Jumalattomien harhaopettajien tuomio (Juud. 1:11-16)

Saarnattu 17.3.2019, Eelis Halmemies
Juudas 8-16:
“8. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. 9 Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!” 10 Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. 11. Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora! 12. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä, 13. rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu. 14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä 15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. 16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.”
Intro
Olemme edenneet Juudaksen kirjeessä aina sen kymmenenteen jakeeseen saakka. Juudaksen kirjeen selkein teema on hänen antamansa vakava varoitus alkuseurakunnan keskuuteen pujahtaneista ja hänen aikanaan esiin tulleista harhaopettajista. Kirjeellä on lempeä ja kaunis alku ja loppu, jossa Juudas osoittaa sanansa Jumalan valituille. Kirjeen keskiosa, jota olemme katsoneet viime kerroilla, sisältää sen sijaan kenties Raamatun sykähdyttävimpiä kuvauksia ja vertauksia siitä, mitä valheopettajat edustivat ja kuinka he toimivat. Toistuvana teemana Juudas mainitsee asioita kolmen rykelmissä. Hän luettelee aina kolme asiaa samalla, kun tekee pointin. Aiemmin olimme katsoneet, kuinka Juudas muistutti kuulijoitaan kolmesta Jumalan ennen antamasta tuomiosta luopioille. Ja viime kerralla näimme kolme kuvausta valheopettajien luonnosta jakeesta 8 eteenpäin. Ja nyt, kun siirrymme katsomaan jaetta 11, näemme tämän saman kolmikko-teeman toistuvan, kun Juudas vertaa valheen opettajia tällä kertaa vanhan testamentin pahamaineisimpiin luopioihin.
Katsotaan jaetta 11.
”Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!” (Juud.11)
Hepr.11 viitataan usein uskon kunniagalleriana – menneisyyden pyhien uskoa juhlitaan. Juudas.11 on tämän vastakohta. Siinä näemme Raamatun merkittävimpiä esimerkkejä yksittäisten ihmisten uskottomuudesta.
Tähän mennessä Juudas on kuvannut jo hyvin kattavasti valheopettajien toimintaa ja luonnetta, mutta hän ei ole varsinaisesti lausunut heistä tuomiota. Siihen tulee muutos jakeessa 11. Jae alkaa sanoilla: ”Voi heitä”. Tämä on meille tuttu ilmaisu evankeliumeista, joissa Jeesus usein käytti ”voi” huutoja Israelin tekopyhistä hengellisistä johtajista. Tämä oli yleinen tapa, millä profeetat läpi vanhan testamentin, ilmaisivat Jumalalta saadun tuomion sanan. Tuomion julistus Jumalalta alkoi sanoilla ”voi”. Sen vastakohta, siunaus Jumalalta – alkaa sanoilla ”autuas se..”. Esim. Psalmi 1 alkaa näin ja myös Jeesuksen vuorisaarna.
Voi-huuto, osana tuomiota ei ollut mitenkään sellainen lempeän myötätunnon osoitus: ”voi voi” – “voi teitä fariseuksia”. Se ei ollut vähäpätöinen huudahdus, vaan piti sisällään mitä suurimman vakavuuden.. Voi teitä! Se pitää sisällään ajatuksen siitä, että voi-huudon ansainnut on tuhon oma. Hän ansaitsee tuhoutua Jumalan tuomion kautta. Hienoja esimerkkejä ”voi-huudon” käytöstä löydämme Jesajan kirjasta luvussa 6 (Jes.6:1-8), missä Jesaja näkee Jahve Jumalan kirkkauden näyssä. Jesaja istuu valtaistuimella ja hänen kirkkautensa ja kunniansa täyttää temppelin. Tämän valtavan näyn edessä Jesaja näkee oman syntisyytensä ja mitättömyytensä ensimmäistä kertaa oikeassa valossa – kun hän vertaa itseään Pyhään Jumalaan ja sen seurauksena hän lausuu ”voi.. minua”. Jesaja lausuu tuomion profetian itsestään. Jotain samaa voimme nähdä esim. siinä, kun Pietari lankeaa Jeesuksen eteen saatuaan suuren kalasaaliin ja toteaa: ”…Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen” (Luuk.5:8b) Pietari käsittää, että Jeesus on pyhä – ja hän ei ole.  Ja se luo hänessä pelkoa.
Tämän tulisi olla jokaisen kristityn kokemus. Jos olet nähnyt Jumalan Pyhyyden ilmoitettuna hänen sanassaan. Ja sen jälkeen olet katsahtanut itseesi – tulisi sinun voida sanoa: ”voi minua..”, “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room.7:24) Viisauden alku on Jumalan pelko. Ja viisaus tunnustaa ensin Jumalan pyhyyden ja sen valossa oman epäpyhyyden. On hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin. Vanhassa testamentissa Jumala sanoo Moosekselle, että jos Hän vaeltaisi silmänräpäyksenkään Israelin kansan keskellä, hän tuhoaisi heidät. Elävä, Pyhä Jumala on kuin kuluttava tuli syntisille. Ainoa keinomme välttyä tuomiolta, on pukeutua Kristukseen – ja hänen vanhurskauteensa.
Katsokaa minkälaisia verbejä Juudas käyttää jakeessa 11 valheopettajista:
”Kulkevat -> Heittäytyvät -> Hukkuvat”
Huomaa kuinka termit voimistuvat. Ensin he Kulkevat Kainin tietä, sitten Heittäytyvät Bileamin eksytykseen ja lopulta Hukkuvat Kooran kapinassa.  Kulkea – Heittäytyä – Hukkua. Mennään syöksykierteellä päin mäntyä.
Tässä me näemme synnin petollisuuden, kuinka se kasvaa salaa kuin syöpä ja kuinka sen vaikutukset elämäämme ovat mitä tuhoisammat, ellei siihen puututa. Jos huomaamme jonkun synnin itsessämme, niin ehkä ensin kauhistummekin sitä. Hämmästymme ensin omaa pahuuttamme. Pidimme itseämme parempina. Ajan mittaan, alamme sietämään syntiä, ja perustelemme ja selittelemme itsellemme sen olemassaoloa. Aikaa kuluu ja pian jo heittäydymme siihen ajattelematta lainkaan seuraamuksia. Lopulta syntimme määrittelee meidät täysin, emmekä enää pysty ajattelemaan elämäämme ilman sitä. Tämä on synnin kataluus ja tuhoisuus. Tuli se sitten missä muodossa tahansa. Elämän korskeus, silmäin pyyntö, lihan himo. Välinpitämättömyys synnin himoja ja houkutuksia kohtaan saa aikaan lankeemuksen, joka johtaa lopulta kuolemaan.
Psalmissa 1 sanotaan, että Jumala tuntee vanhurskaiden tien, mutta jumalattomien tie hukkuu.  
Kainin tie
Katsotaan ensimmäistä esimerkkiä jumalattomien tiestä, jonka Juudas antaa, joka on Kainin tie.
Matteus 7:13 Jeesus käyttää samaa sanaa tiestä:
”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät”
Kain oli ensimmäinen ihminen, joka oli syntynyt naisesta. Hän oli Aadamin ja Eevan poika, joka oli oppinut oikean tien vanhemmiltaan. Hän tiesi, minkälaiseen uhriin Jumala mieltyy. Hän oli kuullut, että Jumala oli tappanut eläimen ja vaatettanut Adamin ja Eevan peittääkseen heidän synnistä aiheutuneen häpeänsä.
Jumalan laissa ilmoitettiin myöhemmin Moosekselle:
”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3.Moos.17:11)
Huomaa, että pointti ei niinkään ole veren vuodatus, vaan elämän antaminen, jota veren vuodatus symboloi. Ellei veren vuodattaja kuole, ei mitään sovitustakaan tapahdu. Jeesuksen verikään, ei siis ollut jotenkin taianomainen substanssi, joka sovittaa ihmisiä aina, kun Jeesus vuodattaa verta. Jos näin olisi ollut, niin Jeesuksen ei olisi tarvinnut edes mennä ristille. Hän olisi voinut vain hikoilla verta, kuten Getsemanessa, ja se olisi riittänyt. Ja näin harhaoppiset Mormonit itse asiassa opettavat. Mormonit sanovat, että syntien sovitus tapahtuikin pääasiassa jo Getsemanessa – ennen ristinkuolemaa. Ongelma on, että uhrin veri ei sovita ketään, niin kauan kuin uhri on elossa.
No Aabel uskoi Jumalaan ja noudatti hänen käskyjään uhreista, mutta Kain ei uskonut. Hän tiesi Jumalan vaatimukset ja päätti olla noudattamatta niitä. Hän ei uskonut, että Jumala välittäisi siitä millä tavalla uhri suoritetaan. Ehkä hän ei uskonut edes tarvitsevansa syntiuhria. Abel uhraa Karitsan laumansa esikoisen, mutta Kain ei vuodata eläimen verta, vaan valmistaa toisenlaisen uhrin satonsa hedelmistä. Kain osoittaa epäuskonsa siinä, ettei noudattanut Jumalan neuvoja uhrilakien osalta, ja niin Jumala ei katso hänen uhrinsa puoleen. Sen sijaan, että Kain olisi tehnyt parannuksen hän murhaa veljensä, jonka uhriin Jumala oli mieltynyt. Kuten Joonas mainitsi aikaisemmassa saarnassaan: tässä on kuva Kristuksesta, Abel kärsii viattomana oman veljensä kätten kautta, aivan kuin Kristus, joka tuli omiensa luo, mutta he tappoivat hänet.
Juudaksen ajan harhaopettajat, samoin kuin Kain, ulkoisesti esiintyvät Jumalan palvojina, mutta todellisuudessa he etsivät vain omaa tietään, omaa etuaan. Ja kateudesta ja vihasta he ovat valmiina heittämään vaikka isoäitinsä kalliolta alas, jos se vain takaa heille suosion ihmisten edessä. He pelkäävät ihmistä, eivät Jumalaa.
Bileamin eksytys palkan tähden
Toinen esimerkki, jota juudas käyttää on Bileamin eksytys – eksytys palkan tähden. Bileam oli oman aikansa menestynyt Astraali TV tietäjä, joka ennusti palkkiosta, niille, jotka tulivat hänen puheilleen. Luemme 4.Moos kirjassa luvuissa 22-24. Baalak, Mooabin maan ruhtinas pelkäsi Israelilaisia ja oli palkannut menestyneen tietäjä Bileamin kiroamaan Israelin sotajoukon. Herra ilmestyi Bileamille ja kielsi häntä kiroamasta Israelia. Ja kolme kertaa Bileam antoikin Israelille siunauksen, kirouksen sijasta huolimatta siitä, että Baalak oli raivoissaan. Tästä voitaisiin päätellä, että Bileam olikin itseasiassa hyvä profeetta. Hän siunasi Israelia, vaikka hänelle olisi maksettu sen kiroamisesta.
4.Moos.25 eli Bileamin tarinasta seuraava luku osoittaa kuitenkin, että Israelin miehet olivat yllättäen langennut karkeaan syntiin sekaantumalla Moabilaisiin naisiin ja näin he olivat alkaneet palvoa heidän epäjumaliaan. Mitä tapahtui? Oliko tämä yhteensattumaa?
Mooses toteaa myöhemmin Moabilaisista naisista:
”Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.” (4.Moos.31:16)
Bileam oli siis sittenkin päättänyt saada Moabin kuninkaan tarjoaman palkkion Israelin kiroamisesta itselleen – keinolla millä hyvänsä. Niinpä, jos hän ei voinut suoraan kirota Israelia, hän punoi juonen:
Bileam neuvoi Moabilaisia naisia viekottelemaan Israelilaisia miehiä, niin että nämä alkaisivat palvoa lopulta heidän epäjumaliaan, jolloin Jumalalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kirota oma kansansa – Ja juuri näin tapahtuikin. Bileam sai palkkansa. Israel lankesi syntiin ja Jumala lähetti vitsauksen, joka tappoi 24 000 Israelilaista, kunnes pappi Eleasarin poika Piinehas otti seipään ja keihästi Israelilaisen miehen ja Moabilaisen naisen, jotka olivat hiipineet telttaan Israelin leiriin, samaan aikaan, kun Mooses ja Aaron itkivät Israelin kohtaloa. (4.Moos.25)
Mitä tämä kertoo valheopettajista?
2.Pietari. 2:15-16:
“He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.”
Kuten Bileamia, valheopettajia ei motivoinut Jumalan tahto, vaan oma maha. Oma kukkaro. Kuten Juudas, joka rahakirstun haltijana, toimi ainoastaan oman etunsa vuoksi. Taatakseen oman menestyksensä. Tämä on surullista menestysteologiassa. Ainoat, jotka menestyvät (aineellisesti) ovat menestysteologit. Jos mieleesi nousee Ps.73. ja ihmettelet psalmistin tavoin: kuinka Jumala voi sallia pahoille niin paljon hyvää? Muista että itse olit paha, kun Kristus kuoli puolestasi, ja muista, että ne jotka pysyvät pahuudessaan, eivät hyödy rikkauksistaan yhtään mitään. He kuolevat ja heidän muistonsa pyyhittään pois. Meidän tulisi löytää onnemme siitä, että olemme Herran omia, Hänen valittua kansaansa Kristuksessa Jeesuksessa, Jeesukselle lunastettuja, Hänen kalliilla sovintoverellään.
Ei ole syntiä olla rikas. Ei ole syntiä tehdä työtä ja saada palkkaa. Mutta jos motivaatiomme on rikastua, se johtaa meidät elämässä moneen umpikujaan ja on, kuten Raamattu sanoo, kaikenlaisen synnin alku ja juuri. (1.Tim.6:10) Juudaksen ajan harhaopettajat käyttivät asemaansa hyväkseen ja lypsivät hyväuskoisilta rahaa omiin taskuihinsa. Tästä apostoli Paavali joutui myös kärsimään ns. “superapostolien” vuoksi, jotka halveksuivat paavalia ja opettivat ihmisiä maksusta. (2.Kor.12)
Didakhe, 1 vuosisadan aikainen kristillinen teos, joka kuvaa apostolien opetusta, antaa mitä mainioimman neuvon sellaisista kiertävistä opettajista, jotka tahtoivat tulla yöpymään Kristittyjen kodeissa. Siinä nimittäin mainitaan, että ”jos he pyytävät rahaa–  he ovat valheopettajia” (Didakhe 11:6) Juudaksen kirjeen pointti oli mennyt perille tältä osin.
Kooran niskoittelu
Kolmas esimerkki valheopettajista kertoo Koorahista luemme 4.Moos.16. Koora oli leeviläinen, joka avoimesti asettui vastustamaan Moosesta ja Aaronia. Hänen kanssaan kapinaan ryhtyivät myös Daatan ja Abiram sekä 250 Israelin heimojen päämiestä. Koora syytti Moosesta ja Aaronia siitä, että he ovat korottaneet itsensä, ja että jokainen israelin kansaan kuuluva on yhtä lailla pyhä.
Mooses neuvoi Kooraa ja hänen seuraajiaan tulemaan Herran eteen Aaronin kanssa uhratakseen suitsutusta. Koorah tuli ja 250 miestä hänen kanssaan. Jumalan vastaus oli, että Kooran ja hänen seuraajiensa perhekunnat ja omaisuus tuhoutuivat. Maa avautui heidän allaan ja nielaisi heidät. Raamattu kuvaa sitä: ”he menivät elävänä tuonelaan”. He astuivat kuolleiden asuinsijoille vielä kun heissä henki pihisi ja veri virtasi. Niin äkkinäinen oli heidän tuomionsa.
Vaikka Koorah oli Kehtatilainen ja hänellä oli merkittäviä tehtäviä Ilmestysmajassa pyhien esineiden huolenpidossa jne. hän silti havitteli Aaronin ja Mooseksen hallintoa itselleen, häntä ajoi kateus ja egalitarianismi: “Olemme kaikki tasaveroisia! Ei ole Jumalan asettamia johtajia seurakunnassa! Ei tarvitse täyttää mitään kriteerejä – kaikki voivat johtaa – kaikki ovat pyhiä.” Ne jotka jäivät Kooran ja hänen seuraajiensa teltoille, ne jotka identifioivat heidän kanssaan, Jumala tuhosi. Heidän lapsensa tosin säästyivät.
Kuten Koorah, valheopettajat kieltävät Jumalan asettamat auktoriteetit ja havittelevat asemaa itselleen.
Katsokaa jaetta 12

12. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,

Kuvaus valheopettajista on, että he ovat ”likapilkkuja”. Sana voidaan kääntää likapilkuksi, mutta se voitaisiin myös kääntää karikoksi, joka on salakavalasti piilossa veden alla. Tässä merkityksessä sitä on käytetty mm. Homerin Odyssey:ssa.
Juudas saattaa käyttää sanaa tässä merkityksessä. Harhaopettajat ovat piilossa. 1.Tim.1:19 on Paavali viittaa kahteen luopioon, Hymeneukseen ja Aleksanderiin, jotka ovat hylänneet hyvän oman tunnon ja joutuneet uskossaan haaksirikkoon.
Juudas ei niinkään viittaa ihmisiin, jotka olisivat haaksirikkoutuneet uskossaan, vaan jotka ovat niitä, jotka aiheuttavat muiden haaksirikon. Nämä, joihin hän viittaa ovat niitä karikkoja, joille jotkut tunnustetun uskon taipaleellaan matkansa päättävät. He kohtaavat loppunsa harhaopettajien kourissa. Ja on vain Jumalan armoa, että emme itse ole tässä pisteessä.
Toisin kuin karikot, harhaopettajat tosin eivät ole paikoillaan, vaan toimivat kuten Saatana, etsien kenet voisivat niellä. (1.Piet.5:8)
Rakkausateria
Alkuseurakunnalla oli tapana kokoontua säännöllisesti yhteen. Ihmiset toivat ruokaa, rikkaat enemmän. Köyhille se saattoi olla paras ateria koko viikolla. Osa rakkausaterioilla tarjottavasta viinistä ja leivästä pyhitettiin ehtoollista varten. Valheopettajille ateriat olivat tosin vain tilaisuus kestitä heitä itseään. He eivät välittäneet yhteydestä muihin. Korintin seurakunnalla näyttää olleen ongelmia tässä suhteessa. 1.Kor.11 kuvaa sitä, kuinka Paavali kuvaa sitä, kuinka korintin seurakunnan kokoontuessa jotkut mässäilivät ja jopa joivat itsensä juovuksiin, kun toisilla ei ollut mitään. Köyhät jätettiin huomiotta.
Tämä on vain esimerkki siitä, miten harhaopettajat toimivat rakkausaterioilla. He etsivät vain omaansa. Eivät huomioi toisia. He eivät koskaan ole jonon viimeisiä, vaan aina ensimmäisiä. He toimivat ilman pelkoa – häpeällisesti. Paimenia, jotka ruokkivat ja paimentavat ainoastaan itseään
Kuvaus, jonka Juudas sitten antaa valheopettajista heijastelee sitä kuvausta, jonka Psalmisti antaa psalmissa 1 Jumalisesta miehestä, joka päivin ja öin tutkii Herran lakia. Näyttää miltei siltä, että Juudaksella oli Psalmi 1 mielessään, kun hän kirjoitti näiden jumalattomien luopioiden luonteesta:
Psalmisti sanoo että jumalinen mies on “niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” (Psalmi 1:3)
Juudas sanoo, että valheopettajat ovat vedettömiä, paljaita, syksyisiä puita, jotka ovat hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä
Huomaa tämä rinnastus:    
toinen on vesiojien ääressä – toinen on vedetön pilvi
toinen on istutettu – toinen on juurineen reväisty
toinen antaa hedelmänsä ajallaan – toinen on hedelmätön
toisen lehti ei lakastu – toinen on kuin paljas syksyinen puu
toinen on elossa – toinen on kahdesti kuollut
Mihin näillä kuvauksilla sitten voidaan viitata?
Vesiojien ääressä oleva puu pystyy juuriensa kautta saamaan ravinteita niin, että kykenee tuottamaan lehtiä ja yhteyttämään niiden avulla, tuottaen sokereita, joita sitten varastoidaan hedelmiin. Psalmin 1 mukaisesti tämä kuvaus sopii mieheen, joka ei kuuntele jumalattomien neuvoja, ei kulje syntisten teitä eikä istu pilkkaajien seurassa, vaan tutkii ja mietiskelee Herran lakia päivin ja öin. Me saamme Kristittyinä hengellisen ravintomme siitä, jos olemme juurtuneet Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Jos vain antaudumme Kristuksen Sanan kautta virvoitettaviksi, ja hänen Pyhä Henkensä vaikuttaa meissä hengen hedelmää, niin meistäkin tulee elävän veden lähteitä, joiden kautta monet muut voivat virvoittua.
Jumalattomat sen sijaan, vaikka he kuinka kemuilisivat ja mässäilisivät, eivät he koskaan tule kylläiseksi ja saa sieluaan ravittua. Heillä näyttää olevan keino ravita muita.. mutta heitä itseeän ei ole koskaan ravittu.
Sl. 25:14 ”Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.”
 
He ovat lähtökohtaisesti hengellisesti kuolleita kapinallisia, jotka eivät suostu alistumaan Jumalan lain alle, saati sitten tutkimaan sitä, he eivät etsi Jumalaa, sen lisäksi he kääntävät selkänsä ainoalle keinolle elvyttää heidän sielunsa, näin ollen. he ovat kuin pystyyn kuolleita kelopuita, jotka on repäisty irti maasta, ettei ravinteilla ole edes teoreettista mahdollisuutta elvyttää heitä he ovat kahdesti kuolleita. Heitä odottaa vain lahoaminen, heistä on hyötyä vain polttopuina. Heprealaiskirje sanoo niistä, jotka kääntävät selkänsä totuudelle sen jälkeen, kun ovat sen kohdanneet, ettei heitä odota mikään muu kuin tuomio. (Hepr.10:26-27)
Juudas 13
rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu. (Juud. 13)
Juudas jatkaa kuvaustaan harhaopettajista. Kenties UT rikkaimpia kuvauksia kenestäkään, jos mietitään mitä kaikkia kuvauksia lyödään samaan kappaleeseen.
Juudas antaa kaksi muuta kuvausta:
1)      Rajut meren aallot
2)      Harhailevat tähdet
Valheopettajat, kuin vaahtoavat meren aallot, he tuovat itsestään esiin häpeällisiä puolia.
Jes. 57:20 ”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.”
Ehkä tämä oli Juudaksen mielessä. Uskon, että moni meistä on henkilökohtaisesti kokenut sen, kuinka voimakkaita ja arvaamattomia meren aallot saattavat olla. Kuinka monta kertaa Paavali sanookaan haaksirikkoutuneensa? Aallot voivat yllättää meidät helposti voimallaan ja ruhjoa meidät vasten meren pohjaa. Valheopettajien toiminnan rajuus, se minkälaista tuhoa he voivat saada aikaan, ei ole liioiteltua. Lukemattomia ihmisraunioita on todisteena tästä.
“He vaahtoavat omia häpeitään: he eivät voi olla hiljaa he vaahtoavat harhojaan ja saastuttavat itsensä.” (Matt.15:18)
Harhailevat tähdet kuvaavat sitä, että valheopettajat ovat eksyksissä. He eivät ole menossa kohti valoa, ei lähemmäs kohti totuutta, vaan he ovat kuin surullinen satelliitti, joka lähetettiin kuvaamaan aurinkokunnan planeettoja, ja joka toimitettuaan tehtävänsä, ajautuu aina vain kauemmas ja kauemmas kotiplaneetastaan, kohti avaruuden pimeyttä. Harhaopettajat ovat eksyttäjiä, mutta he ovat myös itse eksyksissä. He ovat sokeita ja sokaisevat muita.
Kuva jonka Jeesus antoi tulisen järven viimeisestä tuomiosta oli myös se, että se on kuin pimeys. En usko, että Jeesuksen oli tarkoitus antaa tarkkaa kuvausta siitä, minkälainen viimeinen tuomio on. En usko, että käsityskykymme riittää siihen. Jeesus itse kuvasi sitä viittaamalla Juutalaisten kaatopaikkaan, jossa roskia poltettiin ja josta nousi ainainen savu,  ja hän kuvasi sitä pimeydellä, itkulla ja hammasten kiristyksellä.. näiden kuvausten tarkoitus on vain herätellä meitä kaikkien aistiemme kautta ymmärtämään se, kuinka kauheaa ero Jumalan rakkaudesta on.
Juudas sanoo, että harhaopettajille tämä sija on varattu. Ei ole epäilystä siitä, etteivätkö he sinne joutuisi. Jumala itse on varannut heille sijan. Kuten jakeessa 4 viittasimme, heidän tuomionsa oli Jumalan kirjoihin edeltä kirjoitettu.
 
Jae 14-15
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. (Juud. 14-15)
Eenok oli Adamista seitsemännen polven edustaja, josta kerrotaan 1.Moos.5:1-14, että hän vaelsi Jumalan tahdon mukaan, ja sitten häntä ei enää ollut.
“Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ”eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.” (Hepr.11:5)
Hän oli Nooan isoisoisä ja oli oman aikansa profeetta – todennäköisesti varoittaen ja ennustaen tulevasta tuomiosta, jonka Jumala oli lähettävä tulvan muodossa. Tämä voidaan päätellä myös siitä, että Eenok nimesi poikansa ”Metusaleh”, mikä tarkoittaa ”hänen kuolemansa tuo tuomion”. Tulva tulikin Metuselahin, Nooan isoisän kuoleman myötä.
Se, mikä on hämmästyttävää on se, että Eenok profetoi heti vanhan testamentin alussa Jumalan viimeisestä tuomiosta, joka tulee kohtaamaan lopulta kaikkia jumalattomia. Eenokilla oli mielessään lähinnä oman aikansa ihmiset, mutta kuten jakeen 14 ensimmäisestä sanasta ”heistäKIN” käy ilmi, että hän profetoi myös niistä, jotka vastedes eläisivät jumalattomasti.
Kun Jumala tulee tuomitsemaan, hän tulee tuhannen tuhansine pyhinensä. Tällä voidaan viitata uskoviin tai enkeleihin, mutta todennäköisesti enkeleihin, joita Jumala yleensä käyttää tuomionsa välikappaleena. Jumala rankaisee jumalattomia KAIKISTA heidän teoistaan ja sanoistaan ja ajatuksistaan. Huomaa myös miten painotetaan sanan KAIKKI käyttöä.  Jumala ei jätä ketään tuomitsematta. Jumala ei jätä yhtään syntiä huomioimatta. Joudumme vastaamaan Jumalalle kaikista teoistamme ja sanoistamme.
 
OMA KOKEMUS
En yleensä viljele omia kokemuksiani saarnoissa, mutta ajattelin, että tässä kohtaa se on paikallaan, koska se voi estää joitakin väärin käyttämästä näitä Raamatun jakeita. Kuten viime saarnassa mainitsin, Eenokin profetiat, joihin tässä viitataan, eivät löydy vanhan testamentin kirjoitusten joukosta. Silti Juudas viittaa niihin, eli niiden on täytynyt kulkeutua joko suullisesti tai muussa kirjallisessa lähteessä Juudaksen aikaan saakka. UT tapahtumien aikana olikin kirja, nimeltä Henokin kirja Kirjoitettiin noin 161 – 100 eKr, johon viitattiin usein. Ja joka oli tunnettu ja arvostettu UT ajan juutalaisten keskuudessa.
Muistan, kun ehkä noin 10 vuotta sitten nuorena kristittynä luin Henokin kirjan ensimmäisiä lukuja ja vaikutuin syvästi siitä, miten se avasi ymmärrystäni ja toisaalta vahvisti joitakin näkemyksiä mm. enkeleiden toiminnasta, joita minulla siihen aikaan oli. Olin pian sitä mieltä, että olin löytänyt jotain jonka ehkä kuuluisi olla osa Raamattua. Ja mainitsen vain, että on olemassa Kristittyjä, joiden traditiossa Eenokin kirja on osa Kaanonia, kuten Kopti kristityt.
Toisaalta Eenokin kirjan lukeminen innosti minua tutkimaan Raamattua enemmän, mutta toisaalta se avasi minulle portin maailmaan, jossa en ollut enää varma siitä mikä kuului Raamattuun ja mikä ei. Jos Eenokin kirja on osa Raamattua, onko muitankin kirjoja, joita pitäisi kuulua Raamattuun? Ajattelin, ja pian luin ahkerasti jo apokryfikirjoja..  Saatat huomata, että minua ajoi gnostilainen tarve tietää jotain salattua, jotain joka on ollut piilossa muilta kristityiltä, ja minun tehtäväni on ottaa siitä selvää ja valistaa muita, jotka eivät vielä ole siitä tietoisia.
Toisaalta minussa nousi ylpeys, joka tahtoi pitää löytämäni ”salaisen tiedon itselläni”, tahdoin olla se, jolta ihmiset kuulevat näistä asioista. Pian tämä gnostilainen polku johtikin minut ansaan. Jostain syystä olin jo siihen aikaan kiinnostunut siitä, mitä Raamattu opetti enkeleistä. Youtubesta löysin sitten opettajan, jonka opetus enkeleistä Juudaksen kirjeestä ja Eenokin kirjasta vakuutti minua. Toisaalta vaikutuin hänen kyvystään ladella Raamatun kohtia ulkomuistista. Vaikutti siltä, että hän tiesi vanhan testamentin ulkoa. Olin koukussa, ja pian avasin itseni vastaanottamaan kaiken mitä tuo mies opetti.  Ja se oli jotain hyvin kummallista, jotain mitä en ollut koskaan kuullut aikaisemmin, mutta ajattelin, kuinka tällainen Jumalan mies voisi olla väärässä?
Hän opetti, että oikeastaan amerikan mustat ovat todellisia juutalaisia, meidän tulisi käyttää tiettyä hepreankielistä nimitystä Jumalasta ja Jeesuksesta, VT juutalaisille annetun lain noudattaminen on tärkeää, kristinusko on pakanallisuuden korruptoima,  Raamatun kaanon vaikutti olevan laajempi kuin luulin jne. Oikeastaan luin aina vain vähemmän Raamattua ja kuuntelin enemmän tuon miehen mielipiteitä.
Lopulta hän opetti, että Jeesus ei ole Jumala. Tämä oli se piste (Herralle Kiitos) jossa silmäni aukenivat ja tajusin, että jossain vaiheessa olen kääntynyt harhaan.. Jouduin nöyrtymään Herran edessä ja tunnustamaan erehdykseni, mutta se oli vaikeaa, koska olin kuunnellut tässä vaiheessa tuota miestä jo vuosia ja olin vakuuttunut siitä, että jos hän ei puhu totta niin ei kukaan. Jumala osoitti minulle, että luotin enemmän ihmiseen kuin Jumalaan.
Tämän tapauksen jälkeen olen ollut varovainen siitä, etten anna gnostilaisen houkutuksen saada itseäni valtaan. Jos Raamatun kaanon ei ole suljettu, olemme hukassa, koska emme voi tietää mikä on jumalan sanaa ja mikä ei, ja se johtaa meidät lopulta väistämättä harhoihin.  Ole siis varovainen, jos päätät ryhtyä tutkimaan Hanokin kirjaa. Muista, että se mitä luet ei kuulu Raamattuun. Se, että yksi lainaus kirjasta on Pyhän Hengen inspiroima ei tarkoita, että kaikki muukin on. Katsotaan vielä viimeinen kuvaus, jota Juudas antaa valheopettajista jakeessa 16.
“He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” (Juud.16)
Juudaksen kirjeen harhaopettajat valittavat, kuin Israelilaiset, jotka tulivat alati Moosekselle erämaavaelluksen aikana, valittamaan milloin mistäkin. Israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja Jumala lähetti myrkkykäärmeitä puremaan heitä. Mooses asettaa sitten Israelilaisille vaskikäärmeen, että joka vain katsoo siihen, jää eloon. Tuossa käärmeessä oli varjo Kristuksesta – sillä joka vain katsoo uskossa Kristukseen, elää ikuisesti.  
 
Uuden testamentin ohje Paavalin kirjeessä Filippiläisille oli:
”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa” (Fil.2:14-15)
Juudaksen ajan harhaopettajat olivat kohtalonsa nurkujia.
Heidän motivaationsa on heidän omat himonsa, heidän oma etunsa: Mitä he hyötyvät tästä asemasta – tästä tilanteesta – tästä seurakunnasta? Mitä minä voin saada tästä itselleni? Kuinka voin paisuttaa itseäni? Mitä tyydytystä saan tästä itselleni?
Heidän suunsa pettää heidät, he puhuvat pöyhkeillen ja he myös mielistelevät, käyttävät tiettyjä sanoja, vain keinona kammeta itsensä ihmisten suosioon, parempaan asemaan.
 
Tuomio
Juudaksen kuvaus harhaopettajista on karu ja säväyttävä. Jumalan tuomio näillä harhaopettajille on varma, kuin auringon nousu. Tämä ei sovellu monien Jumalakuvaan. ”Minun Jumalani ei ole kyllä tuollainen”.. ”Minun Jumalani ei tuomitse”.. ”minun Jumalani.. ” Hei!  On vain yksi Jumala, eikä sinulla ole oikeutta määritellä sitä, minkälainen hän on. Toisin kuin sinä ja minä, Jumala on Pyhä, Hän on toisenlainen kuin me, hän on täydellinen kaikin tavoin. Jumalan oikeudenmukaisuus on myös täydellistä. Hän toimii kuin täydellinen tuomari, joka antaa kaikille tasan tarkkaan sen mitä he ovat teoillaan ja sanoillaan ansainneet.
Ja se on kadotus. Olemme luonnostamme jumalattomia. Raamattu sanoo, että lapset eksyvät jo hamasta äitinsä kohdusta. (Ps.58:4) En minä ole opettanut lapsiani valehtelemaan – se ominaisuus tuli jo valmiiksi asennettuna!
Koska Jumala on niin pyhä ja oikeudenmukainen, täytyy hänen myös vihata pahaa. Ja me, tekojemme, sanojemme ja ajatustemme kautta olemme kartuttaneet Jumalan vihaa yllemme.
Mutta on yksi, joka tuli ja otti sen maljan, johon kaikki tuo viha oli koottu ja joi sen tyhjäksi, ettei meidän tarvitsisi. Kristus Jeesus, Jumala, jonka kautta koko maailma on luotu astui omaan luomakuntaansa, otti orjan muodon, tyhjensi itsensä, ja ihmisenä maan päällä vaeltaessaan toteutti itsessään Jumalan täydellisen lain vaatimuksen elämällä meidän puolestamme Jumalan mielen mukaisen elämän, jota emme ole itsessämme eläneet yhtä sekuntia. Käydessään ristille, vapaaehtoisesti, Kristus antoi itsensä uhrina meidän edestämme, sovittaakseen meidät Isä Jumalan edessä, Isä Jumala lukee meille Kristuksen täydellisen elämän ja kuuliaisuuden, Kristukselle hän luki meidän syntivelkamme. Kristus kuoli ja haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi haudasta ja voitti kuoleman. Jos katsot Kristukseen tänään, löydät rauhan sielullesi ja syntiesi sovituksen, löydät pelastuksen. Kristuksen ulkopuolella, et löydä mitään muuta kuin pimeyttä. Tunnusta syntisi Hänelle tänään, ja astu valkeuteen. Hänen Henkensä on voimallinen muuttamaan sinut ja tekemään sinusta valkeuden lapsen, iankaikkisuuden perillisen.
Amen