Valkeudesta syntyneet (Joh. 1:6-13)

Saarnattu 16.6.2019, Eelis Halmemies
Joh. 1:6-13
”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 8Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 10Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 11Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 12Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”
Intro
Käymme läpi Johanneksen evankeliumin johdanto-osuutta, jossa evankeliumin kirjoittaja Johannes Sebedeuksen poika avaa evankeliuminsa hämmästyttävällä, taivaallisella kuvauksella Jeesuksesta Jumalan iankaikkisena Sanana. Sana on ikuisesti elänyt suhteessa Isä Jumalan kanssa ja on luonnoltaan Jumala ja viimeksi opimme, että Sana on kaiken Luoja ja maailman valkeus. Näiden viiden ensimmäisen jakeen oikea ymmärrys rajaa ulkopuolelle suurimman osan vääristä uskonnoista ja kulteista, joilla on hyvin erilainen näkemys Jeesuksesta, joko luotuna olentona tai yhtenä ja samana persoonana Isä Jumalan kanssa. Nyt kun tulemme jakeisiin 6-8 Johannes vaihtaa ajatustensa raidetta ja poikkeaa hetkeksi kuvauksestaan Jeesuksesta Jumalan Sanana ja esittelee meille toisen henkilön:
Jakeet 6-8
”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 8Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.” (Joh.1:6-8)
Näissä jakeissa meille kuvataan se mikä on evankeliumin työn ydin ja olemus. Evankeliumin työn ytimessä on se, että todistamme siitä, mitä Jumalan Sana opettaa Jeesuksesta, Jeesuksen persoonasta ja hänen teoistaan – hänen elämästään, kuolemastaan, ylösnousemuksestaan, niin että ihmiset kääntyisivät synneistään, uskoisivat Jeesukseen, saisivat syntinsä anteeksi ja omistaisivat iankaikkisen elämän. Ja nämä jakeet antavat meille mallin siitä.
Jae 6
”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.” (Joh.1:6)
”Oli mies”
Kun tähän saakka Johanneksen evankeliumin johdanto on esitellyt meille Sanaa – Logosta. Ja hän on kuvannut, että Sana on ikuinen, luonnoltaan Jumala ja kaiken luoja, niin nyt jakeessa 6 hän esittelee toisen henkilön, joka oli mies. Johannes painottaa sitä, että toisin kuin ikuinen Sana, joka oli Jumala (jae 1) – tämä, josta hän nyt puhuu, on vain ihminen – hän oli mies. Johannes on jälleen hyvin johdonmukainen esitellessään jakeen 6 miehen, hän sanoo, että mies oli käyttäen termiä, joka viittaa syntymiseen tai tulemiseen – egenetai – toisin kuin Jumalan Sana, joka ei koskaan syntynyt. Eli tämän voisi myös kääntää – syntyi mies, Jumalan lähettämä.
”Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes”
Tämä mies oli Jumalan lähettämä ja hänen nimensä oli Johannes. Tässä puhutaan siis Johannes Kastajasta. Johannes kastajahan oli tunnettu siitä, että hän kastoi ihmisiä Jordanin virralla, jotka olivat tulleet kuulemaan häntä siitä, että Vanhassa Testamentissa luvattu messias, Kristus oli tulossa ja että heidän täytyi kääntyä synneistään ja tehdä parannus ja sen merkiksi Johannes kastoi heitä vedessä. Juutalaisille kaste olisi ollut tuttu menettely osana Mooseksen lain seremoniallisia puhdistautumismenoja (3.Moos.15:13). Suuret joukot ihmisiä tulivat Johanneksen luokse ja hän kastoi heitä ja sen vuoksi häntä kutsuttiin Johannes kastajaksi.
Neljään sataan vuoteen Jumala ei ollut puhunut mitään, ei ollut lähettänyt ketään viemään Sanaansa, ja sitten tuli Johannes ja kaikki kansa tunnisti, että tässä on Jumalan lähettämä profeetta. Matteuksen evankeliumista luemme tämän Jeesuksen antaman kuvauksen Johanneksesta:
”Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. 10Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’.11Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matt.11:9-11)
Jeesus sanoo, että Johannes Kastaja oli enemmänkin kuin profeetta, hän oli suurin, mahtavin ihminen, joka koskaan oli elänyt – ei siksi, että hän olisi ollut jotenkin inhimillisesti muita parempi, vaan koska hänellä oli kaikista etuoikeutetuin tehtävä. Juuri hän esitteli ihmiskunnalle lihaksi tulleen Jumalan Pojan. Suurempaa vastuuta ja tehtävää, ei kellään tavallisella ihmisellä ole ollut. Hän oli lisäksi rohkea, suorasanainen, nöyrä, ja uskollinen kuolemaansa saakka.
Johanneksen saapuminen oli profetoitu vanhassa testamentissa Malakiassa (Malakia 3:1) ja Jesajassa (Jes.40:3). Profetian kautta, hän oli siis Jumalan lähettämä viestin viejä – Matteuksen evankeliumi viittasikin Johannes kastajaan Jumalan lähettämänä enkelinä. Enkeli on sana angelos ja tarkoittaa viestin tuoja, sen ei siis aina täydy viitata henkiolentoon. Toiseksi hän oli ihmeen kautta syntynyt vanhemmille, jotka eivät voineet saada lasta, mikä myös viittaa siihen, että hän on Jumalan lähettämä. Kolmas todiste, joka viittaa siihen, että Jumala lähetti hänet, oli että hänen saapumisensa ilmoitettiin hänen isälleen Sakariaalle enkeli-ilmestyksen välityksellä.
Jonkun lähettämä on sana apostello, josta saamme apostolin. Johannes Kastajaa olisi siis voinut kutsua tietyn kaltaiseksi apostoliksi. Niin kuin Jeesus lähetti apostolit, Jumala oli lähettänyt Johanneskin erityistä tehtävää varten. Tietyssä mielessä jokainen Kristitty on apostoli, siinä mielessä, että Jumala on Raamatussa käskenyt omiaan menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ja kun menemme, niin emme edusta itseämme, vaan Kristusta, joka on lähettäjämme. Mutta tämän, sanan apostoli yleinen käyttö tulee erottaa apostolin virasta, joka oli vain niillä kahdellatoista + Paavalilla, jotka Jeesus nimenomaisesti oli valinnut olemaan hänen apostolejaan. Tähän apostolin virkaan oli tietyt kriteerit, jotka annetaan meille Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa, eikä kukaan nykyajan Kristityistä voi väittä niitä täyttävänsä. Hänen tuli mm. olla Jeesuksen henkilökohtaisesti opettama ja hänen ruumiillisen ylösnousemuksensa todistaja. (Apt.1:21-22)
Johannes Kastajalla oli siis Jumalalta saatu tehtävä. Päämäärä, joka hänelle oli annettu jo ennen hänen syntymäänsä. Luukas 1:15 sanoo Johannes Kastajasta:
”Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta” (Luuk.1:15)
Jotkut ajattelevat, että nämä sanat viittaavat siihen, että Johannes Kastaja olisi ollut uudestisyntynyt, jo ennen luonnollista syntymäänsä, koska hän oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta. Tekstissähän ei kuitenkaan suoraan sanota sitä, milloin Johannes uudesti syntyy, mutta on selvää, että Hän oli Jumalan valittu, tiettyä tarkoitusta varten jopa äitinsä kohdusta saakka. Saman näemme esim. profeetta Jeremian kohdalla:
”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi” (Jer.1:5)
Samoin toteaa apostoli Paavali itsestään Galatalaiskirjeensä alussa puhuen Jumalasta:
”joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta” (Gal.1:15)
Jumala oli siis kutsunut ja lähettänyt Johanneksen tiettyä tarkoitusta varten. Ja mikä olikaan tuo tarkoitus? Katsotaan jaetta 7:
Jae 7
”Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa” (Joh.1:7)
Kaikki muut evankeliumit kertovat Johanneksen elämän vaiheista yksityiskohtaisemmin, mutta juuri Johanneksen evankeliumissa, Johannes Kastajaa kuvataan ennen kaikkea Jeesuksen todistajana. Itseasiassa koko Johanneksen evankeliumissa ei kertaakaan käytetä hänestä nimitystä Johannes Kastaja – vaan useimmiten hänestä puhutaan vain Johanneksena. Häntä voitaisiin tosin hyvin kutsua Johannes Todistajaksi, koska 14 kertaa tässä evankeliumissa häneen liitetään sana todistus tai todistaa.
Johanneksen evankeliumi asettaa eteemme ainakin 7 eri lähteestä tulevaa todistusta siitä, että Jeesus todella on Jumalan lihaksi tullut Sana. Näitä ovat mm. Isä Jumalan todistus, Jeesuksen omat sanat ja teot, ihmeiden silminnäkijät jne. Mutta yksi merkittävimmistä todistuksista tulee Johannes kastajalta. Johanneksen johdannon ajatuksen kulkua ja kuvausta Sanasta voisi hyvin jatkaa jakeesta 5 suoraan jakeeseen 9 tai jakeesta 14 voisi hyvin jatkaa jakeeseen 16, mutta juuri Johannes Kastaja tulee ja tuo oman todistuksensa näihin väleihin.
Johanneksen Jumalalta saatu tarkoitus oli toimia todistajana. Hän tulisi todistamaan siitä valkeudesta, jota viimeksi kuvasimme tarkemmin: Tuo valkeus, joksi Sana tunnistettiin jakeessa 4, valkeus, joka on Jumala. Ja todistuksen tarkoitus on, että kaikki uskoisivat Sanaan, ja että he uskoisivat hänen, Johanneksen kautta. Tämä on ensimmäinen tarkoitus, joka Johanneksen evankeliumissa mainitaan, ja se oli myös hänen evankeliuminsa punainen lanka – että katsoisimme siihen valkeuteen, joka on Kristus – ja uskoisimme häneen. Tässä on myös ensimmäinen maininta sanasta usko, joka esiintyy vielä tämän jälkeen 97 kertaa Johanneksen evankeliumissa.
Ja on ihmeellistä, että tällä tavalla Jumala voi käyttää jokaista meistäkin. Kun avaamme Jumalan Sanana ja todistamme siitä, mitä ne sanovat Jeesuksesta tai todistamme niistä teoista, joita Kristus on tehnyt omassa elämässämme, Jumala voi käyttää tätä keinona synnyttää uskoa kuulijoissa, niin että meidänkin kauttamme, olimme sitten miten vajavaisia tai heikkoja tahansa, Jumalan Sana voi hänen armostaan kantautua meistä niin, että Kristus tulee kirkastetuksi ja ihmiset voivat pelastua.
Tässä jakeessa 7 Johannes mallintaa meille evankeliumin työtä. Johannes Kastaja kertoo totuuden – hän todistaa valkeudesta. Evankeliumin ydin on, että kerromme siitä, kuka Jeesus on, miksi Jeesus tuli, ja mitä Jeesus on tehnyt. Jumala on päättänyt kaikessa viisaudessaan pelastaa valittunsa ja synnyttää heissä uskoa käyttämällä juuri ihmistodistusta keinona tuon pelastavan totuuden välittämiseksi. Roomalaiskirje 10 painottaa todistuksen tärkeyttä:
”Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.14Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 15Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”” (Room.10:13-15)
Jumala lähetti Johanneksen todistamaan. Jeesus lähetti opetuslapsensa todistamaan. Jos sinä uskot – Sinäkin olet lähetetty todistamaan Jeesuksesta. Tehtäväsi on todistaa Kristuksesta kaikille luoduille. Tämän takia seurakunta on maan päällä eikä taivaassa. Eikä Jeesuksesta todistaminen ole vain joku erityinen spesiaali tehtävä niille, jotka kokevat sen omaksi kutsumuksekseen. Tätä tehtävää ei ole rajattu vain harvoille valituista, vaan se on annettu kaikille valkeuden lapsille. Jos siis olet valkeudesta syntynyt – niin todista valkeudesta, kuten Johannes jakeessa 8:
Jae 8
”Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan” (Joh.1:8)
Jakeessa 8 tarkennetaan vielä, ettei vain kukaan mene sekaisin, ettei tarkoitus ole sanoa, että Johannes Kastaja tulee todistamaan valkeudesta, joka hän itse on, vaan kuten aiemmin jo mainitsimme Johannes todistaa valkeudesta – Jumalan Sanasta Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumin kirjoittaja tekee selvän eron jakeessa 6 Sanan ja Johannes Kastajan välillä ja tässä jakeessa 8 hän edelleen painottaa tuota eroa. Johannes ei itse ollut se totinen valkeus, joka oli tulossa maailmaan – tuo valkeus oli Sana – Jeesus Kristus, mutta Johannes tuli todistamaan Jeesuksesta ja valmistamaan hänelle tietä.
Johannes ymmärsi oman asemansa. Hän käsitti, että ei hän ole valkeus – ei hän ole Kristus. Hän sanoi Joh.3:
”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. 29Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. 30Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh.3:28-30)
Tämä oli Johannes kastajan todistus – vaikka Jeesus kuvaa häntä mahtavimpana ihmisenä, joka oli naisesta syntynyt, ei Johannes hakenut mitään kunniaa itselleen. Päinvastoin Hän tahtoi, että Jeesus saisi yhä suuremman huomion. Niin kuin sulhasen bestmän, joka ei tahdo huomiota itselleen, vaan iloitsee kun saa kuulla sulhasen ääntä. Jeesuksen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Kauneimpia kuvauksia todellisen kristityn sydämen asenteesta, joita Raamatussa annetaan. Yhdenmukaisesti tämän kanssa, Johanneksen evankeliumi ei mainitse mitään Johanneksen kuolemasta – maininnat Johanneksesta todistajana vain – vähenevät.
Voi niitä, jotka ovat pastoreiden alaisuudessa, joiden päämäärä elämässä on tehdä itsestään suuri, jotka mielellään luettelevat saavutuksiaan, esittelevät ansioluetteloaan. Näin ja näin monta ihmistä pelastin siellä ja siellä. Jokaisella pastoriksi pyrkivällä on vaara langeta ylpeyteen. Voi kunpa meidän sydämemme asenne olisi aina se, mitä Psalmissa 115 sanotaan:
”Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden” (Psalmi 115:1)
Jae 9
”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)
Jakeen 9 myötä palaamme jälleen kuvaukseen Jumalan Sanasta, jonka Johannes Kastajan todistus jakeissa 6-8 keskeytti. Johannes puhuu totisesta valkeudesta. Todellisesta valkeudesta. Valkeudesta, joka ei ole lähtöisin tai ole riippuvainen jostain toisesta voimanlähteestä, vaan ainoastaan itsestään. Ja jakeessa sanotaan, että tuo valkeus valistaa tai valaisee jokaisen ihmisen. Mitä tässä tarkoitetaan sillä, että joku valaisee ihmisen?
No ihmisen valaisemisella voitaisiin yksinkertaisesti viitata siihen, että Johannes puhuu uskoon tulosta. Eli kun ennen olimme pimeys, nyt meistä tulee valkeus – olimme vihan lapsia, mutta nyt meistä tulee valkeuden lapsia. Ja tämänhän tuo totinen valkeus ilman muuta onkin saanut aikaan niissä, jotka uskovat. Mutta jos apostoli Johanneksen tarkoituksena on puhua ainoastaan niistä, jotka uskovat, niin silloin jakeen 9 jokainen ei voi viitata kaikkiin maailman ihmisiin, vaan jokaiseen, joka uskoo. Näin monet jakeen ymmärtävätkin. Vanhan Testamentin aikana oli hämäriä kuvia siitä, kuka Jumala on, mutta nyt maailmaan tulee Isä Jumalan kirkkauden säteily ruumiillisessa muodossa, jollaista kukaan ei ollut aiemmin nähnyt. Ja joka sen näkee ja uskoo – saa iankaikkisen elämän. Vähän niin kuin lääkäri voisi sanoa, että lääke parantaa jokaisen – siis jokaisen, joka ottaa sen vastaan.
J.C.Ryle antaa hienon kuvauksen Jeesuksesta Jumalan totisena valkeutena:
”Kristus on ihmisten sieluille se mitä aurinko on maailmalle. Hän on kaiken hengellisen valkeuden, lämmön, elämän, terveyden, kasvun, kauneuden, ja hedelmällisyyden keskus ja lähde. Kuten aurinko, Hän loistaa yleistä hyötyään kaikille ihmisille – sekä ylhäisille että alhaisille, rikkaille ja köyhille, Juutalaisille ja Kreikkalaisille. Kuten aurinko, Hän on vapaa kaikille. Kaikki voivat katsoa Häneen ja juoda terveyttä Hänen valkeudestaan. Jos miljoonat ihmiset olisivat niin hulluja, että asuisivat luolissa maan alla tai sitoisivat silmänsä, heidän pimeytensä olisi heidän oma syynsä, eikä auringon syy. Niin myös, jos miljoonat miehet ja naiset rakastavat hengellistä pimeyttä valkeuden sijaan, syy tähän on löydettävä heidän sokeista sydämistään, eikä Kristuksesta.” (J.C.Ryle expository thoughts on John)
Eli ihmisen valaisemisella voitaisiin myös sanoa, että tuo totinen valo vaikuttaa valollaan kaikkiin ihmisiin jollain lailla. Tuo valo ei kuitenkaan saa aina aikaan sitä, että ihminen kääntyy Jumalan puoleen, vaan se saa sen sijaan aikaan joissakin, että he yhä enemmän pakenevat valon luota. Kuten Ryle viittasi Joh.3:19, jossa sanotaan: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat”. Se Jumalan totuus ja valo, joka Sanassa on jakaa ihmiset. Toiset se pehmittää, toiset se kovettaa. Tämä on todellisuus myös evankeliumia julistettaessa. Ihmiset reagoivat aina jollain lailla joko sen puoleen tai sitä vastaan, mutta kukaan ei voi olla neutraali sen suhteen ja usein se johtaa siihen, että evankeliumi aiheuttaa hajaannusta sukulaisten kesken.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa:
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.35Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’.” (Matt.10:34)
”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa” (Matt.12:30)
Johannes 1:9 toteaa, että tämä totinen valkeus oli tulossa maailmaan. Kun Jumala loi, ei hän luonut itseään maailmaan. Jumala ei ole luonnostaan materiasta, vaan Hän on henki. Mutta tässä Johannes ennakoi jaetta 14 ja sanoo, että Jumalan ikuinen Sana – totinen valkeus –– oli nyt tulossa maailmaan. Jumala oli pian astumassa sisään omaan luomakuntaansa.
Jae 10
”Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut” (Joh.1:10)
Eräs Johanneksen evankeliumissa ja kirjeissä usein toistuva sana on maailma – kosmos. Ja Johannes käyttää sanaa maailma erittäin rikkaalla tavalla, niin että sanalla maailma voi olla useita erilaisia merkityksiä, jopa samassa virkkeessä. Useimmiten sillä ei viitata kaikkiin ihmisiin kaikkina aikoina, niin kuin jotkut ajattelevat, että sen täytyisi aina viitata tähän. Jakeessa 10 meillä on hieno esimerkki tästä, jossa Johannes mainitsee sanan maailma kolme kertaa, mutta kaikissa tapauksissa hän sisällyttää maailmaan hieman eri merkityksen.
Johannes sanoo, että Maailmassa hän oli – siis Sana – Jeesus – oli maailmassa, hän eli ja vaelsi tällä maa planeetalla. Maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä – siis koko universumi ja kaikki mitä ylipäätään on luotu – koko kosmos on syntynyt hänen kauttaan. ja vielä maailma ei häntä tuntenut, – siis maailman ihmiset. Ja en usko, että Johannes tekee tätä vahingossa tai huolimattomasti. Kuten aikaisemmin osoitimme, niin Johannes on hyvin tarkka siinä, mitä sanoja hän käyttää. Koko Johanneksen Johdanto on kielellisesti mestarillinen yksinkertaisuudessaan, mutta kuitenkin siinä, miten syvällinen se on.
Johannes tarkoituksella käyttää samaa sanaa ja sisällyttää siihen eri merkityksiä. Vähän niin kuin Suomeksi voitaisiin sanoa, että:
”Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain.” tai ”Kun lakkaa satamasta, haetaan lakkaa satamasta.” jne.
Eli siis Sana oli maailmassa, hän nöyrtyi osaksi sitä luomakuntaa, jonka hän oli synnyttänyt ja jota hän pitää yllä voimallaan. Maailmassa Hän demonstroi voimansa ja valtansa ja todisti itsestään monella tavalla. Mutta Hänen oma luomakuntansa ei tuntenut häntä. He eivät antaneet hänelle kunniaa siitä, kuka hän oli. He eivät ymmärtäneet, että tässä on kyseessä totinen valkeus. Maailma ei häntä tuntenut viittaisi myös siihen, että kun aiemmin jakeessa 5 sanottiin, että pimeys ei valkeutta käsittänyt, että Johanneksen pääasiallinen merkitys sanalle käsittää olisi kuitenkin liittynyt siihen, että pimeys ei tunne valkeutta, ei ymmärrä sitä mitä se on, minkä kanssa se on tekemissisä.
Jae 11
”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh.1:11)
Sanoilla omiensa tykö, voitaisiin tietysti viitata koko ihmiskuntaan, koska Jeesus Luojana myös omistaa kaiken mitä hän on luonut, mutta tässä on kuitenkin tarkoitus puhua erityisesti Jumalan valitusta kansasta – Israelista, johon Jeesus syntyi Juudan heimoon. Osaksi sitä kansaa, jota Jumala oli rakastanut, jolle Jumala oli antanut oman pyhän lakinsa, jonka Hän oli lunastanut itselleen Egyptin orjuudesta. Heille oli annettu Kirjoitukset, joissa oli profetoitu messiaan saapumisesta ja kuvattu Kristus monien tyyppien kautta, mutta Israel oli uppiniskainen kansa, joka jatkuvasti meni ja harrasti epäjumalanpalvelusta ja he olivat sokeita näille profetioille. Vaikka suurin osa alkuseurakunnasta oli juutalaisia, niin kuitenkin kansakuntana juutalaiset hylkäsivät oman messiaansa eivätkä ottaneet häntä vastaan, ja niin kuin monet muutkin profeetat, jotka Jumala oli heille lähettänyt, he lopulta tappoivat myös Jumalan Pojan.
Meidän on ymmärrettävä maailman pahuus ja syntisyys. Ei koskaan ihmisten pahuus ole niin ole ollut esillä, kun silloin kun he hylkäävät suurimman valkeuden, joka heille annetaan Jeesuksessa. On yksi asia hylätä joku vanhan testamentin kirjoitus tai joku profeetta, mutta on aivan toisella tasolla kun hylkäät Jumalan Pojan. Tämä puhuu maailman hengellisestä rappiosta ja turmeltuneisuudesta, joka sillä syntiinlankeemuksen jälkeen on ollut. Ihmiset eivät luonnostaan etsi Jumalaa tai hänen tuntemistaan. He hylkäävät jopa Jumalan kirkkaimman ilmoituksen itsestään Kristuksessa. Onko siis kaikki hukassa. Eikö kukaan voi pelastua, kun kaikki hylkäävät Jumalan? Voittaako pimeys sittenkin valkeuden?
Jae 12
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” (Joh.1:12)
Jae 12 kertoo meille, että Jumalan suunnitelma ei suinkaan mennyt mönkään, vaikka Juutalaiset hylkäsivätkin oman Messiaansa. Meistä on tullut (egenetai) Jumalan lapsia. Olemme syntyneet uudestaan ylhäältä ja nyt olemme Jumalan lapsia. Ne, jotka ottavat Sanan – Jeesuksen vastaan, eli niille, joista jae 12 tarkentaa – jotka uskovat hänen nimeensä, Jumala antaa voiman tai oikeuden (sana exousia) tulla hänen lapsikseen. Tässä meille on kuvattuna ihana adoption oppi Raamatussa. Jumala adoptoi meidät omaan perheeseensä. Meistä tulee hänen lapsiaan, kun uskomme hänen Poikaansa Jeesukseen. Kaikki maailman ihmiset eivät siis ole Jumalan lapsia, vaan Jumala adoptoi jotkut hänen lapsikseen.
Jaetta 12 kuullaan usein käytettävän perusteena sille, että uskoon tulo on vain ihmisen oma päätös. Päätät vain itse henkilökohtaisesti ottaa Jeesuksen vastaan, tai niin kuin jae 12 tarkentaa mitä se tarkoittaa – päätät vain henkilökohtaisesti uskoa Jeesukseen, niin sinä tulet uskoon. Tällä tavalla todetaan siis, että uskoontulo on yksinkertaisesti vain ihmisen oman autonomisen tahdon päätös.
Tämä on kuitenkin kaukana siitä, mitä Johannes tahtoo tekstissä sanoa. Huomaa, että hän ei missään kohti kerro meille ketkä ne ovat, jotka ottavat Sanan vastaan ja uskovat, hän ainoastaan sanoo, että kaikki jotka ottavat Sanan vastaan ja uskovat – tulevat Jumalan lapsiksi. Johannes ei puhu siis siitä, kenellä on kyky ottaa hänet vastaan ja uskoa. Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa hän puhuu tästäkin, luvussa 6 hän toteaa, että ainoastaan ne joita Isä vetää, voivat tulla Jeesuksen luokse. (Joh.6:44) Paavali puhuu Efesolaiskirjeessä luvussa 2:8 uskosta Jumalan lahjana. Kukaan ihminen ei siis puhtaasti omasta tahdon päätöksestään tule uskoon, vaan uskoontulo tapahtuu Jumalan tahdosta, hänen aloitteestaan, – ei ihmisen.
Luonnollisessa tilassasi olet hengellisesti kuollut ja se tarkoittaa, että et päätä vastaanottaa Jeesusta, koska et tahdo, koska olet kuollut. Joten missä on toivo, että kukaan pelastuu? Jumalan vastaus on, että Hän lähettää Poikansa maailmaan – maailman valkeudeksi ja elämäksi kuollakseen puolestamme – että Hän antaisi meille elämän -että Hän vaikuttaisi meissä uudesti syntymisen – että näkisimme ja olisimme elossa –ja että vastaanottaisimme kaiken mitä Jeesus on meidän edestämme.
No entäs sitten järjestys tässä?
Mikä tulee ensin? usko? näkeminen? uusi elämä? Onko olemassa joku järjestys tälle kaikelle — että tiedämme mitä meidän tulisi tehdä? Mitä teen seuraavaksi? uskon, että kaikki edellä mainitut tapahtuvat samanaikaisesti.On mielestäni hyvä miettiä pelastuksen järjestystä, mutta on tärkeä ymmärtää, että emme puhu ajallisesta järjestyksestä. Kun Jeesus käskee sinun uskoa – meidän ei tule jäädä arpomaan, että okei odotetaanpas ensin, että Jumala uudesti synnyttää minut ja sitten uskon.. Ei ei ei. Ei, vaan sillä hetkellä, kun uskot – sinä uudesti synnyt. Ja sillä hetkellä, kun uudesti synnyt – sinä uskot. Niitä ei voi erottaa ajallisesti. Vähän niin kuin jos silmäsi ovat kiinni ja avaat ne ja kysyn, että kumpi tapahtui ensin pimeyden katoaminen vai valon näkeminen, niin kysymyshän on vähän outo.. se tapahtuu samaan aikaan yhdessä hetkessä. Tai jos painamme valokatkaisijasta valon päälle niin painaminen ja valon syttyminenkin tapahtuu yhdessä hetkessä.
Mutta kumpi tapahtuu loogisesti ensin? Eikö kuitenkin valokatkaisimen painaminen ole se, joka aiheuttaa valon syttymisen loogisessa järjestyksessä – eikä niin päin, että valon syttyminen aiheuttaa valokatkaisimen painamisen? Samoin voisimme todeta uudesti syntymisessä – kun lähtötilanteemme on synteihinsä kuollut kapinallinen – ja lopputulema on uudestisyntynyt henkilö, niin avautuvatko ensin kuolleen miehen silmät ja korvat.. ja saako hän ensin uskon ja hengellisen näkökyvyn, joka sitten vaikuttaa sen, että hän uudesti syntyy, vai päinvastoin. Eikö kuitenkin ole loogisempaa se, että ensin tuo mies, joka oli kuollut herätetään henkiin antamalla hänelle uusi sydän ja sitten se johtaa siihen, että näemme nyt kaiken uudessa valossa ja kohdistamme uskomme Kristukseen. Ja seuraava jae vahvistaakin meille tämän ymmärryksen kuvaamalla sen, kuinka tuo Jeesuksen vastaanottaminen tapahtui.
Jae 13
”jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh.1:13)
Eli Miksi jotkut vastaanottivat Jeesuksen, kun kaikki olivat kuolleita synneissä? He syntyivät Jumalasta – ja koska he syntyivät Jumalasta – he ovat elossa. Jae 13 kuvaa, kuinka käytännössä jae 4 tulee eloon sinun kohdallasi. ”Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.” Ne, jotka ottavat Sanan – Jeesuksen vastaan, eivät ole syntyneet verestä – uskoontulo ei siis tapahdu geneettisen perimän kautta – Abrahamin usko, joka luettiin hänelle vanhurskaudeksi ei periydy automaattisesti hänen lapsilleen. Uskoontulo ei tapahdu myöskään lihan tahdosta eli siis juuri niin kuin aiemmin totesimme – uskoontulo ei ole vain minun oma päätökseni. Kukaan ihminen ei vain päätä pelastua tai päätä uskoa, kukaan ihminen ei vain päätä olla Jumalan lapsi. Emme saavuta uudestisyntymistä minkään tekojemme kautta – edes oman päätöksemme tai ratkaisumme.
Kuvittele tilanne, että joku tulee koputtamaan ovellesi ja sanoo, että ”tervehdys, olen päättänyt, että tästä lähtien olen sinun lapsesi”. Se ei toimi niin. En voi päättää, että joku toinen adoptoi minut perheeseensä. Sen joka adoptoi täytyy toimia omasta tahdostaan. Ja niin Jumalakin toimii. Hän adoptoi meidät omasta tahdostaan. Ja toisin kuin, jossakin äitiysvalmennuskursseilla ehkä todetaan, ei lapsikaan vain päätä omasta syntymästään. Ei hän tee tietoisia ratkaisuja – että okei, nyt minä ajattelin syntyä. Ei, vaan hän vain syntyy – sillä hetkellä, kun Jumala katsoo hyväksi. Ja samoin on uudesti syntymisessä. Emme me vain tee päätöstä – Ja Jumala reagoi sitten siihen, vaan juuri toisin päin. Jumala tekee päätöksen antaa meille hengellinen elämä, ja me reagoimme siihen elävällä uskolla ja parannuksella.
Emme uudesti synny myöskään kenenkään toisen miehen tahdosta – toisten ihmisten tekojen kautta – ei mistään ihmisten kyhäämän sakramentaalisen systeemin tai traktaattijärjestön kautta. Vaan oikea vastaus on, että Jeesus on uskomme alkaja ja täyttäjä (Hepr.12:2) Sana tekee meidät eläviksi. Se on Sana – totinen valkeus, joka sen tekee – emme me itse.
Mitä nämä jakeet kertovat meille Jumalasta?
Ne kertovat meille, että Jumala on luonnoltaan pelastaja, että Hän on anteeksi antava Jumala, että Hän tahtoo antaa elämän kuolleille syntisille, ja että uskovista tulee uudestisyntymän myötä iankaikkisia Jumalan lapsia. Että Hän rakastaa meitä ja tahtoo, että olemme hänen lapsiaan.
Mitä se kertoo synnistä?
Että synti on niin tuhoisaa, että emme voi mitenkään omassa pimeydessämme vapauttaa itseämme tai käsittää Jumalan totuutta Vain Jumala kykenee vapauttamaan meidät, niin että tulemme hänen lapsikseen.
Mitä on olla Jumalan lapsi?
Se on nauttia Jumalasta iankaikkisesti. Se on kasvaa Hänen tuntemisessaan ja elää Hänen tahdossaan. Luottaen yksin Häneen, Antaen kaikki jäsenemme Hänen käyttöönsä. Tehtävämme on todistaa Jumalan töistä ja sen jälkeen vain katsoa, mitä Hän tekee omaksi kunniakseen.
Kysymys meille kuuluukin, olemmeko me näitä Jumalan lapsia, jotka hän on adoptoinut. Onko sinulla ne merkit, jotka uudesti syntyneellä on: rakkaus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan, rakkaus muita Kristittyjä kohtaan, taisteletko syntiä vastaan? Janoatko olla lähellä Luojaasi? Jumala käskee kaikkia kaikkialla kääntymään synneistään ja uskomaan tänään sydämestäsi, että Jeesus on, kuka Hän sanoo olevansa – Jumalan ikuinen Sana. Totinen Jumala – totinen valkeus – täydellinen syntiesi sovittaja – aseta täysi luottamuksesi Hänen varaansa sielusi pelastukseksi, vastaanota Hänet uskossa – niin huomaat jo olevasi osa Jumalan perheväkeä.
Jeesus oli maailmassa ja hän eli täydellisen elämän, joka luetaan meille ja meidän syntivelkamme luetaan Kristukselle. Kun Kristus kärsi ristinkuoleman hän sanoi: Se on täytetty. Velka on maksettu. Synnit on sovitettu. Jumalan Pyhä Viha on siirtynyt yltämme. Meillä on rauha Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Pyhä Henki vakuuttaa meille, että olemme hänen lapsiaan.
Käänny tänään Jeesuksen puoleen
Amen