Saarnattu 6.1.2019, Joonas Laajanen

”Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet. Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu. Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita: kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä. Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni; minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niin kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn. Ja minä palautan sinun tuomarisi muinaisilleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat. Sitten sinua kutsutaan ”vanhurskauden linnaksi”, ”uskolliseksi kaupungiksi.” Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella. Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat. Sillä he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte. Sillä teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä. Ja mahtaja tulee rohtimeksi ja hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä ole sammuttajaa.” (Jesaja 1:21-31).

Aamen, näin pitkälle luemme Jumalan Sanaa. Teemamme tänä aamuna on: Jumala puhdistaa seurakuntansa.

Huomatkaa siis ensin:

1. Kun seurakunnasta tulee luopio

Jakeet 21-22
”Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet. Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu.” Uskollisella kaupungilla tarkoitetaan Jerusalemia ja Jumalan temppeliä, jotka kuvaavat seurakuntaa, Jumalan morsianta. Tämä on selvää sekä Jesajan profetioista ja Uuden Testamentin selventävästä ilmoituksesta. Me luemme: ”Sillä hän, joka sinut (Jerusalem) teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.” (Jes. 54:5); ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu.” (Ilm. 21:1-2). Jesajalla ei ole tarkoitus sanoa, että todellinen seurakunta, Jumalan jäännös on tullut portoksi, sillä tämä on mahdotonta. Jumala oli jättänyt itsellensä uskollisen jäännöksen, mutta Vanhan Liiton liittoyhteisö ei koostunut ainoastaan uudestisyntyneistä, eli todellisesta Israelista, vaan myös ulkoisista Israelilaisista, jotka olivat sitä vain lihan mukaan, mutta koska he olivat liitossa Jumalan kanssa, heitä kutsutaan myös seurakunnaksi. Todellinen seurakunta oli Jesajan aikana hyvin pieni ja ulkoinen seurakunta oli noussut ja ikään kuin hyljännyt todellisen jumalanpalvonnan ja heittäneet Jumalan lain selkänsä taakse. Näin Jerusalemin sanotaan tulleen portoksi, tarkoittaen luopioseurakuntaa. Jumala oli kutsunut heitä aikaisemmin Sodoman ja Gomorran nimellä, nyt hän kutsuu heitä portoksi täten ollen kontrastissa Jumalan morsiameen.

Tämä luopumus oli tapahtunut sekä pappien, että hallitsijoiden osalta niin kuin Jeremian aikanakin: ”Papit eivät kysyneet: ’Missä on Herra?’ Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta; profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.” (Jer. 2:8). Vaikka Jeremia profetoi vuosisataa myöhemmin ei luonnollisen ihmisen sydän koskaan ole muuttunut. Luopumus näyttää aina enemmän tai vähemmän samalta ja toistaa samaa kaavaa: 1) oman tien ja ymmärryksen nostaminen Jumalan tien ja ymmärryksen yläpuolelle. 2) rakkaus ja kiinnostus omia syntisiä haluja sekä etuja kohtaan ja välinpitämättömyys ellei viha Jumalan tietä kohtaan.

Miksi? Miksi ihmiset luopuvat Jumalasta, tarkoittaen, että he luopuvat siitä tiestä ja tahdosta, jonka Jumala on heille ilmoittanut ja korvaavat sen omilla pahuuksillaan ja järkeilyillään! Miksi vaihtaa täydellinen, hyvä ja kaunis laki, miksi poiketa tältä tieltä rumaan, hulluun ja saastaiseen, kuolemaan johtavaan tiehen? Vastaus on sama, jonka kristityt ovat antaneet vuosisadasta toiseen ja tämä seurakunta tulee antamaan viikosta toiseen: Luonnollinen ihminen on turmeltunut! Hän on hengellisesti kuollut, vailla ymmärrystä ja kykyä tehdä sitä, mikä on sielulle järkevää. ”Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne.” (5 Moos. 29:4). ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.” (Jer. 13:23). Ihmiset kääntyvät pois Jumalan tieltä eikä ole olemassa yhtäkään ihmistä Jumalan uudestisynnyttävän armon ulkopuolella, joka tahtoisi ja toimisi vanhurskaasti Jumalan kasvojen edessä, sillä joka ikinen heistä vihaa häntä. He ovat sodassa Jumalaa vastaan.

Mitä siis tapahtuu kun uudestisyntymättömät tekevät päätökset seurakunnassa? ”Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet.” Ennen seurakunnassa (tarkoittaen Jerusalemin kaupunkia, temppeliä ja kansaa) vallitsi oikeus ja vanhurskaus. Tämä tarkoittaa, että ihmiset olivat uskollisia Jumalan vaatimuksille ylistyksessä. He pelkäsivät Herraa ja vapisivat hänen Sanansa edessä. Päättäjät tekivät oikeutta ja hallitsivat Sanan mukaisesti. Mutta nyt se oli täynnä murhamiehiä. Tämä viittaa uskoakseni enimmäkseen hengelliseen väkivaltaan, mutta ei ole rajattu siihen: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, sano sille: Sinä olet maa, jota ei ole puhdistettu, joka ei ole saanut sadetta vihan päivänä. Profeettain salaliitto sen keskellä on niin kuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä.” (Hes. 22:23-26). Jumalan Sana oli niin vääristetty pappien käsissä, että Herra kutsuu tätä väkivallaksi. He ”söivät sieluja”.

”Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu.” Tämä viittaa selkeimmin hengelliseen pahuuteen ja totuudesta luopumukseen. Hopea, tarkoittaen Jumalan Sanaa, niin kuin luemme Psalmeissa: ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps. 12:7) oli käynyt valheprofeettojen eli saarnaajien kädessä kuonaksi. Ei niin, että Jumalan Sana itsessään oli kuonaa (jätettä, vähäarvoista ainetta), vaan se mitä nämä papit päästivät suustaan oli roskaa. Jaloviinin sekoittaminen veteen kuvasta Jumalan Sanan sekoittamista ihmisten traditioihin, pahoihin haluihin ja päämääriin.

Me todistamme täysin vastaavaa luopumusta ympärillämme. Teologiset seminaarit, jotka kerran seisoivat Jumalan Sanan täydellisen auktoriteetin ja totuudenmukaisuuden päällä ovat tulleet portoiksi ja hyljänneet Kirjoitusten virheettömyyden tunnustamisen. Näiden kautta seurakunnat ympärimaailmaa ovat liberalisoituneet, sillä heille saarnaavat valheprofeetat, jotka eivät seiso Sanan auktoriteetin päällä, vaan janoavat tunnustusta muilta Jumalaa vihaavilta, sydämessään piemeytyneiltä, maailman ”viisailta”. Toiset liberaalit kieltävät iankaikkisen kadotuksen. Suomen yliopistojen ja valtionkirkon palkkalaisissa on useita tällaisia. He uskottelevat itsellensä, että Jumala ei ole syntiä vihaava ja sitä varmasti rankaiseva. He tekevät Jumalan rakkaudesta säälittävän väännöksen riisuen tästä kaiken pyhyyden ja lausuvat näin Jumalan siunauksen pahuudelle ja saastaisuudelle, eli homoudelle, abortille (vauvojen murhalle) jne. Ongelma tässä kaikessa on, että jumala johon he uskovat, ei ole olemassa. Kääntykää saastaisuudestanne kaikki liberaalit ja tulkaa elävän Jumalan armoistuimen luokse!

Toiset seurakunnat ovat kovaa vauhtia matkalla siihen pisteeseen, jolloin Kristus sylkäisee heidät suustansa, sillä he sekoittavat omia uniansa ja innovaatioitansa hänen määräämään ylistykseen. He eivät vietä aikaa Sanassa, he eivät enää tunne evankeliumia, he häpeävät suoraa, totuudenmukaista saarnaamista ja pyrkivät viehättelemään jumalattomia heidän pahan sydämen haaveiden mukaan. Minä kutsun monia karismaattisenseurakunnan jäseniä, erityisesti nuoria kuuntelemaan näitä Raamatun sanoja ja kysymään oikeita kysymyksiä: ”saarnaa sanaa; astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2 Tim. 4:2-5); ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:19-20); ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4); ”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat.” (1 Kor. 1:18).

Saarnaako sinun seurakuntasi sanaa? Onko tämä sen mukaista, että tätä ei kärsitä maailman toimesta, vai kutittaako se jokaisen korvia niin, että jokaisella on mukava olla? Kutsuuko se ihmisiä kantamaan ristiä? Kieltämään itsensä ja maailman himot? Kohtaako se synnin syntinä? Onko maailma ystäväsi? Oletko valmis hylkäämään kunnian saamisen maailman viisailta ja hyväksymään, että evankeliumi on aina hullutusta hengellisesti sokeille? Vain vastaamalla näihin kysymyksiin totuudenmukaisesti voit tietää oletko osa uskollista vai porttoseurakuntaa?

Olemme nyt huomanneet siis seurakunnan luopumuksen, miksi se tapahtuu ja miltä se näyttää. Huomatkaa siis nyt:

2. Päättäjien luopumus oikeudesta

Jae 23
”Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita: kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.” Mitä meidän täytyy ensin ymmärtää näistä jakeista on tämä: Jumala ei ole kiinnostunut yksin sielun iankaikkisesta hyvinvoinnista. Hän on kiinnostunut oikeudesta, vanhurskaudesta ja kuuliaisuudesta tässä ja nyt. Hän vaati tätä jokaiselta ihmiseltä tässä ja nyt. On opetusta, joka sanoo evankeliumin koskevan yksin ja ainoastaan iankaikkisia asioita, taivasta ja helvettiä. Asia ei ole näin. Valtakunnan evankeliumi on hyvä uutinen Kristuksen hallinnasta taivaassa ja maan päällä! Mitä Jesaja profetoi Messiaan saavuttavan? ”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.” (Jes. 42:1)! Kristus levittäisi kansakuntiin oikeuden, tarkoittaen moraalista lakia. Lähetyskäskyssä luemme: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20). Hän ei pyydä saarnaamaan yksin, että sielu siellä täällä pääsisi taivaaseen, vaan hän selvästi on kiinnostunut kansojen kääntymisestä opetuslapseuteen niin, että he pitävät kaiken, mitä hän oli käskenyt. Miksi? Etkö muista mitä Psalmit kertovat siitä, mitä Kristus tulee saavuttamaan? ”Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella.”  (Ps. 2 :7-11); ”Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.” (Ps. 110:1). Ainoastaan vahvat dispensationalistiset traditiot voivat saada korvat kuuroksi näiden tekstien selkeydelle. On useita tekstejä joita voisimme lainata näyttääksemme, että Jumala ei ole hyljännyt tätä luomakuntaa, vaan on lunastanut sen verellään ja puhdistaa sen synnin turmeluksesta. Tämän maan ääret ovat Kristuksen omat. Ne eivät ole Saatanan. Saatana ei hallitse, Kristus hallitsee kaikella auktoriteetilla maassa sekä taivaassa! Huvin vuoksiko Jeesus käskee meitä rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 6:9-10)?

Milloin Kristus palaa takaisin? ”sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” (1 Kor. 15:24-25). Tämä on suora lainaus Psalmista 110. Kristus istuu niin kauan Isän oikealla puolella taivaassa, kunnes kaikki viholliset, hallitukset, vallat ja voimat ovat laitetut hänen jalkojensa alle.

Tekstissämme Jesajassa näemme monta asiaa, joita Jumala vihaa pahoissa hallitsijoissa. 1) tottelemattomuutta Raamatun Sanalle. 2) rahan ahneutta ja vilpillisyyttä. 3) kärsivien huudon ylenkatsomista. Jumala ei ole välinpitämätön yhteiskunnan lakeja kohtaan: ”Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Älkää sortako leskeä tai orpoa. Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa, ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.” (2 Moos. 22:21-24). Valtion tehtävänä on olla oikeuden kantaja. Sen kuuluu olla sokea niin, että se ei katso ihmiseen, vaan siihen mikä on oikeudenmukaista. Seurakunnan tehtäviin kuuluu aivan selvän Vanhan ja Uuden Testamentin todistuksen osalta laupeustyö: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon ,mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:14-17). Kun me olemme uudestisyntyneitä, me toimimme Kristuksen instrumentteina vastaamaan niihin rukouksiin, jotka pyytävä jokapäiväistä leipää jne.

Koskeeko evankeliumi siis iankaikkisia asioita? Taivasta ja helvettiä? Kyllä. Ennen kaikkea! ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” (Mark. 2:36). Minä paheksun kaikesta sydämestäni niitä, jotka hylkäävät parannuksen ja uskon saarnaamisen, jotka eivät selvästi ilmoita, että Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luokse ja ainoa, joka voi muuttaa ihmisen pahuuden. Paheksun kaikkea sitä sosiaalista evankeliumia, joka ei välitä iankaikkisesta asiasta, vaan jonka päämääränä on vain tämän hetken muuttaminen. Tämä on väärää evankeliumia. Mutta tämä ei tee tyhjäksi Sanan totuutta koskien sitä, että Jumala on syvästi kiinnostunut ja sisällyttänyt suunnitelmiinsa yhteiskunnan hyvinvoinnin. Se miten tämä tapahtuu ilmoitetaan seuraavissa jakeissa.

Ymmärtäkäämme siis nyt, että me emme voi erottaa taivasta ja maata niin, että Jumala on kiinnostunut vain toisesta. Millainen oli sinun elämäsi ennen Kristusta? Olit synnin orja ja vihasit Jumalaa ja olit matkalla helvettiin. Et tehnyt mitään hyvää, sanoo Raamattu, sillä et tehnyt mitään rakkaudesta Jumalaan. Mutta nyt uudestisyntyneenä, kristittynä, voitko muka sanoa, että Pyhän Hengen työ sinussa ei ole millään tavalla vaikuttanut siihen miten toimit työpaikallasi, tarvitsevien ympärillä jne? Voitko olla äänestämättä, jos joku lupaisi lakkauttaa lasten murhan kohdussa? Etkö ikinä puhu orpojen, äänettömien, kärsivien puolesta ympärilläsi? Jos et ja uskottelet itsellesi, että olet jollain tavalla Jumalan ilmoittamassa tahdossa kristityille, olet väärässä.

Nähkäämme nyt:

3. Jumalan pyhä rakkaus joka puhdistaa syntisen

Jakeet 24-27
”Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni; minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niin kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn. Ja minä palautan sinun tuomarisi muinaisilleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaava olivat. Sitten sinua kutsutaan ”vanhurskauden linnaksi”, ”uskolliseksi kaupungiksi.” Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella.” Huomaamme ensin varman tuomion ulkoiselle seurakunnalle, mutta ihmeellisesti Jumala kertoo kääntävän kätensä sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan. Jumala puhuu hänen valituilleen, ennen kuin he ovat ajassa tulleet uudesti syntyneiksi ja vanhurskautetuiksi. Me näemme tässä Jumalan pyhän rakkauden. Hän katsoo synnissä kuollutta ihmistä, joka vihaa häntä, mutta: ”ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Efe. 1:4-7). Hänen armonsa kirkkauden tähden Jumala kertoo kääntävänsä kätensä valittuja vastaan, mutta ei tuhotakseen heidän sieluaan! Tuhotakseen heissä synnin antamalla heille uuden sydämen niin kuin hän oli luvannut Mooseksen ja lupasi vielä selkeästi Hesekielin kautta. Hän antaisi silmät näkemään niin kuin lupasi. Miksi? Koska hän on armollinen! Miten? Kristuksen kautta ja hänestä Jesaja profetoi läpi tämän kirjan. Se mahtava 53 luku! Jeesuksen veri puhdistaisi meidät kaikesta kuonasta ja lyijystä. Jumala ikään kuin sanoo: ”Minä tiedän, että sinä olet syntiä täynnä, mutta armoni tähden, rakkauteni tähden Kristuksessa, minä annan pyhän vihani tulla loppuun ristillä ja sen tähden minä luon sinut uudeksi!” Se on tämän välttämättömän sanoman ensisijaisuus, jonka sosiaalisen evankeliumin julistajat ovat hyljänneet. Ilman tätä, ihmisen sydän ei muutu ja pahuus tulee kukoistamaan.

Jumala sanoo palauttavansa tuomarit ja neuvonantajat muinaisilleen ja teologit ovat eri mieltä siitä mihin tämä viittaa. John Gill uskoo tämän viittaavan kahteentoista apostoliin ja heidän palauttamaan ja antamaan totuuteen Jerusalemin seurakunnassa. Toiset uskovat tämän viittaavan yksin Israelin poliittisiin hallitsijoihin ja jotkut näkevät tämän jo toteutuneena kun toiset eivät näe. On ehkä turvallisinta todeta se mikä on selvää:

1) tämä tapahtuu Jumalan liittokansan sisällä eli seurakunnan. 2) liittoyhteisö ei koostu enää yhdestä etnisestä kansasta, vaan uudestisyntyneistä, jotka ovat kaikista kansoista ja heimoista ja kielistä (uudestisyntymättömät leikattiin pois). 3) nämä profetoidut asiat paljastuisivat lunastuksen yhteydessä ja seurauksena eli kyseessä on uuden liiton aikana tajuttavat asiat. 4) profetia sisältää selvästi maallisen oikeuden palautumisen.

Kaiken tämän perusteella ymmärrämme siis, että oikeus tapahtuu, ei täydellisesti, mutta selkeästi seurakunnan sisällä ja kun Jumala antaa kerran kansojen kääntyä massoissa hänen puoleensa, niin kuin on odotettavissa, uudestisyntyneet hallitsijat välittävät Jumalan ilmoittaman tahdon mukaista oikeutta.

Tärkeintä näistä jakeista on ymmärtää Jumalan pyhä rakkaus, joka sai Kristuksen kulkemaan taivasten lävitse, ottamaan ihmisen muodon, elämään ja kuolemaan meidän edestämme, jotta me saisimme syntimme anteiksi ja pääsisimme orjuudesta vapauteen, ylistämään hänen armoaan iankaikkisesti! Voi kuinka kiittämättömiä me olemme! Kunpa Jumala paljastaisi jokaiselle meistä hiemankin enemmän luonnollisen tilan toivottomuutta, ei ainoastaan päässämme, sillä siellä me tämän tiedämme, mutta että hän antaisi tämän tiedon kulkea sydämeen asti! Tällöin me hänen armostaan voisimme vielä enemmän luottaa ja turvata yksin hänen evankeliuminsa voimaan muuttaa sydämen ja julistaisimme tätä enemmän arjessamme jumalattomille. Silti, kaiken ymmärtämättömyytemme, kiittämättömyytemme ja jäljellä olevan synnin hän on kuitenkin myös antanut meille anteeksi ja niiden, jotka ovat Kristuksessa, riippumatta siitä kuinka heikkoja he ovat uskossa (jos heidän ainoa turvansa ja luottamuksensa, ainoa jolle he tunnustavat pelastuksen saamisen ja siihen pääsemisen, on Jumala yksin) heille ei ole kadotustuomiota tänään eikä ikinä. Armo todella on ihmeellinen!

Muistakaamme tämä joka päivä ja lausukaamme Paavalin kanssa: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” (2 Tim. 2:19).

Olemme siis nyt nähneet ulkoisen seurakunnan, päättäjien luopumuksen ja seurakunnan puhdistuksen.

Huomatkaamme viimeiseksi:

4. Jumalan iankaikkisen tuomion todellisuus

Jakeet 28-31
”Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat. Sillä he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte. Sillä teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä. Ja mahtaja tulee rohtimeksi ja hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä ole sammuttajaa.” Jumalan viholliset tulevat hukkumaan. Kuka olet sinä ihminen, joka uhittelet Herraa vastaan? Joka sanot ylpeydessäsi: ”Ei minulla ole mitään hätää”? Katso taakse edellisiä sukupolvia ja kysy itseltäsi: ”tahdonko varmasti taistella Jumalaa vastaan?” Egyptin Faarao ajatteli olevansa Jumalan vertainen eikä päästänyt Israelin kansaa menemään. Hän oli valtakunnan voimakkain mies, hänellä oli suuri armeija ja mitä se häntä hyödytti? Ei yhtään mitään. Hän ajatteli olevansa vastustus Jumalalle, mutta Raamattu kertoo, että Jumala hallitsi faaraon kapinan ylitse! ”Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia maastansa.” (2 Moos. 11:10). Jumala nosti faaraon, antoi hänen kapinoida, jotta hän näyttäisi voimansa tämän tuhossa. Jumala on soturi, Herra on hänen nimensä: ”Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen. Valtasuurudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niin kuin korret… Vihollinen sanoi: ’Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät.’ Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niin kuin lyijy.” (2 Moos. 15:6-7, 9-10). Missä on Babylonia, Persia, Kreikka, Rooma, eivätkö ne kaikki ole tuhoutuneet? Mahtavimmista mahtavimmat? Missä on Herran kansa? Elossa, turvassa, iankaikkisesti. Miksi? siksi, että he ovat Jumalan kansa ja Herra tekee erotuksen omiensa ja jumalattomien välillä: ”Mutta kenellekään israelilaiselle ei koirakaan ole muriseva, ei ihmiselle eikä eläimelle, tietääksesi, että Herra tekee erotuksen egyptiläisten ja Israelin välillä.” (2 Moos. 11:7). Jumalan kansa, hänen seurakuntansa saa levätä vaivoistansa, mutta luopiot ja syntiset, tuhoutuvat. Liberaalit, paavilaiset, ateistit, kaikki epäjumalanpalvojat hukkuvat.

Luopioseurakunnille, liberaaleille ja omiin tekoihinsa nojautuville Herran päivä, viimeinen päivä, on oleva syvä pettymys: ”Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus – ikään kuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?” (Aam. 5:18-20).

Jumala sanoo: ”he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte.” Tämä viittaa epäjumalan palvelukseen. Turvaatko sinä epäjumalaan? Palvotko sinä jumalaa, joka ei näe, kuule, elä? Sinun turvasi tulee olemaan häpeäsi. Oi syntinen, käänny hulluudestasi: ”Sillä jo ammoisista ajoista sinä olet särkenyt ikeesi, katkaissut siteesi ja sanonut: ’En tahdo palvella.’ Sillä kaikilla korkeilla kukkuloikka ja kaikkien viheriäin puitten alla sinä porttona viruit.” (Jer. 2:20). Miksi menisit helvettiin syntiesi kanssa? Hylkää pahat tiesi ja käänny luottamuksessa Herran puoleen. Ei ole myöhäistä kenellekään, joka tässä ajassa huutaa hänen puoleensa: ”Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2 Kor. 6:2); ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.” (Jes. 59:1).

Jos kuolet synneissäsi tiedä, että palat tulessa: ”eikä ole sammuttajaa”. ”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm. 20:15).

Aamen.

Saarnattu 16.12.2018, Joonas Laajanen

”Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi meidän Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty. Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus; ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes. 1:10-20).

Teemamme tänä Herran päivänä on: ainoa ylistys johon Jumala mielistyy. Meidän aikanamme vallitsee sekaannus siitä, mitä ylistys on. Monet seurakunnat eivät enää kysy: ”Mikä on Jumalan mielenmukainen ylistys?” vaan: ”mikä on minun mielenmukainen ylistys? Mikä on muiden ihmisten mielenmukainen ylistys?” Moni ei näe näiden kysymysten kanssa mitään ristiriitaa, sillä he ajattelevat, että Jumala rakastaa ihmisten innovaatiota ylistyksessä! ”Jos minä mielistyn tähän Jumala varmasti mielistyy tähän!” he ajattelevat. Mutta mitä sanoo Raamattu? Raamattu opettaa mitä kutsumme ”ylistyksen sääteleväksi periaatteeksi” tarkoittaen että Jumalan mielenmukainen ylistys on hänen vaatima ylistys. Tähän ylistykseen ei kuulu lisätä tai ottaa pois mitään elementtejä. Esimerkki: Jumala vaatii, että jumalanpalveluksessa miehet rukoilevat, kaikki laulavat, Sanaa luetaan sekä saarnataan ja ehtoollista nautitaan. Voimmeko lisätä tähän tanssiesityksen tai korvata saarnan elokuvan katsomisella, jos koemme tämän hyväksi? Emme. Miksi? Sillä Jumala ei ole vaatinut tätä ja kuten tulemme näkemään, hän ei tuomitse ylistystä ainoastaan sen perusteella, mitä hän on kieltänyt, vaan myös sen perusteella, mitä hän ei ole käskenyt. Ymmärtääksemme tämän, katsokaamme jaetta 12 ennen kuin käymme tämän jaejakson alusta loppuun.

Jae 12
”Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista.” Tämä on hyvä kysymys, jota monen seurakunnan kannattaisi vakavasti miettiä: ”Kuka tätä meiltä vaatii?” Ymmärtäkäämme ensin, että ulkoisella kuuliaisuudella Jumalan käskyille on väliä Jumalalle: ”Mutta jos sinä teet minulle kivialttarin, niin älä rakenna sitä hakatusta kivestä; sillä jos sinä kosket taltallasi kiveen, niin sinä saastutat sen.” (2 Moos. 20:25). Ihmisen aloite on kielletty. Ihmisen innovaatio on kielletty. Ihmisen mielikuvitus on kielletty. ”Älä toimi ajatustesi mukaan, minä en tahdo sinun mielipidettäsi, älä yritä muovata minun alttariani, sillä sinä saastutat sen.”; antaessaan käskyt seitsenhaaraisen lampun valmistukseen Jumala sanoo: ”Ja katso, että teet ne sen kaavan mukaan, joka sinulle niistä vuorella näytettiin.” (2 Moos. 25:40). Kuulostaako tämä siltä, että ihmisen lisäyksiä kaivattaisiin tai otettaisiin ilolla vastaan? Jumala kutsuu lisäyksiä ja muunnelmia hänen käskyistänsä vieraaksi tuleksi. ”Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä. Niin Mooses sanoi Aaronille: ”Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.” (3 Moos. 10:1-3). Ne, jotka tulevat Jumalan lähelle ovat velvoitetut tulemaan hänen määräämällä tavalla. Tehdä toisin on halveksia Jumalan pyhyyttä ja viisautta. Tehdä toisin on nostaa ihmisen viisaus Jumalan viisauden yläpuolelle. Luemme: ”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5 Moos. 12:32). Vielä: ”Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon, polttaakseen tulessa poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.” (Jer. 7:31). Huomaa, että Jumala ei tuomitse poikien ja tyttärien polttamista sen perusteella, että hän on kieltänyt sen, vaan sen perusteella, että hän ei ole käskenyt tätä! Ymmärrämme siis Raamatun tekevän selväksi, että meillä ei ole oikeutta ajatella tietävämme Jumalaa paremmin lisäämällä hänen käskyihinsä. Loppujen lopuksihan on kyse hänen ylistyksestä. Ylistyksessä on kyse Jumalasta ja siitä mitä Jumala tahtoo ja mitä Jumala vaatii. Uskotko, että Hän unohti jotakin? Näin sinä sydämessäsi ajattelet lisätessäsi hänen käskyihinsä.

Saatat sanoa: ”Mutta jos sydän on oikea, ei ulkoisella ole väliä. Jos sydän on oikea ei haittaa, vaikka korvaisimme saarnan jollakin muulla elementillä.” Tällainen ajattelu on valhe helvetin syvyyksistä! Jos sydän on oikea silloin ihminen myös tahtoo ylistää SANAN MUKAAN. Jos ihminen ei ylistä Sanan mukaan silloin SYDÄN EI OLE OIKEA! Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä Jumala vaatii ja niin heidän rikkeensä on pienempi ja sydän voi olla vilpitön. Mutta oli sukupolvi, joka tiesi mitä Jumala vaatii ylistyksessä. Mitä tapahtui? Miksi maailmalla seurakunnat, jotka kerran uskollisesti kokoontuivat rukoilemaan, laulamaan hengellisiä lauluja ja psalmeja, kuuntelemaan ja kasvamaan Saarnan kautta ovat nyt enemmän yökerhon näköisiä, sirkuksen kaltaisia ja selkeitä käskyjä uhmaavia seurakuntia? Jumala on sanonut Sanassaan: ”Minä en salli naisen opettavan.” mutta katsokaa, tämä on otettu pois ylistyksen säännöistä monissa seurakunnissa. Sana sanoo: ”Saarnaa Sanaa” ja kappas vain, tämä voidaan vaihtaa tarinoiden kertomiseen, hauskoihin vitseihin tai draamaesityksiin. Miksi näin? Koska heitä alkoi kyllästyttää. Heitä väsyttää Raamatullinen ylistys: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2 Tim. 4:3-4).

Jos sinua väsyttää Raamatullinen ylistys muista tämä: ongelma ei ole Raamatullisessa ylistyksessä. Ongelma on sinussa. Ymmärrämme siis, että ulkoisella kuuliaisuudella Jumalan käskyille on merkitystä. Huomatkaamme nyt, että tämä ei riitä. Tämä jae on asiayhteydessä ihmisiin, jotka tekivät ulkoisesti, mitä Jumala oli vaatinut, mutta he elivät niin kuin Sodoman ja Gomorran kansalaiset! Heidän sydämensä oli kaukana Herrasta. He eivät olleet kuuliaisia rakkaudesta Jumalaan, vaan ajattelivat ulkoisten rituaalien noudattamisen riittävän miellyttämään Jumalaa! He pitivät sapatin ulkoisesti, mutta he eivät rakastaneet ja levänneet Jumalassa: ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi: ”Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?” (Jes. 58:2-3). Katso siis jakeita 10-12.

Jakeet 10-12
”Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi meidän Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty. Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista?” Jumala kutsuu Juudan ulkoistaseurakuntaa Sodomaksi ja Gomorraksi. He olivat pahoja sydämeltänsä. He eivät olleet uudestisyntyneitä, mutta silti he kokivat oikeudekseen ylistää Jumalaa. Jumala oli tietysti käskenyt heitä uhraamaan polttouhreja, mutta ei keinona vanhurskauteen ja mielisuosioon Jumalan kanssa!

Jumalan kansan olisi kuulunut ymmärtää, että eläinten veri ei voi pyyhkiä heidän syntejään. Heidän olisi kuulunut langeta polvillensa ja luottaa Jumalan armoon antaa riittävä uhri, jonka hän oli jo heille luvannut. Muistamme jakeista 1-9, että luonnollisen ihmisen tila on ymmärtämättömyyden tila: ”Mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.” joten tietenkään he eivät voineet luottaa Jumalan armoon ja nähdä hänen viisauttaan. Jumala oli puhunut heille Psalmissa 50 täysin selvästi: ”Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi. En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni. En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi. Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni. Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta? Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! (Ps. 50:7-18). Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että ylistys on yksin todellisen seurakunnan etuoikeus. Jumala vihaa jumalattoman antamaa ylistystä, sillä se ei ole vilpitöntä. Jumalaton vihaa Jumalaa ja rakastaa syntiä ja hänen ulkoinen mukautuminen ylistyksen elementteihin ei ihastuta Jumalaa. Se on hänelle kauhistus.

Jakeet 13-15
”Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Ulkoinen mukautuminen Jumalan määräämään ylistykseen ei riitä.

Miksi Jumala kutsuu ruokauhreja turhaksi ja suitsutusta kauhistukseksi? Eikö hän itse ollut vaatinut näitä? Kyllä. Mutta Jumala oli alusta alkaen tarkoittanut ylistyksen olevan tarjottu sydämestä, joka luottaa Jumalaan ja hänen armoonsa ja Sanaansa! Nämä olivat vääriä uskovia, vailla rakkautta Jumalaa kohtaan. He ajattelivat ansaitsevansa vanhurskauden kuuliaisuuden kautta sen sijaan että he olisivat vastaan ottaneet uskon kautta Jumalan pelastuksen. Tämä oli heidän väärän ylistyksensä ydin ja suurin ongelma: epäusko! Hän kutsuu vaatimaansa ruokauhria turhaksi, sillä se on tuotu epäuskossa: ”Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ”Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?” Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt, tai sanooko kuva kuvaajastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä?” (Jes. 28:13-16).

Sinä voit ajatella, että Jumala ei näe sydämeesi huomaten jokaista pahaa motiivia ja tekopyhyyttä, mutta hän näkee! Voit uskotella itsellesi, että Jumala ottaa sinut valtakuntaansa kuuliaisuutesi tähden, mutta tämä jumala ei ole olemassa. Se on sinun mielikuvituksesi tekele. Ellet lähesty Jumalaa luottamuksessa hänen armoonsa, sinulla ei ole toivoa: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hep. 11:6). Ilman uskoa sinä et voi olla otollinen Jumalalle. Miksi? Sillä sinä et katso Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa, vaan omiin tekoihisi. Sinä ajattelet, että sinulla on jokin oma osasi pelastuksessa, joka ansaitsee tämän sinulle.

Sielusi tulevaisuus iankaikkisuudessa selviää totuudenmukaisesta vastauksesta tähän kysymykseen: ”Annatko koko kunnian pelastuksesta ja sen saamisesta Jumalalle vai et?” Jokaisella luonnollisella ihmisellä ja siten jokaisella väärällä uskonnolla on tarve ottaa itselleen kunniaa pelastuksesta. On kyseessä sitten Islam, Roomalaiskatolilaisuus tai johdonmukainen arminiolaisuus: jos sinä sanot: ”Minä toin osani tähän pelastukseen”, jos luulet avustaneesi, edistäneesi tai myötävaikuttaneesi pelastukseesi, sinulle ei ole pelastusta. Jos vastaat näin, ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka usein käyt seurakunnassa, laulat ylistyslauluja tai rukoilet: ”Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Kaikista synneistä, jotka he olivat tehneet, yksi tuhosi koko heidän ylistyksensä ja se oli epäusko eli ylpeys, joka ei tahdo heittäytyä Jumalan armolle. Tästä pahasta sydämestä seuraa kaikki murhat ja rikokset. Se, että heidän kätensä olivat verta täynnä tarkoittaa, että heidän syntejään ei ollut sovitettu. Heidän käsissään oli yhä heidän murhaamiensa veri. He johtivat tekopyhyydellään ihmisiä tielle jonka pääty on iankaikkisessa kuolemassa. Läpi Raamatun näemme Jumalan omia, jotka lankesivat synteihin aina murhasta aviorikokseen, mutta he luottivat Jumalan armoon ja Herra ei kääntänyt kasvojansa pois. On tärkeää muistaa, että vaikka jotkut eläisivät ulkoisesti puhtaan elämän, jos he eivät luota Jumalan armoon ja anna kunniaa pelastuksesta yksin hänelle, tulevat he hukkumaan. Ainoa ylistys, joka kelpaa Jumalalle on ylistys sydämestä, joka luottaa ja uskoo Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa.

Seuraavissa kahdessa jakeessa Jumala kutsuu ihmistä parannukseen omavanhurskaudesta todelliseen sydämen muutokseen.

Jakeet 16-17
”Peseytykää, puhdistautukaa: pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus; ajakaa lesken asiaa.” Jumala käskee vääriä ylistäjiä peseytymään ja puhdistumaan. Nämä ovat synonyymejä ja tarkoittavat samaa asiaa. Tämä on käsky, joka on mahdoton toteutettava luonnolliselle ihmiselle. Luonnollinen ihminen on syntinen Aadamissa ja on perinyt turmeltuneen syntiluonnon tämän tähden. Hän ei voi peseytyä, sillä hän ei tahdo. Hänen sydämensä on likainen ja epäjumalia tuottava tehdas.

Kiitos Jumalalle meidän toivomme ei ole meissä itsessämme! Muistatte viime saarnasta tästä luvusta sen mikä muuttaa sydämen: Jumalan pelastava armo Pyhän Hengen uudestisynnyttävässä voimassa: ”Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä, olisi meidän käynyt pian kuin Sodoman, olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.” (1:9). Mutta miten Pyhä Henki vaikuttaa uuden sydämen? Hän vaikuttaa sen valituissa parannukseen kutsumisen hetkellä. Tämä on hyvin illustroitu toisessa aikakirjassa: ”Juoksijat kulkivat, mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet, halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskystä: ”Te israelilaiset, palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, tykö, että hän palajaisi niiden tykö, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuningasten käsistä. Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomat Herralle, isiensä Jumalalle, niin että hän antoi teidät häviön omiksi, niin kuin te itse näette. Älkää siis olko niskureita niin kuin teidän isänne; ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois. Sillä jos te palajatte Herran tykö, saavat teidän veljenne ja poikanne osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojansa pois teistä, jos te palajatte hänen tykönsä.” Ja he juoksivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja aina Sebuloniin saakka. Mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin. Kuitenkin Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin. Myöskin Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet.” (2 Aik. 30:6-12). Jumala kutsui kansaa kääntymään synneistään ja tulemaan ylistämään, mutta sanansaattajille naurettiin ja heitä pilkattiin. Mutta muutamat nöyrtyivät! Olivatko he viisaampia ja kykenevämpiä kuin toiset? Eivät, vaan Jumalan käsi vaikutti ja antoi heille yksimielisen sydämen.

Jaakobin kirjeessä meillä on vastaava kutsu: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” (Jaak. 4:7-10). Tämä kaikki kuvastaa todellista kääntymistä ja pyhitystä, mutta tämä ei tapahdu ihmisen voimasta. Jumalan täytyy antaa synnintunto ja tämän hän tekee Hengen työn kautta. Jumala on myös se, joka pesee puhtaaksi ja antaa uuden sydämen (Hes. 36:25-28). Pelastus on Herralta ja vain Hengen antaessa ymmärryksen tästä todellisuudesta voimme ylistää otollisesti, sillä silloin me emme tule Jumalan eteen kuolleina synneissä, vaan puettuna Kristuksen vanhurskauteen ja hänen kauttansa!

Ylistys ei ole ainoastaan rukousta ja kiitoksen laulamista, vaikka nämä ovat elintärkeitä. Läpi Raamatun Jumalan kansan odotetaan heijastavan Jumalan armollisuutta ja rakkautta siinä, miten he kohtelevat lähimmäisiään ja vihamiehiään: ”Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” Luemme sananlaskuissa: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan”, kun sinulla kuitenkin on.” (San. 3:27-28). Tämä kaikki kumpuaa kuitenkin sydämestä, joka uskoo Jumalaan. ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.” (Jer. 13:23).

Onko Pyhä Henki vaikuttanut sinussa synnintunnon tästä asiasta? Oletko sanonut: ”Minulla on omaa ansiota pelastuksessa” ja tiedät tämän valheeksi? Oletko halukas luottamaan Jumalan armoon ja tunnustamaan, että ilman häntä sinä hukut? Sinulle Jumala antaa Sanansa takuuksi pelastuksesta.

Jae 18
”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Nämä ovat sanat Jumalalta ja annettu erityisesti hänen jäännöksen lohduttamista varten, joka tuntee syntinsä vakavuuden mutta ei ole varma onko Jumala antava ne anteeksi. Jumalahan on juuri ilmoittanut, että hän vihaa syntiä johon jokainen meistä on syyllistynyt. Raamattu kuitenkin ilmoittaa Jumalan armahtavaisena ja pitkämielisenä jokaiselle, joka pelkää häntä: ”Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” (Jes. 40:11). ”Muta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes. 66:2).

Jumala kutsuu siis: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme.” Tämä ei ole kutsu neuvotteluun, vaan kutsu näkemään ja maistamaan Jumalan laupeutta. Jumalan Sanat eivät ole kyseenalaistettavissa ikään kuin niiden totuudenmukaisuuden varmistamiseen tarvittaisiin oikeudenkäynti. Ihminen ei istu tuomarinpaikalla eikä tämä ole kutsu siihen. Jumalan totuus ei ole järkevän kyseenalaistettavissa. Ihmiset kyseenalaistavat Jumalan Sanan koska he ovat kuolleita synneissään! Tämä on positiivinen kutsu tulla Jumalan armoistuimelle ja oikeuden käyminen on tarkoitettu lohduttamaan epäilevää niin, että hän voi olla varma, ettei mikään syytös häntä vastaan voi tuomita häntä Jumalan armossa. Tämä ei ole kutsu oikeuden eteen, sillä siellä kenelläkään ei ole toivoa. Oikeuden edessä kukaan ei voi vastata Jumalalle niin, että häntä ei todettaisi syylliseksi, mutta armoistuimella me voimme vedota Kristukseen ja hänen uhriinsa, Jumalan lupauksiin vanhurskauttaa jumalaton, sillä heidän syntinsä on maksetut. Ne, jotka vetoavat Jumalan armoon voivat olla täysin varmoja siitä, että heidän syntinsä, vaikka ne olisivat kuinka suuret, ovat maksetut. ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Jokaisen täällä olevan synnit ovat veriruskeat ja purppuranpunaiset, tarkoittaen, että ne ovat suuret. Meille on annettu paljon valoa niin kuin Israelille ja Juudalle. Jokainen synti on lain rikkovaa ja iankaikkisen Jumalan vihan ansaitsevaa, mutta kaikki synti ei ole tasavertaista. Ehkä sinä olet syntisistä suurin. Mutta jos luotat Jeesukseen Kristukseen kääntyen hänen puoleensa hyljäten syntisi, sinulla on iankaikkinen anteeksiantamus jokaisesta synnistä, menneestä ja tulevasta. Miksi? Sillä jokaisen uskovan veriruskeat ja purppuranpunaiset synnit heitettiin Kristuksen päälle ja hän otti ne itselleen ja Jumala rankaisi nämä synnit hänessä ristinpuulla. Mistä tiedämme, että nämä synnit ovat lopullisesti maksettu? Koska Jeesus nousi ylös kuolleista osoittaen, että kuolema, joka on synnin palkka on kukistettu ja niinpä Paavali voi sanoa uskoville: ”Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.” (Room. 6:8-10).

Nyt jakeissa 19-20 näemme tuomion varmuuden jokaiselle ylpeälle.

Jakeet 19-20
”Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” Jumala antaa ehdollisen lupauksen koko kansalle: ”Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä” Tämä on kutsu pois omavanhurskaudesta ja kutsu kohti uskoa eli luottamusta Jumalaan. Jumala on tehnyt selväksi, että kukaan ei voi pelastua omien tekojensa kautta: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: ”Älä tee huorin”, on myös sanonut: ”Älä tapa”; jos et teekään huoriin, mutta tapat, olet lainrikkoja.” (Jaak. 2:10-11); ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä; niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1 Joh. 1:8). Suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan näe tätä, vaan ajattelee, että jos Jumala käskee meitä olemaan pyhät niin kuin hän on pyhä, silloin me varmasti voimme olla ja jos hän käskee niin tänään, niin entiset syntimme eivät laske. Tämä on ihmisen hulluutta. Jumala on tehnyt läpi Vanhan ja Uuden Testamentin selväksi, että me emme pysty rakastamaan häntä langenneessa tilassamme. Ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että Jumalan ilmoittaman tahdon tarkoitus ei ole ilmoittaa, että me olemme kykeneviä tottelemaan hänen sanaansa, vaan se on tarkoitettu ilmoittamaan Jumalan pyhyys, puhtaus ja auktoriteetti kaiken ylitse. Se on tarkoitettu ilmoittamaan, kuinka me olemme kaikki langenneet Jumalan kirkkaudesta. Kun luet Jumalan käskyjä niin kuin tämä: ”Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte.” (5 Moos. 30:15-18) ei sinun kuulu ajatella, että Israelilaiset pystyivät rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestään ja estämään itseänsä kääntymästä sydämessä Jumalasta pois. Miksi? Sillä heidän sydämensä olivat kääntyneet pois Jumalasta kohdusta asti! Jokainen ihminen on langennut Aadamissa ja syntynyt hengellisesti kuolleena Jumalan vihan alle. Ihminen ei luonnostaan rakasta elävää Jumalaa ja tämä on osoitettu läpi historian. Nämä käskyt ovat Jumalan yleinen tahto, jonka hän ilmoittaa tietääksemme hänen pyhyytensä ja standardinsa, jonka mukaan hän oikeudenmukaisesti tuomitsee jokaisen, sillä vaikka ihminen ei ole kykenevä olemaan kuuliainen, hän on ollut kykenevä tekemään syntiä ja hän on tehnyt tätä halukkaasti ja halukkaasti hän on torjunut Jumalan käskyt kääntyä ja siksi hän tulee hukkumaan.

Nämä käskyt eivät siis esitä Jumalaa siinä valossa, että hän tahtoisi yhtä asiaa, mutta toinen asia tapahtuukin. On ero Jumalan ilmoittaman tahdon ja määrätyn tahdon välillä. Ensimmäinen ilmoittaa hänen pyhyytensä ja moraalisen standardin ja auktoriteetin kaiken yli ja tätä vastaan ihmiset rikkovat jatkuvasti niin, että tämä ilmoitettu tahto ei tapahdu. Hänen määrätty tahtonsa sen sijaan tapahtuu aina ja tämä ilmoittaa hänen hallintavaltansa kaiken ylitse, jopa ihmisten syntien niin kuin ristiinnaulitseminen hyvin osoittaa.

Älä siis ole omavanhurskas ajatellen, että sinä voit olla kuuliainen Jumalan käskyille. Sinä et voi ja jos pysyt tässä, sinä hukut: ”Mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” Tässä on tuomion varmuus: Jumalan suu on puhunut. Hän on asettanut päivän, jolloin sinä seisot hänen tuomioistuimen edessä. Kristuksen ulkopuolella sinulla ei ole toivoa. Hänen tuomionsa miekka syö sinut. Mutta tänään pelastuksen ovet ovat paiskattu auki ja jokainen, joka tahtoo, voi tulla sisälle ja saada anteeksiannon, mutta sinun täytyy kulkea kapean tien kautta. On vain yksi tie, Jeesus Kristus ja hänen tykönsä tullaan uskossa ja parannuksessa: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh. 1:9). Luota tähän Pelastajaan ja sinulla on turva viimeisenä päivänä.