Mitä Raamattu sanoo avioerosta ja uudelleen avioitumisesta? (Matt. 19:1-12)

Saarnattu 19.5.2019, Eelis Halmemies
Mitä Raamattu sanoo avioerosta ja uudelleen avioitumisesta
Matteuksen evankeliumi 19:1-12:
”Kun Jeesus oli päättänyt nämä puheensa, hän lähti Galileasta ja kulki Jordanin toista puolta Juudean alueelle. 2Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heitä siellä.3Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka koetellakseen häntä kysyivät: ”Onko miehen lupa hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”4Hän vastasi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi 5ja sanoi: ”Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yksi liha”?6Niinpä he eivät enää ole kaksi vaan yksi liha. Minkä Jumala siis on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.7He kysyivät häneltä: ”Miksi Mooses sitten käski antaa vaimolle erokirjan ja hylätä hänet?8Hän vastasi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne tähden Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne. Mutta alun perin ei ollut niin.9Minä sanon teille: se joka hylkää vaimonsa muun syyn, kuin haureuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen [ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen]”.10Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen suhde vaimoon on tällainen, ei kannata mennä naimisiin.”11Mutta hän sanoi heille: ”Tämä sana ei sovellu kaikkiin vaan ainoastaan niihin, joille se on annettu.12On sellaisia, jotka ovat äitinsä kohdusta syntyneet avioon kelpaamattomina. On myös niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi. Samoin on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka tämän voi itseensä soveltaa, se soveltakoon.”
Perustelu sille, miksi saarna tästä aiheesta
Tänään ajattelin, että meidän olisi hyvä käsitellä aihetta – mitä Raamattu sanoo avioerosta ja uudelleenavioitumisesta. Ja ei sen vuoksi, että erityisesti nauttisin tästä aiheesta – tämä ei ole erityisen iloinen aihe käsitellä. Jos se olisi vain omasta halustani kiinni, niin puhuisin jostain aivan muusta, mutta kun pohdin Juudaksen kirjeen jälkeen sitä, mitä kirjaa lähtisin seuraavaksi käsittelemään, niin koin että, ennen kuin lähdemme seuraavan kirjan pariin, niin tahdon sanoa kuitenkin jotain tähän aiheeseen liittyen, koska kyseessä on sellainen aihe, joka on seurakunnan elämää ja arkea ajatellen tärkeä ja aina jollain tavalla ajankohtainen. Merkittävä osa niistä sielunhoidollisista kysymyksistä, joita minkään seurakunnan pastorit saa osakseen liittyvät aina ihmissuhdeongelmiin – ja erot ja uudelleen avioitumiset ovat osa tätä. Jos seurakunnan keskuudessa ei ole ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet avioeron, on ainakin heidän lähipiirissään, niitä, jotka ovat. Ja Jos seurakunta aktiivisesti evankelioi ihmisiä ja odottaa että ihmisiä tulee uskoon ja he liittyvät osaksi seurakuntaa – ei seurakunta voi odottaa, että nämä ihmiset, jotka ovat tulleet maailmasta ovat eläneet puhtaan ja mallikelpoisen elämän koskien avioliittoa. Suuri osa on jo kokenut avioeron siinä vaiheessa, kun tulevat uskoon. Joku on ehkä naimisissa toisen tai jopa kolmannen kerran. Ja kun tällaisia henkilöitä sitten astuu seurakunnan ovesta sisään, on meillä oltava vastauksia. Seurakuntana emme voi siis olla välinpitämättömiä. Meillä täytyy olla Raamatulla perusteltavissa oleva näkemys. Ja tahdon, että tänään katsomme siis yhdessä, mitä Raamattu sanoo aiheesta – avioero ja uudelleen avioituminen.
Aihe, joka jakaa kristittyjä
Ensinnäkin tahdon painottaa sitä, että tämä aihe on sellainen, joka jakaa kristittyjä, kuten lähes kaikki muutkin opilliset aiheet. Joku neropatti joskus sanoikin, että kristityt ovat niitä, jotka ovat samaa mieltä uskon ja evankeliumin ydinasioista ja erimieltä kaikesta muusta. Ja se pätee ainakin tässä kohdin. Tämä aihe on kuitenkin siinä mielessä erityinen, että vaikka niiden keskuudessa, joita me pidämme uskollisina Raamatun opettajina, on suuri yksimielisyys avioliiton merkityksestä ja tärkeydestä, niin kun katsotaan mitä he sanovat avioerosta ja uudelleen avioitumisesta nousee eriäviä mielipiteitä. Ja huolimatta siitä minkä näkemyksen puoleen lopulta kallistumme, toisen näkemyksen edustajilla on olemassa haastavia kysymyksiä Raamatusta, joiden painavuutta ei voida sivuuttaa helposti.
Useita eri näkemyksiä
Vakavasti otettavien Raamatunopettajien keskuudessa on kolme perusnäkemystä siitä, mitä Raamattu opettaa avioerosta ja uudelleen avioitumisesta uuden testamentin seurakuntaa kohtaan.
1) Ensimmäinen näkemys, jota tunnetuista reformoiduista ajattelijoista edustaa ainakin Voddie Baucham ja John Piper ja ehkä Suomalaisille tunnetuista Raamatunopettajista David Pawson, on kaikista tiukin ja sanoo, että sen jälkeen, kun olet naimisissa, on avioero ja uudelleen avioituminen aina kielletty, jokaisessa tapauksessa. Tällä näkemyksellä on arvatusti myös kaikista vähiten kannattajia.
2) Toinen näkemys sanoo, että avioero on sallittu tietyissä poikkeustilanteissa, mutta uudelleen avioituminen on aina väärin.
3) Kolmas ja yleisin näkemys, jota edustaa mm. John MacArthur ja D.A.Carson, toteaa että avioero ja uudelleenavioituminen ovat tietyissä harvinaisissa poikkeustapauksissa oikeutettuja.
Se, mitä näkemystä itse kannatamme ei saa kuitenkaan perustua näkemyksen suosioon, tai siihen kuinka vaikea tai helppo jostain näkemyksestä on pitää kiinni, vaan sen tulisi perustua ainoastaan siihen mitä Raamattu opettaa. Ihmisten mielipiteillä asiasta ei pitäisi olla merkitystä – vaan sillä, mitä Jumala on puhunut.
Henkilökohtaisesti, Raamatun tutkimisen ja rukouksen jälkeen, olen kallistunut kolmannen näkemyksen puoleen, joka sallii eron ja uudelleen avioitumisen tietyissä tilanteissa, koska se nähdäkseni vaatii vähiten selittelyä ja oletuksia, jotka perustuvat siihen, mitä Raamattu ei eksplisiittisesti sano.  Kun seuraavaksi käymme läpi keskeisiä tekstejä Raamatusta, jotka ottavat kantaa aiheeseen, pyrin kuitenkin antamaan perusteita sille, miten eri näkemysten edustajat käsittelevät näitä tekstejä.
Matteuksen evankeliumi luku 19
Keskeinen tekstimme tänään, jonka luimme, oli Matteus 19:1-12.. Jeesus oli kierrellyt Galilean seudulla opettaen ja vahvistaen opetuksensa ihmeitä tehden ja nyt hän lähtee vaeltamaan sieltä Juudean seudulle kohti Jerusalemia viimeisen kerran. Ja suuri kansan joukko seuraa Jeesusta, kuten aina silloin, kun hän on tehnyt ihmeitä, ja jakeessa kaksi todetaan, että Jeesus paransi heidät.  Ja jakeessa 3 fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he koettelivat häntä. Fariseusten motiivi ei koskaan ollut se, että he olisivat tahtoneet oppia Jeesukselta, vaan pikemminkin he tahtoivat virittää Jeesukselle ansoja. He punoivat ja harkitsivat tarkasti juonia ja retorisia kysymyksiä, vain että pääsisivät syyttämään Jeesusta. Yleinen juoni heillä oli se, että he pyrkivät saattamaan Jeesuksen ristiriitaan sen kanssa, mitä Mooses on sanonut. Jos he voisivat osoittaa kansan edessä, että Jeesus on Moosesta vastaan, niin he voisivat yllyttää kansan häntä vastaan ja hankkiutua hänestä eroon.
Nyt fariseukset lähestyvät Jeesusta lähellä sitä aluetta, jossa Johannes Kastaja oli aiemmin otettu kiinni, koska hän oli mennyt arvostelemaan neljännysruhtinas Herodes Antipaksen avioliittoa. Herodes oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan Fasaelista ja mennyt uusiin naimisiin veljentyttärensä Herodiaan kanssa. Ehkä fariseusten juoni oli, että jos he saavat Jeesuksen esittämään näkemyksensä avioliitosta, he voisivat saattaa Jeesuksen vankeuteen samoin, kuin Johannes Kastajankin.
Mikä sitten olikaan heidän kysymyksensä? Jae 3:
” Onko miehen lupa hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”
Mistä tämä kysymys on peräisin? Miksi fariseukset kysyisivät jotain tällaista? Huomaa, että he eivät kysy, onko miehen lupa hyljätä vaimonsa, tämän he jo olettavat, koska Mooseksen laki oli sen sallinut. He kysyvät ainoastaan – millä perusteella näin on lupa tehdä.
Rabbien taisto
Jeesuksen aikaan oli juutalaisten keskuudessa kaksi merkittävää Rabbiinista koulukuntaa, jotka kilpailivat toistensa kanssa ja vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen Mooseksen lain tulkinnasta. Oli Rabbi Sammain koulu ja oli Rabbi Himmelin koulu. Sammain koulu edusti konservatiivisempaa lain tulkintaa avioeroon liittyen ja totesi, että ainoastaan aviorikos on perusteltu syy avioeroon. Rabbi Himmel oli hieman liberaalimpi omissa tulkinnoissaan, hän nimittäin salli avioeron mistä syystä tahansa. Ja on helppo arvata kumpi näkemys oli suositumpi – Himmelin. Juutalaiset, fariseukset etunenässä lain hyväksikäyttäjinä, erosivat puolisoistaan milloin vain ja mistä syystä tahansa. Oli syy sitten pohjaan palanut ruoka, liikkuminen niin, että naisen nilkat paljastuivat tai negatiivinen kommentti vaimon anopista. Rabbi Akiba sanoi jopa, että jos mies löytää kauniimman naisen, on se perusteltu syy eroon. No kaikea tätä he tekivät ja siinä vääristivät Jumalan lain. Ja nyt fariseukset tahtovat, että Jeesus ottaa kantaan tähän kiistakysymykseen. ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Siis Kenen puolella olet Jeesus – Rabbi Sammain vai Rabbi Himmelin?
Ja mikä onkaan Jeesuksen vastaus jakeissa 4-6:
“Hän vastasi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi 5ja sanoi: ”Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yksi liha” 6Niinpä he eivät enää ole kaksi vaan yksi liha. Minkä Jumala siis on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt.19:4-6)
Jeesus ei ala luettelemaan syitä erolle, sen sijaan, hän painottaa sitä, että heti Raamatun alussa 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Nainenhan luotiin erottamalla hänet miehen kyljestä ja kun mies ja nainen sitten tulevat avioliitossa yhteen he palauttavat ihmisen tilaan, jossa hän oli Jumalan luodessa – yhdeksi yhtenäiseksi ihmiseksi, jossa mies ja vaimo täydentävät toisiaan sekä fyysisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti että henkisesti. Jumalan silmissä avioliiton solmineet ovat yksi liha. Ja yksi on pariton luku, se ei ole jaollinen. Meidän ei tule erottaa enää toisistaan sitä, minkä Jumala on kerran näin yhdistänyt. Se, että mies luopuu isästä ja äidistä ja liittyy vaimoonsa kertoo myös jotakin tästä. Lapsen suhde omaan isään ja äitiin on mitä luonnollisin ja olisi kauhea ajatus erottaa lapsi isästään ja äidistään, mutta koska avioliittoon liittyy sitäkin voimakkaampi side, niin tuon luonnollisen siteen vanhempiin on väistyttävä syrjään. Eli, jos lapsen erottaminen vanhemmasta on kauheaa ja huono asia, niin vielä paljon enemmän tulisi olla miehen ja vaimon erottaminen toisistaan. Siis sen sijaan, että Jeesus antaisi näkemyksen avioerosta, nuhtelee hän fariseuksia heidän alkeellisesta ymmärryksestään avioliiton luonteesta. Jeesus sanoo ”Ettekö ole lukeneet”, mikä oli aika tyrmäävä kommentti, niille, jotka ihmisten edessä ylpeilivät ymmärryksestään Jumalan laista. Ettekö ole lukeneet. Ettekö ymmärrä, eron ei pitäisi kuulua avioliittoon alkuunkaan – Jumalan pyhä suunnitelma ja tarkoitus alusta lähtien oli luoda mies ja nainen elämään liitossa toinen toisiinsa ja Jumalaan ja tuon liiton tuli kestää koko heidän elinaikansa.
Malakian kirjassa (Raamatun viimeinen kirja) kerrotaan, että Juutalaiset miehet olivat alkaneet erota juutalaisista vaimoistaan ja alkaneet avioitua vierasmaalaisten naisten kanssa, jotka johtivat heitä epäjumalanpalvelukseen. Tämä sytytti Jumalan vihan.  
Malakian kirjan luvussa 2 Jumala sanoo:
”Te teette myös näin: te peitätte HERRAN alttarin kyynelillä, itkulla ja huokauksilla, kun hän ei enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä suostu ottamaan mitään teidän kädestänne.14Mutta te kysytte: ”Minkä tähden? Sen tähden, että sinä olet ollut uskoton nuoruutesi vaimolle, vaikka hän on sinun kumppanisi, aviovaimosi. Herra on todistaja sinun ja vaimosi välillä.15Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskin Hengestä. Mutta entäs se yksi (Abraham), joka pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä? Olkaa siis valppaita hengessänne älkääkä olko uskottomia nuoruutenne vaimolle.16Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo HERRA, Israelin Jumala. Minä vihaan sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo HERRA Sebaot. Olkaa siis valppaita hengessänne älkääkä olko uskottomia” (Mal.2:13-16)
Jumala vihaa hylkäämistä – hän vihaa eroa – hän tahtoo, että olemme uskollisia puolisoillemme. Tämä on Jumalan asenne eroa kohtaan. Kuitenkin Raamatussa ja Mooseksen laissa annetaan käskyjä eroja koskien. Ja tämä on asia, jonka kaikkien on myönnettävä huolimatta näkemyksistä. Mooseksen laissa erot olivat sallittuja. Ja tähän myös ne fariseukset, jotka kohtasivat Jeesuksen tarttuivat:
“He kysyivät häneltä: ”Miksi Mooses sitten käski antaa vaimolle erokirjan ja hylätä hänet?8Hän vastasi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne tähden Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne. Mutta alun perin ei ollut niin.” (Matt.19:7-8)
Katsotaanpa tarkemmin mihin fariseukset viittaavat.
”Jos mies ottaa naisen vaimokseen, mutta lakkaa pitämästä hänestä, koska huomaa hänessä jotain häpeällistä, mies voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan, antaa sen hänelle ja lähettää hänet pois talostaan.2 Jos nainen miehen talosta lähdettyään menee vaimoksi toiselle miehelle 3 ja myös tämä mies alkaa vihata häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan tai jos tämä jälkimmäinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee, 4 hänen ensimmäinen puolisonsa, joka lähetti hänet pois, ei voi ottaa häntä uudestaan vaimokseen, koska nainen on tullut saastaiseksi. Se olisi HERRAN silmissä iljettävä teko. Älä aiheuta syntivelkaa maalle, jonka HERRA sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. (5.Moos.24:1-4)
Huomaatko mikä tämän tekstin pohjalta on ongelma fariseusten kysymyksessä? Mooses ei missään käske antamaan erokirjaa kenellekään, siinä mielessä, että Mooses käskisi puolisoa hylkäämään toisen, vaan niin kuin Jeesus hienovaraisesti korjaa fariseusten väärää tulkintaa – Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne. Mooses salli sen, että mies eroaa vaimostaan, jos hän havaitsee hänessä jotakin häpeällistä. Se, mitä sanalla häpeällinen tässä yhteydessä tarkoitetaan, oli itseasiassa koko väittelyn ytimessä. Viitataanko häpeällisellä tässä aviorikokseen? Vai puuron pohjaan palamiseen? Vai mihin? Sana häpeällinen on heprean ervah, jolla yleisimmin viitataan alastomuuteen. Esim. Ham näkee Nooan alastomuuden, kun Nooa on juonut itsensä juovuksiin suuren tulvan jälkeen. (1.Moos.9:22)
Ainoa toinen kohta, jossa mainitaan ”jotain häpeällistä” Raamatussa löytyy aiemmasta luvusta 5.Moos.23, jossa säädettiin sotaleirin puhtaudesta jakeet 13-15:
”Sinulla tulee olla leirin ulkopuolella merkitty paikka, johon voit mennä tarpeellesi. Varusteissasi sinulla tulee olla pieni lapio, ja kun menet ulos tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulosteesi. Kulkeehan HERRA sinun Jumalasi, leirissäsi auttaakseen sinua ja antaakseen vihollisesi sinun käsiisi. Leirisi tulee olla pyhä, ettei hän näkisi mitään häpeällistä ja hylkäisi sinua.” (5.Moos.23:13-15)
Tämä antaa jotain osviittaa siitä, mistä on kyse. Se, että häpeällisellä ei viitata tässä aviorikokseen, on melko varmaa, koska aviorikoksesta seurasi automaattisesti kuoleman rangaistus.
Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, lähimmäisensä vaimon kanssa, avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava. (3.Moos.20:10) Tässä tapauksessa vaimo kuitenkin jää eloon. Kyseessä on siis jonkinlainen häpeällinen, todennäköisesti seksuaaliseen moraalittomuuteen viittaava teko, joka ei vakavuudessaan yllä aviorikokseen, mutta jonka perusteella mies saattoi kirjoittaa vaimolleen erokirjan. Erokirja annettiin kirjallisena, todistajien läsnä ollessa ja sen tarkoitus oli toimia virallisena todisteena siitä, että ero oli todella tapahtunut.  Eli kun nainen sen jälkeen menisi ja avioituisi toisen kerran (kuten 5.Moos.24:2), ei sitä luettaisi hänelle aviorikokseksi, koska hän pystyisi osoittamaan, että ero oli validi. Se, että erokirja täytyi antaa, suojeli siis vääriä syytöksiä vastaan.
Jeesus sanoi: ”Teidän kovasydämisyytenne tähden Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne. Mutta alun perin ei ollut niin.” Alussa ihminen eli jonkin aikaa täydellisessä avioliitossa. Kunnes sitten, syntiinlankeemuksen seurauksena, kun ihmiset itsekkyydessään etsivät vain omaa etuaan ja omia motiivejaan, eivätkä toisen parasta, tulivat erotkin kuvioon. Aina siellä, missä on avioeroja, on myös syntiä. Jompikumpi tai molemmat osapuolet ovat tehneet syntiä toisiaan ja Jumalaa kohtaan. Ja ihmisten kovasydämisyyden vuoksi Mooseksen laki salli avioerot. Toisaalta erojen salliminen Israelin kovasydämisen kansan keskuudessa säästi sen vieläkin suuremmilta synneiltä. Jos kaksi kovasydämistä, uudestisyntymätöntä ihmistä asetetaan tilanteeseen, jossa heidän on oltava yhdessä, niin ei mene kauan, kun alkaa väittely, joka muuttuu ajan myötä kiivaammaksi, kunnes se muuttuu fyysiseksi väkivallaksi, ja voi lopulta johtaa jopa toisen kuolemaan. Jumala vihaa eroa, mutta hän vihaa enemmän murhaa, ja Mooseksen laki myönnytyksenä kansan kovasydämisyyden tähden, salli erojen tapahtua, mutta se ei missään vaiheessa ollut käsky. Jumala ei käskenyt ketään eroamaan. Ainoa käsky, joka Mooseksen lakiin liittyi koskien eroa, oli se, että eronnut vaimo, ei voinut enää palata takaisin ensimmäisen miehensä vaimoksi. Ja uskon, että syy tähän, täytyy liittyä siihen, että kun se minkä Jumala oli kerran yhdistänyt, kuitenkin erotettiin – niin tuo ero oli niin lopullinen, niin totaalinen, että olisi kauhistus yhdistää heitä jälleen.
Katsotaan sitten sitä mitä Jeesus sanoo seuraavaksi – ja tämä on se jae, joka on aiheuttanut suurinta päänvaivaa ja kiistaa koko Kristikunnassa, ja minkä vuoksi meillä on niin monta näkemystä siitä, mitä Raamattu sanoo avioerosta. Matt.19:9:
”Minä sanon teille: se joka hylkää vaimonsa muun syyn, kuin haureuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen [ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen]”. (Matt.19:9)
Jakeen loppuosa puuttuu joistakin käsikirjoituksista, mutta tiedämme, että Jeesus oli sanonut tämän, koska hän oli sanonut saman jo noin kolme vuotta aiemmin vuorisaarnassaan, Matt.5:31-32:
 
”On sanottu: ’Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan’. 32Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, saattaa hänet tekemään aviorikoksen, ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen.”
Mitä jae näyttää sanovan?
Matt.19:9 jakeen selkeältä näyttävä sanoma on se, että vaimon hylkäys – eli ero, muun syyn kuin haureuden tähden, on epäpätevä syy avioerolle. Ja jos mies hylkää siis vaimonsa, esim. koska hän nyt poltti riisipuuron pohjaan, ja menee ja nai toisen naisen, niin hän tulee tehneeksi aviorikoksen, koska edellinen liitto oli vielä voimassa. Ja Vanhan liiton aikana – hänet olisi aviorikkojana tuomittu kuolemaan, jos Mooseksen lakia olisi sovellettu johdonmukaisesti. Jos taas mies hylkää vaimon pohjaan poltetun puuron takia ja sitten vaimo menee naimisiin jonkun toisen kanssa, niin sama juttu. Edellinen liitto oli voimassa, koska syy tälle erolle ei ollut pätevä.
Mutta jos vaimo todella on tehnyt haureutta, ja sitten mies hylkää hänet – eli mies antaa hänelle erokirjan. Niin siinä tapauksessa liitto purkaantuu, ja mies ei tee aviorikosta mennessään naimisiin toisen kanssa. Ja koska liitto on purkaantunut – on myös vaimo vapaa menemään naimisiin uudestaan, vaikka hän olikin syyllinen osapuoli, samoin kuin 5.Moos.24 tapauksessa, jossa mies antaa erokirjan vaimolle hänessä havaitun häpeällisyyden tähden, mutta vaimo on sen jälkeen kuitenkin vapaa menemään naimisiin toisen kanssa ilman, että tekee aviorikosta. Ja tämähän on loogista. Et voi tehdä aviorikosta – et voi rikkoa avioliittoa, joka ei ole enää voimassa. Jos siis avioliiton purkaminen on todella mahdollista – ei ole loogista, että liiton purkaminen vapauttaisi vain toisen osapuolet tästä siteestä.
Uskon, että jakeen lauseoppia kunnioittaen, voimme päätyä tähän tulokseen. Nyt kuitenkin se asia, mitä emme ole tässä jakeessa määritelleet – ja mistä eri näkemysten edustajilla on hyvin erilaiset tulkinnat – on se, mitä sanalla haureus tarkoitetaan.
Haureus
Kreikan kielen sana, joka on käännetty Raamattuumme haureus, on porneia. Porneia (josta me saamme pornon) kirjaimellisesti se merkitsee prostituutioon. On ainakin neljä eri tapaa, miten eri näkemysten edustajat ovat tulkinneet tämän sanan sisältöä Matteuksen poikkeuslausekkeissa:
1)   Sillä viitataan esiaviolliseen seksuaalisuhteeseen
2)   Sillä viitataan aviorikokseen (näin monet englannin käännökset ovat kääntäneet sanan)
3)   Sillä viitataan seksuaaliseen moraalittomuuteen, poislukien aviorikos
4)   Sillä viitataan yleisesti kaikkeen seksuaaliseen moraalittomuuteen
Kaikista tiukimman avioerolinjan edustajat argumentoivat tässä ensimmäisen näkemyksen puolesta. Eli, että sanalla porneia viitattaisiin ensisijaisesti esiaviolliseen seksisuhteesee. He perustelevat tätä sillä, että Matteus ei voi viitata sanalla porneia aviorikokseen, koska hän olisi voinut käyttää sanan porneia sijasta sanaa aviorikokselle, eli moicheia, mutta hän ei tee niin. Sen sijaan Matteus käyttää näitä sanoja rinnakkain, erottaen ne toisistaan. Kuten Matt.15:19:
”Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset (moicheia), haureudet (porneia), varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.” (Matt.15:19)
Kun tähän lisätään se tosiasia, että Luukaksen (Luuk.16:18) ja Markuksen evankeliumeissa (Mark.10:1-12) – tämä sama kohta ei sisällä lainkaan poikkeuslauseketta – muun syyn, kuin haureuden tähden – se tekee asiasta entistä monimutkaisemman.
Miksi Luukas tai Markus jättäisivät mainitsematta jotain näin oleellista? Tässä vaiheessa useimmat niistä, jotka kannattavat absoluuttista, tiukinta näkemystä, jonka mukaan avioero ja uudelleen avioituminen eivät ole koskaan oikeutettuja uskoville, esittävät niin sanotun “kihlaus-teorian”.
“Kihlaus-teoria”
En tiedä onko tämä termi sellainen, mitä he käyttäisivät, mutta minä kutsun sitä sillä nimellä. “Kihlaus-teoria” sanoo, että syy siihen, miksi Markus ja Luukas jättävät poikkeuslausekkeen mainitsematta, täytyy liittyä siihen, että nuo evankeliumit kirjoitettiin pääsääntöisesti pakana yleisölle, kun taas Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin juutalaiselle yleisölle. Matteuksen evankeliumin alussa kerrottiin Jeesuksen syntymän vaiheista, kun Maria oli kihlattu Joosefille ja sanottiin:
”Koska Joosef, hänen miehensä, oli hurskas eikä tahtonut saattaa Mariaa häpeään, hän aikoi kaikessa hljaisuudessa hylätä hänet” (Matt.1:19)
Joosef aikoi hylätä Marian, koska ajatteli hänen ollen raskaana esiaviollisen suhteen vuoksi. Juutalaisen käsityksen mukaan avioliitto oli sitova jo kihlausvaiheessa, niin, että vaikka tuota liittoa ei oltu vielä saatettu täytäntöön, niin lupaukset yhdessäolosta oli jo annettu. Aviorikosta kihlausvaiheessa kohdeltiin Mooseksen laissa samalla tavalla, kuin aviorikosta jo naimisissa ollessa. Ja niinpä kihlauksen purkaminen voidaan rinnasta siihen, että puretaan avioliitto. Molemmissa tapauksissa kumotaan ne lupaukset yhdessäolosta, joita toiselle oli jo annettu. “Kihlaus-teorian” pointtina on se, että kun Matteus kirjoittaa evankeliumiaan juuri juutalaisille, niin hän tahtoo selittää heille sen, minkä oli jo aiemmin maininnut evankeliuminsa alussa, miksi Joosef olisi voinut olla hurskas hylätessään Marian tämän näennäisen haureuden tähden ja näin antaa poikkeuksen avioliittosopimuksen purkamiselle. Joosef oli hurskas, koska hän olisi ollut oikeutettu tähän eroon Marian ilmeisen haureuden vuoksi, josta hän nyt oli raskaana. Juutalaisille tämä olisi ollut merkittävä tieto, koska heillä oli tapana kihlautua, mutta pakanoille tämä ei ollut niin merkittävä asia, ja sen vuoksi kun Markus ja Luukas puhuvat Jeesuksen käskystä koskien eroa, he jättävät poikkeuksen mainitsematta, korostaen avioliiton pysyvyyttä. Matt.5 ja Matt.19 poikkeuslausekkeet haureutta koskien viittaisivat siis yksin ja ainoastaan kihlauksen aikana tehtyyn aviorikokseen.
Vastalauseet “kihlaus-teorialle”
Mitä voimme todeta tähän argumenttiin? Ensiksikin meidän on todettava, että sillä on jotain painoarvoa. Emme voi ohittaa tätä helposti. Jos tahdomme väittää vastaan, meillä on oltava jotain vasta-argumentteja, jotka ovat vähintään yhtä painavia. Onko meillä niitä? Uskoakseni kyllä.
1)      Ehkä merkittävimpiä on se, että kun Jeesus puhuu Matt.5 ja Matt.19 hänen kontekstinsa ei millään tavalla näytä rajoittuvan käsittelemään vain kihlausperiodia. Jeesus sanoi vuorisaarnan yhteydessä, että hänen tarkoituksenaan ei ollut tullut kumoamaan Mooseksen laki, vaan täyttämään se. Jeesuksen tarkoitus ei ollut lisätä lakiin jotain, mitä siellä ei aiemmin ollut, vaan osoittaa ihmisille, että fariseukset eivät pidä lakia, niin kuin se oli tarkoitus pitää. Ei vaan teoissa, vaan myös sydämessä. Kun Jeesus siis vuorisaarnassa viittaa 5.Moos.24 ei hänen tarkoituksenaan voi olla, että hän tahtoo muuttaa tuota lakia – tämän hän oli eksplisiittisesti kieltänyt ja todennut, ettei pieninkään piirto voi hävitä laista. fariseukset olivat vääristäneet tämän lain koskien avioeroa ja ottivat eroja syystä mistä hyvänsä Fariseukset ajattelivat, että noudattivat tuota lain pykälää, kunhan vain paperityöt saatiin alta pois. Sen sijaan Jeesus palauttaa ihmisten mieliin sen, mitä tuo kohta laissa salli – validin eron johtuen vain ja ainoastaan seksuaalisesta uskottomuudesta. Jeesuksen konteksti ei siis edes käsittele purkautuneita kihlauksia, vaan purkautuneita avioliittoja.
2)      Toiseksi sanan porneia todennäköinen merkitys on se, että se kattaa kaikenlaisen seksuaalisen moraalittomuuden. Kontekstista riippuen sitä käytetään esim. 1.Kor.5 insestistä, Joh.8 kihlausperiodin aviorikoksesta, 1.Kor.10:8 yleisesti seksuaalisesta moraalittomuudesta mukaan lukien aviorikos. Sen voitaisiin nähdä hyvin viittaavan koko vanhantestamentin pyhyyskoodiin. 3.Moos.18. Septuagintassa sanaa porneia käytetään myös hyvin laajasti, mutta sillä voidaan viitata myös aviorikokseen esim. Hoosean kirjassa sitä käytetään 7 kertaa kuvaamaan Hoosean vaimon aviorikosta. Eli vaikka sana haureus ja aviorikos joskus esiintyvät rinnakkain, niin ei ole mitään syytä olettaa, että ne ovat toistensa poissulkevia, vaan haureus voi olla yleinen termi, joka kattaa myös aviorikokset. Septuaginta oli myös pitkälti alkukristittyjen Raamattu, joten se miten sanaa käytetään siellä, voi antaa meille hyvän käsityksen siitä, kuinka he olisivat tottuneet käyttämään sanaa porneia. Se, että se rajattaisiin koskemaan vain aviorikosta kihlausvaiheen yhteydessä, vaikuttaa perusteettomalta.
3)      Kun pohdimme sitä, miksi Markus ja Luukas eivät mainitse poikkeusta, jonka Matteus mainitsee, niin lähdemme epävarmalle alueelle. Jokaisella evankeliumin kirjoittajalla on toki myös oma kohdeyleisönsä, jolle hän päättää kirjoittaa ja hän päättää esittää asiansa tietyllä tavalla ja tietyllä tarkkuudella. Markuksen evankeliumi on pääsääntöisesti kauttaaltaan vähemmän yksityiskohtainen muihin synoptisiin evankeliumeihin verrattuna.  Ei siis vaadi mitään erityistä teoriaa Matteuksen osalta, miksi hän mainitsee Jeesuksen poikkeukselliset sanat. Luukas mainitsee avioerosta ainoastaan yhdessä jakeessa, summaten koko Jeesuksen argumentin. Ja selvästi Jumala tahtoo kyllä painottaa Raamatussa avioliiton rikkomattomuutta, eikä näitä poikkeuslausekkeita.
Eli mikä Jeesuksen opetus oli liittyen eroon?
“Minä sanon teille: se joka hylkää vaimonsa muun syyn, kuin haureuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen [ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen]”. (Matt.19:9)
Haureudella voidaan viitata kaikenlaisiin seksuaalisiin synteihin. Tässä avio-kontekstissa, minkä ikinä muodon ne ottavat, johtavat ne kuitenkin käytännössä aina aviorikokseen. Joten vaikka Matteus ei suoraan käytä termiä aviorikos, on aviorikos kuitenkin pääsääntöisesti validi ymmärrys sanalle haureus. Ja näin ollen meidän tulisi pitää aviorikosta, josta vastapuoli ei ole valmis tekemään parannusta ainoana poikkeussyynä, jonka Jeesus antaa validille erolle, selittäen 5.Moos.24 periaatetta.
Mikä oli opetuslasten reaktio Jeesuksen opetukseen?
Opetuslapset sanoivat hänelle:
”Jos miehen suhde vaimoon on tällainen, ei kannata mennä naimisiin.” (Matt.19:10)
 
Kun opetuslapset ymmärsivät kuinka vakavasta asiasta avioliitossa on kyse – että Jumala on luonut sen elämää varten, eikä siitä ole tarkoituskaan erota – ja ainoa oikeutus validille erolle olisi aviorikos, he ajattelevat että on parempi jos ei edes menisi naimisiin.
Jeesuksen vastaus heille oli:
“Mutta hän sanoi heille: ”Tämä sana ei sovellu kaikkiin vaan ainoastaan niihin, joille se on annettu.12On sellaisia, jotka ovat äitinsä kohdusta syntyneet avioon kelpaamattomina. On myös niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi. Samoin on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka tämän voi itseensä soveltaa, se soveltakoon.” (Matt.19:11-12)
Jeesus toteaa, että sinkkuelämä ei sovellu jokaiselle, vaan ainoastaan niille, joille se on annettu. Joillakin on syntymästä saakka sairauksia, jotka voivat estää aviollisen elämän. Jotkut on kuohittu, kuten Egyptin hoviherra, joka oli eunukki ja jotkut ovat omistautuneet evankeliumin lähetystyölle niin, että heillä ei ole aikaa tai tarvetta perustaa perhettä. Mutta Jeesus sano, että tämä ei ole useimpien osa. Useimmille kuuluu aviollinen elämä. Ja siinä avioliitossa meidän tulisi heijastaa Jumalan liittorakkautta omaa seurakuntaansa kohtaan.
Paavalin kanta avioeroon
Tämä oli siis Jeesuksen opetus avioliittoon ja avioeroon liittyen, ja käsitän, että emme voi tämän yhden saarnan aikana käsitellä kaikkia aihetta sivuavia tekstejä samalla tarkkuudella. Se vaatisi useamman saarnan. Mutta tahdon, että katsomme nopeasti myös sitä, mitä Paavali sanoo avioerosta 1.Korinttilaiskirjeen luvussa 7. Monet korintin seurakunnassa olivat tullet siihen tulokseen, että ollakseen hengellisiä, heidän tuli olla kuin Kristus ja Paavali – heidän tuli olla sinkkuja. Niinpä, he päättelivät uskoon tultuaan, että heidän on parempi muuttaa aviosuhteensa ja ottaa ero vaimostaan, että voisivat elää hengellisempää elämää. Samoin toiset päättelivät, että heidän uskoon tultuaan heidän tulee erota ei-uskovista puolisoistaan voidakseen elää pyhää elämää ja etteivät saastuisi heidän kauttaan. Paavali kumoaa heidän näkemyksensä ja esittää 1.Korinttilaiskirjeen luvussa 7 yleisen periaatteen jakeessa
”Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa” (1.Kor.7:17)
Tämä oli Paavalin yleinen periaate, jota hän opetti uskoon tuloon liittyen. Periaate sanoi, kun tulet uskoon, sinun ei tarvitse yrittää muuttaa yhteiskunnallista asemaasi tai sosiaalista statustasi. Jos olet orja, pysy orjana, jos olet naimaton pysy naimattomana, ja Paavali soveltaa tätä periaatetta 1.Kor.7 myös avioliittoon, jos olet uskoon tulosi hetkellä avioliitossa, pysy liitossa – älä pyri eroamaan.
”mutta muille sanon minä, eikä Herra, jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan Hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö” Jae 12.
Lopuksi pitää tarkastella vielä 1.Kor.7:10
”naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan vain minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään.”
Tämä on absoluuttinen käsky, kuten Markus 10 ja Luukas 16. Paavali ei korosta Jeesuksen antamaa poikkeusta Matt.5 ja Matt.19, vaan sääntöä, joka on – ei eroa. Jakeessa 11
”Mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa” ja Paavali lisää ”eikä mies saa hyljätä vaimoaan”. (1.Kor.7:11)
Jos avioliitossa tapahtuu jotain ja toinen puoliso eroaa, ja kun ei ole kyse aviorikoksesta/haureudesta, puoliso voi joko jäädä yksinäiseksi loppuelämäkseen tai yhtyä uudelleen puolisoonsa.
Jakeessa 15 Paavali näyttää antavan mahdollisesti toisen syyn validiin eroon. Uskovilla ei ole tekosyytä olla taistelematta avioliiton puolesta ja olla valmiita antamaan anteeksi, mutta jos ei-uskova puoliso hylkää uskovan puolison kaikista tämän pyrkimyksistä huolimatta yrittää pelastaa liitto. Paavali näyttäisi sanovan, että uskova on vapaa tästä liitosta.
”Mutta jos, se joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut”  (1.Kor.7:15)
Jos uskomaton puoliso hylkää uskovan – katoaa tämän elämästä kuukausiksi, vuosiksi ja oletettavasti menee uusiin naimisiin tehden aviorikoksen, Paavali sanoo että uskova puoliso ei ole tässä tilanteessa orjuutettu, (douleuo) kreikaksi. Paavali yleensä puhuu avioliiton siteistä toisella termillä (dedetai). Roomalaiskirjeessä luvussa 7:2 Paavali käyttää tätä termiä ja sanoo, että
”Niinpä sitoo (dedetai) laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista” Room.7:2
Mutta sanat kuitenkin liittyvät toisiinsa: sitominen (dedetai) tuottaa tulokseksi kahleisiin joutumisen (douleuo) tilan. Tämä nähdään siinä, kun Paavali rinnastaa edellä mainitun avioliiton sitomisen siihen, kuinka synti kahlehtii meidät Room.7:6
”mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina (kirjaimellisesti kahleissa – douleuo), niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” (Room.7:6)
Kun Paavali siis toteaa uskomattoman puolison lähdettyä, että uskova ei ole semmoisessa tapauksessa orjuutettu  – kirjaimellisesti kahlehdittu – täytyy näiden kahleiden olla myös viittaus niihin siteisiin, jotka kahlehtivat kaksi ihmistä, jotka Jumala on yhdistänyt toisiinsa. Ja jos nuo kahleet on kerran murrettu – ei minkään pitäsi estää uudelleen avioitumista.
Jos kuitenkin omaksumme absoluuttisen ja tiukimman näkemyksen – niin sanomme henkilölle, jonka uskomaton puoliso on hänet hylännyt ja mennyt uusiin naimisiin, että hänet on käytännössä tuomittu elämään yksin – hän ei saa uudelleen avioitua siitä huolimatta, että hänen puolisonsa on aviorikkoja. Ja vaikka hänen puolisonsa tahtoisikin palata hänen luokseen aviorikoksistaan, niin eikö se 5.Moos.24 periaatteen mukaisesti johtaisi iljetykseen Herran silmissä. Itselleni on hieman vaikea prosessoida, etteikö tällainen uskova olisi kuitenkin kahlehdittu.. hänet on vain kahlehdittu yksin elämiseen, josta Jeesus sanoi, että se tulisi sovittaa vain niihin, joille se on annettu.
JohnMacArthurin argumentti koskien uudellen avioitumista on mielestäni erittäin hyvä:
“Vanha testamentin ihanteen mukaan aviorikos aina lopettaisi avioliiton (3.Moos.20:10), koska Jumalan ihannelaki oli kuolema avionrikkojalle. Jos Jumala salli avioeron armollisena myönnytyksenä ihmisen syntisyydelle, miksi Hän ei myös sallisi uudelleen avioitumista, koska uudelleen avioituminen olisi täysin sallittua alkuperäisen lain mukaan, jolloin rikkojaa rangaistaisiin kuolemalla? Avioeron tarkoituksenahan oli vain osoittaa armeliaisuutta syylliselle eikä tuomita viatonta kurjuuteen.” (John Macarthur, kirjassaan The Family – Perhe)
Vaikka jotkut tunnistavat sen, että Matteuksen evankeliumin tekstit sallivat aviorikoksen tapauksessa eron puolisosta, eivät he kuitenkaan salli uudelleen avioitumista, koska poikkeuslauseketta ei mainita uudelleen jakeen loppuosassa. Kuitenkin suuri osa niistä, jotka kannattavat kihlausteoriaa tunnistavat, että jakeen alku- ja loppuosa koskevat eron molempia osapuolia. Jos syy eroon on validi, niin uudelleen avioituminenkin on validi, mutta todellisuus on, että useimmiten syyt eroon ovat varsin huonoja, mistä Markus 10 ja Luukas 16 kohdat heijastavat.
Jos siis olemme ymmärtäneet oikein sen, mitä Raamattu opettaa tästä aiheesta, niin katsotaan nyt vielä, kuinka sovellamme sen mitä Raamattu sanoo niihin tapauksiin, joita tulemme kohtaamaan elämässämme. Ja tehdään se niiden yleisten syiden kautta, joita ihmiset antavat avioerolle.
Yleiset syyt erolle
Reformoidun Teologisen Seminaarin (RTS) tohtori James Newheiser, joka toimii myös Raamatullisen Sielunhoidon ja Opetuslapseuden Instituutin (IBCD) johtajana on kirjassaan “Marriage, Divorce, and Remarriage: Critical Questions and Answers” listannut 10 yleistä, mutta huonoa perustetta sille, miksi ihmiset nykyään eroavat toisistaan
10 Huonoa perustetta avioerolle:
1)   En ollut Kristitty, kun menin naimisiin. Tai puolisoni ei ole Kristitty

1.    Tämä ei ole Raamatullinen peruste avioerolle. 1.Kor.7:12-13 Paavali kehottaa sekä miehiä että naisia, jotka ovat liitossa uskomattoman henkilön kanssa pysymään liitossa heidän kanssaan.
2.   1.Piet.3:1-2 yhtä lailla kehotetaan naisia, joiden mies on uskomaton olemaan” alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

2)   Emme menneet naimisiin kirkossa

1.      Avioliitto pyhitetään Jumalan edessä – Jumala yhdistää kaksi ihmistä toisiinsa, eikä heidän kuulu erota. Tämä ei riipu siitä tilanteesta, missä nuo valat annetaan. Huolimatta siitä, kuka sinut on vihkinyt, jos olet solminut avioliiton, Jumala odottaa sinun pitävän liiton.

3)   Minun täytyy päästä pois tästä liitosta lasteni takia.

1.    Vaikka tämä on aito huoli, niin Paavali ottaa siihen kantaa 1.Kor.7:14 sanoessaan, että ”mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä”
2.   Kun vaellat uskossa puolisosi ja lastesi edessä olet heille jumalinen esimerkki evankeliumin voimasta. Sinun ei tarvitse erottautua uskomattomasta puolisostasi siinä pelossa, että hän saastuttaa lapsesi – Jumala lupaa päinvastaista. Sen sijaan että uskomaton puoliso saastuttaa muun perheen – uskova puoliso pyhittää sen. Yhdenkin uskovan läsnäolo uskomattoman puolison ja lasten elämässä on heille siunaus Jumalalta, joka voi myös lopulta johtaa heidän pelastukseensa.
3.    Toki tilanteessa, jossa uskomaton puoliso aiheuttaa vaaraa, fyysistä tai emotionaalista hyväksikäyttöä, niin on ajateltava lasten turvallisuutta. Usein tässä vaiheessa ollaan rikottu myös maan lakeja, jotka pakottavat puolisot asumuseroon.

4)   Puolisoni on valtava pettymys. Hän ei osaa pitää meistä huolta. Hän ei osaa pitää edes omasta kunnostaa huolta. En koskaan olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan, jos olisin tietänyt mihin ryhdyn. Ansaitsen parempaa.

1.      Jopa parhaat liitot pitävät ajoittain sisällään tällaisia ajatuksia aviopuolisoiden osalta. Missään ei luvata, että avioliitto on helppoa. Puolisosi voi ja todennäköisesti tulee tuottamaan sinulle pettymyksen monissa asioissa. Eräs Paul Washerin neuvo, joka minulla oli mielessä silloin, kun menin itse naimisiin oli, että Jumala tulee antamaan sinulle sellaisen puolison, joka tulee epäonnistumaan juuri sellaisissa asioissa, joissa eniten toivoisit hänen onnistuvat, ja sinun tehtäväsi on rakastaa häntä siitä huolimatta, niin kuin Jumalakin on rakastanut meitä siitä huolimatta mitä olemme. Meidän ei tule nojata omaan ymmärrykseemme, vaan turvata Jumalaan ja heijastaa hänen uskollisuuttaan meitä kohtaan loppuun saakka

5)   Emme enää rakasta toisiamme.

1.      Jumala sanoo meille, että meidän tulisi rakastaa jopa vihollisiamme (Matt.5:44). Tämä ei vaadi romanttisia tunteita. Näinhän maailman ihmiset tekevät – he odottavat että romanttiset tunteet ensimmäisessä liitossa loppuvat – ja sitten etsivät jotain muuta, jossa voivat jälleen tuntea tuon ensihuuman – ja kun se loppuu, he etsivät jälleen uutta suhdetta. Kuin kimalaiset, jotka lentävät kukasta kukkaan, he seuraavat tunteitaan ja sekoittavat sen rakkauteen. Romanttiset tunteet eivät määrittele rakkautta. Jeesus sanoi, suurinta rakkautta on antaa henkensä ystävänsä edestä. Tällaista itsensä uhraavaa rakkautta Jumala osoitti meitä kohtaan Kristuksessa, kun hän antoi henkensä meidän edestämme. Tällaista rakkautta meidänkin kuuluu osoittaa liitoissamme – ja kun teemme niin, niin usein romanttiset tunteet seuraavat sitä.

6)   Menin naimisiin väärän henkilön kanssa. Olimme liian nuoria.

1.    Avioliittosi saattoi perustua hiekalle. Puolisosi ei ehkä täytä niitä kriteerejä, joita tänään asettaisit jumaliselle puolisolle, mutta se ei tarkoita, että todellinen sielunkumppanisi edelleen odottaa sinua jossain tuolla. Sielunkumppani ei ole raamatullinen käsite. Ei ole niin, että Jumalalla oli sinulle varattuna erityinen sielunkumppanipuoliso, mutta sinä möhlit jossain ja Jumalan suunnitelmat elämääsi varten menivät pieleen, ja nyt tuo sielunkumppanipuoliso sitten jäi saamatta. Jumala on kaikkivaltias, jos olet naimisissa tänään, niin Hän on ohjannut askeleesi siihen liittoon, jossa olet ja odottaa sinun pitävän sen liiton, jonka olet Jumalan edessä tehnyt.

7)   Ansaitsen olla onnellinen. Jumala ei tahdo minun olevan surullinen.

1.    Maailmallisen onnellisuuden ja Jumalisen onnellisuuden välillä on suuri ero. Maailmallinen onnellisuus riippuu tilanteista, ja Jumalinen onnellisuus pysyy tilanteesta riippumatta. Meidän tarkoituksemme on, kuten seurakuntamme tunnustuksessakin perustuvassa baptistikatekismuksessakin sanotaan, ihmisen perimmäinen tarkoitus on kirkastaa Jumalaa ja nauttia hänestä iankaikkisesti. Jumala ei ole välinpitämätön meidän ajallista onnellisuuttamme kohtaan, mutta Hän välittää ennen kaikkea meidän iankaikkisesta onnellisuudestamme!  Avioliiton pimeimmät ajat voivat helposti johtaa meidät epätoivoon, mutta todellinen onnellisuus Jumalassa johdattaa meidät noiden kausien läpi lopulta kiittämään Jumalaa kaikesta, mitä olemme saaneet kärsiä hänen kirkkautensa vuoksi. Oli tilanne mikä tahansa, voimme aina löytää Jumalisen ilon ja onnellisuuden siitä, että saamme olla Herran omia.

8)   Avioliittoni on jatkuvaa taistelua.

1.    Kaikkien vaikeuksienkin keskellä, uskovat voivat olla uskollisia niille lupauksille, joita ovat tehneet. On Saatanan valhe, että olisit onnellisempi Jumalan tahdon ulkopuolella. On parempi taistella avioliiton puolesta, kuin vastustaa Jumalan ilmoitettua tahtoa rikkomalla liitto.

9)   Kaikki ystäväni sanovat, että minun pitäisi jättää puolisoni.

1.    Jopa parasta ajattelevat ystäväsi voivat johtaa sinut harhaan. Ihmisten mielipiteiden ei tulisi olla meidän lopullinen auktoriteettimme, vaan se, mitä Jumala on ilmoittanut meille Sanassaan. Anna itsesi Sanan ohjattavaksi, huolimatta siitä, mitä neuvoja kuulet ystäviltäsi. On myös tärkeää, että valitset ystäväsi tarkasti. Mitä Psalmi 1 sanoo: Autuas on se mies, joka ei kulje syntisten teitä, eikä vaella Jumalattomien neuvossa, eikä istu pilkkaajien kokouksessa, vaan jonka Ilona on Herran laki, ja Hän mietiskelee Hänen lakiaan päivin ja öin.. Paavali sanoo korinttilaisille: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee’” (1.Kor.15:33). Ympäröi itsesi niillä ystävillä, joiden neuvot perustuvat Raamatun totuuteen.

10)  Jumala antaa minulle anteeksi.
Room.6:1-2 Paavali nimenomaan toteaa, että temmekö me syntiä, että armo tulisi suuremmaksi? Pois se! Jumalamme on täynnä armoa, mutta me emme voi käyttää hänen armoaan tekosyynä synnin tekemiselle. Kristitty ei suunnittele mielessään syntiä, että voisi hyväksikäyttää Jumalan armoa. Jumala voi kyllä antaa anteeksi avieron tai uudelleen avioitumisen, joka perustuu syntiin, mutta se ei tarkoita, että olemme oikeutettuja tekemään niin. Jos rakastamme Jumalaa – pidämme hänen käskynsä (Joh.14:15).
Kaiken lopuksi – tulisiko sinun siis uskovana erota, jos se kuitenkin on sallittu joissakin poikkeustapauksissa?
Tässä olemme samaa mieltä kaikkien hyvin Raamattuopettajien kanssa huolimatta näkemyksistä: Ei – meidän ei tulisi. Kristuksen täyteys on meidän tavoitteemme. Tahdomme tulla kaikessa Kristuksen kaltaiseksi. Kristus ei hylkää morsiantaan, kaikista hänessä vielä olevien epätäydellisyyksien vuoksi. Kristus pyhittä ja puhdistaa seurakuntaansa hänen tulemisensa päivään saakka. Hän on uskollinen kaikille lupauksilleen, vaikka me emme olisi. Niin siis jos meidänkin tulee kasvaa Kristuksen kaltaisuudessa. Niin, että jos Herra suo, että elämme 10 vuotta, niin kun katsomme taaksepäin näemme sen, kuinka Jeesus on meitä kasvattanut rakkaudessa, armossa, totuudessa, kärsivällisyydessä, hyvyydessä – kuinka Kristus on kasvattanut meitä anteeksiannossa.
Mitä Jeesus vastasi opetuslapsille, jotka kysyivät häneltä – montako kertaa tulee antaa anteeksi? Ihanko seitsemän kertaa opetuslapset kysyivät ja ajattelivat olevansa anteliaita.. Jeesus vastaa – eikun seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Jeesuksen pointti – antakaa aina anteeksi. Kristityn tulisi aina olla valmis antamaan anteeksi. Mieti hetki sitä, millä kaikilla keinoilla sinä olet vastustanut Jumalan ilmoitettua tahtoa ja taistellut ja kapinoinut Häntä vastaan. Ja silti kaikesta huolimatta – Jeesus rakastaa sinua – hän antoi sinulle anteeksi. Mekö emme antaisi anteeksi toisille?
Jos tulet luokseni ja sanot, että puolisoni teki aviorikoksen – harkitsen avioeroa. Minä sanon – istu alas ja kirjoita ylös, mitä Jumala on antanut sinulle anteeksi – ja mene sitten ja anna hänelle anteeksi. Puolisoni ei rakasta minua? Hyvä – mene ja rakasta häntä, niin opit miten Kristus rakasti meitä, vielä kun olimme kuolleita synneissämme. Jos todella puhutaan Kristittyjen välisestä avioliitosta – niin ei mikään synti ole niin kauhea – etteikö sitä voitaisi antaa anteeksi – ei jos meistä tulee Kristuksen kaltaisia. Kaikki uskovien väliset liitot ovat pelastettavissa – ero ei ole koskaan asia, johon kehotamme ihmisiä. Se on joskus välttämätön seuraus ihmisten synnistä, katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta.
Monet, silloin kun olivat vielä maailmassa eivätkä uskoneet, synnissään tuhosivat avioliittonsa ja siinä vaiheessa, kun he tulevat uskoon, niin he löytävät itsensä tilanteesta, jossa esim. mies on jo kolmannessa liitossaan ja vaimo toisessa. Heillä on lapsia useista liitoista. Mitä heidän tulisi tehdä, kun he tulevat seurakuntaan? Sanommeko heille – erositte alun perin vääristä syistä – menitte uusiin naimisiin vääristä syistä – erotkaa nyt siis ja pyrkikää sopimaan ensimmäisen aiemman elossa olevan puolisonne kanssa. No mitä jos tällä aiemmalla puolisolla on jo uusi perhe. Mitä jos nykyisessä perheessä heillä on lapsia, joista tulisi pitää huolta. Kehotammeko hajottamaan tämän perheen, että Isä ja äiti näkevät lapsiaan erossa toisistaan? Ei.
On merkittävää, että jopa hyvät ja uskolliset Raamatunopettajat, joilla on kaikista tiukin näkemys avioliitosta ja uudelleen avioitumisesta, kuten voddie Baucham tai John Piper – he sanoisivat tällaiselle miehelle ja naiselle, jotka tulevat heidän seurakuntaansa – olette olleet aiemmin uskottomia niille valoille, joita olette tehneet ja olette päätyneet erinäisten syntien kautta siihen pisteen, missä nyt olette – tehkää nyt toisin – pyhittäkää tämä liitto, jossa nyt olette ja pitäkää ensimmäistä kertaa ne avioliittovalat, joita ette ole ennen pitäneet. Älkää olko enää liitonrikkojia.
Meille, jotka olemme osa samaa seurakuntaa toistemme kanssa – meidän ei tule myöskään kohdella niitä, jotka ovat eronneet ja avioituneet uudelleen vääristä syistä jotenkin toisen asteen kristittyinä. Kuka tahansa meistä on syntisen lihansa puolesta kykenevä tekemään mitä tahansa syntiä, jos meidät asetetaan oikeaan tilanteeseen ja oikeiden houkutusten eteen. Ne synnit, joiden kanssa sinä kamppailet, eivät välttämättä liity seksuaalisiin synteihin, mutta sinullakin on syntejä. Ja on vain Jumalan armoa, että et ole langennut seksuaalisiin synteihin. Mutta vaikka olisitkin langennut, Jumala on se, joka ottaa kaikenlaisia ihmsiä – hän ottaa aviorikkojia, homoseksuaaleja, väkivaltaisia, juoppoja, huumeriippuvaisia, itsekkäitä, ylpeitä, varkaita, valehtelijoita – ja Jumala pesee heidät puhtaaksi Sanansa kautta. Heistä tulee yhtä seurakuntaa, jonka päämäärä on rakentua yhteisestä uskosta Kristuksen morsiamena. Meidän ei siis tule katsoa kieroon, jos joku kamppailee erityisen synnin kanssa, vaan tulla hänen vierelleen ja auttaa häntä taistelun keskellä. Kehottaa häntä parannukseen ja osoittaa hänelle rakkautta ja myötätuntoa.
Mutta osoittaessamme myötätuntoa meidän emme voi kuitenkaan tehdä kompromissia sen kanssa, minkä Jumala on ilmoittanut sanassaan, vaan meidän tulee painottaa sitä, mitä Jeesus on sanonut. Emme voi vain rakastaa – ilman totuutta. Vaan meidän tulee aina puhua totuutta, rakkaudessa.
Amen