Saarnattu 2. 9. 2018
1 Tim. 1:1-2
”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama, Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!”
Tulevien kuukausien aikana käymme läpi Paavalin ensimmäistä kirjettä Timoteukselle. Syy tälle on se, että tahdomme antaa seurakunnalle vastauksen kysymykseen: ”Mikä on terveellinen seurakunta Raamatun mukaan?”. Monet seurakunnat ovat innoissaan siitä, miten he toimivat, mutta kysyttäessä: ”Onko tämä, miten Jumala tahtoo hänen seurakuntansa toimivan?” voi moni löytää itsensä vailla vastausta. Monet seurakunnat ovat hyljänneet niin seurakunnan hallinnan, kuin ylistyksen kohdalla ylistyksen säätelevän periaatteen, joka sanoo, että seurakunnan kokousten ja elämän kuuluu olla yksin Raamatun ohjaama. Tämän sijasta monet ovat omaksuneet toimivuuden periaatteen, tarkoittaen, että jos jokin toimii tai saa aikaan halutun seurauksen, kuten nykyisen maailmanajan hyväksynnän, se on hyvä. Tällainen ajattelu on tappavan tuhoisaa seurakunnalle.
Paratiisista asti sota ylistyksestä on käynyt kuumana. Vihollinen on halunnut aina varastaa Jumalan tämän kirkkaudestaan viekoittelemalla ihmisiä ylistämään ja elämään kaikella muulla tavalla, paitsi sillä tavalla, jonka Jumala on ilmoittanut. Seurakunta on kutsuttu antamaan ylistys Jumalalle olemalla kuuliainen hänen käskyilleen ja niin Paavali kirjoitti tämän kirjeen Timoteukselle, jotta hän tietäisi, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus (1 Tim. 3:15).
Miksi seurakunnan terveyden kuuluisi kiinnostaa jokaista kristittyä?
Jokaisen kristityn tunnusmerkki on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat veljiä ja sisaria uskossa. Kristus rakasti seurakuntaansa niin paljon, että Hän antoi henkensä sen puolesta, puhdistaakseen tämän iankaikkisuutta varten. Jeesus Kristus sanoi rakentavansa seurakuntansa ja että helvetin portit eivät voisi tuhota sitä. Hän sanoi myös, että jos me rakastamme häntä, me pidämme hänen käskynsä. Tämän tähden sinua kuuluisi kiinnostaa, miten Herrasi tahtoo hänen lunastamansa seurakunnan toimivan. Jokainen kristitty on velvoitettu tietämään, miten Jumala tahtoo seurakunnan toimivan ja tämän jälkeen toimimaan itse sen mukaan. Jumalalle on erittäin tärkeää se, miten ylistämme, opetamme, evankelioimme, hallinnoimme seurakuntaa ja toimimme toistemme kanssa? Sen tähden Hän on antanut ohjeet tätä varten ja nämä ohjeet ovat meidän parhaaksemme ja Jumalan kunniaksi. Kaiken sen suuren armon jälkeen, jonka olemme häneltä saaneet, emmekö me tahtoisi toimia hänen tahtonsa mukaisesti?
Johdanto kirjeeseen
Ensimmäinen kirje Timoteukselle on yksi kolmesta ”paimenkirjeestä”, jotka ikääntyvä apostoli lähetti niille, jotka jatkaisivat hänen työtään. Paavali kirjoitti tämän kirjeen noin 62-64 jKr. nuorelle Timoteukselle, joka oli Lystrasta kotoisin. Hän oli tullut uskoon Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan aikana ja tullut tämän opetuslapseksi Paavalin toisen lähetysmatkan aikana. Luemme Apostolien teoissa: ”Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen. Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.” (Apt. 15:1-2). Timoteus kiersi Paavalin kanssa ja tämän lähettämänä ympäri Eurooppaa ja Aasiaa ohjeistamassa seurakuntia. Tämän kirjeen kirjoituksen hetkellä, Timoteus oli Efeson seurakunnassa, johon Paavali oli hänet jättänyt auttaakseen seurakuntaa palaamaan Jumalan tahtoon, josta se oli poikennut. Vuosia aikaisemmin Paavali oli varoittanut Efeson vanhimpia näillä sanoin: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” (Apt. 20:28-31). Tämä Paavalin sana oli käynyt toteen. Timoteus, joka oli enemmän kuin halukas tekemään Jumalan tahdon, oli kuitenkin olemukseltaan ja luonteeltaan arka (kuten tulevina viikkoina näemme) ja siten tarvitsi rakkaan mentorinsa rohkaisun, ottaakseen härkää sarvista. Timoteus oli vaarassa lamautua suuren sotkun keskellä, sillä seurakunnassa oli pätemättömiä pastoreita ja seurakuntapalvelijoita, passiivisia miehiä ja aggressiivisia naisia, rahan omaavilla oli sydän tässä ajassa ja ennen kaikkea väärä oppi oli saanut tilaa seurakunnassa.
Vaikka tämä kirje kantaa Timoteuksen nimeä, ei apostoli tarkoittanut tätä yksityisviestiksi hänelle, vaan koko seurakunnalle. Jokaisen meistä kuuluu tietää miten terve seurakunta toimii. Tämän kirjeen sisältö ei ole ohjeiltaan kulttuurisidonnainen, vaan kantaa Pyhän Hengen kirjoittamat sanat koskien sitä tapaa, jolla seurakunnan kuuluu ylistää, palvella ja elää keskenään. Katsokaamme siis nyt ensimmäistä jaetta.
Jae 1
”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme asettama.” Paavali tekee selväksi, että hän on Kristuksen Jeesuksen apostoli. Hänen ei tarvinnut mainita tätä erikseen Timoteukselle, mutta hän sanoo tämän, sillä jotkut ihmiset eivät muuten kuuntelisi Timoteusta. Apostolit olivat saaneet Kristukselta henkilökohtaisen käskyn laskea seurakunnan perusta koskien kaikkea tarpeellista opissa ja elämässä. Perustan laskeuduttua tämä virka lakkasi. Kukaan ei voi enää tulla sinun luoksesi sanoen: ”Minä olen Kristuksen Apostoli, sen tähden sinun kuuluu totella sanojani, sillä ne ovat Jumalan käsky.” Tänä päivänä moni kutsuukin itseään apostoliksi ja siten ovat onnistuneet huijaamaan monilta ihmisiltä rahaa, mutta tähän virkaan ei ole otettu hakemuksia vastaan yli 1900 vuoteen. Paavali ei tietenkään itse hakenut tätä virkaa, vaan Jumala kaikkivaltiaasti valitsi hänet: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisten kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt.” (Gal. 1:1). Tämän viran hän sai Jumalan pelastaessa hänet Damaskoksen tiellä, kun hän vielä vainosi seurakuntaa. Seurakunnan suurimmasta vainoojasta tuli sen suurin palvelija. Mitä tämä tarkoittaa meille, jotka haluamme olla terve seurakunta? Ennen Jumala ilmoitti tahtonsa profeettojen ja apostolien kautta, mutta nyt meillä on heidän ansiostaan Jumalan tahto ilmoitettuna Sanassa, joka on varma. Meidän kuuluu ymmärtää, että koko Raamattu, kaikki 66 kirjaa, ovat Jumalan Sana seurakunnalle ja tämän kautta Hän puhuu meille. Kristuksen Hengen sanat apostolien kautta ovat yhtä lailla Jumalan sanoja, kuin ne, jotka luemme evankeliumeissa Jeesuksen omasta suusta. Älä siis anna ihmisten sanoa: ”Tuo on vain mitä Paavali ajattelee, kuunnellaan vain Jeesusta.” Terve seurakunta tunnustaa vain yhden auktoriteetin, Raamatun.
Huomaa Paavalin sanat: ”Jumala, meidän vapahtajamme”. Jos sinulta kysyttäisiin: ”Kuka on sinun vapahtajasi?” vastaisit luultavasti: ”Jeesus Kristus”. Tämä on oikea vastaus, mutta olemme väärässä, jos ajattelemme, että Isä Jumala tai Pyhä Henki ei ole vapahtajamme. Kristityt uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan. Raamattu opettaa, että Jumala on olemukseltaan yksi, mutta tässä yhdessä olemuksessa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki, yksi Jumala. Kristityn elämän kuuluisi olla täynnä tietoisuutta tästä kolminaisuuden totuudesta. Terve seurakunta ylistää kolmiyhteistä Jumalaa, mutta koska monet eivät tunne Raamattua, ovat he tehneet olettamuksia, jotka saattavat heidät ajattelemaan Jeesusta jollain tavalla erillisenä Jumalana. Joillekin Isä on jokin erillinen Jumala Vanhasta Testamentista ja joillekin Henki on vain jonkinlainen voima, joka antaa uskovalle tunnekokemuksia, mutta ei persoona. Mikään ei voisi olla vahingoittavampaa ylistyksellemme kuin tällainen ajattelu.
Väärinymmärrykset Isä Jumalasta ja pelastuksesta
Jotkut ajattelevat, että ainoa syy minkä takia Isä Jumala päästää meidät taivaaseen, on se, että Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä kuolen heidän puolestaan, rakastaisitko sitten heitä?” He ajattelevat, että Pojan täytyi kerjätä Isää rakastamaan heitä. Tämä on kammottava valhe. Ennen ikuisia aikoja Isä ja Poika tekivät liiton, jota kutsumme pelastuksen liitoksi. Tämä pelastuksen liitto koskee Jumalan ikuista suunnitelmaa. Sitä kutsutaan liitoksi sen tähden, että tämä sisältää kahden tai useamman osapuolen. Tämä ei kuitenkaan ollut liitto Jumalan ja ihmisen välillä, vaan Isän ja Pojan välillä. Jumala on ollut yksi olemuksessa ja kolme persoonassa aina. Tässä liitossa Isä lähettäisi Pojan maan päälle kärsimään seurakunnan puolesta pelastaakseen sen ja tämän kunniaksi Isä antaisi tämän seurakunnan Pojalle morsiameksi. Luemme Johanneksen evankeliumissa ja Efesolaiskirjeessä nämä sanat: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16); ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Efe. 1:3-7). Isä oli se, joka lähetti Pojan, koska Hän rakasti ehdottomalla rakkaudella valittujansa, jotka olisivat ansainneet kadotuksen, mutta hänen armonsa kunniaksi hän pelasti meidät ja asetti rakkautensa meihin, osoittaen sen lähettämällä Poikansa pelastamaan meidät!
Poika ei ollut vastahakoinen tälle suunnitelmalle, sillä he ovat olemukseltansa yksi, sen tähden Raamattu kertoo Jeesuksen rakastavan toimia Isän tahdon mukaan: ”Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niin kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.” (Joh. 14:31). Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumin luvussa 17 osoittaa tämän pelastuksen liiton todellisuuden: ”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” (Joh. 17:1-4). Noustessaan ylös taivaaseen, Jeesus lähetti Pyhän Henkensä soveltamaan hänen työnsä ansion jokaisen omansa elämään. Pyhä Henki herättää kuolleen kapinallisen syntisen evankeliumin saarnaamisen kautta ja pitää hänet loppuun asti turvassa iankaikkiseen elämään. Täten pelastajamme on kolmiyhteinen Jumala. Terve seurakunta antaa kunnian pelastuksesta kolmiyhteiselle Jumalalle.
Kiinnitä nyt katseesi sanoihin: ”Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama”. Mihin sinä olet asettanut toivosi? Onko sinun toivosi kenties rahassa? Puolisossasi? Lapsessasi? Politiikoissa? Sinussa itsessäsi? Tiedä, että kaikki nämä ovat kamalia henkilöitä ja asioita, joihin voit asettaa toivosi. On vain yksi toivo, joka ei saata häpeään ja se on Jeesus Kristus. Jokainen meistä kuolee, eikä yksikään meistä voi seistä Jumalan edessä ja vedota mihinkään näistä asioista, joka voisi tuoda meille toivoa pelastuksesta. Paavali kirjoittaessaan Galatan seurakunnalle, jossa ihmiset olivat alkaneet laittamaan toivonsa heidän omiin tekoihin, sanoi nämä sanat: ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal. 2:20).
Hän halusi avata heidän silmänsä näkemään, että jos kerran Kristus, Jumalan Poika antoi oman henkensä, kuinka he kehtaavat tuoda omia ”ansioita” Jumalan eteen, niin kuin niitä vielä tarvittaisiin. Kristus antoi henkensä ja vanhurskautensa yksin armosta, nytkö sinä haluat tuoda vielä puuttuvan osan? Kristus on sinulle kaikki tai hän ei ole sinulle mitään. Sinä omavanhurskas, joka sydämessäsi ajattelet kelpaavan Jumalalle sen takia kuka sinä olet, tiedä tämä: sinä olet hukassa. Sinä luotat joko itseesi ja saavutuksiisi tai sinä luotat Kristukseen. Toinen näistä on väärä toivo ja toinen toivo, joka ei petä. Jokainen, joka on tullut Kristuksen luokse, on tiedostanut omat saavutuksensa roskaksi.
Jae 2
”Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!” Paavali kutsuu Timoteusta oikeaksi pojakseen, täten hän sanoo olevansa tämän isä. Hän ei puhu fyysisestä isyydestä, vaan hengellisestä. Tämä ei ole ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa Matteuksen evankeliumissa: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Matt. 23:9). On totta, että yksikään ihminen ei ansaitse tulla kutsutuksi isänä, edes fyysisessä mielessä, sillä vain Jumala ansaitsee tämän tittelin. Hän kuitenkin suuresta armostaan on sallinut miesten, jotka ovat saaneet lapsia vaimonsa kanssa tulla kutsutuksi tällä nimellä, jotta he olisivat yhä enemmän tietoisia kiitollisuuden velastaan Jumalalle. Meidän täytyy tiedostaa, että on vain yksi todellinen Isä. Ymmärtäessämme tämän voimme nähdä mitä Paavali tarkoittaa.
Timoteus oli syntynyt uudesti Pyhän Hengen voimasta, kun Paavali oli saarnannut evankeliumia. Hän siis kylvi siemenen ja Jumalan armosta, josta niin ensimmäinen kuin toinenkin syntymä riippuu (Ps. 127; Joh. 3), hän syntyi seurakuntaan. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.” (1 Kor. 4:15). Evankeliumia ja seurakuntaa kutsutaan myös äidiksemme Galatalaiskirjeen luvussa 4. Jumala on siis ensisijainen elämän antaja, todellinen Isä ja ainoa tämän nimen ansaitseva, mutta hän on armostaan toiminut toissijaisten tekijöiden kautta synnyttääkseen ihmisiä uuteen elämään.
Paavali kutsuu Timoteusta oikeaksi pojaksi uskossa. Terve seurakunta koostuu oikeista pojista ja tyttäristä uskossa. Oliko hänellä siis vääriä poikia? Kyllä. Monet olivat suullaan tunnustaneet uskoa, mutta myöhemmin todistaneet olevansa äpäriä, tekopyhiä ja maailmaa rakastavia. He olivat laittomia lapsia, mutta eivät Paavalin viasta, vaan heidän pimeän sydämensä tähden.
Oletko sinä oikea poika tai tytär uskossa? Ei riitä, että evankeliumi on opetettu sinulle ja sanot seuraavasi sitä. Oletko tullut uskossa ristin juurelle tiedostaen, että Kristuksen ulkopuolella sinulle on tarjolla vain kuolema ja kadotus? Onko sydämesi kuullut Jeesuksen kutsun: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28-30) ja oletko vastannut tähän tulemalla hänen tykönsä? Älä oleta, että vastaat tähän kutsuun huomenna, sillä tänään on otollinen aika, tänään on pelastuksen päivä. Sinä olet syntinen ja vailla toivoa Kristuksen ulkopuolella. Vain hän on tehnyt sovituksen, jonka Jumala hyväksyy. Hän on kuningasten Kuningas ja käskee sinua kääntymään synneistäsi Hänen puoleensa ja seuraamaan häntä. Joka tulee hänen tykönsä, se ei koskaan joudu hukkaan, vaan hän saa iankaikkisen elämän Jumalan täydellisen rakkauden läsnäolossa. Suurempaa uutista et voi koskaan kuulla, tule hänen tykönsä. Mutta jos et tule, tiedä tämä, kauhun päivä on tulossa sinulle ja sitä sinä et voi paeta. Sillä kuinka sinä voit paeta, jos ylenkatsot näin suuren pelastuksen, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?