Saarnattu 9.6.2019, Eelis Halmemies
Johannes 1:1-5
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 2Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 4Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 5Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”
Intro
Viime kerralla aloitimme käsittelemään Johanneksen evankeliumia, joka epäilemättä on Raamatun keskeisimpiä ja tärkeimpiä kirjoja. Juuri siellä, Jeesuksen, Jumala Pojan Jumaluus tuodaan esille kaikkein selvimmin ja valetaan perustus Jumalan kolminaisuuden oikealle ymmärrykselle. Isä, Poika ja Pyhä Henki – yksi, ikuinen Jumala – yksi olemus, sama kirkkaus, sama arvo, sama voima, sama viisaus, sama Luoja – kuitenkin tuon Jumaluuden olemuksen jakavat kolme erillistä persoonaa. Tämä on Jumalan selkeä ilmoitus meille itsestään omassa Sanassaan. Ja vaikka se kieltämättä on meille suuri mysteeri, ei se kuitenkaan ole millään lailla ristiriitainen.
Joku toinen olisi saattanut kirjoittaa evankeliumin, niin että se rakentuu pikkuhiljaa kohti sen kliimaksia ja kohokohtaa, jossa sitten viimein paljastetaan, että – ta ta taa- Jeesus on Jumala! Tämä varmasti olikin monien apostolien henkilökohtainen kokemus, millä tavalla he olivat oppineet tuntemaan Jeesuksen Jumaluuden – se valkeni heille pikkuhiljaa -mutta nyt Johannes tahtoo tuoda tuon totuuspommin meille heti evankeliuminsa alussa ja hän tahtoo, että käytämme tuota tietoa linssinä, jonka läpi tarkastelemme kaikkea muuta, mitä hän kertoo Jeesuksesta.
Viimeksi katsoimme evankeliumia kokonaisuutena. Johanneksen tarkoitus evankeliumin kirjoittamiselle on, että uskoisimme, että Jeesus on Jumalan Poika, ja että meillä uskon kautta häneen olisi iankaikkinen elämä. Evankeliumi siis keskittyy alusta loppuun Jeesuksen persoonaan ja kun mekin yhdessä käymme evankeliumia läpi, ei meidän tule hetkeksikään unohtaa, että kaikessa tässä on kyse siitä, kuka onkaan Jeesus, Jumalan Poika. Kun siis luemme Johanneksen evankeliumia, tulisi meidän jatkuvasti kasvaa ymmärryksessämme Jeesuksesta.
Luimme viimeksi Johanneksen evankeliumin johdannosta ensimmäisen jakeen, jossa Jeesus esitellään meille Jumalan iankaikkisena persoonallisena Sanana, Logoksena – joka on aina ollut suhteessa Isä Jumalan kanssa. Nyt kun luemme eteenpäin, Johannes jatkaa kuvaustaan Sanasta:
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala 2Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 4Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 5Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt” (Joh.1:1-5)
Jae 2
”Hän oli alussa Jumalan tykönä” (Joh.1:2)
Jakeessa 2 jatketaan Sanan – Logoksen – esittelyä meille. Se vahvistaa ja korostaa meille sen, mitä jakeessa 1 jo todettiin – Iankaikkinen Sana – Logos – Hän oli alussa Jumalan tykönä. Jae 2 vahvistaa myös sen, että kun Johannes käyttää sanaa Logos, hän viittaa persoonaan. Johannes ei siis aloita jaetta 2 sanomalla: ”Se oli alussa”, vaan ”Hän oli alussa”Tässä käytetään maskuliinia pronominia Hän viittaamaan Sanaan. Sana on selvästi persoonallinen. Kyse ei ole vain jostain persoonattomasta voimasta, tai energiasta, tai jostain filosofisesta ajatuksesta tai universumin laista. Sana on persoona, ja tuo persoona on iankaikkisesti Jumalan rinnalla – Jumalaa kohti – suhteessa Jumalan kanssa. Isä-Jumalan kanssa, kuten Johannes myöhemmin antaa ymmärtää jakeessa 18 ja minkä hän vahvistaa myös ensimmäisen kirjeensä alussa 1 Joh.1:1-2:
”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.” (1.Joh.1:1-2)
Evankeliuminsa alussa Johannes kirjoittaa (1:1) että Sana oli pros ton theon – Jumalan kanssa. Ensimmäisen kirjeensä alussa Johannes selventää, mitä hän tarkoitti: että Sana oli pros ton Patera – Isän kanssa.
Tämä sama ilmaus näkyy myös Jeesuksen puheissa myöhemmin Johanneksen evankeliumissa, missä Hän toteaa olevansa menossa takaisin Isän luokse. Sana, Logos, Jeesus on siis ollut ikuisesti Jumalan luona – ja lähdettyään maan päältä – hän palaa takaisin sinne, mistä tulikin – Isän luokse.
Jae 3
”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3)
Jakeessa kolme näemme seuraavan todisteen siitä, että Sana jakaa Jumalallisen luonnon Isä Jumalan kanssa. Sana on nimittäin luoja, niin kuin Jumala on luoja. Jaetta 3 ei voisikaan sanoa kenestäkään muusta, kuin totisesta Jumalasta. Sana synnyttää kaiken. Termi synnyttää on Kreikan egenetai, joka oli siis vastakohta sille sanalle, jota jatkuvasti käytettiin Logoksesta – en. En on jatkuvaa olemista, ikuista olemista, mutta egenetai viittaa alkuhetkeen. Ja tuon alkuhetken vaikuttaa Sana. Kaikki syntyy sanan kautta. Sanan voimalla.
No kun sanotaan, että Sana synnyttää kaiken, niin joku voisi vielä epäillä. Tarkoitetaanko sillä tosiaan kaikkea – vaan ainoastaan kaikenlaista. Mutta Johannes on tässä huolellinen, hän ei puhu, että Sana on vastuussa monista tai useimmista asioista – vaan kaikesta. Hän selkeyttää sanomansa, niin ettei sitä voi väärin ymmärtää kuin väkisin, sanomalla, että ”ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.”
Tässä kohti – jakeessa 3 on itseasiassa jälleen Jehovantodistajien opin kumous, koska He uskovat, että Jeesus on luotu olento – Mikael arkkienkeli. Jos Johannes olisi sanonut ainoastaan jakeen kolme ensimmäisen osan, että ”Kaikki on saanut alkunsa hänen kauttaan”, niin ehkä Jehovantodistajat voisivat väittää vastaan, ja sanoa, että – joo joo, kyllä, kyllä – Jeesus loi kyllä kaiken MUUN, mutta eihän hän itseään voinut luoda, ja niinpä tekstissäkin vain oletetaan, että Jeesuskin on luotu. Mutta, koska Johannes jatkaa sanoen ”ilman häntä ei ole syntynyt MITÄÄN, MIKÄ SYNTYNYT ON, menee heillä jauhot sekaisin. Eli huolimatta siitä, mikä asia on kyseessä – enkelit mukaan luettuna – Se, mikä syntynyt on – on syntynyt Sanan kautta. ei mikään mikä on syntynyt – ole syntynyt ilman Sanaa – ilman Logosta – Jos vain jokin on alkanut – se on saanut alkunsa Sanan kautta. Näin ollen, Sana, Logos, siis myös ylläpitää koko luomakuntaa.
Paavali kuvaa saman asian tyhjentävästi kirjeessään Kolossalaisille:
”Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 16Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (1.Kol.1:15-17)
Kaiken olemassaolo ja olemassapysyminen siis riippuu Jumalan Sanasta – Jeesuksesta. Toisin kuin taikurit ja nykyajan hiukkasfyysikot yrittävät esittää – mitään ei oikeasti voi syntyä tyhjästä – ilman syytä. Jos jotain syntyy, se vaatii selityksen syntymälleen – selityksen, joka ei itse ole osa sitä, mitä synnytetään, vaan joka ylittää sen. Synnyttäjä ei voi itse olla riippuvainen siitä mitä hän synnyttää. Jos Sana synnyttää universumin, ei Hän itse voi olla universumista riippuvainen. Kaikki mikä syntyy – syntyy Sanan kautta. Toisin sanoen – ei ole ketään muuta todellista Luojaa, kuin Sana Logos. Eikä mitään asiaa, jonka olemassaolo ei täysin riippuisi Hänestä.
Jehovantodistajat eivät suinkaan ole ensimmäisiä tai ainoita, jotka ovat opillaan vääristäneet sen, mitä Jumala tässä Johanneksen kautta sanoo. Jo alkuseurakunta joutui taistelemaan mm. Areioksen harhoja eli areiolaisuutta vastaan. Areios oli vetänyt pitkälle vietyjä johtopäätöksiä Jumaluudesta tarkastelemalla inhimillistä Isän ja pojan välistä suhdetta. Hän oli todennut, että Isä Jumala oli olemassa ennen Poika Jumalaa. Näin hän siis opetti, että Isä Jumalalla on erilainen olemus, kuin Pojalla. Ja näin Jeesuksesta tulee vain jokin toisen asteen Jumala – Jumalan ensimmäinen luomus. Tässä oli jo toisella vuosisadalla kylvettynä ne harhat, joista Jehovantodistajat ottavat kopin meidän aikanamme. Ja niin kuin alkuseurakunta joutui vastustamaan areiolaisuutta silloin – on meidänkin puhuttavat totuutta rakkaudessa tänään Jehovantodistajille. Vaikka monet heistä ovat vilpittömiä ja mukavia ihmisiä – he ovat kuitenkin vilpittömästi väärässä. Heille on syöttetty valetta, he ovat sokeita sokeiden taluttajia, ja ainoastaan Jumalan totuus voi vapauttaa heidät näkemään Kristuksen, sellaisena, kun Hänet on Sanassa ilmoitettu.
Jae 3 selvästi erottaa Sanan kaikesta luodusta, niin että on kaksi kategoriaa – luodun kategoria ja luojan kategoria. Ja Sana asettuu Luojan kategoriaan. Sanaa itseään ei ole koskaan luotu – Sana ei ole koskaan syntynyt. Tämä yksi ainoa jae riittää kumoamaan koko Jehovantodistajien opin Jeesuksesta luotuna olentona, Mikael Arkkienkelinä. On sitten eri asia, näkevätkö he sen, mutta se on mitä selkeimmin sanottu tässä tekstissä: Jeesus – Jumalan ikuinen Sana – on kaiken Luoja – eikä Mitään, ei siis myöskään Mikael Arkkienkeliä, ole luotu ilman Häntä.
Syntynyt ei luotu
Joku saattaa tässä kohti miettiä, että eikös Jeesuksesta kuitenkin puhuta Jumalan ainutsyntyisenä Poikana (kuten jakeessa 18). Näyttää siis siltä, että sanotaan, että Jeesus on syntyisin Jumalasta. Eikö tämän siis täydy viitata siihen, että Jeesuskin on luotu olento? Meidän on kuitenkin erotettava, että on eri asia, että jokin on ajassa syntynyt, ja että joku on ikuisuudessa syntynyt.
Johanneksen evankeliumin luvu 1 Jakeessa 18 on itseasiassa muutamia eri vaihtoehtoja Kreikan teksteissä ja katsomme niitä tarkemmin, sitten kun pääsemme sinne, mutta jos Joh.1:18 puoltaa sanontaa ainutsyntyisestä Pojasta, niin meidän on ymmärrettävä mitä se tarkoittaa, kun esimerkiksi varhaiset kristilliset tunnustukset (kuten Nikean ja Athanasioksen tunnustukset) toteavat, että Poika on ikuisuudessa syntynyt ei luotu.
Mitä tarkoittaa olla ikuisuudessa syntynyt? Ajatus tästä on meille hankala käsittää, koska ikuisuus ei ole ajasta riippuvainen. Vielä ennen kuin aika-avaruus oli luotu – niin Jumala ja Sana elivät ikuisessa suhteessa toinen toisiinsa nähden.
Kuvittele, että sinulla on kaksi kirjaa, jotka ovat päällekkäin. Kirja A ja Kirja B. Kirja A on kirjan B alla ja näyttää siltä, että Kirja A piti laittaa maahan ensin ja sitten asettaa kirja B sen päälle. Toinen kirja on jäänyt toisen kirjan alle ja toinen on laskeutunut toisen kirjan päälle. Mutta mitä jos tämä tilanne olisikin ollut jo ikuisuudessa? Silloin toista kirjaa ei koskaan olisi laitettu toisen alle tai päälle, mutta kirjat olisivat silti samassa suhteessa toisiinsa. Tai vastaavasti kuvittele, että sinulla on painava metallipallo, joka asetetaan pehmeän tyynyn päälle. Kun pallo asetetaan tyynyn päälle, se aiheuttaa tyynyyn painauman, mutta entä, jos tämä tilanne olisi ollut näin jo ikuisuudessa? Silloin metallipalloa ei koskaan olisi asetettu tyynyn päälle, mutta silti tyynyn ja pallon välillä on sama suhde – tyyny näyttää painuneelta pallon vaikutuksesta. Sama on totta Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Vaikka ei ole ollut mitään ajallista hetkeä, että Isä Jumalalle olisi syntynyt Poika Jumala, tai ei ole mitään ajallista hetkeä, että Isä ja Poika ovat synnyttäneet Pyhän Hengen, niin jo ikuisuudesta käsin he ovat olleet Isä, Poika ja Pyhä Henki –jo ikuisuudessa heillä on ollut tuo samankaltainen suhde toisiinsa nähden – niinpä voidaan sanoa, että jo ikuisuudessa Isä synnytti Pojan.
Samoin on Heprealaiskirjeen alussa, missä todetaan, että Jeesus on Isä Jumalan ”kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva” (Hepr.1:3). Sana kuva, character, viittaa täydelliseen kopioon Isän olemuksesta. Kopio ei edellytä sitä, että on jokin ajan hetki että Isä kopioi itsensä ja tuottaa Pojan – Jeesuksen, vaan Poika on ollut Isän kopio jo ikuisuudesta. Yhtälailla, kun sanottiin, että Isä synnytti Pojan ikuisuudessa, voitaisiin sanoa, että Poika kopioi Isän ikuisuudessa. Näillä ei kuitenkaan viitata siihen, että olisi ollut jokin ajanhetki, että asiat olisivat olleet toisin. Tämä on virhe, jonka monet tekevät. He olettavat, että Jumala toimii ikuisuudessa, samalla lailla, kuin Hän toimii ajassa.
Jae 4
”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus”
Johannes puhuu elämästä enemmän, kuin yksikään UT kirja (36 kertaa). Elämällä viitataan tässä ensisijaisesti ikuiseen ja hengelliseen elämään. Johanneksen koko motiivi evankeliuminsa kirjoittamiseksi oli, että uskon kautta Jeesukseen, tulisimme osaksi tuosta ikuisesta elämästä.
Sanassa oli (en) elämä) – jälleen sama sana, joka viittaa ikuiseen olemiseen.) Ei niin, että Sanassa oli joskus elämä, mutta ei ole enää, vaan Sanassa on aina ollut elämä. Jumala on ainoa, joka ei saa elämää jostain toisesta lähteestä. Sen sijaan Jumalalla on elämä itsessään. (Joh.5:26) Hän on kaiken elämän lähde. Yksi Jeesuksen merkittävimpiä itseilmauksia omasta Jumaluudestaan on, kun Hän Johanneksen evankeliumissa toteaa olevansa tie, totuus ja elämä (Joh.14:6) ja ylösnousemus ja elämä (Joh.11:25)
Sanassa oli siis elämä – Sana itsessään on elämän antaja – ja voitaisiin sanoa, että ei mikään voi olla elävä ilman Häntä – Ilman Elämän Sanaa. Ei pidä paikkaansa, kuten jotkut naturalisti scientistit sokeasti uskovat, että kuollut materia voisi herätä henkiin spontaanisti, jos sille vain annetaan riittävästi aikaa. Aika on vain tuhoisaa elämän kannalta. Elämä tulee ainoastaan elämän antajalta. Ja koska Jumala antaa elämän, niin hän on ainoa joka sen voi ottaa, tekemättä vääryyttä.
Ihmisten valkeus
Elämä oli ihmisten valkeus. Samalla lailla käytetään taas sanaa oli, ei niin, että elämä on joskus ollut ihmisten valkeus, mutta ei enää, vaan se on aina ollut sitä, niin kauan kuin ihmiset ovat eläneet, niin ihmisten valkeus on ollut Jumalan elämä.
Valkeudella voidaan viitata Jumalalliseen totuuteen, ja moraaliseen puhtauteen, joka valaisee meidän ymmärryksemme, paljastaen syntimme ja johtaen meitä kulkemaan vanhurskaan tietä, kuten psalmissa 119:
”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Psalmi
119:105)
”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä” (Psalmi.119:130)
Pimeys puolestaan on sen vastakohta edustaen kaikenlaisia valheellisia uskomuksia ja moraalista pahuutta.
Mutta valkeus on myös viittaus siihen, kuka Jumala on. Jumala on itsessään valkeus. Hän on totuus. Kaikki valkeus on lähtöisin hänestä:
Valkeus asuu hänen tykönänsä (Dan.2:22)
1.Joh.1:5 Jumala on valkeus, eikä hänessä ole mitään pimeyttä
Johanneksen pointti on avata sitä, mitä Hän tarkoittaa sanoessaan, että Sana on Jumala. Jumala yksin on Luoja – Sana Luo kaiken. Jumala yksin on ikuinen – Sana on aina ollut. Jumalalla yksin on elämä – Sanassa on aina ollut elämä. Jumala yksin on valkeus. Sana on aina ollut ihmisten valkeus.
Jae 5
”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt” (Joh.1:5)
Johannes rakastaa käyttää vahvoja kontrasteja. Niin kuin tähdetkin loistavat meille kirkkaimpina juuri synkkää yö-taivasta vasten – niin myös Jumalan valkeus ja totuus loistaa kirkkaimpana langenneen ihmiskunnan keskellä. Jeesus oli se valkeus, joka oli tulossa maailmaan, mutta langennut maailma ei käsittänyt tuota valkeutta.
Suomenkielessä sanalle ymmärtää on mielenkiintoinen etymologia. Siis, mitä tuo sana on alun perin merkinnyt. Ymmärtää jotain, oli ympäröidä se. Metsästäjä saattoi sanoa, että hän on ymmärtänyt saaliseläimen, kun hän on ympäröinyt sen, niin että se ei pääse karkuun. Vähän samalla tavalla englannissa on sana grasp, joka tarkoittaa tarttumista johonkin fyysisesti – tai sitten sillä voidaan viitata jonkun asian ymmärtämistä – ikään kuin, että olet saanut tästä ajatuksesta kiinni.
Nyt kun Johannes kirjoittaa Kreikaksi hän käyttää sellaista sanaa, joka voi viitata sekä jonkun asian käsittämiseen tai sitten jonkun pidättämiseen ja kukistamiseen. Eli kun hän sanoo, että pimeys ei ole käsittänyt valkeutta – se voitaisiin kääntää todella, että pimeys ei voi käsittää sitä mitä valkeus on, mutta myöskin niin, että pimeys ei voi voittaa valkeutta. Molemmat ovat tietysti totta.
Myöhemmin Johannes todistaakin siitä, mitä tapahtui, kun Jeesus tuli maailmaan sen valkeudeksi:
”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh.3:19-21:)
Jumalan totuudenmukainen ilmoitus Hänestä itsestään on aina ollut ihmisten hylkäämä tuomiona heidän syntiensä vuoksi.
Tämän maailman jumala on sokaissut uskottomien mielet niin, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista (2.Kor.4:4)
Mutta Jumalan pyhien rukous on aina ollut, että Jumala murtaisi meidän kapinamme, avaisi sokaistut silmämme näkemään Kristuksen Kirkkauden ja antaisi valkeutensa loistaa meille, kuten Herran siunauksessa rukoillaan ja kuten Psalmisti sanoo:
Käännä sinä meihin kasvojesi valkeus (Ps.4:6)
Jumala olikin profeettojensa kautta luvannutkin, että kerran Hän vielä lähettäisi valkeuden Kristuksessa, joka tulisi viemään pelastuksen valon ja siunauksen kaikille kansoille.
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” (Jes.9:1)
”Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,7avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.” (Jes.42:6-7)
Profetiat Jesajassa siis lupasivat, että Herra tulisi vielä kerran avaamaan sokeat silmät omiltaan ja vapauttamaan omansa pimeyden vankeudesta. Tämän Hän tekee, kun Hän uudesti synnyttää meidät.
2.Kor.4:6 jatkaakin:
”Jumala, joka sanoi ”loistakoon valkeus pimeydessä” on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2.Kor.4:6)
Syntiinlankeemuksen ja siitä seuranneen epäjumalanpalveluksen myötä ihmisten turmeltunut ja ymmärtämätön sydän oli pimentynyt (Room.1:21) – niin, että se ei luonnostaan käsitä sitä valkeutta, joka luomakunnassa, Jumalan moraalisessa laissa kirjoitettuna sydämiimme, ja Jumalan ilmoituksessa Kirjoituksissa oli heille annettu. Tälle ilmoitukselle Jumalasta ihmiset kääntävät selkänsä. Jumala oli antanut ihmisille valoa riittävästi, että he olivat syyllisiä hänen edessään, vailla tekosyytä. Ja sitten kun Jumala tuli Jeesuksessa omaan luomakuntaansa, astui alas maailmaamme, niin että totinen valkeus tuli maailmaan. Mitä kirkkain ja selkein todistus Jumalasta – joka tuo myös mitä suurimman tuomion niille, jotka sen hylkäävät.
Samoin, kuin Jumala alussa loi taivaan ja maan Sanansa kautta – niin samalla lailla Jumala toimii myös uudesti syntymisessä, jossa Hänen Sanansa Pyhä Hengen kautta tekee meistä uuden luomuksen. Hengen vaikuttaman uudestisyntymisen kautta kapinallisessa syntisessä, joka on luonnostaan vastoin kaikkea sitä, mitä Jumala edustaa, ja joka ei etsinyt Jumalaa, vaan omaa kunniaansa, Jumala ottaa jotain, joka on pimeyttä ja luo siihen valkeuden. Huomaa, että emme ainoastaan ole pimeyden uhreja, niin että vain elämme pimeyden keskellä, vaan me itse olemme tuo pimeys. Me – olemme kuolleita synneissämme – olemme mieleltämme pimentyneitä, emmekä näe Jumalan kirkkautta hänen luomakunnastaan, niin että antaisimme kunnian Hänelle – koko maailma on siis pahan vallassa, synnin turmelema ja edustaa pimeyttä – langennut ihmiskunta on kuin hautausmaa yöllä – kuollut ja pimeä.
Mutta Herra Jeesus tulee ja herättää meidät Pyhän Henkensä kautta eloon – ja tekee meistä, jotka edustimme pimeyden valtakuntaa nyt uskon kautta valkeuden lapsia. Eli kun Jeesus, joka on maailman valkeus, astuu taivaisiin, kuka sitten on maailman valkeus? Jeesus sanoo opetuslapsilleen:
”Te olette maailman valkeus” (Matt.5:14)
Myöhemmin Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:
Jeesus sanoi ”Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus” (Joh.8:12)
Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus (Joh.9:5)
Joh.12:35-36 vielä vähän aikaa minä olen teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa (tai käsittäisi teitä). Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä mihin hän menee. niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte
Kuka siis nyt on maailman valkeus, kun Kristus on Isän luona taivaassa? Vastaus: En minä – vaan Kristus minussa. Ne, joilla on Kristuksen Henki loistavat maailmassa kuin majakka myrskyisässä yössä.
Nyt kun olemme kuulleet niin paljon tästä valosta Kristuksessa – Mitä meidän siis tulee tehdä kaiken kuulemamme valossa?
Jos olet todella kääntynyt synneistäsi, jos Kristus on todella ottanut sinut maailmasta ja pimeydestä ja asettanut sinut valkeuteen, Jos Jeesus, totinen maailman valkeus, on tullut ja avannut sokeat silmäsi näkemään sen kuka Hän on, kuka on tämä Kristus Jeesus – Jumalan Poika – joka on iankaikkisesti rakastanut Isä Jumalaa ja sen rakkaus on ylitsevuotanut meille, niin että mekin saame tulla tuntemaan Isä Jumalan Jeesuksen kautta. Olet saanut jättää entisen elämäsi ristin juurelle ja Pyhä Henki on antanut sinulle uuden sydämen, joka rakastaa Jumalaa.
Jos tämä on totta ja olet osallinen totisesta valkeudesta – Jeesuksesta – niin että et enää elä sinä, vaan Kristus sinussa, niin kehotus sinulle on:
Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina (Ef.5:8)
Jos et ole enää pimeyden lapsi, vaan valkeuden lapsi, niin vaella siis, niin kuin valkeuden lapsi. Tee se, mitä teet avoimesti ja julkisesti. Jätä kaikki häpeällinen pois. Tuo kaikki avoimesti valkeuteen. Tee valkeutta – tee totuutta.
Kysy itseltäsi tänään, sinä, joka tunnustat itsesi Jeesuksen seuraajaksi, valkeuden lapseksi – elätkö sinä kuitenkaan kuin valkeuden lapsi? Vai onko kilvoittelusi enemmänkin kipuilua erinäisten syntien kanssa. Loistaako majakkasi valoa minne ikinä menet, missä ikinä olet, missä kohtaat niitä, jotka edustavat sitä pimeyttä, jossa itsekin kerran olit? Vai salaatko itsesi? Tekeydytkö pimeydeksi, kun olet pimeyden seurassa? Heijastatko Kristuksen valoa ainoastaan silloin, kun makaat peiton alla yksin omassa sängyssäsi ja laitat kädet ristiin? Näin ei asian kuuluisi olla.
Luukas 9:23-26, Jeesus sanoi:
”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 24Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. 25Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 26Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa”
Häpeätkö sinä tänään Herraasi? Veljet, ja sisaret – me Jeesuksen seuraajat, me valkeuden lapset – meidän tulee myös vaeltaa valkeudessa. Jumala on se, joka antaa meille ajat ja asumisen rajat, Hän on se joka antaa sinulle kotisi, perheesi, läheisesi, naapurisi, ystäväsi, tuttavasi, ne muukalaiset joita kohtaat, jopa ne jotka sinua vihaavat Kristuksen tähden. Älä pelkää kohdata maailmaa Kristuksen valkeudella. Seurakunnan tehtävä ole piiloutua maailmalta ja heijastaa Kristuksen kirkkautta ainoastaan omissa Jumalanpalveluksissaan. Luota siihen, että Herra Jeesus, Jumalan Sana – totinen elämä ja totinen valkeus on sinussa Pyhän Henkensä kautta ja vaikuttaa sinussa kaiken, mikä on Hänelle otollista. Katso tänään Kristukseen Jeesukseen – näe Hänen kirkkautensa ja ihanuutensa – katso sitten itseäsi ja näe, miten olet langennut tuosta kirkkaudesta. Tunnusta Hänelle lankeemuksesi ja lähesty häntä tänään – Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrät hän korottaa.
Luota siihen, että Jeesus on voittanut tämän pimeän maailman ja sen pahuuden, jonka vallassa se on. Jeesus on astunut maailmaan, kuin pimeään huoneeseen ja asettanut seurakunnan loistamaan ja valaisemaan sitä lyhdyn tavoin, loistamaan Hänen totuuttaan, eikä mikään pimeys ole niin voimakas, että voisi tuota valoa tukahduttaa. Anna tämän totuuden puhutella sinua tänään.
Amen.