelma on se, että me välitämme liikaa totuudesta, teologiasta ja Raamatun saarnaamisesta.” Heidän diagnoosinsa on, että rakkaudettomuus johtuu liiasta totuudesta. Tämä on väärä diagnoosi. Paavali tekee selväksi, että ilman totuuden ensisijaisuutta, ei ole rakkautta. Jos meissä ei ole rakkautta, ongelma ei ole totuudessa, vaan meissä. Raamattu ei ole ongelma, meidän sydämemme ovat ongelma. Ongelma on se, että me emme ymmärrä mitä varten totuus on. Totuus on rakkautta varten, niin kuin Paavali tässä sanoo. Totuus ei ole itseään varten, vaan se tuottaa jotakin. Sanon kuitenkin, että suurimmalta osin nämä syytteet reformoitujen rakkaudettomuudesta eivät pidä paikkaansa. Ihmisillä ei ole Raamatullista ymmärrystä rakkaudesta ja siten he yhdistävät kaiken, mikä saattaa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi rakkaudettomaksi. Tätä me saamme paljon aikaan, sillä totuus saa tämän aikaan ihmisissä, joissa totuus ei ole saanut aikaan päämääräänsä: rakkautta, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta! Jos ihmisellä olisi nämä kaikki kolme, ei hän kiemurtelisi ahdistuneena kuullessaan totuuden. Joskus rakkauden osoittaminen vaatii sitä, että joudumme loukkaamaan toisen ylpeyttä ja saattamaan toisen valinnan paikalle.

Mikä siis on saarnaamisemme päämäärä? Meidän saarnaamisen päämäärä ei ole, että joku nostaa kätensä ja rukoilee rukouksen sanoen uskovansa Jeesukseen, tämän jälkeen palaten takaisin elämään maailmassa. Tavoitteemme ei ole saada tuhansia seurakuntajäseniä. Meidän päämäärämme on luonteen todellinen muutos, uudestisyntyminen, uuden sydämen saaminen, pelastus Jumalalta! Mistä tiedämme tämän tapahtuneen?

Ensiksikin rakkaudesta, joka tulee puhtaasta sydämestä, tarkoittaen, että sydän on pesty kaikesta liasta Kristuksen verellä. Tämä sydän rakastaa Jumalaa ja tahtoo tuntea hänet ylitse kaiken! Tämä sydän ei tahdo maailman tietä, se ei tahdo pitää toista jalkaa maailmassa ja toista seurakunnassa. Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” (Matt. 5:8).

Toiseksi rakkaudesta, joka tulee hyvästä omastatunnosta. He tunnustavat syntinsä Jumalalle tietäen, että heidän ainoa toivonsa on Kristuksessa. Jeesuksen sanat heille ovat: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:3,4). Pyhä Henki on heissä ja saa heidät ajattelemaan vakavasti Jumalan asioista, he tahtovat edistyä pyhityksessä, eivät ansaitakseen pelastusta, mutta ollakseen lähempänä Jumalaa ja näin heidän omatunto on puhdas.

Kolmanneksi rakkaudesta, joka tulee vilpittömästä uskosta. Tämä tarkoittaa uskoa, joka ei ole valheellinen, feikki, tekopyhä. On paljon uskoa, joka ei ole aitoa. Näet tämän siinä, miten monet seurakunnat toimivat: ”Miten voimme saada ihmisiä seurakuntaan? Kaikenlaisilla tempuilla, tekniikoilla ja konserteilla. Kaikilla asioilla mistä ihmiset tykkäävät.” Niin sanotut ”etsijäystävälliset” seurakunnat. Anna maailmalle mitä he haluavat! Sen sijaan, että luottaisimme Jumalan Sanaan ja Hengen työhön. Jos sinulla ei ole uskoa sinä sanot: ”Saarnaaminen ei ole hyvä itsessään. Rukoileminen ei ole hyvä itsessään. Meidän täytyy lisätä jotakin.” Eikä tällaista ihmistä kiinnosta, jos se ei ole Raamatussa. Vilpitön usko! Me tahdomme nähdä ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan ja hänen Pyhän Hengen voimaan tehdä Jumalan tahto hänen asettamillaan tavoilla.

Jakeet 6-7
Harhaopettajat sen sijaan, sanoo Paavali: ”Ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.”

Onko totuus saanut sinussa tilaa? Oletko sinä tullut Jeesuksen Kristuksen luokse kääntyen synneistäsi hänen puoleensa? Tiedä, että hänen ulkopuolella ei ole iankaikkista elämää. Voit saada maailmassa hetkiä, joissa luulet saavasi rakkautta, mutta tiedät varsin hyvin, että se haihtuu hetkessä. Jumalan ulkopuolella ei ole elämää, ainoastaan hengittämistä ja kaikkein pahinta, hukkumista, sillä tulee päivä, jolloin jokainen kutsutaan Jumalan eteen ja tällöin jokainen joutuu vastaamaan synneistään. Jos sinä et ole tullut uskossa Kristuksen luokse, sinua kohtaa iankaikkinen kadotus. Mutta Jumala on suuri armossaan ja rakkaudessaan ja kutsuu tänään jokaista tulemaan hänen tykönsä syntien anteeksisaamiseksi! Jokainen, joka tulee hänen tykönsä, saa myös Kristuksen vanhurskauden, jonka ansiosta uskovat saavat iankaikkisen elämän: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:16-20). Pyydän sinua, tulee tänään valkeuteen ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä.

Terve seurakunta (1 Tim. 1:1-2)

Saarnattu 2. 9. 2018

1 Tim. 1:1-2

”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama, Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!”

Tulevien kuukausien aikana käymme läpi Paavalin ensimmäistä kirjettä Timoteukselle. Syy tälle on se, että tahdomme antaa seurakunnalle vastauksen kysymykseen: ”Mikä on terveellinen seurakunta Raamatun mukaan?”. Monet seurakunnat ovat innoissaan siitä, miten he toimivat, mutta kysyttäessä: ”Onko tämä, miten Jumala tahtoo hänen seurakuntansa toimivan?” voi moni löytää itsensä vailla vastausta. Monet seurakunnat ovat hyljänneet niin seurakunnan hallinnan, kuin ylistyksen kohdalla ylistyksen säätelevän periaatteen, joka sanoo, että seurakunnan kokousten ja elämän kuuluu olla yksin Raamatun ohjaama. Tämän sijasta monet ovat omaksuneet toimivuuden periaatteen, tarkoittaen, että jos jokin toimii tai saa aikaan halutun seurauksen, kuten nykyisen maailmanajan hyväksynnän, se on hyvä. Tällainen ajattelu on tappavan tuhoisaa seurakunnalle.

Paratiisista asti sota ylistyksestä on käynyt kuumana. Vihollinen on halunnut aina varastaa Jumalan tämän kirkkaudestaan viekoittelemalla ihmisiä ylistämään ja elämään kaikella muulla tavalla, paitsi sillä tavalla, jonka Jumala on ilmoittanut. Seurakunta on kutsuttu antamaan ylistys Jumalalle olemalla kuuliainen hänen käskyilleen ja niin Paavali kirjoitti tämän kirjeen Timoteukselle, jotta hän tietäisi, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus (1 Tim. 3:15).

Miksi seurakunnan terveyden kuuluisi kiinnostaa jokaista kristittyä?

Jokaisen kristityn tunnusmerkki on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat veljiä ja sisaria uskossa. Kristus rakasti seurakuntaansa niin paljon, että Hän antoi henkensä sen puolesta, puhdistaakseen tämän iankaikkisuutta varten. Jeesus Kristus sanoi rakentavansa seurakuntansa ja että helvetin portit eivät voisi tuhota sitä. Hän sanoi myös, että jos me rakastamme häntä, me pidämme hänen käskynsä. Tämän tähden sinua kuuluisi kiinnostaa, miten Herrasi tahtoo hänen lunastamansa seurakunnan toimivan. Jokainen kristitty on velvoitettu tietämään, miten Jumala tahtoo seurakunnan toimivan ja tämän jälkeen toimimaan itse sen mukaan. Jumalalle on erittäin tärkeää se, miten ylistämme, opetamme, evankelioimme, hallinnoimme seurakuntaa ja toimimme toistemme kanssa? Sen tähden Hän on antanut ohjeet tätä varten ja nämä ohjeet ovat meidän parhaaksemme ja Jumalan kunniaksi. Kaiken sen suuren armon jälkeen, jonka olemme häneltä saaneet, emmekö me tahtoisi toimia hänen tahtonsa mukaisesti?

Johdanto kirjeeseen

Ensimmäinen kirje Timoteukselle on yksi kolmesta ”paimenkirjeestä”, jotka ikääntyvä apostoli lähetti niille, jotka jatkaisivat hänen työtään. Paavali kirjoitti tämän kirjeen noin 62-64 jKr. nuorelle Timoteukselle, joka oli Lystrasta kotoisin. Hän oli tullut uskoon Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan aikana ja tullut tämän opetuslapseksi Paavalin toisen lähetysmatkan aikana. Luemme Apostolien teoissa: ”Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen. Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.” (Apt. 15:1-2). Timoteus kiersi Paavalin kanssa ja tämän lähettämänä ympäri Eurooppaa ja Aasiaa ohjeistamassa seurakuntia. Tämän kirjeen kirjoituksen hetkellä, Timoteus oli Efeson seurakunnassa, johon Paavali oli hänet jättänyt auttaakseen seurakuntaa palaamaan Jumalan tahtoon, josta se oli poikennut. Vuosia aikaisemmin Paavali oli varoittanut Efeson vanhimpia näillä sanoin: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” (Apt. 20:28-31). Tämä Paavalin sana oli käynyt toteen. Timoteus, joka oli enemmän kuin halukas tekemään Jumalan tahdon, oli kuitenkin olemukseltaan ja luonteeltaan arka (kuten tulevina viikkoina näemme) ja siten tarvitsi rakkaan mentorinsa rohkaisun, ottaakseen härkää sarvista. Timoteus oli vaarassa lamautua suuren sotkun keskellä, sillä seurakunnassa oli pätemättömiä pastoreita ja seurakuntapalvelijoita, passiivisia miehiä ja aggressiivisia naisia, rahan omaavilla oli sydän tässä ajassa ja ennen kaikkea väärä oppi oli saanut tilaa seurakunnassa.

Vaikka tämä kirje kantaa Timoteuksen nimeä, ei apostoli tarkoittanut tätä yksityisviestiksi hänelle, vaan koko seurakunnalle. Jokaisen meistä kuuluu tietää miten terve seurakunta toimii. Tämän kirjeen sisältö ei ole ohjeiltaan kulttuurisidonnainen, vaan kantaa Pyhän Hengen kirjoittamat sanat koskien sitä tapaa, jolla seurakunnan kuuluu ylistää, palvella ja elää keskenään. Katsokaamme siis nyt ensimmäistä jaetta.

Jae 1

”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme asettama.” Paavali tekee selväksi, että hän on Kristuksen Jeesuksen apostoli. Hänen ei tarvinnut mainita tätä erikseen Timoteukselle, mutta hän sanoo tämän, sillä jotkut ihmiset eivät muuten kuuntelisi Timoteusta. Apostolit olivat saaneet Kristukselta henkilökohtaisen käskyn laskea seurakunnan perusta koskien kaikkea tarpeellista opissa ja elämässä. Perustan laskeuduttua tämä virka lakkasi. Kukaan ei voi enää tulla sinun luoksesi sanoen: ”Minä olen Kristuksen Apostoli, sen tähden sinun kuuluu totella sanojani, sillä ne ovat Jumalan käsky.” Tänä päivänä moni kutsuukin itseään apostoliksi ja siten ovat onnistuneet huijaamaan monilta ihmisiltä rahaa, mutta tähän virkaan ei ole otettu hakemuksia vastaan yli 1900 vuoteen. Paavali ei tietenkään itse hakenut tätä virkaa, vaan Jumala kaikkivaltiaasti valitsi hänet: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisten kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt.” (Gal. 1:1). Tämän viran hän sai Jumalan pelastaessa hänet Damaskoksen tiellä, kun hän vielä vainosi seurakuntaa. Seurakunnan suurimmasta vainoojasta tuli sen suurin palvelija. Mitä tämä tarkoittaa meille, jotka haluamme olla terve seurakunta? Ennen Jumala ilmoitti tahtonsa profeettojen ja apostolien kautta, mutta nyt meillä on heidän ansiostaan Jumalan tahto ilmoitettuna Sanassa, joka on varma. Meidän kuuluu ymmärtää, että koko Raamattu, kaikki 66 kirjaa, ovat Jumalan Sana seurakunnalle ja tämän kautta Hän puhuu meille. Kristuksen Hengen sanat apostolien kautta ovat yhtä lailla Jumalan sanoja, kuin ne, jotka luemme evankeliumeissa Jeesuksen omasta suusta. Älä siis anna ihmisten sanoa: ”Tuo on vain mitä Paavali ajattelee, kuunnellaan vain Jeesusta.” Terve seurakunta tunnustaa vain yhden auktoriteetin, Raamatun.

Huomaa Paavalin sanat: ”Jumala, meidän vapahtajamme”. Jos sinulta kysyttäisiin: ”Kuka on sinun vapahtajasi?” vastaisit luultavasti: ”Jeesus Kristus”. Tämä on oikea vastaus, mutta olemme väärässä, jos ajattelemme, että Isä Jumala tai Pyhä Henki ei ole vapahtajamme. Kristityt uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan. Raamattu opettaa, että Jumala on olemukseltaan yksi, mutta tässä yhdessä olemuksessa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki, yksi Jumala. Kristityn elämän kuuluisi olla täynnä tietoisuutta tästä kolminaisuuden totuudesta. Terve seurakunta ylistää kolmiyhteistä Jumalaa, mutta koska monet eivät tunne Raamattua, ovat he tehneet olettamuksia, jotka saattavat heidät ajattelemaan Jeesusta jollain tavalla erillisenä Jumalana. Joillekin Isä on jokin erillinen Jumala Vanhasta Testamentista ja joillekin Henki on vain jonkinlainen voima, joka antaa uskovalle tunnekokemuksia, mutta ei persoona. Mikään ei voisi olla vahingoittavampaa ylistyksellemme kuin tällainen ajattelu.

Väärinymmärrykset Isä Jumalasta ja pelastuksesta

Jotkut ajattelevat, että ainoa syy minkä takia Isä Jumala päästää meidät taivaaseen, on se, että Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä kuolen heidän puolestaan, rakastaisitko sitten heitä?” He ajattelevat, että Pojan täytyi kerjätä Isää rakastamaan heitä. Tämä on kammottava valhe. Ennen ikuisia aikoja Isä ja Poika tekivät liiton, jota kutsumme pelastuksen liitoksi. Tämä pelastuksen liitto koskee Jumalan ikuista suunnitelmaa. Sitä kutsutaan liitoksi sen tähden, että tämä sisältää kahden tai useamman osapuolen. Tämä ei kuitenkaan ollut liitto Jumalan ja ihmisen välillä, vaan Isän ja Pojan välillä. Jumala on ollut yksi olemuksessa ja kolme persoonassa aina. Tässä liitossa Isä lähettäisi Pojan maan päälle kärsimään seurakunnan puolesta pelastaakseen sen ja tämän kunniaksi Isä antaisi tämän seurakunnan Pojalle morsiameksi. Luemme Johanneksen evankeliumissa ja Efesolaiskirjeessä nämä sanat: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16); ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.”  (Efe. 1:3-7). Isä oli se, joka lähetti Pojan, koska Hän rakasti ehdottomalla rakkaudella valittujansa, jotka olisivat ansainneet kadotuksen, mutta hänen armonsa kunniaksi hän pelasti meidät ja asetti rakkautensa meihin, osoittaen sen lähettämällä Poikansa pelastamaan meidät!

Poika ei ollut vastahakoinen tälle suunnitelmalle, sillä he ovat olemukseltansa yksi, sen tähden Raamattu kertoo Jeesuksen rakastavan toimia Isän tahdon mukaan: ”Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niin kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.” (Joh. 14:31). Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumin luvussa 17 osoittaa tämän pelastuksen liiton todellisuuden: ”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” (Joh. 17:1-4). Noustessaan ylös taivaaseen, Jeesus lähetti Pyhän Henkensä soveltamaan hänen työnsä ansion jokaisen omansa elämään. Pyhä Henki herättää kuolleen kapinallisen syntisen evankeliumin saarnaamisen kautta ja pitää hänet loppuun asti turvassa iankaikkiseen elämään. Täten pelastajamme on kolmiyhteinen Jumala. Terve seurakunta antaa kunnian pelastuksesta kolmiyhteiselle Jumalalle.

Kiinnitä nyt katseesi sanoihin: ”Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama”. Mihin sinä olet asettanut toivosi? Onko sinun toivosi kenties rahassa? Puolisossasi? Lapsessasi? Politiikoissa? Sinussa itsessäsi? Tiedä, että kaikki nämä ovat kamalia henkilöitä ja asioita, joihin voit asettaa toivosi. On vain yksi toivo, joka ei saata häpeään ja se on Jeesus Kristus. Jokainen meistä kuolee, eikä yksikään meistä voi seistä Jumalan edessä ja vedota mihinkään näistä asioista, joka voisi tuoda meille toivoa pelastuksesta. Paavali kirjoittaessaan Galatan seurakunnalle, jossa ihmiset olivat alkaneet laittamaan toivonsa heidän omiin tekoihin, sanoi nämä sanat: ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal. 2:20).
Hän halusi avata heidän silmänsä näkemään, että jos kerran Kristus, Jumalan Poika antoi oman henkensä, kuinka he kehtaavat tuoda omia ”ansioita” Jumalan eteen, niin kuin niitä vielä tarvittaisiin. Kristus antoi henkensä ja vanhurskautensa yksin armosta, nytkö sinä haluat tuoda vielä puuttuvan osan? Kristus on sinulle kaikki tai hän ei ole sinulle mitään. Sinä omavanhurskas, joka sydämessäsi ajattelet kelpaavan Jumalalle sen takia kuka sinä olet, tiedä tämä: sinä olet hukassa. Sinä luotat joko itseesi ja saavutuksiisi tai sinä luotat Kristukseen. Toinen näistä on väärä toivo ja toinen toivo, joka ei petä. Jokainen, joka on tullut Kristuksen luokse, on tiedostanut omat saavutuksensa roskaksi.

Jae 2

”Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!” Paavali kutsuu Timoteusta oikeaksi pojakseen, täten hän sanoo olevansa tämän isä. Hän ei puhu fyysisestä isyydestä, vaan hengellisestä. Tämä ei ole ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa Matteuksen evankeliumissa: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Matt. 23:9). On totta, että yksikään ihminen ei ansaitse tulla kutsutuksi isänä, edes fyysisessä mielessä, sillä vain Jumala ansaitsee tämän tittelin. Hän kuitenkin suuresta armostaan on sallinut miesten, jotka ovat saaneet lapsia vaimonsa kanssa tulla kutsutuksi tällä nimellä, jotta he olisivat yhä enemmän tietoisia kiitollisuuden velastaan Jumalalle. Meidän täytyy tiedostaa, että on vain yksi todellinen Isä. Ymmärtäessämme tämän voimme nähdä mitä Paavali tarkoittaa.

Timoteus oli syntynyt uudesti Pyhän Hengen voimasta, kun Paavali oli saarnannut evankeliumia. Hän siis kylvi siemenen ja Jumalan armosta, josta niin ensimmäinen kuin toinenkin syntymä riippuu (Ps. 127; Joh. 3), hän syntyi seurakuntaan. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.” (1 Kor. 4:15). Evankeliumia ja seurakuntaa kutsutaan myös äidiksemme Galatalaiskirjeen luvussa 4. Jumala on siis ensisijainen elämän antaja, todellinen Isä ja ainoa tämän nimen ansaitseva, mutta hän on armostaan toiminut toissijaisten tekijöiden kautta synnyttääkseen ihmisiä uuteen elämään.

Paavali kutsuu Timoteusta oikeaksi pojaksi uskossa. Terve seurakunta koostuu oikeista pojista ja tyttäristä uskossa. Oliko hänellä siis vääriä poikia? Kyllä. Monet olivat suullaan tunnustaneet uskoa, mutta myöhemmin todistaneet olevansa äpäriä, tekopyhiä ja maailmaa rakastavia. He olivat laittomia lapsia, mutta eivät Paavalin viasta, vaan heidän pimeän sydämensä tähden.

Oletko sinä oikea poika tai tytär uskossa? Ei riitä, että evankeliumi on opetettu sinulle ja sanot seuraavasi sitä. Oletko tullut uskossa ristin juurelle tiedostaen, että Kristuksen ulkopuolella sinulle on tarjolla vain kuolema ja kadotus? Onko sydämesi kuullut Jeesuksen kutsun: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28-30) ja oletko vastannut tähän tulemalla hänen tykönsä? Älä oleta, että vastaat tähän kutsuun huomenna, sillä tänään on otollinen aika, tänään on pelastuksen päivä. Sinä olet syntinen ja vailla toivoa Kristuksen ulkopuolella. Vain hän on tehnyt sovituksen, jonka Jumala hyväksyy. Hän on kuningasten Kuningas ja käskee sinua kääntymään synneistäsi Hänen puoleensa ja seuraamaan häntä. Joka tulee hänen tykönsä, se ei koskaan joudu hukkaan, vaan hän saa iankaikkisen elämän Jumalan täydellisen rakkauden läsnäolossa. Suurempaa uutista et voi koskaan kuulla, tule hänen tykönsä. Mutta jos et tule, tiedä tämä, kauhun päivä on tulossa sinulle ja sitä sinä et voi paeta. Sillä kuinka sinä voit paeta, jos ylenkatsot näin suuren pelastuksen, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?

Lausunto kolmen Baptistiseurakunnan pastoreilta liittyen Jyväskylän Reformoidun Baptistiseurakunnan johtoon

Kirje on laadittu luettavaksi koko alkavalle seurakunnalle, ja lisättäväksi Jyväskylän Reformoidun Baptistiseurakunnan nettisivuille yleiseksi lausunnoksi.

Lausunto kolmen Baptistiseurakunnan pastoreilta liittyen Jyväskylän Reformoidun Baptistiseurakunnan johtoon:

Olemme kokoontuneet yhdessä useita kertoja vuoden 2018-19 aikana Jyväskylässä kokoontuvan pienen ryhmän kanssa, jonka pyrkimyksestä on perustaa Raamattua auktoriteettina pitävää, Kristus-keskeinen ja evankelioiva baptistiseurakunta Jyväskylään. Iloitsemme tästä päämäärästä.

Pastorin palvelutehtävä on tärkeä ja siihen valmistutaan koettelun ja kristillisen luonteen kasvun kautta (1 Tim. 3:1-7; Tiit. 1:5-9). Paavali myös varoittaa laskemaan käsiä liian hätäisesti (1 Tim. 5:22) ja siksi otamme tämän asian suurella vakavuudella. Olemme sitoutuneet auttamaan alkavaa seurakuntaa kasvamaan terveelliseen kristilliseen oppiin, kypsään Kristuksen opetuslapseuteen ja valitsemaan seurakunnalle lopulta myös paimenia. Tätä prosessia ei tule kiirehtiä. Päämääränä on terve paikallinen seurakunta, joka voi tulevaisuudessa – sekä suosituksemme pohjalta että hyvän omantunnon varmuudella – kutsua Uuden testamentin vaatimusten täyttäviä miehiä pastorin ja vanhimman virkaan.

Eelis Halmemies on osoittanut valmiutta ja halukkuutta palvella alkavaa seurakuntaa johtajuustehtävässä. Seurakunta on myös osoittanut luottamusta häntä kohtaan. Kokemuksemme perusteella hänellä on kasvamassa määrin niitä kypsiä kristityn miehen luonteenpiirteitä ja kykyä opettaa Raamattua uskollisesti Evankeliumi-keskeisesti, joita seurakunnan paimenelta vaaditaan. Hän palvelee alkavaa seurakuntaa paimen-harjoittelijana opettaen, evankelioiden ja vastuuta kantaen. Paimen-harjoittelija ei kuitenkaan ole vielä valmis pastorin kokonaisvaltaiseen vastuuseen ennen toisten seurakuntien ja alkavan seurakunnan siunausta, joka saadaan vasta koettelun jälkeen (1 Tim. 3: 7,10).

8. toukokuuta, 2019


Mikko Sivonen, pastori
Espoon Kotikirkko

Miska Wilhelmsson, pastori
Grace Baptist Church Tampere

Kyle McCartan, pastori
Don Duma, pastori
Agape International Baptist Church