Jeesus Vanhassa Testamentissa (Genesis)

Saarnattu 3.3.2019, Joonas Laajanen
On häpeällistä kuinka vähän aikaa kristittyjen Raamatun lukemisesta keskittyy Vanhaan Testamenttiin. Monella on ajatuksia, että Vanhan Testamentin Jumala ja sanoma on erilainen, ristiriitainen sekä vähemmän relevantti kuin Uuden Testamentin. Tämä on valhe. Vanha Testamentti oli Jeesuksen Raamattu (Matt. 22:29). Vanha Testamentti oli Timoteuksen kirjoitukset, jotka tekivät hänet viisaaksi pelastukseen (2 Tim. 3:15). Vanha Testamentti auttaa ymmärtämään Uutta Testamenttia. Vanha Testamentti pelastaa syntisiä. Vanha Testamentti keskittyy Jeesukseen. Vanhan Testamentin Jumala on ainoa Jumala, joka on muuttumaton, sama eilen ja tänään (5 Moos. 6:4). Uusi Testamentti ilmoittaa sanoman, josta laki ja profeetat todistivat (Room 3:21).   Vanha Testamentti ilmoittaa Jumalan objektiiviset käskyt pyhään elämään kymmenessä käskyssä kaikille ihmisille (2 Moos. 20). Vanha Testamentti lohduttaa ja rohkaisee kristittyjä (Room. 15:4).
Näiden asioiden tähden sinun täytyy rakastaa Vanhaa Testamenttia. Lukea Vanhaa Testamenttia. Uskoa Vanhaa Testamenttia. Muistutan kuitenkin tärkeästä Raamatuntulkinta periaatteesta. Raamattu on itsessään riittävä antamaan kaiken tarvittavan neuvon siihen, miten tulkita Raamattua. Yksi näistä, jonka tahdon teidän muistavan kulkiessanne Vanhan Testamentin lävitse on tämä: Monen Vanhan Testamentin kirjoitusten merkitys tai profetia on virheettömästi selitetty Uuden Testamentin kirjoittajien toimesta. Uuden Testamentin kirjoittajat lainaavat erittäin monesti Vanhaa Testamenttia ja meidän täytyy muistaa, että heidän tulkintansa on oikea, sillä he ovat saman Jumalan inspiroimat. Meillä on riittävästi materiaalia Uudessa Testamentissa nähdäksemme miten he tulkitsivat Vanhaa Testamenttia. Esimerkiksi: Kristus oli kallio joka seurasi juutalaisia erämaassa (1 Kor. 10:3-4), nostettu vaskikäärme oli kuva Kristuksen ristiinnaulitsemisesta (Joh. 3:14-15), Saara ja Haagar olivat esikuvia kahdesta liitosta (Gal. 5:21-31), Kristus on todellinen Israel (Matt. 2:15). Kaikki kirjoitukset puhuvat Jeesuksesta (Luuk. 24:27). Oletko lojaali Kristuksen ja apostolien tulkinnalle, vai jollekin ihmissäännölle, joka sanoo, että Pietari oli väärässä lainatessaan Daavidia, sillä Daavidin kontekstissa tämä tarkoittaisi jotakin muuta? Vai oletko lojaali Jumalalle?
Jos et siis ymmärrä jotakin Vanhan Testamentin paikkaa, katso ensin onko Uusi Testamentti lainannut tätä paikkaa ja missä yhteydessä? Kääntäkäämme katseemme siis Raamatun ensimmäiseen kirjaan: Genesikseen, tarkoittaen alku. Ajan tähden keskitymme kirjan ydin sanomaan: Jeesukseen Kristukseen, mutta kokonaisuudessaan Kirja voidaan jakaa tiivistettynä näin:

1. Luominen ja syntiinlankeemus (luvut 1-3)
   2. Ihmisen turmeltuneisuus, Nooan tulva ja liitto (luvut 4-10)
   3. Baabelin torni (luku 11)
   4. Aabraham, Iisak ja Jaakob (luvut 12-36)
   5. Joosef (luvut 37-50)

Missä siis on Kristus tässä Kirjassa?

1. Luominen
   ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus.” Ja valkeus tuli.” (1 Moos. 1:1-3). Reilut kuusi tuhatta vuotta sitten historia sai alkunsa. Jumala (Elohim) loi kuuden päivän aikana valon, päivän, yön, vedet, maat, kasvit, eläimet, tähdet, auringot ja kaiken huipuksi ihmisen hänen oman kuvansa mukaisesti, tarkoittaen, että ihminen on suhteellinen olento, luotu toisten samankaltaisten yhteyteen, sillä hänen Luojansa on Kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Elohim on pluraali nomini, viitaten useampaan persoonaan. Jeesus Kristus, Kolmiyhteisen Jumalan Toinen Persoona on Raamatun ensimmäisen Kirjan ensimmäisessä jakeessa.

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1:1-3).
”ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol. 1:15-17).

2. Vaimon siemen
   ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1 Moos. 3:15). Ihmisen langettua syntiin ansaiten iankaikkisen tuomion ja kuoleman paljastuu meille yllättäen Jumalan iankaikkinen pelastus-suunnitelma, jonka hän oli asettanut ennen aikojen alkua suuressa viisaudessaan. Jumala antaisi Pelastajan, vaimosta syntyneen, joka tuhoaisi synnin kirouksen ja isän (perkeleen), suurella henkilökohtaisella hinnalla. Tämä vaimon siemen olisi monen esikuvan jälkeen tuleva lopullinen ja voitollinen Pelastaja, Jeesus Kristus. Hän murskaisi rikki käärmeen pään, antaen henkensä omiensa edestä ja nousten ylös kuolleista. Jo alussa näemme varjon inkarnaation ihmeestä! Jumalan Poika ottaisi itselleen ihmisluonnon tullakseen valittujensa edustajaksi:

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtälaisella tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia… Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.” (Hep. 2:14, 15, 17).
”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisen kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8).
”Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (1 Joh. 3:8).

3. Nahka puvut
   ”Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot… Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.” (1 Moos. 3:7, 21). Ihmisen langettua syntiin aukeni heidän silmänsä huomaamaan, että he olivat alasti. Ensimmäistä kertaa ihminen koki häpeää ja pelkoa ja luemme, että he Aadam ja Eeva sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Tämä kuvastaa, kuinka ihminen pyrkii itse peittämään ja poistamaan häpeänsä, mutta syntiin langenneen ihmisen kaikki teot ovat vain likaisia rättejä.

Luemme kuitenkin kuinka Jumala suuressa armossaan puettaa ihmiset nahka pukuun. Hän teurastaa eläimen, ensimmäisen uhrin ja tuottaa tästä suojan ihmiselle. Jos tämä ei kuvastaisi Kristuksen työtä olisi hän käskenyt ihmisen tappamaan eläimen ja mitään merkkiä ei vielä näy, että eläin olisi tarkoitettu pääosin ruoaksi, vaan pikemminkin uhriksi, jonka Jumala antaa. Kristus tuli maanpäälle toisena Aadamina pelastamaan toisen Eevan, seurakunnan. Niin kuin kaikki eläinuhrit, hän oli viaton ihmisen syntiin. Hän eli vanhurskaan elämän hänen puolestaan ja lukee tämän vanhurskauden suojaksi morsiamelleen uskon kautta.
”Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.” (Jes. 46:13).
”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.” (Jes. 54:17).
”Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.” (Jes. 56:1).
”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2 Kor. 5:21).
”Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Room. 5:17).

4. Kain ja Aabel
   ”Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: ”Menkäämme kedolle.” Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.” (1 Moos. 4:3-8). Ensimmäinen murha historiassa tapahtui veljen toimesta. Taistelu paholaisen siemenen ja vanhurskaan siemenen välillä oli alkanut. Tässä tapahtumassa näemme Kristuksen niin selvästi, että sokeakin huomaisi hänet!

Kristus on ensin heijastettu Aabelin uhrissa ja sitten Aabelissa itsessään. Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista. Jumala toi uhrilahjan, ainoan Poikansa. Jeesuksen uhrilahjaan Isä Jumala mielistyy ja katsoo. Hän ei katso muihin uhreihin, sillä ne ovat hyödyttömiä eivätkä voi pelastaa.
Uuden Testamentin ansiosta meille myös paljastuu selvästi pelastuksen tien olevan yksin uskon kautta: ”Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Hep. 11:4). Aabel uhrasi esikoisen uskoen, että eräänä päivänä Jumala toisi pelastajan, vaimon siemenen, jonka ansiosta hän pelastuisi.
Kristus on heijastettu myös Aabelin murhassa. Juutalaiset tiesivät Jeesuksen olevan Messias ja tekevän kaiken hänen voimastansa, mutta kateudessaan, vihassaan ja ahneudessaan he juonivat häntä vastaan ja murhasivat hänet.

5. Nooan tulva
   ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmisen maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset, että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni.” (1 Moos. 6:5-8). Lankeemuksen jälkeen ihminen on perinyt syntiluonnon, joka on tahrannut tämän olemuksen jokaisen osan niin, että ihminen on kykenemätön ja haluton rakastamaan Jumalaa ja vanhurskautta. Sen sijaan niin kuin luemme, ihmisen sydämen aivoitukset ja ajatukset ovat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Tiedämme Jumalan olevan vanhurskas ja että hän ei päästä syntiä rankaisematta, tämän tähden hänen tuomionsa on varma. Vaikka Jumala on luvannut Pelastajan, on tämä Pelastaja tarkoitettu Jumalan armon kohteille, hänen kansalleen, eli niille, jotka uskovat tähän Pelastajaan. Jeesus annettaisiin heidän edestänsä, mutta ne, jotka eivät usko tähän Pelastajaan ja rakastavat syntejänsä, heille on varattu Jumalan tuomio ja tämä lopullinen tuomio saa mitä peljättävimmän esikuvan vedenpaisumustuomiossa. Tämä tuomio hukutti jokaisen syntisen ihmisen ja peitti koko turmeltuneen luomakunnan. Lopullinen tuomio on helvetti, joka on Kristuksen tuomio hänen kieltäjillensä ja synneissä pysyville.

Isä ei ole ainut Persoona Jumalpäässä, joka tuomitsee. Poika ja Henki ovat yhtä mielisyydessä ja luemme, että Poika itse tulee rankaisemaan jumalattomia:
”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapääliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ”Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?” (Ilm. 6:15-17).
”kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kohtaa niille, jotka eivät tunne Jumala eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” (2 Tess. 1:7-9).
Jumalan muinainen vedenpaisumuksen tuomio toimii varmana todistuksena siitä, että hän ei päästä syntiä rankaisematta ja kenenkään ei kuuluisi siis jättää Kristuksen luokse tulemista huomiseen. Sama Jumala, joka pelastaa synneistä, Jeesus Kristus, on sama, joka tuomitsee vihollisensa.
Jeesus ei ole näissä luvuissa ainoastaan vedenpaisumuksen tuoja, mutta myös heijastettu ainoana ovena pelastukseen:
”Tee arkkiin valoaukko ja tee se kyynärän korkuiseksi, ja sijoita arkin ovi sen kylkeen; rakenna siihen kolme kerrosta, alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen. Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras.” (1 Moos. 6:16-19).
Arkkiin oli vain yksi ovi ja siitä sisään tullessa, pelastuttiin tuomiolta. Jeesus sanoi:
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu.” (Joh. 10:9).
Ei ole toista tietä pelastukseen kuin Kristus. Sinun täytyy uskoa häneen. Sinun täytyy polvistua ja ylistää häntä sydämestä, joka rakastaa häntä. Miksi et pyytäisi Jumalaa antamaan sinulle tämän armon? Miksi et kääntyisi synneistäsi ja pelastuisi? Miksi olisit niin tyhmä, että et etsisi Herraa kun hänet voidaan löytää? Miksi olisit niin hullu, että et kutsuisi häntä, kun hän on lähellä?
Huomatkaa, että arkkiin ei mennyt ainoastaan ihmisiä, vaan myös eläimiä. Tämä heijastaa sitä, kuinka Kristuksen tulemuksessa ja kaiken synnin poistamisesta maan päältä sen käydessä läpi kirkastetun ylösnousemuksen, tulee siinä olemaan osana kaikki mitä oli ensimmäisessäkin luomisessa. Sama maa, eläimet, kasvillisuus, meret, mutta kaikki vapaana synnistä. Kaikki mitä Jumala loi, oli hyvää, eikä mitään tarvitse hylätä lopullisesta uudesta maasta ja taivaasta.

6. Lupaus Aabrahamille
   ”Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maanpäällä… Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1 Moos. 12:1-3; 22:18).

Näissä jakeissa kohtaamme lupauksen niistä siunauksista, jotka Kristus tuo seurakunnalle uhrinsa tähden. Aabrahamin siemenessä kaikki kansakunnat tulisivat siunatuiksi. Tämä siemen on Kristus:
”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.” (Gal. 3:16).
Tämä tapahtuisi ensin juutalaisen kansan kasvamisella suureksi toimien esikuvana Jumalan todellisesta Israelista, eli Jeesuksessa olevista, jotka ovat viimeisenä päivänä lukematon määrä pelastettuja kaikista kansoista, kielistä ja heimoista. Tästä kansasta, joka toimi malliesimerkkinä seurakunnalle Jumalan tuomioista ja siunauksista, syntyi Jeesus Nasaretilainen: vaimon siemen, Aabrahamin siemen. Hänessä yksin on siunaukset hänen kansalleen, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Ne jotka kiroavat Jumalan seurakuntaa, Jumala kiroaa. Lupaukset, jotka Jumala antaa Abramille, ovat lupaus seurakunnalle. Jumala lupasi Aabrahamille kansan, tämä on jokaisella uskovalla. Jumala lupasi Aabrahamille luvatun maan, ja tämä täyttyy uskoville ensisijaisesti siinä, että he ovat Kristuksessa ja myöhemmin perivät hänen kanssaan kirkastetun maan.

7. Iisak
   ”Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: ”Aabraham!” hän vastasi: ”Tässä olen.” Ja hän sanoi: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon.”… Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ”Isäni!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Ja hän sanoi: ”Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” Ja he astuivat molemmat yhdessä. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: “Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”. Niin hän sanoi: “Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”. Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.” (1 Moos. 22:1-13).

Jumala pyysi Aabrahamia ottamaan poikansa, jota hän rakasti ja uhraamaan hänet. Tämä on esikuva siitä, kuinka Jumala lähettää ainoan Poikansa uhriksi maailmaan. Iisak ei ollut pieni poika, niin kuin joistakin taidemaalauksista voi ymmärtää, vaan jotakin 18-36 vuoden välillä. Tämä on selvää jos laskemme kronologian Iisakin syntymän ja Saaran kuoleman välillä. Pieni poika ei myöskään kykenisi kantamaan suhteellisen raskasta halkokasaa selässään. Tämä tarkoittaa, että Iisak olisi varsin hyvin voinut puolustautua ja päästä pois tilanteesta, mutta hän alistui uhriksi, luottaen isäänsä. Kuinka suuri kuva tämä onkaan Kristuksen vapaaehtoisesta uhrista.
Aabraham ei kuitenkaan uhrannut Iisakkia, sillä Jumalan enkeli pysäytti hänet. Tämän jälkeen Aabraham näki oinaan, joka oli sarvista takertunut pensaikkoon, tehden selväksi, että Jumala hankkii uhrin. Toisin kuin Iisakin tapauksessa, Jumala ei säästänyt omaa Poikaansa. Niin kuin Iisak kantoi halkopuita, Jeesus kantoi ristinsä, jolla hänet uhrattaisiin:
”Ja kantaen omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.” (Joh. 19:17-18).
”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut… Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä häntä sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jes. 53:7, 10-11).
Kristuksen uhri oli rangaistuksellinen sijaiskärsimys uskovien syntien edestä. Hän on kirkastettu pelastaja, sillä tiedämme, että hän nousi ylös kuolleista ja niin kuin profetia lupaa: hänen sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä jälkeläisiä ja tulee ravituksi. Hänen työnsä ei mene hukkaan. Hän ei menetä yhtäkään hänen omistaan, niistä joiden edestä hän henkensä antoi. Hän kutsuu heidät ja varjelee heidät loppuun saakka.

7. Joosef
   ”Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. Hän näet sanoi heille: “Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.” Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: “Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: “Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: “Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?” Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.” (1 Moos. 37:1-11).

Joosef toimii selvästi esikuvana Jeesuksesta. Hän ilmoittaa veljilleen unen, jossa he kumartavat häntä ja he suuttuvat tästä. Jeesus julisti selvästi, että ellemme me polvistu hänen edessään, meillä ei ole toivoa. Mutta ihmiset vihasivat hänen sanomaansa ja hautoivat vihaa ja murhaa häntä kohtaan.
”että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.” (Joh. 5:23).
”minä sanon teille, ette te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” (Joh. 8:24).
”niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat.” (Fil. 2:10).
Näemme myös selvästi, kuinka Isä lähettää Poikansa omiensa tykö, mutta he tekevät hänelle pahaa:
”Israel sanoi Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Hän vastasi: ”Tässä olen.”… Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet. He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.” (1 Moos. 37:13, 18-20).
Samoin kuin Joosefin veljet hankkivat murhaa veljeänsä vastaan, juutalaiset hankkivat murhaa Jeesusta vastaan:
”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11).
Samoin kuin Joosef myytiin lopulta hopearahoista orjuuteen, Jeesus myytiin vihollistensa käsiin oman opetuslapsen toimesta. Samoin kuin Joosef kärsi syyttömästi Egyptistä, Potifarin vaimon syyttäen tätä väärin, tuomittiin Jeesus viattomana kärsimään.
Genesiksen huipentumana näemme kuitenkin väärin tuomitun ja kärsineen Joosefin Egyptin hallitsijana, toteuttaen kaikkivaltiutta ihmisten ylitse. Jumala nosti Joosefin eikä sallinut hänen jäädä häpeään. Samoin Jeesus ei jäänyt häpeään ja rikollisena historiaan, vaan hän nousi ylös kuolleista todistuksena kaikille, että mitä hän todisti itsestänsä on tosi eikä hänessä ollut yhtään syntiä! Nyt hän on Isän oikealla puolella ja hallitsee kaikella auktoriteetilla taivaan ja maan päällä. Tämän pitäisi pelottaa jokaista, joka on tehnyt syntiä häntä vastaan. Joosefin veljet peljästyivät, kun he ymmärsivät Joosefin omistavan heidän elämänsä:
”Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: ”Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet.” (1 Moos. 50:15).
Mutta miten Joosef vastaa? Hänen vastauksensa heijastaa Jeesuksen myötätuntoa ja sitä, että hän kärsi vihollistensa puolesta ja silloin kun me vihasimme häntä, hän rakasti meitä ja antoi henkensä edestämme!
”Mutta Joosef vastasi heille: ”Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?” Te tosin tarkoititte minua vastaan pahaa, mutta Jumala tarkoitti sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.” (1 Moos. 50:19-20).
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” (Joh. 3:16-17).
Jumala tarkoitti Joosefin kärsimysten johtavan monen ihmisen hengen pelastamiseen. Samoin Jeesuksen kärsimys tarkoitettiin syntisten pelastamiseen, jotka uskovat häneen. Uskotko sinä häneen pelastajanasi ja Herranasi? Jos luotat häneen ainoana toivonasi, sinä olet siirtynyt kuolemasta elämään.
Jeesus on kaikkialla Vanhassa Testamentissa ja kuten olemme nähneet, hän on kaikkialla heti ensimmäisillä sivuilla.
Aamen.