Yleisradio julkaisi 9.11.2026 seurakuntaamme käsittelevän verkkouutisen. Kiitämme toimitusta kiinnostuksesta ja rakentavasta vuoropuhelusta. Tiiviin uutisformaatin vuoksi seurakuntamme opetuksesta ja toiminnasta voi kuitenkin välittyä lukijalle yksipuolinen kuva. Koska tahdomme olla toiminnassamme avoimia, avaamme uutisessa esiin nostettuja teemoja tässä hieman tarkemmin omasta näkökulmastamme.
1. Avioliitto, johtajuus ja naisen rooli
Uutisessa viitattiin saarnaamme Efesolaiskirjeen viidennestä luvusta, jossa käsiteltiin aviopuolisoiden suhdetta, vaimon alamaisuutta miehelleen sekä miehen vastuuta rakastaa vaimoaan Kristuksen esikuvan mukaisesti.
Tahdomme korostaa, että emme opeta vaimon olevan millään tavoin kyvytön hoitamaan perheen yhteisiä asioita tai etteikö hänen tulisi osallistua päätöksentekoon perheen asioista. Vaimon ei tule jäädä sivustakatsojaksi perheen elämässä. Aviopuolisoiden tulee sen sijaan ottaa toisensa huomioon ja toimia yhdessä. Saarnassa esitetyn kielikuvan (“katsokaa, ajan ilman päätä”) tarkoituksena olikin nimenomaan havainnollistaa, kuinka ongelmallista on, jos vaimo sivuuttaa miehelleen kuuluvan aseman perheen päänä tai pyrkii hoitamaan perheen yhteiset asiat täysin miehensä ohi.
Aviomiehen johtajuuden tulee seurata Kristuksen esimerkkiä. Sen päämääränä ei ole itsekäs vallankäyttö tai vaimon alistaminen, vaan hänen rakastamisensa, palvelemisensa, suojelemisensa ja hänen parhaakseen toimiminen. Aviomiehen tulee olla valmis uhraamaan itsensä vaimonsa hyväksi, aivan kuten Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta. (Ef. 5:25)
Uutisessa mainittiin myös ilmaus, jonka mukaan miehen auktoriteetti olisi ”välttämätön edellytys ihmisen kukoistukselle”. Kuten toimituksellekin teroitimme, tämä sitaatti on peräisin seurakunnallamme myynnissä olleen Jonathan Leemanin kirjan takakannen esittelytekstistä. Kyseessä on siis tiivistys kirjailijan näkemyksistä, eikä seurakuntamme oma opillinen muotoilu. Leemanin esittämä ajatus aviomiehen auktoriteetista vaimon siunaamiseksi ja vahvistamiseksi, jotta tämä saa kukoistaa, on kuitenkin hyvin lähellä omaa opetustamme. Aviomiehen johtajuus etsii kaikessa vaimonsa parasta. Kyse ei ole oikeudesta hallita vaimoa itsekkäästi, vaan syvästä vastuusta rakastaa ja palvella häntä.
Naiset ja vaimot palvelevat seurakunnassa myös monenlaisissa eri tehtävissä. He johtavat pyhäkoulutoimintaa ja naistenpiirejä, evankelioivat, johtavat seurakunnan yhteislaulua soittaen ja laulaen, vastaavat esitystekniikasta ja auttavat monenlaisissa käytännön asioissa, että julkiset jumalanpalvelukset voidaan ylipäätään järjestää. Ymmärryksemme mukaan Uuden testamentin opetus kuitenkin edellyttää, että seurakunnan julkinen paimen- ja opetusvirka kuuluu miehille. Näin asia on myös historiallisesti ymmärretty kautta kristikunnan esimerkiksi sekä katolisessa, ortodoksisessa että luterilaisessa perinteessä.
2. Hengellinen auktoriteetti ja hengellisen väkivallan mahdollisuus
Haluamme suhtautua vakavasti myös asiantuntijoiden esiin nostamiin kysymyksiin hengellisestä väkivallasta. Hengellinen väkivalta on todellinen ja vakava ilmiö, jota ei missään määrin tule vähätellä. Maailma on täynnä surullisia esimerkkejä vallan väärinkäytöstä, eivätkä kristilliset seurakunnat ole tälle immuuneja. Jo Uudessa testamentissa apostoli Johannes joutui puuttumaan Diotrefes-nimisen johtajan mielivaltaiseen ja alistavaan toimintaan eräässä varhaisseurakunnassa (3. Joh. 1:9–10). Pietari opettaa, että paimenten ei tule “herroina hallita” (1. Piet. 5:3). Pastorin tai muun seurakunnan johtajan asema ei koskaan anna kenellekään oikeutta kontrolloida toisen ihmisen uskoa, käyttää hyväksi muiden luottamusta tai suojautua aiheelliselta arvostelulta.
Tässä yhteydessä on tärkeä erottaa toisistaan raamatullinen opetus ja auktoriteetin väärinkäyttö. Perinteistä kristillistä opetusta aviomiehen johtajuudesta perheessä tai pastoreiden paimenvirasta seurakunnassa ei itsessään voida rinnastaa hengelliseen väkivaltaan. Ratkaisevaa on se, miten näitä oppeja sovelletaan käytännössä. Raamattu itse ohjaa johtajat Kristuksen kaltaiseen nöyrään palveluun ja vastuunkantoon lähimmäisten parhaaksi ja pois kaikesta pelottelusta, manipuloinnista tai alistamisesta.
Emme väitä olevamme täydellisiä tai immuuneja väärinkäytöksille. Meidänkin toimintaamme tulee arvioida kriittisesti. Seurakuntamme rakenteissa on kuitenkin kaksi piirrettä, joiden tarkoituksena on tukea vastuullista johtamista ja ehkäistä vallan väärinkäyttöä. Ensinnäkin seurakuntamallissamme ylin päätäntävalta ei ole yksittäisellä pastorilla tai vanhimmistolla, vaan koko seurakunnalla yhdessä. Seurakunta itse valitsee kenet se tahtoo johtajikseen. Toiseksi toimimme osana laajempaa paikallisseurakuntien ja lähetysjärjestöjen verkostoa. Nämä yhteydet vahvistavat tilivelvollisuutta paikallisseurakuntien välillä ja antavat jäsenille myös mahdollisuuden etsiä ulkopuolista apua mahdollisissa ristiriitatilanteissa (Vrt. Lontoon 1689 baptistinen uskontunnustus, luku 26:15).
Toivommekin, että seurakuntia arvioidaan niiden virallisen opetuksen ja seurakunnan omien toimintatapojen perusteella. Pelkkää perinteistä teologista vakaumusta tai paikallisseurakunnan pienuutta ei tulisi pitää synonyymeinä hengelliselle väkivallalle.
3. Luterilaisen kirkon sateenkaarimessut ja kristillinen omantunnonvapaus
Uutisessa käsiteltiin tilanteita luterilaisen kirkon sateenkaarimessujen yhteydessä sekä viitattiin muutamien jäsentemme perustamaan satiiriseen verkkosivustoon. Pidämme tärkeänä erottaa seurakunnan virallinen toiminta yksittäisten seurakunnan jäsenten omalla vapaa-ajallaan tekemistä ratkaisuista. Seurakuntamme ei ole järjestänyt häirintää tai kehottanut jäseniään häiritsemään ketään. Yksityishenkilöiden perustamia verkkosivustoja ei myöskään voida pitää seurakunnan virallisena kannanottona, emmekä seurakuntana rohkaise tahalliseen provosointiin tai kärjistämiseen. Kaikkien tekojen ja julkaisujen viisautta on myös tärkeä arvioida rehellisesti ja tätä reflektointia teemmekin yhteisönä jatkuvasti.
Pidämme Jumalan sanaa ylimpänä auktoriteettinamme, mutta kunnioitamme samalla jokaisen uskovan omantunnonvapautta ja henkilökohtaista vastuuta valinnoistaan. Emme pyri kontrolloimaan jäsentemme yksityiselämää, vaan rohkaisemme heitä kohtaamaan lähimmäisensä kaikissa tilanteissa kunnioittavasti ja Kristuksen rakkautta heijastaen. Olemme käyneet uutista varten Ylen kanssa läpi heidän nostamiensa tapahtumien luonnetta (esim. kirkon aulassa käytyä keskustelua) ja korostaneet, että omassa ymmärryksessämme kyse ei ollut häirinnästä, vaikka järjestävä taho onkin voinut kokea tilanteen toisin.
Olennaisena lisätietona haluamme tuoda esiin myös Ylen haastattelussa mainitsemamme esimerkin seurakuntamme omasta toiminnasta samaisten teemojen ympärillä. Pidimme yhdessä sateenkaarimessuja järjestämässä olleen paikallisen luterilaisen papin kanssa julkisen debatin: ”Täytyykö kristittyjen olla samaa mieltä siitä, mitä Raamattu opettaa ihmisyydestä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta?”. Tarkoituksemme debatissa oli nimenomaan edistää rauhallista ja avointa vuorovaikutusta myös niiden kanssa, jotka ajattelevat näistä tärkeistä kysymyksistä syvästi eri tavalla (ks. lisätietoa uskonpuolustus.fi).
4. Miksi seurakuntamme on olemassa?
Kun media käsittelee seurakuntia, huomio luonnollisesti kiinnittyy usein sukupuolirooleihin, seurakuntarakenteisiin tai yhteiskunnallisiin kiistanaiheisiin. Olemme kyllä valmiita käymään avointa keskustelua näistä kysymyksistä, mutta ne eivät ole seurakuntamme olemassaolon tarkoitus.
Emme kokoonnu yhteen siksi, että pitäisimme itseämme tai seurakuntaamme muita parempina tai pönkittääksemme tietynlaisia valta-asetelmia perheessä tai yhteiskunnassa. Olemme kaikki syntisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalan armoa. Olemme myös löytäneet ainoan pelastuksen ja toivomme Jeesuksen Kristuksen ristintyöstä ja ylösnousemuksesta. Taivaaseen astunut Kristus hallitsee ja hänen valtakuntansa pysyy iankaikkisesti, huolimatta siitä mikä on juuri meidän paikallisseurakuntamme tulevaisuus.
Jeesus Kristus ja hänen evankeliuminsa ovat elämämme ja opetuksemme keskus. Uskomme, että Raamatun ilmoittama evankeliumi on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, taustaan ja elämäntilanteeseen katsomatta. Tahdommekin kaikessa julistaa Kristusta, kasvaa hänen tuntemisessaan ja vaeltaa hänen sanansa mukaisesti.
Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan toimintaamme ja keskustelemaan kanssamme. Jumalanpalveluksemme ovat avoimia kaikille – etsijöille, epäilijöille ja myös niille, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Kutsumme sinut tutustumaan siihen, mitä uskomme Raamatun opettavan. Ennen kaikkea kutsumme sinua kuitenkin tuntemaan ylösnousseen Kristuksen, kuulemaan hänen rauhan evankeliumiaan, katselemaan hänen kirkkauttaan ja maistamaan, että Herra on hyvä ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Siunaten,
Eelis Halmemies ja Juhana Lalli
Pastorit, Jyväskylän reformoitu baptistiseurakunta
Vastine videona: