Jumala puhdistaa seurakuntansa (Jes. 1:21-31)

Saarnattu 6.1.2019, Joonas Laajanen
”Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet. Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu. Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita: kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä. Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni; minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niin kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn. Ja minä palautan sinun tuomarisi muinaisilleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat. Sitten sinua kutsutaan ”vanhurskauden linnaksi”, ”uskolliseksi kaupungiksi.” Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella. Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat. Sillä he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte. Sillä teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä. Ja mahtaja tulee rohtimeksi ja hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä ole sammuttajaa.” (Jesaja 1:21-31).
Aamen, näin pitkälle luemme Jumalan Sanaa. Teemamme tänä aamuna on: Jumala puhdistaa seurakuntansa.
Huomatkaa siis ensin:

1. Kun seurakunnasta tulee luopio

Jakeet 21-22
”Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet. Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu.” Uskollisella kaupungilla tarkoitetaan Jerusalemia ja Jumalan temppeliä, jotka kuvaavat seurakuntaa, Jumalan morsianta. Tämä on selvää sekä Jesajan profetioista ja Uuden Testamentin selventävästä ilmoituksesta. Me luemme: ”Sillä hän, joka sinut (Jerusalem) teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.” (Jes. 54:5); ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu.” (Ilm. 21:1-2). Jesajalla ei ole tarkoitus sanoa, että todellinen seurakunta, Jumalan jäännös on tullut portoksi, sillä tämä on mahdotonta. Jumala oli jättänyt itsellensä uskollisen jäännöksen, mutta Vanhan Liiton liittoyhteisö ei koostunut ainoastaan uudestisyntyneistä, eli todellisesta Israelista, vaan myös ulkoisista Israelilaisista, jotka olivat sitä vain lihan mukaan, mutta koska he olivat liitossa Jumalan kanssa, heitä kutsutaan myös seurakunnaksi. Todellinen seurakunta oli Jesajan aikana hyvin pieni ja ulkoinen seurakunta oli noussut ja ikään kuin hyljännyt todellisen jumalanpalvonnan ja heittäneet Jumalan lain selkänsä taakse. Näin Jerusalemin sanotaan tulleen portoksi, tarkoittaen luopioseurakuntaa. Jumala oli kutsunut heitä aikaisemmin Sodoman ja Gomorran nimellä, nyt hän kutsuu heitä portoksi täten ollen kontrastissa Jumalan morsiameen.
Tämä luopumus oli tapahtunut sekä pappien, että hallitsijoiden osalta niin kuin Jeremian aikanakin: ”Papit eivät kysyneet: ’Missä on Herra?’ Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta; profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.” (Jer. 2:8). Vaikka Jeremia profetoi vuosisataa myöhemmin ei luonnollisen ihmisen sydän koskaan ole muuttunut. Luopumus näyttää aina enemmän tai vähemmän samalta ja toistaa samaa kaavaa: 1) oman tien ja ymmärryksen nostaminen Jumalan tien ja ymmärryksen yläpuolelle. 2) rakkaus ja kiinnostus omia syntisiä haluja sekä etuja kohtaan ja välinpitämättömyys ellei viha Jumalan tietä kohtaan.
Miksi? Miksi ihmiset luopuvat Jumalasta, tarkoittaen, että he luopuvat siitä tiestä ja tahdosta, jonka Jumala on heille ilmoittanut ja korvaavat sen omilla pahuuksillaan ja järkeilyillään! Miksi vaihtaa täydellinen, hyvä ja kaunis laki, miksi poiketa tältä tieltä rumaan, hulluun ja saastaiseen, kuolemaan johtavaan tiehen? Vastaus on sama, jonka kristityt ovat antaneet vuosisadasta toiseen ja tämä seurakunta tulee antamaan viikosta toiseen: Luonnollinen ihminen on turmeltunut! Hän on hengellisesti kuollut, vailla ymmärrystä ja kykyä tehdä sitä, mikä on sielulle järkevää. ”Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne.” (5 Moos. 29:4). ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.” (Jer. 13:23). Ihmiset kääntyvät pois Jumalan tieltä eikä ole olemassa yhtäkään ihmistä Jumalan uudestisynnyttävän armon ulkopuolella, joka tahtoisi ja toimisi vanhurskaasti Jumalan kasvojen edessä, sillä joka ikinen heistä vihaa häntä. He ovat sodassa Jumalaa vastaan.
Mitä siis tapahtuu kun uudestisyntymättömät tekevät päätökset seurakunnassa? ”Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet.” Ennen seurakunnassa (tarkoittaen Jerusalemin kaupunkia, temppeliä ja kansaa) vallitsi oikeus ja vanhurskaus. Tämä tarkoittaa, että ihmiset olivat uskollisia Jumalan vaatimuksille ylistyksessä. He pelkäsivät Herraa ja vapisivat hänen Sanansa edessä. Päättäjät tekivät oikeutta ja hallitsivat Sanan mukaisesti. Mutta nyt se oli täynnä murhamiehiä. Tämä viittaa uskoakseni enimmäkseen hengelliseen väkivaltaan, mutta ei ole rajattu siihen: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, sano sille: Sinä olet maa, jota ei ole puhdistettu, joka ei ole saanut sadetta vihan päivänä. Profeettain salaliitto sen keskellä on niin kuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä.” (Hes. 22:23-26). Jumalan Sana oli niin vääristetty pappien käsissä, että Herra kutsuu tätä väkivallaksi. He ”söivät sieluja”.
”Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu.” Tämä viittaa selkeimmin hengelliseen pahuuteen ja totuudesta luopumukseen. Hopea, tarkoittaen Jumalan Sanaa, niin kuin luemme Psalmeissa: ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps. 12:7) oli käynyt valheprofeettojen eli saarnaajien kädessä kuonaksi. Ei niin, että Jumalan Sana itsessään oli kuonaa (jätettä, vähäarvoista ainetta), vaan se mitä nämä papit päästivät suustaan oli roskaa. Jaloviinin sekoittaminen veteen kuvasta Jumalan Sanan sekoittamista ihmisten traditioihin, pahoihin haluihin ja päämääriin.
Me todistamme täysin vastaavaa luopumusta ympärillämme. Teologiset seminaarit, jotka kerran seisoivat Jumalan Sanan täydellisen auktoriteetin ja totuudenmukaisuuden päällä ovat tulleet portoiksi ja hyljänneet Kirjoitusten virheettömyyden tunnustamisen. Näiden kautta seurakunnat ympärimaailmaa ovat liberalisoituneet, sillä heille saarnaavat valheprofeetat, jotka eivät seiso Sanan auktoriteetin päällä, vaan janoavat tunnustusta muilta Jumalaa vihaavilta, sydämessään piemeytyneiltä, maailman ”viisailta”. Toiset liberaalit kieltävät iankaikkisen kadotuksen. Suomen yliopistojen ja valtionkirkon palkkalaisissa on useita tällaisia. He uskottelevat itsellensä, että Jumala ei ole syntiä vihaava ja sitä varmasti rankaiseva. He tekevät Jumalan rakkaudesta säälittävän väännöksen riisuen tästä kaiken pyhyyden ja lausuvat näin Jumalan siunauksen pahuudelle ja saastaisuudelle, eli homoudelle, abortille (vauvojen murhalle) jne. Ongelma tässä kaikessa on, että jumala johon he uskovat, ei ole olemassa. Kääntykää saastaisuudestanne kaikki liberaalit ja tulkaa elävän Jumalan armoistuimen luokse!
Toiset seurakunnat ovat kovaa vauhtia matkalla siihen pisteeseen, jolloin Kristus sylkäisee heidät suustansa, sillä he sekoittavat omia uniansa ja innovaatioitansa hänen määräämään ylistykseen. He eivät vietä aikaa Sanassa, he eivät enää tunne evankeliumia, he häpeävät suoraa, totuudenmukaista saarnaamista ja pyrkivät viehättelemään jumalattomia heidän pahan sydämen haaveiden mukaan. Minä kutsun monia karismaattisenseurakunnan jäseniä, erityisesti nuoria kuuntelemaan näitä Raamatun sanoja ja kysymään oikeita kysymyksiä: ”saarnaa sanaa; astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2 Tim. 4:2-5); ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:19-20); ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4); ”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat.” (1 Kor. 1:18).
Saarnaako sinun seurakuntasi sanaa? Onko tämä sen mukaista, että tätä ei kärsitä maailman toimesta, vai kutittaako se jokaisen korvia niin, että jokaisella on mukava olla? Kutsuuko se ihmisiä kantamaan ristiä? Kieltämään itsensä ja maailman himot? Kohtaako se synnin syntinä? Onko maailma ystäväsi? Oletko valmis hylkäämään kunnian saamisen maailman viisailta ja hyväksymään, että evankeliumi on aina hullutusta hengellisesti sokeille? Vain vastaamalla näihin kysymyksiin totuudenmukaisesti voit tietää oletko osa uskollista vai porttoseurakuntaa?
Olemme nyt huomanneet siis seurakunnan luopumuksen, miksi se tapahtuu ja miltä se näyttää. Huomatkaa siis nyt:

2. Päättäjien luopumus oikeudesta

Jae 23
”Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita: kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.” Mitä meidän täytyy ensin ymmärtää näistä jakeista on tämä: Jumala ei ole kiinnostunut yksin sielun iankaikkisesta hyvinvoinnista. Hän on kiinnostunut oikeudesta, vanhurskaudesta ja kuuliaisuudesta tässä ja nyt. Hän vaati tätä jokaiselta ihmiseltä tässä ja nyt. On opetusta, joka sanoo evankeliumin koskevan yksin ja ainoastaan iankaikkisia asioita, taivasta ja helvettiä. Asia ei ole näin. Valtakunnan evankeliumi on hyvä uutinen Kristuksen hallinnasta taivaassa ja maan päällä! Mitä Jesaja profetoi Messiaan saavuttavan? ”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.” (Jes. 42:1)! Kristus levittäisi kansakuntiin oikeuden, tarkoittaen moraalista lakia. Lähetyskäskyssä luemme: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20). Hän ei pyydä saarnaamaan yksin, että sielu siellä täällä pääsisi taivaaseen, vaan hän selvästi on kiinnostunut kansojen kääntymisestä opetuslapseuteen niin, että he pitävät kaiken, mitä hän oli käskenyt. Miksi? Etkö muista mitä Psalmit kertovat siitä, mitä Kristus tulee saavuttamaan? ”Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella.”  (Ps. 2 :7-11); ”Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.” (Ps. 110:1). Ainoastaan vahvat dispensationalistiset traditiot voivat saada korvat kuuroksi näiden tekstien selkeydelle. On useita tekstejä joita voisimme lainata näyttääksemme, että Jumala ei ole hyljännyt tätä luomakuntaa, vaan on lunastanut sen verellään ja puhdistaa sen synnin turmeluksesta. Tämän maan ääret ovat Kristuksen omat. Ne eivät ole Saatanan. Saatana ei hallitse, Kristus hallitsee kaikella auktoriteetilla maassa sekä taivaassa! Huvin vuoksiko Jeesus käskee meitä rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 6:9-10)?
Milloin Kristus palaa takaisin? ”sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” (1 Kor. 15:24-25). Tämä on suora lainaus Psalmista 110. Kristus istuu niin kauan Isän oikealla puolella taivaassa, kunnes kaikki viholliset, hallitukset, vallat ja voimat ovat laitetut hänen jalkojensa alle.
Tekstissämme Jesajassa näemme monta asiaa, joita Jumala vihaa pahoissa hallitsijoissa. 1) tottelemattomuutta Raamatun Sanalle. 2) rahan ahneutta ja vilpillisyyttä. 3) kärsivien huudon ylenkatsomista. Jumala ei ole välinpitämätön yhteiskunnan lakeja kohtaan: ”Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. Älkää sortako leskeä tai orpoa. Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa, ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.” (2 Moos. 22:21-24). Valtion tehtävänä on olla oikeuden kantaja. Sen kuuluu olla sokea niin, että se ei katso ihmiseen, vaan siihen mikä on oikeudenmukaista. Seurakunnan tehtäviin kuuluu aivan selvän Vanhan ja Uuden Testamentin todistuksen osalta laupeustyö: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon ,mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:14-17). Kun me olemme uudestisyntyneitä, me toimimme Kristuksen instrumentteina vastaamaan niihin rukouksiin, jotka pyytävä jokapäiväistä leipää jne.
Koskeeko evankeliumi siis iankaikkisia asioita? Taivasta ja helvettiä? Kyllä. Ennen kaikkea! ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” (Mark. 2:36). Minä paheksun kaikesta sydämestäni niitä, jotka hylkäävät parannuksen ja uskon saarnaamisen, jotka eivät selvästi ilmoita, että Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luokse ja ainoa, joka voi muuttaa ihmisen pahuuden. Paheksun kaikkea sitä sosiaalista evankeliumia, joka ei välitä iankaikkisesta asiasta, vaan jonka päämääränä on vain tämän hetken muuttaminen. Tämä on väärää evankeliumia. Mutta tämä ei tee tyhjäksi Sanan totuutta koskien sitä, että Jumala on syvästi kiinnostunut ja sisällyttänyt suunnitelmiinsa yhteiskunnan hyvinvoinnin. Se miten tämä tapahtuu ilmoitetaan seuraavissa jakeissa.
Ymmärtäkäämme siis nyt, että me emme voi erottaa taivasta ja maata niin, että Jumala on kiinnostunut vain toisesta. Millainen oli sinun elämäsi ennen Kristusta? Olit synnin orja ja vihasit Jumalaa ja olit matkalla helvettiin. Et tehnyt mitään hyvää, sanoo Raamattu, sillä et tehnyt mitään rakkaudesta Jumalaan. Mutta nyt uudestisyntyneenä, kristittynä, voitko muka sanoa, että Pyhän Hengen työ sinussa ei ole millään tavalla vaikuttanut siihen miten toimit työpaikallasi, tarvitsevien ympärillä jne? Voitko olla äänestämättä, jos joku lupaisi lakkauttaa lasten murhan kohdussa? Etkö ikinä puhu orpojen, äänettömien, kärsivien puolesta ympärilläsi? Jos et ja uskottelet itsellesi, että olet jollain tavalla Jumalan ilmoittamassa tahdossa kristityille, olet väärässä.
Nähkäämme nyt:

3. Jumalan pyhä rakkaus joka puhdistaa syntisen

Jakeet 24-27
”Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni; minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niin kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn. Ja minä palautan sinun tuomarisi muinaisilleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaava olivat. Sitten sinua kutsutaan ”vanhurskauden linnaksi”, ”uskolliseksi kaupungiksi.” Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella.” Huomaamme ensin varman tuomion ulkoiselle seurakunnalle, mutta ihmeellisesti Jumala kertoo kääntävän kätensä sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan. Jumala puhuu hänen valituilleen, ennen kuin he ovat ajassa tulleet uudesti syntyneiksi ja vanhurskautetuiksi. Me näemme tässä Jumalan pyhän rakkauden. Hän katsoo synnissä kuollutta ihmistä, joka vihaa häntä, mutta: ”ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Efe. 1:4-7). Hänen armonsa kirkkauden tähden Jumala kertoo kääntävänsä kätensä valittuja vastaan, mutta ei tuhotakseen heidän sieluaan! Tuhotakseen heissä synnin antamalla heille uuden sydämen niin kuin hän oli luvannut Mooseksen ja lupasi vielä selkeästi Hesekielin kautta. Hän antaisi silmät näkemään niin kuin lupasi. Miksi? Koska hän on armollinen! Miten? Kristuksen kautta ja hänestä Jesaja profetoi läpi tämän kirjan. Se mahtava 53 luku! Jeesuksen veri puhdistaisi meidät kaikesta kuonasta ja lyijystä. Jumala ikään kuin sanoo: ”Minä tiedän, että sinä olet syntiä täynnä, mutta armoni tähden, rakkauteni tähden Kristuksessa, minä annan pyhän vihani tulla loppuun ristillä ja sen tähden minä luon sinut uudeksi!” Se on tämän välttämättömän sanoman ensisijaisuus, jonka sosiaalisen evankeliumin julistajat ovat hyljänneet. Ilman tätä, ihmisen sydän ei muutu ja pahuus tulee kukoistamaan.
Jumala sanoo palauttavansa tuomarit ja neuvonantajat muinaisilleen ja teologit ovat eri mieltä siitä mihin tämä viittaa. John Gill uskoo tämän viittaavan kahteentoista apostoliin ja heidän palauttamaan ja antamaan totuuteen Jerusalemin seurakunnassa. Toiset uskovat tämän viittaavan yksin Israelin poliittisiin hallitsijoihin ja jotkut näkevät tämän jo toteutuneena kun toiset eivät näe. On ehkä turvallisinta todeta se mikä on selvää:
1) tämä tapahtuu Jumalan liittokansan sisällä eli seurakunnan. 2) liittoyhteisö ei koostu enää yhdestä etnisestä kansasta, vaan uudestisyntyneistä, jotka ovat kaikista kansoista ja heimoista ja kielistä (uudestisyntymättömät leikattiin pois). 3) nämä profetoidut asiat paljastuisivat lunastuksen yhteydessä ja seurauksena eli kyseessä on uuden liiton aikana tajuttavat asiat. 4) profetia sisältää selvästi maallisen oikeuden palautumisen.
Kaiken tämän perusteella ymmärrämme siis, että oikeus tapahtuu, ei täydellisesti, mutta selkeästi seurakunnan sisällä ja kun Jumala antaa kerran kansojen kääntyä massoissa hänen puoleensa, niin kuin on odotettavissa, uudestisyntyneet hallitsijat välittävät Jumalan ilmoittaman tahdon mukaista oikeutta.
Tärkeintä näistä jakeista on ymmärtää Jumalan pyhä rakkaus, joka sai Kristuksen kulkemaan taivasten lävitse, ottamaan ihmisen muodon, elämään ja kuolemaan meidän edestämme, jotta me saisimme syntimme anteiksi ja pääsisimme orjuudesta vapauteen, ylistämään hänen armoaan iankaikkisesti! Voi kuinka kiittämättömiä me olemme! Kunpa Jumala paljastaisi jokaiselle meistä hiemankin enemmän luonnollisen tilan toivottomuutta, ei ainoastaan päässämme, sillä siellä me tämän tiedämme, mutta että hän antaisi tämän tiedon kulkea sydämeen asti! Tällöin me hänen armostaan voisimme vielä enemmän luottaa ja turvata yksin hänen evankeliuminsa voimaan muuttaa sydämen ja julistaisimme tätä enemmän arjessamme jumalattomille. Silti, kaiken ymmärtämättömyytemme, kiittämättömyytemme ja jäljellä olevan synnin hän on kuitenkin myös antanut meille anteeksi ja niiden, jotka ovat Kristuksessa, riippumatta siitä kuinka heikkoja he ovat uskossa (jos heidän ainoa turvansa ja luottamuksensa, ainoa jolle he tunnustavat pelastuksen saamisen ja siihen pääsemisen, on Jumala yksin) heille ei ole kadotustuomiota tänään eikä ikinä. Armo todella on ihmeellinen!
Muistakaamme tämä joka päivä ja lausukaamme Paavalin kanssa: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” (2 Tim. 2:19).
Olemme siis nyt nähneet ulkoisen seurakunnan, päättäjien luopumuksen ja seurakunnan puhdistuksen.
Huomatkaamme viimeiseksi:

4. Jumalan iankaikkisen tuomion todellisuus

Jakeet 28-31
”Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat. Sillä he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte. Sillä teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä. Ja mahtaja tulee rohtimeksi ja hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä ole sammuttajaa.” Jumalan viholliset tulevat hukkumaan. Kuka olet sinä ihminen, joka uhittelet Herraa vastaan? Joka sanot ylpeydessäsi: ”Ei minulla ole mitään hätää”? Katso taakse edellisiä sukupolvia ja kysy itseltäsi: ”tahdonko varmasti taistella Jumalaa vastaan?” Egyptin Faarao ajatteli olevansa Jumalan vertainen eikä päästänyt Israelin kansaa menemään. Hän oli valtakunnan voimakkain mies, hänellä oli suuri armeija ja mitä se häntä hyödytti? Ei yhtään mitään. Hän ajatteli olevansa vastustus Jumalalle, mutta Raamattu kertoo, että Jumala hallitsi faaraon kapinan ylitse! ”Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia maastansa.” (2 Moos. 11:10). Jumala nosti faaraon, antoi hänen kapinoida, jotta hän näyttäisi voimansa tämän tuhossa. Jumala on soturi, Herra on hänen nimensä: ”Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen. Valtasuurudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niin kuin korret… Vihollinen sanoi: ’Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät.’ Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niin kuin lyijy.” (2 Moos. 15:6-7, 9-10). Missä on Babylonia, Persia, Kreikka, Rooma, eivätkö ne kaikki ole tuhoutuneet? Mahtavimmista mahtavimmat? Missä on Herran kansa? Elossa, turvassa, iankaikkisesti. Miksi? siksi, että he ovat Jumalan kansa ja Herra tekee erotuksen omiensa ja jumalattomien välillä: ”Mutta kenellekään israelilaiselle ei koirakaan ole muriseva, ei ihmiselle eikä eläimelle, tietääksesi, että Herra tekee erotuksen egyptiläisten ja Israelin välillä.” (2 Moos. 11:7). Jumalan kansa, hänen seurakuntansa saa levätä vaivoistansa, mutta luopiot ja syntiset, tuhoutuvat. Liberaalit, paavilaiset, ateistit, kaikki epäjumalanpalvojat hukkuvat.
Luopioseurakunnille, liberaaleille ja omiin tekoihinsa nojautuville Herran päivä, viimeinen päivä, on oleva syvä pettymys: ”Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus – ikään kuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?” (Aam. 5:18-20).
Jumala sanoo: ”he saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte.” Tämä viittaa epäjumalan palvelukseen. Turvaatko sinä epäjumalaan? Palvotko sinä jumalaa, joka ei näe, kuule, elä? Sinun turvasi tulee olemaan häpeäsi. Oi syntinen, käänny hulluudestasi: ”Sillä jo ammoisista ajoista sinä olet särkenyt ikeesi, katkaissut siteesi ja sanonut: ’En tahdo palvella.’ Sillä kaikilla korkeilla kukkuloikka ja kaikkien viheriäin puitten alla sinä porttona viruit.” (Jer. 2:20). Miksi menisit helvettiin syntiesi kanssa? Hylkää pahat tiesi ja käänny luottamuksessa Herran puoleen. Ei ole myöhäistä kenellekään, joka tässä ajassa huutaa hänen puoleensa: ”Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2 Kor. 6:2); ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.” (Jes. 59:1).
Jos kuolet synneissäsi tiedä, että palat tulessa: ”eikä ole sammuttajaa”. ”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm. 20:15).
Aamen.