Page 5 of 5

Valkeudesta syntyneet (Joh. 1:6-13)

Saarnattu 16.6.2019, Eelis Halmemies

Joh. 1:6-13

”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 8Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 10Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 11Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 12Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”

Intro

Käymme läpi Johanneksen evankeliumin johdanto-osuutta, jossa evankeliumin kirjoittaja Johannes Sebedeuksen poika avaa evankeliuminsa hämmästyttävällä, taivaallisella kuvauksella Jeesuksesta Jumalan iankaikkisena Sanana. Sana on ikuisesti elänyt suhteessa Isä Jumalan kanssa ja on luonnoltaan Jumala ja viimeksi opimme, että Sana on kaiken Luoja ja maailman valkeus. Näiden viiden ensimmäisen jakeen oikea ymmärrys rajaa ulkopuolelle suurimman osan vääristä uskonnoista ja kulteista, joilla on hyvin erilainen näkemys Jeesuksesta, joko luotuna olentona tai yhtenä ja samana persoonana Isä Jumalan kanssa. Nyt kun tulemme jakeisiin 6-8 Johannes vaihtaa ajatustensa raidetta ja poikkeaa hetkeksi kuvauksestaan Jeesuksesta Jumalan Sanana ja esittelee meille toisen henkilön:

Jakeet 6-8

”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 8Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.” (Joh.1:6-8)

Näissä jakeissa meille kuvataan se mikä on evankeliumin työn ydin ja olemus. Evankeliumin työn ytimessä on se, että todistamme siitä, mitä Jumalan Sana opettaa Jeesuksesta, Jeesuksen persoonasta ja hänen teoistaan – hänen elämästään, kuolemastaan, ylösnousemuksestaan, niin että ihmiset kääntyisivät synneistään, uskoisivat Jeesukseen, saisivat syntinsä anteeksi ja omistaisivat iankaikkisen elämän. Ja nämä jakeet antavat meille mallin siitä.

Jae 6

”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.” (Joh.1:6)

”Oli mies”

Kun tähän saakka Johanneksen evankeliumin johdanto on esitellyt meille Sanaa – Logosta. Ja hän on kuvannut, että Sana on ikuinen, luonnoltaan Jumala ja kaiken luoja, niin nyt jakeessa 6 hän esittelee toisen henkilön, joka oli mies. Johannes painottaa sitä, että toisin kuin ikuinen Sana, joka oli Jumala (jae 1) – tämä, josta hän nyt puhuu, on vain ihminen – hän oli mies. Johannes on jälleen hyvin johdonmukainen esitellessään jakeen 6 miehen, hän sanoo, että mies oli käyttäen termiä, joka viittaa syntymiseen tai tulemiseen – egenetai – toisin kuin Jumalan Sana, joka ei koskaan syntynyt. Eli tämän voisi myös kääntää – syntyi mies, Jumalan lähettämä.

”Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes”

Tämä mies oli Jumalan lähettämä ja hänen nimensä oli Johannes. Tässä puhutaan siis Johannes Kastajasta. Johannes kastajahan oli tunnettu siitä, että hän kastoi ihmisiä Jordanin virralla, jotka olivat tulleet kuulemaan häntä siitä, että Vanhassa Testamentissa luvattu messias, Kristus oli tulossa ja että heidän täytyi kääntyä synneistään ja tehdä parannus ja sen merkiksi Johannes kastoi heitä vedessä. Juutalaisille kaste olisi ollut tuttu menettely osana Mooseksen lain seremoniallisia puhdistautumismenoja (3.Moos.15:13). Suuret joukot ihmisiä tulivat Johanneksen luokse ja hän kastoi heitä ja sen vuoksi häntä kutsuttiin Johannes kastajaksi.

Neljään sataan vuoteen Jumala ei ollut puhunut mitään, ei ollut lähettänyt ketään viemään Sanaansa, ja sitten tuli Johannes ja kaikki kansa tunnisti, että tässä on Jumalan lähettämä profeetta. Matteuksen evankeliumista luemme tämän Jeesuksen antaman kuvauksen Johanneksesta:

”Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. 10Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’.11Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matt.11:9-11)

Jeesus sanoo, että Johannes Kastaja oli enemmänkin kuin profeetta, hän oli suurin, mahtavin ihminen, joka koskaan oli elänyt – ei siksi, että hän olisi ollut jotenkin inhimillisesti muita parempi, vaan koska hänellä oli kaikista etuoikeutetuin tehtävä. Juuri hän esitteli ihmiskunnalle lihaksi tulleen Jumalan Pojan. Suurempaa vastuuta ja tehtävää, ei kellään tavallisella ihmisellä ole ollut. Hän oli lisäksi rohkea, suorasanainen, nöyrä, ja uskollinen kuolemaansa saakka.

Johanneksen saapuminen oli profetoitu vanhassa testamentissa Malakiassa (Malakia 3:1) ja Jesajassa (Jes.40:3). Profetian kautta, hän oli siis Jumalan lähettämä viestin viejä – Matteuksen evankeliumi viittasikin Johannes kastajaan Jumalan lähettämänä enkelinä. Enkeli on sana angelos ja tarkoittaa viestin tuoja, sen ei siis aina täydy viitata henkiolentoon. Toiseksi hän oli ihmeen kautta syntynyt vanhemmille, jotka eivät voineet saada lasta, mikä myös viittaa siihen, että hän on Jumalan lähettämä. Kolmas todiste, joka viittaa siihen, että Jumala lähetti hänet, oli että hänen saapumisensa ilmoitettiin hänen isälleen Sakariaalle enkeli-ilmestyksen välityksellä.

Jonkun lähettämä on sana apostello, josta saamme apostolin. Johannes Kastajaa olisi siis voinut kutsua tietyn kaltaiseksi apostoliksi. Niin kuin Jeesus lähetti apostolit, Jumala oli lähettänyt Johanneskin erityistä tehtävää varten. Tietyssä mielessä jokainen Kristitty on apostoli, siinä mielessä, että Jumala on Raamatussa käskenyt omiaan menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ja kun menemme, niin emme edusta itseämme, vaan Kristusta, joka on lähettäjämme. Mutta tämän, sanan apostoli yleinen käyttö tulee erottaa apostolin virasta, joka oli vain niillä kahdellatoista + Paavalilla, jotka Jeesus nimenomaisesti oli valinnut olemaan hänen apostolejaan. Tähän apostolin virkaan oli tietyt kriteerit, jotka annetaan meille Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa, eikä kukaan nykyajan Kristityistä voi väittä niitä täyttävänsä. Hänen tuli mm. olla Jeesuksen henkilökohtaisesti opettama ja hänen ruumiillisen ylösnousemuksensa todistaja. (Apt.1:21-22)

Johannes Kastajalla oli siis Jumalalta saatu tehtävä. Päämäärä, joka hänelle oli annettu jo ennen hänen syntymäänsä. Luukas 1:15 sanoo Johannes Kastajasta:

”Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta” (Luuk.1:15)

Jotkut ajattelevat, että nämä sanat viittaavat siihen, että Johannes Kastaja olisi ollut uudestisyntynyt, jo ennen luonnollista syntymäänsä, koska hän oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta. Tekstissähän ei kuitenkaan suoraan sanota sitä, milloin Johannes uudesti syntyy, mutta on selvää, että Hän oli Jumalan valittu, tiettyä tarkoitusta varten jopa äitinsä kohdusta saakka. Saman näemme esim. profeetta Jeremian kohdalla:

”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi” (Jer.1:5)

Samoin toteaa apostoli Paavali itsestään Galatalaiskirjeensä alussa puhuen Jumalasta:

joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta” (Gal.1:15)

Jumala oli siis kutsunut ja lähettänyt Johanneksen tiettyä tarkoitusta varten. Ja mikä olikaan tuo tarkoitus? Katsotaan jaetta 7:

Jae 7

”Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa” (Joh.1:7)

Kaikki muut evankeliumit kertovat Johanneksen elämän vaiheista yksityiskohtaisemmin, mutta juuri Johanneksen evankeliumissa, Johannes Kastajaa kuvataan ennen kaikkea Jeesuksen todistajana. Itseasiassa koko Johanneksen evankeliumissa ei kertaakaan käytetä hänestä nimitystä Johannes Kastaja – vaan useimmiten hänestä puhutaan vain Johanneksena. Häntä voitaisiin tosin hyvin kutsua Johannes Todistajaksi, koska 14 kertaa tässä evankeliumissa häneen liitetään sana todistus tai todistaa.

Johanneksen evankeliumi asettaa eteemme ainakin 7 eri lähteestä tulevaa todistusta siitä, että Jeesus todella on Jumalan lihaksi tullut Sana. Näitä ovat mm. Isä Jumalan todistus, Jeesuksen omat sanat ja teot, ihmeiden silminnäkijät jne. Mutta yksi merkittävimmistä todistuksista tulee Johannes kastajalta. Johanneksen johdannon ajatuksen kulkua ja kuvausta Sanasta voisi hyvin jatkaa jakeesta 5 suoraan jakeeseen 9 tai jakeesta 14 voisi hyvin jatkaa jakeeseen 16, mutta juuri Johannes Kastaja tulee ja tuo oman todistuksensa näihin väleihin.

Johanneksen Jumalalta saatu tarkoitus oli toimia todistajana. Hän tulisi todistamaan siitä valkeudesta, jota viimeksi kuvasimme tarkemmin: Tuo valkeus, joksi Sana tunnistettiin jakeessa 4, valkeus, joka on Jumala. Ja todistuksen tarkoitus on, että kaikki uskoisivat Sanaan, ja että he uskoisivat hänen, Johanneksen kautta. Tämä on ensimmäinen tarkoitus, joka Johanneksen evankeliumissa mainitaan, ja se oli myös hänen evankeliuminsa punainen lanka – että katsoisimme siihen valkeuteen, joka on Kristus – ja uskoisimme häneen. Tässä on myös ensimmäinen maininta sanasta usko, joka esiintyy vielä tämän jälkeen 97 kertaa Johanneksen evankeliumissa.

Ja on ihmeellistä, että tällä tavalla Jumala voi käyttää jokaista meistäkin. Kun avaamme Jumalan Sanana ja todistamme siitä, mitä ne sanovat Jeesuksesta tai todistamme niistä teoista, joita Kristus on tehnyt omassa elämässämme, Jumala voi käyttää tätä keinona synnyttää uskoa kuulijoissa, niin että meidänkin kauttamme, olimme sitten miten vajavaisia tai heikkoja tahansa, Jumalan Sana voi hänen armostaan kantautua meistä niin, että Kristus tulee kirkastetuksi ja ihmiset voivat pelastua.

Tässä jakeessa 7 Johannes mallintaa meille evankeliumin työtä. Johannes Kastaja kertoo totuuden – hän todistaa valkeudesta. Evankeliumin ydin on, että kerromme siitä, kuka Jeesus on, miksi Jeesus tuli, ja mitä Jeesus on tehnyt. Jumala on päättänyt kaikessa viisaudessaan pelastaa valittunsa ja synnyttää heissä uskoa käyttämällä juuri ihmistodistusta keinona tuon pelastavan totuuden välittämiseksi. Roomalaiskirje 10 painottaa todistuksen tärkeyttä:

”Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.14Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 15Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”” (Room.10:13-15)

Jumala lähetti Johanneksen todistamaan. Jeesus lähetti opetuslapsensa todistamaan. Jos sinä uskot – Sinäkin olet lähetetty todistamaan Jeesuksesta. Tehtäväsi on todistaa Kristuksesta kaikille luoduille. Tämän takia seurakunta on maan päällä eikä taivaassa. Eikä Jeesuksesta todistaminen ole vain joku erityinen spesiaali tehtävä niille, jotka kokevat sen omaksi kutsumuksekseen. Tätä tehtävää ei ole rajattu vain harvoille valituista, vaan se on annettu kaikille valkeuden lapsille. Jos siis olet valkeudesta syntynyt – niin todista valkeudesta, kuten Johannes jakeessa 8:

Jae 8

Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan” (Joh.1:8)

Jakeessa 8 tarkennetaan vielä, ettei vain kukaan mene sekaisin, ettei tarkoitus ole sanoa, että Johannes Kastaja tulee todistamaan valkeudesta, joka hän itse on, vaan kuten aiemmin jo mainitsimme Johannes todistaa valkeudesta – Jumalan Sanasta Jeesuksesta. Johanneksen evankeliumin kirjoittaja tekee selvän eron jakeessa 6 Sanan ja Johannes Kastajan välillä ja tässä jakeessa 8 hän edelleen painottaa tuota eroa. Johannes ei itse ollut se totinen valkeus, joka oli tulossa maailmaan – tuo valkeus oli Sana – Jeesus Kristus, mutta Johannes tuli todistamaan Jeesuksesta ja valmistamaan hänelle tietä.

Johannes ymmärsi oman asemansa. Hän käsitti, että ei hän ole valkeus – ei hän ole Kristus. Hän sanoi Joh.3:

”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. 29Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. 30Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh.3:28-30)

Tämä oli Johannes kastajan todistus – vaikka Jeesus kuvaa häntä mahtavimpana ihmisenä, joka oli naisesta syntynyt, ei Johannes hakenut mitään kunniaa itselleen. Päinvastoin Hän tahtoi, että Jeesus saisi yhä suuremman huomion. Niin kuin sulhasen bestmän, joka ei tahdo huomiota itselleen, vaan iloitsee kun saa kuulla sulhasen ääntä. Jeesuksen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Kauneimpia kuvauksia todellisen kristityn sydämen asenteesta, joita Raamatussa annetaan. Yhdenmukaisesti tämän kanssa, Johanneksen evankeliumi ei mainitse mitään Johanneksen kuolemasta – maininnat Johanneksesta todistajana vain – vähenevät.

Voi niitä, jotka ovat pastoreiden alaisuudessa, joiden päämäärä elämässä on tehdä itsestään suuri, jotka mielellään luettelevat saavutuksiaan, esittelevät ansioluetteloaan. Näin ja näin monta ihmistä pelastin siellä ja siellä. Jokaisella pastoriksi pyrkivällä on vaara langeta ylpeyteen. Voi kunpa meidän sydämemme asenne olisi aina se, mitä Psalmissa 115 sanotaan:

”Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden” (Psalmi 115:1)

Jae 9

”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)

Jakeen 9 myötä palaamme jälleen kuvaukseen Jumalan Sanasta, jonka Johannes Kastajan todistus jakeissa 6-8 keskeytti. Johannes puhuu totisesta valkeudesta. Todellisesta valkeudesta. Valkeudesta, joka ei ole lähtöisin tai ole riippuvainen jostain toisesta voimanlähteestä, vaan ainoastaan itsestään. Ja jakeessa sanotaan, että tuo valkeus valistaa tai valaisee jokaisen ihmisen. Mitä tässä tarkoitetaan sillä, että joku valaisee ihmisen?

No ihmisen valaisemisella voitaisiin yksinkertaisesti viitata siihen, että Johannes puhuu uskoon tulosta. Eli kun ennen olimme pimeys, nyt meistä tulee valkeus – olimme vihan lapsia, mutta nyt meistä tulee valkeuden lapsia. Ja tämänhän tuo totinen valkeus ilman muuta onkin saanut aikaan niissä, jotka uskovat. Mutta jos apostoli Johanneksen tarkoituksena on puhua ainoastaan niistä, jotka uskovat, niin silloin jakeen 9 jokainen ei voi viitata kaikkiin maailman ihmisiin, vaan jokaiseen, joka uskoo. Näin monet jakeen ymmärtävätkin. Vanhan Testamentin aikana oli hämäriä kuvia siitä, kuka Jumala on, mutta nyt maailmaan tulee Isä Jumalan kirkkauden säteily ruumiillisessa muodossa, jollaista kukaan ei ollut aiemmin nähnyt. Ja joka sen näkee ja uskoo – saa iankaikkisen elämän. Vähän niin kuin lääkäri voisi sanoa, että lääke parantaa jokaisen – siis jokaisen, joka ottaa sen vastaan.

J.C.Ryle antaa hienon kuvauksen Jeesuksesta Jumalan totisena valkeutena:

”Kristus on ihmisten sieluille se mitä aurinko on maailmalle. Hän on kaiken hengellisen valkeuden, lämmön, elämän, terveyden, kasvun, kauneuden, ja hedelmällisyyden keskus ja lähde. Kuten aurinko, Hän loistaa yleistä hyötyään kaikille ihmisille – sekä ylhäisille että alhaisille, rikkaille ja köyhille, Juutalaisille ja Kreikkalaisille. Kuten aurinko, Hän on vapaa kaikille. Kaikki voivat katsoa Häneen ja juoda terveyttä Hänen valkeudestaan. Jos miljoonat ihmiset olisivat niin hulluja, että asuisivat luolissa maan alla tai sitoisivat silmänsä, heidän pimeytensä olisi heidän oma syynsä, eikä auringon syy. Niin myös, jos miljoonat miehet ja naiset rakastavat hengellistä pimeyttä valkeuden sijaan, syy tähän on löydettävä heidän sokeista sydämistään, eikä Kristuksesta.” (J.C.Ryle expository thoughts on John)

Eli ihmisen valaisemisella voitaisiin myös sanoa, että tuo totinen valo vaikuttaa valollaan kaikkiin ihmisiin jollain lailla. Tuo valo ei kuitenkaan saa aina aikaan sitä, että ihminen kääntyy Jumalan puoleen, vaan se saa sen sijaan aikaan joissakin, että he yhä enemmän pakenevat valon luota. Kuten Ryle viittasi Joh.3:19, jossa sanotaan: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat”. Se Jumalan totuus ja valo, joka Sanassa on jakaa ihmiset. Toiset se pehmittää, toiset se kovettaa. Tämä on todellisuus myös evankeliumia julistettaessa. Ihmiset reagoivat aina jollain lailla joko sen puoleen tai sitä vastaan, mutta kukaan ei voi olla neutraali sen suhteen ja usein se johtaa siihen, että evankeliumi aiheuttaa hajaannusta sukulaisten kesken.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa:

”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.35Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’.” (Matt.10:34)

”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa” (Matt.12:30)

Johannes 1:9 toteaa, että tämä totinen valkeus oli tulossa maailmaan. Kun Jumala loi, ei hän luonut itseään maailmaan. Jumala ei ole luonnostaan materiasta, vaan Hän on henki. Mutta tässä Johannes ennakoi jaetta 14 ja sanoo, että Jumalan ikuinen Sana – totinen valkeus –– oli nyt tulossa maailmaan. Jumala oli pian astumassa sisään omaan luomakuntaansa.

Jae 10

Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut” (Joh.1:10)

Eräs Johanneksen evankeliumissa ja kirjeissä usein toistuva sana on maailma – kosmos. Ja Johannes käyttää sanaa maailma erittäin rikkaalla tavalla, niin että sanalla maailma voi olla useita erilaisia merkityksiä, jopa samassa virkkeessä. Useimmiten sillä ei viitata kaikkiin ihmisiin kaikkina aikoina, niin kuin jotkut ajattelevat, että sen täytyisi aina viitata tähän. Jakeessa 10 meillä on hieno esimerkki tästä, jossa Johannes mainitsee sanan maailma kolme kertaa, mutta kaikissa tapauksissa hän sisällyttää maailmaan hieman eri merkityksen.

Johannes sanoo, että Maailmassa hän oli – siis Sana – Jeesus – oli maailmassa, hän eli ja vaelsi tällä maa planeetalla. Maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä – siis koko universumi ja kaikki mitä ylipäätään on luotu – koko kosmos on syntynyt hänen kauttaan. ja vielä maailma ei häntä tuntenut, – siis maailman ihmiset. Ja en usko, että Johannes tekee tätä vahingossa tai huolimattomasti. Kuten aikaisemmin osoitimme, niin Johannes on hyvin tarkka siinä, mitä sanoja hän käyttää. Koko Johanneksen Johdanto on kielellisesti mestarillinen yksinkertaisuudessaan, mutta kuitenkin siinä, miten syvällinen se on.

Johannes tarkoituksella käyttää samaa sanaa ja sisällyttää siihen eri merkityksiä. Vähän niin kuin Suomeksi voitaisiin sanoa, että:

”Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain.” tai ”Kun lakkaa satamasta, haetaan lakkaa satamasta.” jne.

Eli siis Sana oli maailmassa, hän nöyrtyi osaksi sitä luomakuntaa, jonka hän oli synnyttänyt ja jota hän pitää yllä voimallaan. Maailmassa Hän demonstroi voimansa ja valtansa ja todisti itsestään monella tavalla. Mutta Hänen oma luomakuntansa ei tuntenut häntä. He eivät antaneet hänelle kunniaa siitä, kuka hän oli. He eivät ymmärtäneet, että tässä on kyseessä totinen valkeus. Maailma ei häntä tuntenut viittaisi myös siihen, että kun aiemmin jakeessa 5 sanottiin, että pimeys ei valkeutta käsittänyt, että Johanneksen pääasiallinen merkitys sanalle käsittää olisi kuitenkin liittynyt siihen, että pimeys ei tunne valkeutta, ei ymmärrä sitä mitä se on, minkä kanssa se on tekemissisä.

Jae 11

Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh.1:11)

Sanoilla omiensa tykö, voitaisiin tietysti viitata koko ihmiskuntaan, koska Jeesus Luojana myös omistaa kaiken mitä hän on luonut, mutta tässä on kuitenkin tarkoitus puhua erityisesti Jumalan valitusta kansasta – Israelista, johon Jeesus syntyi Juudan heimoon. Osaksi sitä kansaa, jota Jumala oli rakastanut, jolle Jumala oli antanut oman pyhän lakinsa, jonka Hän oli lunastanut itselleen Egyptin orjuudesta. Heille oli annettu Kirjoitukset, joissa oli profetoitu messiaan saapumisesta ja kuvattu Kristus monien tyyppien kautta, mutta Israel oli uppiniskainen kansa, joka jatkuvasti meni ja harrasti epäjumalanpalvelusta ja he olivat sokeita näille profetioille. Vaikka suurin osa alkuseurakunnasta oli juutalaisia, niin kuitenkin kansakuntana juutalaiset hylkäsivät oman messiaansa eivätkä ottaneet häntä vastaan, ja niin kuin monet muutkin profeetat, jotka Jumala oli heille lähettänyt, he lopulta tappoivat myös Jumalan Pojan.

Meidän on ymmärrettävä maailman pahuus ja syntisyys. Ei koskaan ihmisten pahuus ole niin ole ollut esillä, kun silloin kun he hylkäävät suurimman valkeuden, joka heille annetaan Jeesuksessa. On yksi asia hylätä joku vanhan testamentin kirjoitus tai joku profeetta, mutta on aivan toisella tasolla kun hylkäät Jumalan Pojan. Tämä puhuu maailman hengellisestä rappiosta ja turmeltuneisuudesta, joka sillä syntiinlankeemuksen jälkeen on ollut. Ihmiset eivät luonnostaan etsi Jumalaa tai hänen tuntemistaan. He hylkäävät jopa Jumalan kirkkaimman ilmoituksen itsestään Kristuksessa. Onko siis kaikki hukassa. Eikö kukaan voi pelastua, kun kaikki hylkäävät Jumalan? Voittaako pimeys sittenkin valkeuden?

Jae 12

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” (Joh.1:12)

Jae 12 kertoo meille, että Jumalan suunnitelma ei suinkaan mennyt mönkään, vaikka Juutalaiset hylkäsivätkin oman Messiaansa. Meistä on tullut (egenetai) Jumalan lapsia. Olemme syntyneet uudestaan ylhäältä ja nyt olemme Jumalan lapsia. Ne, jotka ottavat Sanan – Jeesuksen vastaan, eli niille, joista jae 12 tarkentaa – jotka uskovat hänen nimeensä, Jumala antaa voiman tai oikeuden (sana exousia) tulla hänen lapsikseen. Tässä meille on kuvattuna ihana adoption oppi Raamatussa. Jumala adoptoi meidät omaan perheeseensä. Meistä tulee hänen lapsiaan, kun uskomme hänen Poikaansa Jeesukseen. Kaikki maailman ihmiset eivät siis ole Jumalan lapsia, vaan Jumala adoptoi jotkut hänen lapsikseen.

Jaetta 12 kuullaan usein käytettävän perusteena sille, että uskoon tulo on vain ihmisen oma päätös. Päätät vain itse henkilökohtaisesti ottaa Jeesuksen vastaan, tai niin kuin jae 12 tarkentaa mitä se tarkoittaa – päätät vain henkilökohtaisesti uskoa Jeesukseen, niin sinä tulet uskoon. Tällä tavalla todetaan siis, että uskoontulo on yksinkertaisesti vain ihmisen oman autonomisen tahdon päätös.

Tämä on kuitenkin kaukana siitä, mitä Johannes tahtoo tekstissä sanoa. Huomaa, että hän ei missään kohti kerro meille ketkä ne ovat, jotka ottavat Sanan vastaan ja uskovat, hän ainoastaan sanoo, että kaikki jotka ottavat Sanan vastaan ja uskovat – tulevat Jumalan lapsiksi. Johannes ei puhu siis siitä, kenellä on kyky ottaa hänet vastaan ja uskoa. Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa hän puhuu tästäkin, luvussa 6 hän toteaa, että ainoastaan ne joita Isä vetää, voivat tulla Jeesuksen luokse. (Joh.6:44) Paavali puhuu Efesolaiskirjeessä luvussa 2:8 uskosta Jumalan lahjana. Kukaan ihminen ei siis puhtaasti omasta tahdon päätöksestään tule uskoon, vaan uskoontulo tapahtuu Jumalan tahdosta, hänen aloitteestaan, – ei ihmisen.

Luonnollisessa tilassasi olet hengellisesti kuollut ja se tarkoittaa, että et päätä vastaanottaa Jeesusta, koska et tahdo, koska olet kuollut. Joten missä on toivo, että kukaan pelastuu? Jumalan vastaus on, että Hän lähettää Poikansa maailmaan – maailman valkeudeksi ja elämäksi kuollakseen puolestamme – että Hän antaisi meille elämän -että Hän vaikuttaisi meissä uudesti syntymisen – että näkisimme ja olisimme elossa –ja että vastaanottaisimme kaiken mitä Jeesus on meidän edestämme.

No entäs sitten järjestys tässä?

Mikä tulee ensin? usko? näkeminen? uusi elämä? Onko olemassa joku järjestys tälle kaikelle — että tiedämme mitä meidän tulisi tehdä? Mitä teen seuraavaksi? uskon, että kaikki edellä mainitut tapahtuvat samanaikaisesti.On mielestäni hyvä miettiä pelastuksen järjestystä, mutta on tärkeä ymmärtää, että emme puhu ajallisesta järjestyksestä. Kun Jeesus käskee sinun uskoa – meidän ei tule jäädä arpomaan, että okei odotetaanpas ensin, että Jumala uudesti synnyttää minut ja sitten uskon.. Ei ei ei. Ei, vaan sillä hetkellä, kun uskot – sinä uudesti synnyt. Ja sillä hetkellä, kun uudesti synnyt – sinä uskot. Niitä ei voi erottaa ajallisesti. Vähän niin kuin jos silmäsi ovat kiinni ja avaat ne ja kysyn, että kumpi tapahtui ensin pimeyden katoaminen vai valon näkeminen, niin kysymyshän on vähän outo.. se tapahtuu samaan aikaan yhdessä hetkessä. Tai jos painamme valokatkaisijasta valon päälle niin painaminen ja valon syttyminenkin tapahtuu yhdessä hetkessä.

Mutta kumpi tapahtuu loogisesti ensin? Eikö kuitenkin valokatkaisimen painaminen ole se, joka aiheuttaa valon syttymisen loogisessa järjestyksessä – eikä niin päin, että valon syttyminen aiheuttaa valokatkaisimen painamisen? Samoin voisimme todeta uudesti syntymisessä – kun lähtötilanteemme on synteihinsä kuollut kapinallinen – ja lopputulema on uudestisyntynyt henkilö, niin avautuvatko ensin kuolleen miehen silmät ja korvat.. ja saako hän ensin uskon ja hengellisen näkökyvyn, joka sitten vaikuttaa sen, että hän uudesti syntyy, vai päinvastoin. Eikö kuitenkin ole loogisempaa se, että ensin tuo mies, joka oli kuollut herätetään henkiin antamalla hänelle uusi sydän ja sitten se johtaa siihen, että näemme nyt kaiken uudessa valossa ja kohdistamme uskomme Kristukseen. Ja seuraava jae vahvistaakin meille tämän ymmärryksen kuvaamalla sen, kuinka tuo Jeesuksen vastaanottaminen tapahtui.

Jae 13

jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh.1:13)

Eli Miksi jotkut vastaanottivat Jeesuksen, kun kaikki olivat kuolleita synneissä? He syntyivät Jumalasta – ja koska he syntyivät Jumalasta – he ovat elossa. Jae 13 kuvaa, kuinka käytännössä jae 4 tulee eloon sinun kohdallasi. ”Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.” Ne, jotka ottavat Sanan – Jeesuksen vastaan, eivät ole syntyneet verestä – uskoontulo ei siis tapahdu geneettisen perimän kautta – Abrahamin usko, joka luettiin hänelle vanhurskaudeksi ei periydy automaattisesti hänen lapsilleen. Uskoontulo ei tapahdu myöskään lihan tahdosta eli siis juuri niin kuin aiemmin totesimme – uskoontulo ei ole vain minun oma päätökseni. Kukaan ihminen ei vain päätä pelastua tai päätä uskoa, kukaan ihminen ei vain päätä olla Jumalan lapsi. Emme saavuta uudestisyntymistä minkään tekojemme kautta – edes oman päätöksemme tai ratkaisumme.

Kuvittele tilanne, että joku tulee koputtamaan ovellesi ja sanoo, että ”tervehdys, olen päättänyt, että tästä lähtien olen sinun lapsesi”. Se ei toimi niin. En voi päättää, että joku toinen adoptoi minut perheeseensä. Sen joka adoptoi täytyy toimia omasta tahdostaan. Ja niin Jumalakin toimii. Hän adoptoi meidät omasta tahdostaan. Ja toisin kuin, jossakin äitiysvalmennuskursseilla ehkä todetaan, ei lapsikaan vain päätä omasta syntymästään. Ei hän tee tietoisia ratkaisuja – että okei, nyt minä ajattelin syntyä. Ei, vaan hän vain syntyy – sillä hetkellä, kun Jumala katsoo hyväksi. Ja samoin on uudesti syntymisessä. Emme me vain tee päätöstä – Ja Jumala reagoi sitten siihen, vaan juuri toisin päin. Jumala tekee päätöksen antaa meille hengellinen elämä, ja me reagoimme siihen elävällä uskolla ja parannuksella.

Emme uudesti synny myöskään kenenkään toisen miehen tahdosta – toisten ihmisten tekojen kautta – ei mistään ihmisten kyhäämän sakramentaalisen systeemin tai traktaattijärjestön kautta. Vaan oikea vastaus on, että Jeesus on uskomme alkaja ja täyttäjä (Hepr.12:2) Sana tekee meidät eläviksi. Se on Sana – totinen valkeus, joka sen tekee – emme me itse.

Mitä nämä jakeet kertovat meille Jumalasta?

Ne kertovat meille, että Jumala on luonnoltaan pelastaja, että Hän on anteeksi antava Jumala, että Hän tahtoo antaa elämän kuolleille syntisille, ja että uskovista tulee uudestisyntymän myötä iankaikkisia Jumalan lapsia. Että Hän rakastaa meitä ja tahtoo, että olemme hänen lapsiaan.

Mitä se kertoo synnistä?

Että synti on niin tuhoisaa, että emme voi mitenkään omassa pimeydessämme vapauttaa itseämme tai käsittää Jumalan totuutta Vain Jumala kykenee vapauttamaan meidät, niin että tulemme hänen lapsikseen.

Mitä on olla Jumalan lapsi?

Se on nauttia Jumalasta iankaikkisesti. Se on kasvaa Hänen tuntemisessaan ja elää Hänen tahdossaan. Luottaen yksin Häneen, Antaen kaikki jäsenemme Hänen käyttöönsä. Tehtävämme on todistaa Jumalan töistä ja sen jälkeen vain katsoa, mitä Hän tekee omaksi kunniakseen.

Kysymys meille kuuluukin, olemmeko me näitä Jumalan lapsia, jotka hän on adoptoinut. Onko sinulla ne merkit, jotka uudesti syntyneellä on: rakkaus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan, rakkaus muita Kristittyjä kohtaan, taisteletko syntiä vastaan? Janoatko olla lähellä Luojaasi? Jumala käskee kaikkia kaikkialla kääntymään synneistään ja uskomaan tänään sydämestäsi, että Jeesus on, kuka Hän sanoo olevansa – Jumalan ikuinen Sana. Totinen Jumala – totinen valkeus – täydellinen syntiesi sovittaja – aseta täysi luottamuksesi Hänen varaansa sielusi pelastukseksi, vastaanota Hänet uskossa – niin huomaat jo olevasi osa Jumalan perheväkeä.

Jeesus oli maailmassa ja hän eli täydellisen elämän, joka luetaan meille ja meidän syntivelkamme luetaan Kristukselle. Kun Kristus kärsi ristinkuoleman hän sanoi: Se on täytetty. Velka on maksettu. Synnit on sovitettu. Jumalan Pyhä Viha on siirtynyt yltämme. Meillä on rauha Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Pyhä Henki vakuuttaa meille, että olemme hänen lapsiaan.

Käänny tänään Jeesuksen puoleen

Amen

 

Jeesus Kristus – Elämän valo (Joh. 1:2-5)

Saarnattu 9.6.2019, Eelis Halmemies

Johannes 1:1-5

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 2Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 4Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 5Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”

Intro

Viime kerralla aloitimme käsittelemään Johanneksen evankeliumia, joka epäilemättä on Raamatun keskeisimpiä ja tärkeimpiä kirjoja. Juuri siellä, Jeesuksen, Jumala Pojan Jumaluus tuodaan esille kaikkein selvimmin ja valetaan perustus Jumalan kolminaisuuden oikealle ymmärrykselle. Isä, Poika ja Pyhä Henki – yksi, ikuinen Jumala – yksi olemus, sama kirkkaus, sama arvo, sama voima, sama viisaus, sama Luoja – kuitenkin tuon Jumaluuden olemuksen jakavat kolme erillistä persoonaa. Tämä on Jumalan selkeä ilmoitus meille itsestään omassa Sanassaan. Ja vaikka se kieltämättä on meille suuri mysteeri, ei se kuitenkaan ole millään lailla ristiriitainen.

Joku toinen olisi saattanut kirjoittaa evankeliumin, niin että se rakentuu pikkuhiljaa kohti sen kliimaksia ja kohokohtaa, jossa sitten viimein paljastetaan, että – ta ta taa- Jeesus on Jumala! Tämä varmasti olikin monien apostolien henkilökohtainen kokemus, millä tavalla he olivat oppineet tuntemaan Jeesuksen Jumaluuden – se valkeni heille pikkuhiljaa -mutta nyt Johannes tahtoo tuoda tuon totuuspommin meille heti evankeliuminsa alussa ja hän tahtoo, että käytämme tuota tietoa linssinä, jonka läpi tarkastelemme kaikkea muuta, mitä hän kertoo Jeesuksesta.

Viimeksi katsoimme evankeliumia kokonaisuutena. Johanneksen tarkoitus evankeliumin kirjoittamiselle on, että uskoisimme, että Jeesus on Jumalan Poika, ja että meillä uskon kautta häneen olisi iankaikkinen elämä. Evankeliumi siis keskittyy alusta loppuun Jeesuksen persoonaan ja kun mekin yhdessä käymme evankeliumia läpi, ei meidän tule hetkeksikään unohtaa, että kaikessa tässä on kyse siitä, kuka onkaan Jeesus, Jumalan Poika. Kun siis luemme Johanneksen evankeliumia, tulisi meidän jatkuvasti kasvaa ymmärryksessämme Jeesuksesta.

Luimme viimeksi Johanneksen evankeliumin johdannosta ensimmäisen jakeen, jossa Jeesus esitellään meille Jumalan iankaikkisena persoonallisena Sanana, Logoksena – joka on aina ollut suhteessa Isä Jumalan kanssa. Nyt kun luemme eteenpäin, Johannes jatkaa kuvaustaan Sanasta:

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala 2Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 4Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 5Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt” (Joh.1:1-5)

Jae 2

”Hän oli alussa Jumalan tykönä” (Joh.1:2)

Jakeessa 2 jatketaan Sanan – Logoksen – esittelyä meille.  Se vahvistaa ja korostaa meille sen, mitä jakeessa 1 jo todettiin – Iankaikkinen Sana – Logos – Hän oli alussa Jumalan tykönä. Jae 2 vahvistaa myös sen, että kun Johannes käyttää sanaa Logos, hän viittaa persoonaan. Johannes ei siis aloita jaetta 2 sanomalla: ”Se oli alussa”, vaan ”Hän oli alussa”Tässä käytetään maskuliinia pronominia Hän viittaamaan Sanaan. Sana on selvästi persoonallinen. Kyse ei ole vain jostain persoonattomasta voimasta, tai energiasta, tai jostain filosofisesta ajatuksesta tai universumin laista. Sana on persoona, ja tuo persoona on iankaikkisesti Jumalan rinnalla – Jumalaa kohti – suhteessa Jumalan kanssa. Isä-Jumalan kanssa, kuten Johannes myöhemmin antaa ymmärtää jakeessa 18 ja minkä hän vahvistaa myös ensimmäisen kirjeensä alussa 1 Joh.1:1-2:

Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.” (1.Joh.1:1-2)

Evankeliuminsa alussa Johannes kirjoittaa (1:1) että Sana oli pros ton theon – Jumalan kanssa. Ensimmäisen kirjeensä alussa Johannes selventää, mitä hän tarkoitti: että Sana oli pros ton Patera – Isän kanssa.

Tämä sama ilmaus näkyy myös Jeesuksen puheissa myöhemmin Johanneksen evankeliumissa, missä Hän toteaa olevansa menossa takaisin Isän luokse. Sana, Logos, Jeesus on siis ollut ikuisesti Jumalan luona – ja lähdettyään maan päältä – hän palaa takaisin sinne, mistä tulikin – Isän luokse.

Jae 3

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3)

Jakeessa kolme näemme seuraavan todisteen siitä, että Sana jakaa Jumalallisen luonnon Isä Jumalan kanssa. Sana on nimittäin luoja, niin kuin Jumala on luoja. Jaetta 3 ei voisikaan sanoa kenestäkään muusta, kuin totisesta Jumalasta. Sana synnyttää kaiken. Termi synnyttää on Kreikan egenetai, joka oli siis vastakohta sille sanalle, jota jatkuvasti käytettiin Logoksesta en. En on jatkuvaa olemista, ikuista olemista, mutta egenetai viittaa alkuhetkeen. Ja tuon alkuhetken vaikuttaa Sana. Kaikki syntyy sanan kautta. Sanan voimalla.

No kun sanotaan, että Sana synnyttää kaiken, niin joku voisi vielä epäillä. Tarkoitetaanko sillä tosiaan kaikkea – vaan ainoastaan kaikenlaista. Mutta Johannes on tässä huolellinen, hän ei puhu, että Sana on vastuussa monista tai useimmista asioista – vaan kaikesta. Hän selkeyttää sanomansa, niin ettei sitä voi väärin ymmärtää kuin väkisin, sanomalla, että ”ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.”

Tässä kohti – jakeessa 3 on itseasiassa jälleen Jehovantodistajien opin kumous, koska He uskovat, että Jeesus on luotu olento – Mikael arkkienkeli. Jos Johannes olisi sanonut ainoastaan jakeen kolme ensimmäisen osan, että ”Kaikki on saanut alkunsa hänen kauttaan”, niin ehkä Jehovantodistajat voisivat väittää vastaan, ja sanoa, että – joo joo, kyllä, kyllä – Jeesus loi kyllä kaiken MUUN, mutta eihän hän itseään voinut luoda, ja niinpä tekstissäkin vain oletetaan, että Jeesuskin on luotu. Mutta, koska Johannes jatkaa sanoen ”ilman häntä ei ole syntynyt MITÄÄN, MIKÄ SYNTYNYT ON, menee heillä jauhot sekaisin. Eli huolimatta siitä, mikä asia on kyseessä – enkelit mukaan luettuna – Se, mikä syntynyt on – on syntynyt Sanan kautta. ei mikään mikä on syntynyt – ole syntynyt ilman Sanaa – ilman Logosta – Jos vain jokin on alkanut – se on saanut alkunsa Sanan kautta. Näin ollen, Sana, Logos, siis myös ylläpitää koko luomakuntaa.

Paavali kuvaa saman asian tyhjentävästi kirjeessään Kolossalaisille:

”Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 16Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (1.Kol.1:15-17)

Kaiken olemassaolo ja olemassapysyminen siis riippuu Jumalan Sanasta – Jeesuksesta. Toisin kuin taikurit ja nykyajan hiukkasfyysikot yrittävät esittää – mitään ei oikeasti voi syntyä tyhjästä – ilman syytä. Jos jotain syntyy, se vaatii selityksen syntymälleen – selityksen, joka ei itse ole osa sitä, mitä synnytetään, vaan joka ylittää sen. Synnyttäjä ei voi itse olla riippuvainen siitä mitä hän synnyttää. Jos Sana synnyttää universumin, ei Hän itse voi olla universumista riippuvainen. Kaikki mikä syntyy – syntyy Sanan kautta. Toisin sanoen – ei ole ketään muuta todellista Luojaa, kuin Sana Logos. Eikä mitään asiaa, jonka olemassaolo ei täysin riippuisi Hänestä.

Jehovantodistajat eivät suinkaan ole ensimmäisiä tai ainoita, jotka ovat opillaan vääristäneet sen, mitä Jumala tässä Johanneksen kautta sanoo. Jo alkuseurakunta joutui taistelemaan mm. Areioksen harhoja eli areiolaisuutta vastaan. Areios oli vetänyt pitkälle vietyjä johtopäätöksiä Jumaluudesta tarkastelemalla inhimillistä Isän ja pojan välistä suhdetta. Hän oli todennut, että Isä Jumala oli olemassa ennen Poika Jumalaa. Näin hän siis opetti, että Isä Jumalalla on erilainen olemus, kuin Pojalla. Ja näin Jeesuksesta tulee vain jokin toisen asteen Jumala – Jumalan ensimmäinen luomus. Tässä oli jo toisella vuosisadalla kylvettynä ne harhat, joista Jehovantodistajat ottavat kopin meidän aikanamme. Ja niin kuin alkuseurakunta joutui vastustamaan areiolaisuutta silloin – on meidänkin puhuttavat totuutta rakkaudessa tänään Jehovantodistajille. Vaikka monet heistä ovat vilpittömiä ja mukavia ihmisiä – he ovat kuitenkin vilpittömästi väärässä. Heille on syöttetty valetta, he ovat sokeita sokeiden taluttajia, ja ainoastaan Jumalan totuus voi vapauttaa heidät näkemään Kristuksen, sellaisena, kun Hänet on Sanassa ilmoitettu.

Jae 3 selvästi erottaa Sanan kaikesta luodusta, niin että on kaksi kategoriaa – luodun kategoria ja luojan kategoria. Ja Sana asettuu Luojan kategoriaan. Sanaa itseään ei ole koskaan luotu – Sana ei ole koskaan syntynyt. Tämä yksi ainoa jae riittää kumoamaan koko Jehovantodistajien opin Jeesuksesta luotuna olentona, Mikael Arkkienkelinä. On sitten eri asia, näkevätkö he sen, mutta se on mitä selkeimmin sanottu tässä tekstissä: Jeesus – Jumalan ikuinen Sana – on kaiken Luoja – eikä Mitään, ei siis myöskään Mikael Arkkienkeliä, ole luotu ilman Häntä.

Syntynyt ei luotu

Joku saattaa tässä kohti miettiä, että eikös Jeesuksesta kuitenkin puhuta Jumalan ainutsyntyisenä Poikana (kuten jakeessa 18). Näyttää siis siltä, että sanotaan, että Jeesus on syntyisin Jumalasta. Eikö tämän siis täydy viitata siihen, että Jeesuskin on luotu olento? Meidän on kuitenkin erotettava, että on eri asia, että jokin on ajassa syntynyt, ja että joku on ikuisuudessa syntynyt.

Johanneksen evankeliumin luvu 1 Jakeessa 18 on itseasiassa muutamia eri vaihtoehtoja Kreikan teksteissä ja katsomme niitä tarkemmin, sitten kun pääsemme sinne, mutta jos Joh.1:18 puoltaa sanontaa ainutsyntyisestä Pojasta, niin meidän on ymmärrettävä mitä se tarkoittaa, kun esimerkiksi varhaiset kristilliset tunnustukset (kuten Nikean ja Athanasioksen tunnustukset) toteavat, että Poika on ikuisuudessa syntynyt ei luotu.

Mitä tarkoittaa olla ikuisuudessa syntynyt? Ajatus tästä on meille hankala käsittää, koska ikuisuus ei ole ajasta riippuvainen. Vielä ennen kuin aika-avaruus oli luotu – niin Jumala ja Sana elivät ikuisessa suhteessa toinen toisiinsa nähden.

Kuvittele, että sinulla on kaksi kirjaa, jotka ovat päällekkäin. Kirja A ja Kirja B. Kirja A on kirjan B alla ja näyttää siltä, että Kirja A piti laittaa maahan ensin ja sitten asettaa kirja B sen päälle. Toinen kirja on jäänyt toisen kirjan alle ja toinen on laskeutunut toisen kirjan päälle. Mutta mitä jos tämä tilanne olisikin ollut jo ikuisuudessa? Silloin toista kirjaa ei koskaan olisi laitettu toisen alle tai päälle, mutta kirjat olisivat silti samassa suhteessa toisiinsa. Tai vastaavasti kuvittele, että sinulla on painava metallipallo, joka asetetaan pehmeän tyynyn päälle. Kun pallo asetetaan tyynyn päälle, se aiheuttaa tyynyyn painauman, mutta entä, jos tämä tilanne olisi ollut näin jo ikuisuudessa? Silloin metallipalloa ei koskaan olisi asetettu tyynyn päälle, mutta silti tyynyn ja pallon välillä on sama suhde – tyyny näyttää painuneelta pallon vaikutuksesta. Sama on totta Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Vaikka ei ole ollut mitään ajallista hetkeä, että Isä Jumalalle olisi syntynyt Poika Jumala, tai ei ole mitään ajallista hetkeä, että Isä ja Poika ovat synnyttäneet Pyhän Hengen, niin jo ikuisuudesta käsin he ovat olleet Isä, Poika ja Pyhä Henki –jo ikuisuudessa heillä on ollut tuo samankaltainen suhde toisiinsa nähden – niinpä voidaan sanoa, että jo ikuisuudessa Isä synnytti Pojan.

Samoin on Heprealaiskirjeen alussa, missä todetaan, että Jeesus on Isä Jumalan ”kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva” (Hepr.1:3). Sana kuva, character, viittaa täydelliseen kopioon Isän olemuksesta. Kopio ei edellytä sitä, että on jokin ajan hetki että Isä kopioi itsensä ja tuottaa Pojan – Jeesuksen, vaan Poika on ollut Isän kopio jo ikuisuudesta. Yhtälailla, kun sanottiin, että Isä synnytti Pojan ikuisuudessa, voitaisiin sanoa, että Poika kopioi Isän ikuisuudessa. Näillä ei kuitenkaan viitata siihen, että olisi ollut jokin ajanhetki, että asiat olisivat olleet toisin. Tämä on virhe, jonka monet tekevät. He olettavat, että Jumala toimii ikuisuudessa, samalla lailla, kuin Hän toimii ajassa.

Jae 4

”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus”

Johannes puhuu elämästä enemmän, kuin yksikään UT kirja (36 kertaa). Elämällä viitataan tässä ensisijaisesti ikuiseen ja hengelliseen elämään. Johanneksen koko motiivi evankeliuminsa kirjoittamiseksi oli, että uskon kautta Jeesukseen, tulisimme osaksi tuosta ikuisesta elämästä.

Sanassa oli (en) elämä)  – jälleen sama sana, joka viittaa ikuiseen olemiseen.) Ei niin, että Sanassa oli joskus elämä, mutta ei ole enää, vaan Sanassa on aina ollut elämä. Jumala on ainoa, joka ei saa elämää jostain toisesta lähteestä. Sen sijaan Jumalalla on elämä itsessään. (Joh.5:26) Hän on kaiken elämän lähde. Yksi Jeesuksen merkittävimpiä itseilmauksia omasta Jumaluudestaan on, kun Hän Johanneksen evankeliumissa toteaa olevansa tie, totuus ja elämä (Joh.14:6) ja ylösnousemus ja elämä (Joh.11:25)

Sanassa oli siis elämä – Sana itsessään on elämän antaja – ja voitaisiin sanoa, että ei mikään voi olla elävä ilman Häntä – Ilman Elämän Sanaa. Ei pidä paikkaansa, kuten jotkut naturalisti scientistit sokeasti uskovat, että kuollut materia voisi herätä henkiin spontaanisti, jos sille vain annetaan riittävästi aikaa. Aika on vain tuhoisaa elämän kannalta. Elämä tulee ainoastaan elämän antajalta. Ja koska Jumala antaa elämän, niin hän on ainoa joka sen voi ottaa, tekemättä vääryyttä.

Ihmisten valkeus

Elämä oli ihmisten valkeus. Samalla lailla käytetään taas sanaa oli, ei niin, että elämä on joskus ollut ihmisten valkeus, mutta ei enää, vaan se on aina ollut sitä, niin kauan kuin ihmiset ovat eläneet, niin ihmisten valkeus on ollut Jumalan elämä.

Valkeudella voidaan viitata Jumalalliseen totuuteen, ja moraaliseen puhtauteen, joka valaisee meidän ymmärryksemme, paljastaen syntimme ja johtaen meitä kulkemaan vanhurskaan tietä, kuten psalmissa 119:

”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Psalmi

119:105)

”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä” (Psalmi.119:130)

Pimeys puolestaan on sen vastakohta edustaen kaikenlaisia valheellisia uskomuksia ja moraalista pahuutta.

Mutta valkeus on myös viittaus siihen, kuka Jumala on. Jumala on itsessään valkeus. Hän on totuus. Kaikki valkeus on lähtöisin hänestä:

Valkeus asuu hänen tykönänsä (Dan.2:22)

1.Joh.1:5 Jumala on valkeus, eikä hänessä ole mitään pimeyttä

Johanneksen pointti on avata sitä, mitä Hän tarkoittaa sanoessaan, että Sana on Jumala. Jumala yksin on Luoja – Sana Luo kaiken. Jumala yksin on ikuinen – Sana on aina ollut. Jumalalla yksin on elämä – Sanassa on aina ollut elämä. Jumala yksin on valkeus. Sana on aina ollut ihmisten valkeus.
Jae 5

”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt” (Joh.1:5)

Johannes rakastaa käyttää vahvoja kontrasteja. Niin kuin tähdetkin loistavat meille kirkkaimpina juuri synkkää yö-taivasta vasten – niin myös Jumalan valkeus ja totuus loistaa kirkkaimpana langenneen ihmiskunnan keskellä. Jeesus oli se valkeus, joka oli tulossa maailmaan, mutta langennut maailma ei käsittänyt tuota valkeutta.

Suomenkielessä sanalle ymmärtää on mielenkiintoinen etymologia. Siis, mitä tuo sana on alun perin merkinnyt. Ymmärtää jotain, oli ympäröidä se. Metsästäjä saattoi sanoa, että hän on ymmärtänyt saaliseläimen, kun hän on ympäröinyt sen, niin että se ei pääse karkuun. Vähän samalla tavalla englannissa on sana grasp, joka tarkoittaa tarttumista johonkin fyysisesti – tai sitten sillä voidaan viitata jonkun asian ymmärtämistä – ikään kuin, että olet saanut tästä ajatuksesta kiinni.

Nyt kun Johannes kirjoittaa Kreikaksi hän käyttää sellaista sanaa, joka voi viitata sekä jonkun asian käsittämiseen tai sitten jonkun pidättämiseen ja kukistamiseen. Eli kun hän sanoo, että pimeys ei ole käsittänyt valkeutta – se voitaisiin kääntää todella, että pimeys ei voi käsittää sitä mitä valkeus on, mutta myöskin niin, että pimeys ei voi voittaa valkeutta. Molemmat ovat tietysti totta.

Myöhemmin Johannes todistaakin siitä, mitä tapahtui, kun Jeesus tuli maailmaan sen valkeudeksi:

”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh.3:19-21:)

Jumalan totuudenmukainen ilmoitus Hänestä itsestään on aina ollut ihmisten hylkäämä tuomiona heidän syntiensä vuoksi.

Tämän maailman jumala on sokaissut uskottomien mielet niin, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista (2.Kor.4:4)

Mutta Jumalan pyhien rukous on aina ollut, että Jumala murtaisi meidän kapinamme, avaisi sokaistut silmämme näkemään Kristuksen Kirkkauden ja antaisi valkeutensa loistaa meille, kuten Herran siunauksessa rukoillaan ja kuten Psalmisti sanoo:

Käännä sinä meihin kasvojesi valkeus (Ps.4:6)

Jumala olikin profeettojensa kautta luvannutkin, että kerran Hän vielä lähettäisi valkeuden Kristuksessa, joka tulisi viemään pelastuksen valon ja siunauksen kaikille kansoille.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” (Jes.9:1)

”Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,7avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.” (Jes.42:6-7)

Profetiat Jesajassa siis lupasivat, että Herra tulisi vielä kerran avaamaan sokeat silmät omiltaan ja vapauttamaan omansa pimeyden vankeudesta. Tämän Hän tekee, kun Hän uudesti synnyttää meidät.

2.Kor.4:6 jatkaakin:

”Jumala, joka sanoi ”loistakoon valkeus pimeydessä” on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2.Kor.4:6)

Syntiinlankeemuksen ja siitä seuranneen epäjumalanpalveluksen myötä ihmisten turmeltunut ja ymmärtämätön sydän oli pimentynyt (Room.1:21) – niin, että se ei luonnostaan käsitä sitä valkeutta, joka luomakunnassa, Jumalan moraalisessa laissa kirjoitettuna sydämiimme, ja Jumalan ilmoituksessa Kirjoituksissa oli heille annettu. Tälle ilmoitukselle Jumalasta ihmiset kääntävät selkänsä. Jumala oli antanut ihmisille valoa riittävästi, että he olivat syyllisiä hänen edessään, vailla tekosyytä. Ja sitten kun Jumala tuli Jeesuksessa omaan luomakuntaansa, astui alas maailmaamme, niin että totinen valkeus tuli maailmaan. Mitä kirkkain ja selkein todistus Jumalasta – joka tuo myös mitä suurimman tuomion niille, jotka sen hylkäävät.

Samoin, kuin Jumala alussa loi taivaan ja maan Sanansa kautta – niin samalla lailla Jumala toimii myös uudesti syntymisessä, jossa Hänen Sanansa Pyhä Hengen kautta tekee meistä uuden luomuksen. Hengen vaikuttaman uudestisyntymisen kautta kapinallisessa syntisessä, joka on luonnostaan vastoin kaikkea sitä, mitä Jumala edustaa, ja joka ei etsinyt Jumalaa, vaan omaa kunniaansa, Jumala ottaa jotain, joka on pimeyttä ja luo siihen valkeuden. Huomaa, että emme ainoastaan ole pimeyden uhreja, niin että vain elämme pimeyden keskellä, vaan me itse olemme tuo pimeys. Me – olemme kuolleita synneissämme – olemme mieleltämme pimentyneitä, emmekä näe Jumalan kirkkautta hänen luomakunnastaan, niin että antaisimme kunnian Hänelle – koko maailma on siis pahan vallassa, synnin turmelema ja edustaa pimeyttä – langennut ihmiskunta on kuin hautausmaa yöllä – kuollut ja pimeä.

Mutta Herra Jeesus tulee ja herättää meidät Pyhän Henkensä kautta eloon – ja tekee meistä, jotka edustimme pimeyden valtakuntaa nyt uskon kautta valkeuden lapsia. Eli kun Jeesus, joka on maailman valkeus, astuu taivaisiin, kuka sitten on maailman valkeus? Jeesus sanoo opetuslapsilleen:

Te olette maailman valkeus” (Matt.5:14)

Myöhemmin Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:

Jeesus sanoi ”Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus” (Joh.8:12)

Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus (Joh.9:5)

Joh.12:35-36 vielä vähän aikaa minä olen teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa (tai käsittäisi teitä). Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä mihin hän menee. niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte

Kuka siis nyt on maailman valkeus, kun Kristus on Isän luona taivaassa? Vastaus: En minä – vaan Kristus minussa. Ne, joilla on Kristuksen Henki loistavat maailmassa kuin majakka myrskyisässä yössä.

Nyt kun olemme kuulleet niin paljon tästä valosta Kristuksessa – Mitä meidän siis tulee tehdä kaiken kuulemamme valossa?

Jos olet todella kääntynyt synneistäsi, jos Kristus on todella ottanut sinut maailmasta ja pimeydestä ja asettanut sinut valkeuteen, Jos Jeesus, totinen maailman valkeus, on tullut ja avannut sokeat silmäsi näkemään sen kuka Hän on, kuka on tämä Kristus Jeesus – Jumalan Poika – joka on iankaikkisesti rakastanut Isä Jumalaa ja sen rakkaus on ylitsevuotanut meille, niin että mekin saame tulla tuntemaan Isä Jumalan Jeesuksen kautta. Olet saanut jättää entisen elämäsi ristin juurelle ja Pyhä Henki on antanut sinulle uuden sydämen, joka rakastaa Jumalaa.

Jos tämä on totta ja olet osallinen totisesta valkeudesta – Jeesuksesta – niin että et enää elä sinä, vaan Kristus sinussa, niin kehotus sinulle on:

Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina (Ef.5:8)

Jos et ole enää pimeyden lapsi, vaan valkeuden lapsi, niin vaella siis, niin kuin valkeuden lapsi. Tee se, mitä teet avoimesti ja julkisesti. Jätä kaikki häpeällinen pois. Tuo kaikki avoimesti valkeuteen. Tee valkeutta – tee totuutta.

Kysy itseltäsi tänään, sinä, joka tunnustat itsesi Jeesuksen seuraajaksi, valkeuden lapseksi – elätkö sinä kuitenkaan kuin valkeuden lapsi? Vai onko kilvoittelusi enemmänkin kipuilua erinäisten syntien kanssa. Loistaako majakkasi valoa minne ikinä menet, missä ikinä olet, missä kohtaat niitä, jotka edustavat sitä pimeyttä, jossa itsekin kerran olit? Vai salaatko itsesi? Tekeydytkö pimeydeksi, kun olet pimeyden seurassa? Heijastatko Kristuksen valoa ainoastaan silloin, kun makaat peiton alla yksin omassa sängyssäsi ja laitat kädet ristiin? Näin ei asian kuuluisi olla.

Luukas 9:23-26, Jeesus sanoi:

”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 24Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. 25Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 26Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa”

Häpeätkö sinä tänään Herraasi? Veljet, ja sisaret – me Jeesuksen seuraajat, me valkeuden lapset – meidän tulee myös vaeltaa valkeudessa. Jumala on se, joka antaa meille ajat ja asumisen rajat, Hän on se joka antaa sinulle kotisi, perheesi, läheisesi, naapurisi, ystäväsi, tuttavasi, ne muukalaiset joita kohtaat, jopa ne jotka sinua vihaavat Kristuksen tähden. Älä pelkää kohdata maailmaa Kristuksen valkeudella. Seurakunnan tehtävä ole piiloutua maailmalta ja heijastaa Kristuksen kirkkautta ainoastaan omissa Jumalanpalveluksissaan. Luota siihen, että Herra Jeesus, Jumalan Sana – totinen elämä ja totinen valkeus on sinussa Pyhän Henkensä kautta ja vaikuttaa sinussa kaiken, mikä on Hänelle otollista. Katso tänään Kristukseen Jeesukseen – näe Hänen kirkkautensa ja ihanuutensa – katso sitten itseäsi ja näe, miten olet langennut tuosta kirkkaudesta. Tunnusta Hänelle lankeemuksesi ja lähesty häntä tänään – Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrät hän korottaa.

Luota siihen, että Jeesus on voittanut tämän pimeän maailman ja sen pahuuden, jonka vallassa se on. Jeesus on astunut maailmaan, kuin pimeään huoneeseen ja asettanut seurakunnan loistamaan ja valaisemaan sitä lyhdyn tavoin, loistamaan Hänen totuuttaan, eikä mikään pimeys ole niin voimakas, että voisi tuota valoa tukahduttaa.  Anna tämän totuuden puhutella sinua tänään.

Amen.

 

Alussa oli Sana (Joh.1:1)

Saarnattu 2.6.2019, Eelis Halmemies

Johdanto Johanneksen evankeliumiin – Alussa oli Sana

Johannes 1:1-18

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 2Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 4Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 5Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.6Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 8Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 10Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 11Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 12Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.14Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. 15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” 16Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. 17Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. 18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”

Intro

Meillä on tänään seurakuntana etuoikeus päästä yhdessä avaamaan erästä Raamatun varmasti keskeisimmistä, mahtavimmista, ja teologisimmista teoksista – nimittäin Johanneksen Evankeliumia. Tarkoituksemme tänään on saada yleiskäsitys siitä, mistä kirjassa on kyse ja katsoa muutamia sen ensimmäisistä jakeista. Se, mitä juuri luimme – Johanneksen evankeliumin 18 ensimmäistä jaetta – ovat Johanneksen kaunis johdanto siihen, mistä koko kirjassa on kyse. Ja ne teemat, jotka tulevat esiin näissä jakeissa jatkuvat läpi koko evankeliumin. Kuten aina, kun aloitamme uuden kirjan käsittelyn, meidän on hyvä aloittaa siitä, että tutustumme siihen ensin hieman yleisellä tasolla.

Kirjoittaja ja ajankohta

Kuten muissakin evankeliumeissa, ei Johanneksenkaan evankeliumissa suoraan sanota kuka on evankeliumin kirjoittaja. Mutta vahvoja todisteita on sen puolesta, että kirjoittaja todella oli yksi Jeesuksen apostoleista, Johannes, Sebedeuksen poika, joka on myös kirjoittanut UT kolme kirjettä, jotka kulkeva hänen nimellään, sekä ilmestyskirjan. Yksi vahvimmista todisteista, jotka puoltavat juuri Johannesta evankeliumin kirjoittajana on, että Johannesta ei mainita siinä lainkaan nimeltä, vaikka kaikki muut apostolit mainitaan. Sen sijaan kirjeessä puhutaan jatkuvasti opetuslapsesta, jota Jeesus rakasti. Eli tämä ei ole mikään vaikea yhtälö. Hän, jota Jeesus rakasti tunnistetaan myös evankeliumin lopussa sen kirjoittajaksi. (Joh.21:24)

Jos Johanneksen evankeliumin olisi kirjoittanut joku muu kuin Johannes, olisi vaikea perustella, miksi häntä ei mainittu nimeltä, koska hän kuitenkin oli Jeesuksen läheisimpiä opetuslapsia. Esim. Jeesus otti mukaansa kirkastusvuorelle ainoastaan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, joita Gal.2:9 mukaan pidettiin alkuseurakunnan pylväinä – he olivat apostolien selkäranka, mutta Johannestako ei mainittaisi evankeliumissa? Ei, kyllä hänet mainitaan. Mutta, koska hän itse on evankeliumin kirjoittaja, kenties nöyryyden osoituksena, hän, jota Jeesus oli kerran kutsunut ukkosen jylinän pojaksi, ja joka kerran kysynyt Jeesukselta, saako hän istua Jeesuksen vasemmalla tai oikealla puolella kirkkaudessa, oli nyt vanhoilla päivillään tullut pisteeseen, että hän ei enää vaatinut itselleen kunniaa edes mainitsemalla omaa nimeään, vaan totesi ainoastaan, että hän on Jeesuksen rakastama.

Samanlaisen todistuksen antavat myös varhaiset kirkkoisät. Aikainen kirkkois Iraneus (noin. 130-200 jKr.) oli Polykarpoksen (noin. 70-160) opetuslapsi, joka puolestaan oli apostoli Johanneksen opetuslapsi, ja Iraneus todisti Polykarpoksen autkoriteetilla, että Johannes kirjoitti evankeliumin vanhana ollessaan Efesossa.

On selvää, että Johannes oli Jeesuksen läheisimpiä opetuslapsia. Juuri Johannes oli kaikkein lähimpänä Jeesusta, kun he aterioitsivat viimeisellä ehtoollisella (Joh.13:23), ja juuri Johannekselle Jeesus antaa oman äitinsä Marian huolehdittavaksi, kun hän itse on ristillä. Juuri Johannekselle Jeesus antaa ilmestyskirjan. On jopa mahdollista, että Johanneksen äiti Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar, jolloin Johannes olisi ollut myös sukua tälle, ja olisi ollut luonnollista, että Johannes huolehtii Mariasta Jeesuksen mentyä pois.

Joh.19:25 mainitsee, että

”Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena”

Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Johanneksesta tuli Jerusalemin seurakunnan johtohahmo. Kirkkoisien kirjoituksista käy ilmi, että Johannes muutti Marian kanssa ennen pitkään Efesoon, jossa hän asui aina vangitsemiseensa saakka. Johannes siis oli samassa seurakunnassa, johon Paavali oli asettanut Timoteuksen paimeneksi. Johannes myös eli miltei 100 vuotiaaksi ja todennäköisesti kirjoitti evankeliuminsa elämänsä loppupuolella ehkä noin 80-90 jKr.

Johannes siis kirjoitti evankeliumin – mutta lopulta meidän on kuitenkin muistettava, että jokainen Raamatun kirjoitus on kuitenkin Jumalan inspiraation tulosta. Niinkin suuremmoinen kirja, kuin Johanneksen evankeliumi on, se on Pyhän Hengen, ei vain Johanneksen viisauden ja älykkyyden tuotosta. Näin meidän tulisi suhtautua kaikkiin Raamatun kirjojen kirjoittajiin. Heitä kontrolloi ja ohjasi Pyhä Henki, niin että kaikki mitä Raamattu sanoo – on mitä Jumala sanoo – ja näin ollen kaikin puolin luotettavaa ja virheetöntä.

Verrattuna synoptisiin evankeliumeihin

Johanneksen evankeliumi on ainutlaatuinen verrattuna kaikkiin muihin evankeliumeihin. Matteus, Markus ja Luukas muodostavat niin kutsutut synoptiset evankeliumit – synoptinen tarkoittaa nähdä yhdessä. Nämä ovat siis evankeliumit joita on helppo verrata toisiinsa ja nähdä kokonaisuutena. Niillä on pitkälti samankaltainen lähestymistapa, kun he kertovat Jeesuksen elämän ja palvelustyön vaiheista. He katsovat Jeesusta yhdestä suunasta – mutta Johannes katsoo toisesta. Itseasiassa 90 % siitä, mitä Johanneksen evankeliumi sisältää poikkeaa siitä, mitä muut evankeliumit sanovat. Lista siitä, mitä Johannes jättää mainitsematta evankeliumissaan on itseasiassa melko säväyttävä. Johannes ei näet mainitse sanallakaan:

  •    Jeesuksen syntymästä
  •    Jeesuksen kasteesta
  •    Kiusauksista erämaassa
  •    Apostolien nimeämisestä
  •    Pahoista hengistä
  •    Vertauksista
  •    Jeesuksen kirkastumisesta vuorella
  •    Getsemanen puutarhan tapahtumista
  •    Taivaaseen astumisesta

Mistä tässä on kyse? Mistä Johannes ylipäätään sitten puhuu? Johannes todennäköisesti tunsi synoptiset evankeliumit ja niiden sisällön ja näin jotkut ovat päätelleetkin, että Johannes vain täydentää muita evankeliumeita. Hän mainitsee enimmäkseen asioita, joita muut eivät ole maininneet, kuten kun synoptiset evankeliumit kertovat aluksi Jeesuksen työstä Galileassa, he antavat ymmärtää, että Jeesus oli tehnyt jo työtään aiemmin muualla. Johannes antaa vastauksen kertomalla luvussa 3 Jeesuksen työstä Juudean alueella ja Samariassa luvussa 4. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus pyysi opetulapsia kulkemaan meren yli Betsaidaan. Johannes antaa syyn tähän – koska ihmiset olivat aikoneet tehdä Jeesuksesta väkisin kuninkaan. Eli on selvää, että Johannes kyllä täydentää evankeliumien yksityiskohtia, mutta tämä ei ole ainoa syy sille, miksi jättää mainitsematta tiettyjä asioita.

Johanneksen evankeliumi on itseasiassa ainoa evankeliumeista, jossa suoraan ilmaistaan evankeliumin tarkoitus. Mitä sen on määrä saada aikaan? Miksi se on kirjoitettu? Tämän löydämme aivan evankeliumin lopusta

Joh.20:30-31

”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; 31mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”

Johanneksen motiivi ei siis ollut kirjoittaa kaikkea mitä hän tiesi tai muisti, vaan hänellä oli selkeä sekä evankelistinen että apologeettinen ajatus taustalla. Jeesus ei syntynyt Joosef ja Maria Kristukselle. Vaan Ihmisten täytyi uskoa, että Jeesus on Kristus – Luvattu Messias. Ja teet hyvin, jos uskot, että Jeesus on Messias Mutta tämä ei yksin riitä, koska kuten tiedämme, Jeesuksella on kaksi luontoa – Jumalallinen luonto ja inhimmillinen luonto. Jeesus on yksi persoona, joka on samaan aikaan totisesti ihminen, ja totisesti Jumala ja meidän on uskottava molemmat. Jos muut evankeliumit olivat keskittyneet enemmän kuvaamaan Jeesusta messiaana ja Ihmisen Poikana, painottaen enemmän hänen inhimillistä sukulinjaansa, niin Johannes tahtoo vetää huomiomme Jeesuksen Jumaluuteen

Johannes pyrkii osoittamaan, että Messias Jeesus, ei ole vain inhimillinen olento, vaan hän on ikuinen Jumala. Ja tähän tarkoitukseen Johannes sisällyttää evankeliumiinsa tapahtumia ja Jeesuksen tunnustekoja, jotka todistavat hänen Jumaluudestaan. Onkin sanottu, että Jeesuksen Jumaluus käy ilmi Johanneksen jokaisesta luvusta.

Johanneksen evankeliumi etenee melko kronologisesti ja kietoutuu kahdeksan Jeesuksen tunnusteon ympärille:

1)   Veden muuttaminen viiniksi (Joh.2:1-10)

2)   Kuninkaallisen virkamiehen pojan parantaminen (Joh.4:46-54)

3)   Ramman miehen parantaminen (Joh.5:1-9)

4)   Kansanjoukkojen ruokkiminen (Joh.6:1-14)

5)   Vetten päällä kävely (Joh.6:15-21)

6)   Sokean miehen parantaminen (Joh.9:1-41)

7)   Lasaruksen herättäminen kuolleista (Joh.11:1-44)

8)   Ihmeellinen kalasaalis ylösnousemuksen jälkeen (Joh.21:1-7)

Evankeliumissa on myös 7 painotettua ”Minä olen” sanontaa, jotka identifioivat Jeesuksen Jumalan ja Messiaana. Lisäksi evankeliumissa on pitkiä keskusteluja eri ihmisten välillä ja väittelyitä fariseusten kanssa ja suuri määrä didaktisia – oppia sisältäviä tekstin kohtia ja opetusta Pyhästä Hengestä. Näin ollen Johanneksen evankeliumi on myös kaikista teologisin ja syvällisin evankeliumeista, mikä tekee siitä varsin haastavan.

Johanneksen evankeliumi ei siis missään tapauksessa ole ”helppo” evankeliumi käsittää, verrattuna kaikkiin muihin evankeliumeihin. Vaikka se kreikan kieli, jota Johannes evankeliumissaan käyttää on itseasiassa kaikista yksinkertaisinta sanavarastoltaan ja lauserakenteiltaan koko Uudessa Testamentissa, niin pitävät yksinkertaisetkin lausahdukset sisällään valtavia totuuksia, jotka usein ylittävät meidän käsityskykymme. Ja näin ollen, sen tulisi vetää jokaisen meistä, jotka vakavasti lähestymme näitä tekstejä nöyrälle paikalle, kun pohdimme Jumalan Sanan rikkauksien syvyyttä.

Hyvä esimerkki rikkaasta, teologisesta tekstistä Johanneksen evankeliumista on se, minkä me jo luimme alussa. Johanneksen johdanto, joka on, kun sitä tarkastellaan todella syvällinen ja rikas, mutta samalla hyvin kaunis ja yksinkertainen. Olisi hauska tietää kuinka kauan Johanneksella kesti, kun hän tämän johdannon laati. Toisin kuin, joku saattaisi ajatella Pyhän Hengen inspiroiminen ei tarkoita sitä, että joku kirjoittaa kuin transsissa, niin että käsi liikkuu automaattisesti, suusta tulee vaahtoa ja silmät ovat valkoisina. Ei – tämä ei ole Raamatullinen inspiraatio. Vaan Johanneskin – todella käyttää kaiken älyllisen kapasiteettinsa ja järkeilykykynsä Jumalan totuuden välittämiseen. Pyhä Henki ei koskaan aiheuta, että menetämme kontrollin itsestämme ja ajatuksistamme – päinvastoin.

Johdanto

Kun katsot ensimmäistä 18 jaetta niin huomaat pääteemat, jotka tulevat toistumaan kautta. Puhutaan elämästä, valosta, todistajasta, kirkkaudesta. Ensimmäisessä jakeessa 1:1 mainittu Sana identifioidaan jakeessa 14 Jeesukseksi. Hän on se Jumalan iankaikkinen Sana, joka tuli lihaksi, kun Jeesus syntyi Marialle ja Joosefille talliin. Johdanto pitää sisällä uskon kannalta elintärkeitä totuuksia Kristuksesta. Hän on Jumala, maailman luoja, kaiken todellisen tiedon lähde Jumalasta, jota ihmisellä on koskaan ollut. Jeesus ilmaisee pelastavat totuuden langenneelle ihmiskunnalle. Tulemme käsittelemään tätä johdantoa tarkemmin kokonaisuutena myöhemmin, mutta nyt keskitetään loppuaikamme ainoastaan ensimmäiseen jakeeseen:

Jae 1

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala” (Joh.1:1)

No eikö vaikuta yksinkertaiselta? Mutta mitä se tarkoittaa? Miten niin alussa oli Sana? Mitä se tarkoittaa? Ja Sana on Jumalan luona mutta Sana on Jumala – PRÖH! vaikuttaa aika sekavalta ja ristiriitaiselta. Tämä on monien ensireaktio. Mutta meidän on annettava Johanneksen edistää argumenttiaan rauhassa. Vasta myöhemmin johdannossa tuo Sana identifioidaan Jumalan Pojaksi – Jeesukseksi. Ja vasta myöhemmin se Jumala, jonka kanssa Sana on tunnistetaan juuri Isä Jumalaksi.

Tämä jae muodostuu kolmesta lyhyestä lausekkeesta:

1A Alussa oli Sana

1B ja Sana oli Jumalan tykönä

1C Sana oli Jumala

Katsotaan niistä kutakin järjestyksessä. Ensimmäinen on (1A): Alussa oli Sana – Ja koska Kreikka tässä on niin yksinkertaista, mutta se auttaa ymmärrystämme, luetaan se myös Kreikaksi – Alussa oli Sana – En arche en ho logos

En arche – alussa. Tämä voitaisiin nähdä viittauksena siihen, mitä 1.Moos.1:1 sanoo. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja nyt sanotaan siis, että alussa – niin pitkälle kun halutaan alkuhetkeä työntää – oli se miten kaukana menneisyydessä hyvänsä – niin jotain oli jo olemassa – Sana, Logos oli olemassa. Johannes käyttää Logoksesta johdonmukaisesti kautta koko johdannon verbiä en, joka on imperfekti verbistä eimi – olla. Jotkut teistä muistavat tämän sanan siitä, kun Jeesus kutsuu itseään sanoilla minä olen – ego eimi. Se kuvastaa siis jatkuvaa olemista mennessä aikamuodossa. Sana on ikuisesti ollut. Alussa – Sana oli jo – mikä ikinä Sana on – se on riippumaton ajasta.Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit levittelisivät Jeesuksen sukuluetteloita tässä vaiheessa, mutta Johannes osoittaa, että Jeesus on jo ollut ennen mitään luetteloita.

(1B) ja Sana oli Jumalan tykönä – Kreikaksi: kai ho logos en pros ton theon

Tuo sama ikuinen Sana, joka tunnistettiin ensimmäisessä lausekkeessa, todetaan nyt olevan pros ton theon – kohti Jumalaa. Kreikan prepositiot ovat paljon rikkkaampia, kuin mitä meidän kielemme antaa ymmärtää. Pros ei ainoastaan tarkoita, että joku on toisen kanssa tai toista kohti, se voi itse asiassa viitata suhteeseen kahden olennon välillä. Paavali käyttää tätä prepositiota, kun hän 1.Kor.13 puhuu siitä, että vaikka nyt näemme Jumalan kuin kuvastimesta, niin kerran kirkkaudessa näemme hänet kasvoista kasvoihin. Kasvot pros kasvot. Kun jotakin on kasvokkain, niin kyse on suhteesta – halusimme tuota suhdetta tai emme. Ja nyt itse Jumala on kasvokkain – suhteessa iankaikkisen Sanan kanssa. Jumalalla on siis aina ollut suhde Sanan kanssa. Mitähän tämä tarkoittaa? Se ei ole selvinnyt vielä.

1C Sana oli Jumala – Kreikaksi: kai theos en ho logos

Tämä tarkoittaa, että edelleen tuo sama iankaikkinen sana, jonka todettiin aina olleen suhteessa Jumalan kanssa, on itse Jumala. Yrittääkö Johannes sanoa, että on olemassa kaksi Jumalaa? Ei suinkaan. Juutalaiset, Johannes mukaan lukien olivat vankkoja monoteisteja:

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” (5.Moos.6:4)

Tämä oli keskeinen osa jokaisen juutalaisen uskontunnustusta. Vanhassa Testamentissa oli mitä selkeimmin sanoin tuotu esille monissa kohdissa (esim.Jes.40-45), että Jahve on ainoa todellinen Jumala ja kaikki muut jumalat ovat epätodellisia, ihmisten kätten tekoa. On vain yksi Jumala joka on luonut taivaan ja maan – kaikki muut niin kutsutut jumalat ovat tuhon omat.

”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” (Jes.44:6)

Mitä hyvänsä Johannes siis pyrkii juutalaisena sanomaan – hän ei aio esittää monoteismin kumousta. Kun johannes sanoo siis, että Sana on Jumala, pyrkiikö hän laittamaan yhtäsuurimerkin sanojen välille, niin että Sana = Jumala.  Eli Sana kokonaisuudessaan = Jumala kokonaisuudessaan ja Jumala kokonaisuudessaan = Sana kokonaisuudessaan. Tämä ei kuitenkaan ole, mitä Johannes sanoo, koska se johtaisi ristiriitaan. Koska jos Sana on täysin Jumala ja Jumala on täysin Sana, niin sitten ne tarkoittavat käytännössä samaa, joten voimme vaihtaa termejä päikseen. Mitä siis tarkoittaisi se, minkä Johannes oli sanonut aiemmin, että Sana on Jumalan luona? Onko Jumala itsensä luona? No eihän tässä ole järkeä. Tällainen ajattelu johtaisi meidät myös modalismiin tai Sabellianismiin – vanhaan harhaoppiin, joka sanoo, että Jumala ottaa vain eri muotoja – hän manifestoi itsensä eri tavoin eri hetkinä. Välillä hän esittää Isää, välillä Poikaa, välillä Pyhää Henkeä. Se johtaisi Johanneksen lopulta myös sanomaan, että itseasiassa Isä Jumala tulee lihaksi jakeessa 14, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa.

Joten missä mielessä Johannes oikeastaan käyttää sanaa Jumala tuossa viimeisessä lausekkeessa – ja Sana oli Jumala. Johannes tahtoo sanoa, että Sana on luonteeltaan Jumala. Kaikki mitä Jumala on luonteeltaan – niin Sanakin on.

Mitä tämä ensimmäinen jae siis kertoo meille?

Se kertoo meille, että Sana on ikuinen ja Jumala on ikuinen. He ovat ikuisesti olleet suhteessa toisiinsa. Sana ja Jumala jakavat saman olemuksen ja luonnon, mutta ne täytyy erottaa toisistaan erillisinä persoonina.

Kaikki tämä, ja vain 17 lyhyessä kreikan kielen sanassa – pystytkö itse kommunikoimaan noin ytimekkäästi. Alatko nähdä sen, miksi kuvasin sitä, mitä Johannes sanoo yksinkertaisena ja kauniina, mutta syvällisenä samaan aikaan? Me ymmärrämme jakeesta 14 ja 18, että Sana kuvastaa Jeesusta. Jeesus on Jumalan iankaikkinen Sana, mutta miksi Johannes käyttää tätä termiä? Miksi puhua sanasta? Jos on tarkoitus todeta vain Jeesuksen Jumaluus, miksi Johannes ei sanoisi vain, että: Alussa oli Kristus – ja Kristus oli Jeesus ja Jeesus oli Jumala? Eikö se välittäisi viestin selkeämmin?

Johanneksella oli tähänkin tietty syy. Sana Logos oli hyvin tunnettu sen ajan pakanoiden filosofisissa pohdinnoissa, jossa Logos kuvasti persoonatonta jumalisen järkeilyn periaatetta, mieltä tai viisautta jonka katsottiin edistävän universumin harmoniaa. Juutalaisessa ajattelussa taas Jumalan Sanalla oli hyvin keskeinen asema, koska he tunnistivat, että Jumala loi kaiken sanansa kautta (1.Moos.1:3; Ps.33:6; 107:20; Sn.l. 8:27).

”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.” (Ps.33:6) ”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps.107:19-20)

Juutalaiset ajattelivat, että Jumalan Sana on Jumalan voimakas itse-ilmaisu luomisessa, viisaudessa, ilmestyksessä, ja pelastuksessa. Parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää, juutalaisten keskuudessa alkoi, mielenkiintoista kyllä, olla myös ajattelua, että Sanalla voitaisiin myös viitata johonkin persoonalliseen. Käyttämällä siis sanaa Logos Johannes ottaa kiinni sekä Juutalaisesta että Pakana yleisönsä huomiosta ja esittää heille Jumalan persoonallisena.

Johannes myös antaa tämän realisaation evankeliuminsa alussa ikään kuin peiliksi, jonka kautta saatamme nähdä kaiken muun, mitä hän kirjoittaa. Se, että näemme ne totuudet, joiden varaan Johannes evankeliuminsa rakentaa selvästi heti alussa, auttavat meitä myös ymmärtämään Johanneksen evankeliumin loppupuoliskoa. Valitettavasti kaikki eivät näitä näe. Ja totta onkin, että huolimatta siitä minkälainen harhaoppi tai kultti on kyseessä – on hyvin todennäköistä, että he kompastuvat turvalleen heti Johanneksen ensimmäiseen jakeeseen. Jehovan todistajat ovat ehkä surullisimpia esimerkkejä tästä:

Jehovantodistajien refutaatio

Jehovantodistajat sanovat, että Jeesus on Jumalan ensimmäinen luotu olento (Mikael Arkkienkeli) ja hänen kauttaan on sitten luotu kaikki muut. Ja he lukevat Johannes 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala (pienellä j:llä).

Jehovan todistajat siis ehdottavat, että vastoin kaikkea sitä monoteismiä, jota koko Vanha Testamentti oli julistanut esim. Jes.44:8, että Jumala ei edes tunne ketään muuta Jumalaa, niin Johannes juutalaisena tulisi ja esittäisi että on sittenkin olemassa toinen, vähempiarvoinen jumala, joka on itseasiassa kuitenkin ikuisesti ollut suhteessa Isä Jumalan kanssa. Jehovantodistajien pointti perustuu siihen, että Kreikan määräinen artikkeli ho puuttuu viimeisen lausekkeen sanasta theos – Jumala. Tekstissä ei siis lue ho theos en ho logos, vaan pelkästää theos en ho logos. Eli ei määräistä artikkelia sanalle Jumala ja sen vuoksi meidän tulisi olettaa siihen epämääräinen artikkeli eli kirjoittaa Jumala vain pienellä j:llä. No mitä tähän voidaan todeta? Onko Jehovantodistajilla pointti?

On totta, kuten he osoittavat, että sanalla theos ei ole määräistä artikkelia, mutta se ei ole vahingossa jäänyt pois, vaan Johannes tarkoituksella välttää määräisen artikkelin käyttöä. Mietipä mitä tuosta lauseesta tulisi, jos siihen laitettaisiin määräinen artikkeli. Silloinhan Johannes sanoisi että Sana = Isä Jumala ja tämä ei ole hänen tavoitteensa. Hän nimenomaan tahtoo erottaa jakeessa kaksi persoonaa ho theos – Jumala – ja ho Logos – Sana. Eli on täysin oikein Johannekselta jättää artikkeli pois tästä syystä.

Toiseksi, ja pahoittelen tässä vaiheessa lyhestä äidinkielen oppitunnista, kyseessä on predikaatti nominatiivi lauserakenne kreikassa, jossa kaksi substantiivia – tässä tapauksessa Jumala ja Sana on yhdistetty linkki verbillä on. Ja jotta kukaan voisi päätellä mikä on lauseen tekijä – lauseen subjekti, niin se täytyy indikoida Kreikan artikkelilla ho, muussa tapauksessa, jos ei ole artikkeleita kummassakaan sanassa niin sitten lopputulema on jälleen sama kuin, että molemmissa sanoissa olisi artikkeli – eli kaikki mitä Sana on on kaikki mitä Jumala on ja toisinpäin. Ja tämä johtaa meidät harhaan. Nyt tuo määräinen artikkeli on annettu sanalle ho Logos joten se on lausekkeen subjekti, jolloin sanasta theos – Jumala tulee predikaatti nominatiivi. Vaikuttaa siltä, että Jehovantodistajat eivät ole edes tietoisia koko tästä Kreikan kielioppisäännöstä.

Kolmanneksi Jehovantodistajat eivät edes noudata omia sääntöjään. He sanovat, että jakeessa 1, jos sanalla jumala ei ole määräistä artikkelia, niin se pitää kirjoittaa pienellä j:llä. Okei, mutta mitenkäs sitten ne 282 muuta kohtaa Kreikan Uudessa Testamentissa, jossa määräistä artikkelia ei ole ja puhutaan Jumalasta. Kirjoitetaanko niihinkin kaikkiin Jumala pienellä j:llä. Esim. Samassa Johanneksen johdannossa on jakeessa 6, 12, 13 ja 18 on Jumala ilman kreikan artikkelia, mutta kukaan ei ole vaatimassa, että näitä kirjoitettaisiin pienellä.

Johannes ei sano ainoastaan, että Jeesus on jumala pienellä j:llä, koko Johanneksen 1 jakeen pointti on – ei niinkään kertoa meille kuka Jumala on – vaan kuka Sana on – tässä jakeessa ei ole tarkoitus tuoda esille koko Jumaluuden kolminaisuutta ja kaikkia Jumalan ominaisuuksia, mutta tässä jakeessa tuodaan ilmi, että Sana on ikuinen, Sana on suhteessa Isä Jumalaan, ja Sana on luonnoltaan Jumala. Sana on persoonallinen Jumala – myöhemmin näemme, että kyseessä on Itse Herramme Jeesus Kristus ja se Jumala, jonka kanssa Jeesus oli kasvokkain, on se Isä Jumala, jota Hän rukoilee

”Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan.”(Joh.17:5)

Ja huomaa, että jakeessa 1 ei oikeastaan ole mitään, mitä voitaisiin muuttaa tai poistaa, ilman, että koko lause murenee. Jakeissa on täydellinen balanssi, joka roikkuu jopa yhden ainoan määräisen artikkelin olemassaolosta. Koko Johanneksen johdanto noudattaa tällaista huolellisuutta. Voitaisiin todella todeta, että se on jumalallinen mestariteos.

Kolminaisuudesta

Harvat kirjoitukset Raamatussa ovat keskeisempiä kolminaisuuden kannalta, kuin Johanneksen johdanto. Ainakin mitä tulee Jumalan Pojan identifioimiseen. Ja on väärin todeta, että koska kolminaisuus on Kristittyjen ajan myötä muotoilema oppi, ei meidän tulisi rakastaa sitä. Kolminaisuus on oppi, jota meidän tulisi Kristittyinä oppia rakastamaan, koska se heijastaa täysin sitä, mitä Jumala on Pyhässä Sanassaan ilmoittanut itsestään luomakunnalleen.

Dr.James White sanoo kirjassaan unohdettu kolminaisuus:

Kolminaisuus sanoo – on yksi Jumalallinen olemus – yksi Jumala – monoteismi – Jumalan olemus on jakamaton, ainutlaatuinen, yhtenäinen. Tämän Jumalallisen olemuksen jakavat kolme erillistä persoonaa. Emme siis sano, että on kolme olentoa, jotka ovat kuitenkin yksi olento – tai kolme persoonaa, jotka ovat kuitenkin yksi persoona. Tämä olisi ristiriitaista. Meidän ei tässä tule sekoittaa sanaan persoona kaikkea, mitä olemme tottuneet liittämään ihmispersoonaan. Nämä persoonat ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi mikä ja kolme ketä? Näiden persoonien välinen suhde on ikuinen. Kaikki persoonat täysin jakavat Jumalallisen olemuksen. Isä ei ole 1/3, Poika 1/3 ja Pyhä Henki 1/3, vaan kaikki ovat yhtä lailla Jumala, ja ikuisesti. Ei koskaan ollut aikaa, kun Isä ei ollut Isä. Ei koskaan ollut aikaa, että Poika ei ollut Poika tai Henki Henki.” (James White, Forgotten Trinity, luku 4)

Tämä ei ole meille vain filosofinen harjoitus  tai teologinen spekulaatio, vaan Jumalallinen ilmoitus. Ja tästä Johannes tulee todistamaan meille uudestaan ja uudestaan, kun avaamme Hänen evankeliumiaan toistamiseen.

Amen.