Saarnattu 12.5.2019, Eelis Halmemies

Jumala, joka on kykenevä

”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, 25hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” (Juudas 24-25)

Intro

Olemme edenneet Juudaksen kirjettä jae jakeelta ja tänään olemme viimein päässeen käsiksi Juudaksen kirjeen viimeisiin jakeisiin. Vaikka Juudaksen kirje on lyhyt, on se sisällöltään kuitenkin hyvin tiivis ja sisältörikas. Se sisältää ajankohtaisen viestin sekä Juudaksen että meidän aikamme seurakunnalle. Juudas, Jeesuksen veli puoli, joka ei aluksi uskonut Jeesukseen, on kokenut radikaalin muutoksen omassa elämässään ja kirjoittaa nyt uskon puolustamisen tärkeydestä ja kuvaa itseään Kristuksen orjana. Valtaosa Juudaksen kirjeestä on varoituksen ja tuomion sanoja valheen opettajille heitä kohtaavasta Jumalan oikeudenmukaisesta vihasta, elleivät he käänny harhapoluillaan.  Juudas tahtoo kirjeensä kautta varoittaa rakastamaansa seurakuntaa, jonka keskuudessa hän tiesi näiden susien nyt vaikuttavan. Viime viikolla näimme, että Juudas kirjeensä loppupuolella antoi neuvoja kristittyjen vaellusta koskien luopumuksen keskellä. Uskovien tuli rakentua uskossaan Jumalan Sanasta ja rukouksesta Pyhässä Hengessä. Heidän tuli myös pitää itsensä Jumalan rakkaudessa odottaen Herran Jeesuksen ilmestymistä ja pyrkiä pelastamaan ne, jotka ovat väärän opetuksen vaikutuksen alla. Nyt kaiken päätteeksi, Juudas kohottaa katseensa taivaisiin ja antaa meille ehkä yhden kauneimmista Jumalan ylistyksistä, jonka voimme löytää Raamatun lehdiltä. Kaikenlaisen lankeemuksen vallitessa – kaiken irvokkaan synnin ja tekopyhyyden keskellä – Juudas tahtoo muistuttaa kuulijoitaan siitä, kuka onkaan se Jumala, jota he palvovat.

Katsotaan mitä tämä ylistys pitää sisällään:

”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Juud.24-25)

Doksologiat Raamatussa

Tämä on Juudaksen ylistys Jumalalle siitä kuka Hän on ja mitä Hän tekee – eli doksologia. Doksologia muodostuu sanoista, doxa eli kunnia, kirkkaus ja logos eli sana. Nämä ovat sanoja, joiden tarkoitus on kunnioittaa ja kirkastaa Jumalaa. Raamattu on pullollaan kaikenlaisia doksologioita. Esimerkiksi koko Psalmien kirja on kauniisti muotoiltu ja jaettu viiteen osaan, joista jokainen päättyy doksologiaan – jokainen osa päättyy ylistykseen Jumalasta. Nämä ylistyksen sanat löytyvät Psalmista 41 jakeesta 14, pslamista 72 jakeista 18-19, psalmista 89 jakeesta 53, psalmista 106 jakeesta 48 ja koko viimeinen Psalmi – Psalmi 150 on myös doksologia.

Evankeliumeissa merkittäviä ylistyksen osoituksia ovat mm. jouluevankeliumista tuttu kohta on, missä enkeleiden taivaallinen sotajoukko ylistää Jeesusta, kun hän syntyi. (Luuk.2:14) Jerusalemin kansa ylistää Jeesusta, kun hän saapuu messiaana (Luukas 19:38) Oikeastaan koko Uusi testamentti on täynnä doksologioita. Kun luemme Paavalin kirjeitä, niin kohtaamme niitä usein.

Esim. Roomalaiskirjeen loppu. Room.16

”Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, 26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, 27 Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.” (Room.16:25-27)

Toinen esimerkki vastaavasta ylistyksestä löytyy Efesolaiskirjeen luvun 3 lopussa, jossa Paavali on päättänyt kuvauksen Jumalan täyteydestä Kristuksessa jakeessa 19 ja antaa sen jälkeen ylistyksen Jumalalle jakeissa 20 ja 21:

”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, 21hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ef.3:20-21)

Nämä ylistykset liittyvät usein olennaisella tavalla pelastukseemme. Tavallaan ne ovatkin spontaaneja purkauksia siitä ilosta ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, joka meissä herää, kun ajattelemme pelastustamme. Tällainen ylistys on myös jotain, jota tulemme antamaan Jumalle ikuisesti, kun saamme viimein nähdä Hänet kasvoista kasvoihin.

Se, mikä näissä Paavalin edellä mainituissa esimerkeissä ja Juudaksen kirjeessä toistuu on niiden rakenne, missä ylistetään ensin Jumalaa siitä, mitä Hän voi tehdä uskovien edestä, ja sitten ylistetään Isä Jumalaa siitä, kuka Hän on, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Minkälaisen Jumala sitten kuvataan ylistyksessä?

Juudas sanoo – ainoa Jumala ja pelastajamme – Paavali sanoo – Jumala, ainoa viisas.

Mitä Jumala on kykenevä tekemään?

Juudas mainitsee, että Jumala voi varjella uskovat lankeamasta ja asettaa heidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen. Paavali toteaa Roomalaiskirjeen ylistyksessä että Jumala voi vahvistaa uskovia hänen evankeliuminsa ja Jeesuksen Kristuksen saarnana mukaan ja Efesolaiskirjeessä Paavali sen sijaan toteaa, että sen hengen mukaan joka meissä vaikuttaa Jumala on voimallinen tekemään monin verroin enemmän, kuin osaamme pyytääkkään.

Ylistys on jotain, jonka annamme Jumalalle vastauksena sille pelastavalle työlle, jonka Hän on meille Kristuksessa valmistanut. Paavali – elämänsä lopussa – päättää viimeisen kirjeensä näihin ylistyksen sanoihin:

”Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.” (2.Tim.4:18)

Paavali oli varma omasta pelastuksestaan – Hän oli varma siitä, että kuolema on hänelle voitto (Fil.1:21) – että kun hän muuttaa pois tästä ruumiista, saa hän olla kotona Herran luona. (2.Kor.5:8)

Miksi Paavali oli niin varma tästä. Juudas antaa meille tähän vastauksen.

Valittujen pelastusvarmuus

Ensimmäinen asia, jonka Juudas mainitsee – mitä Jumala tekee valittujen puolesta? Jakeessa 24 luemme:

”hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta”

Tässä Juudas palaa siihen, minkä hän oli todennut jo aivan kirjeensä alussa jakeessa 1 ja josta hän varmasti olisi mieluummin kirjoittanut koko kirjeen, ellei olisi kokenut välttämätöntä tarvetta varoittaa harhaopettajista:

”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut.” (Juudas 1)

Juudas oli osoittanut kirjeensä rakastamalleen seurakunnalle – Jumalan kutsumille, Isä Jumalan rakastamille – niille, jotka tulevat varjeltumaan Kristukselle. Juudas vahvistaa heti kirjeensä alussa, että ne, joita Isä rakastaa, tulevat myös varjeltumaan Kristukselle. Kirjeensä alussa Juudas ei kuitenkaan sanonut sitä, kuinka he tulisivat varjeltumaan Jeesukselle? Mikä estäisi heitä palaamasta takaisin maailmaan? Mikä pidättäisi heitä luopumasta siitä uskosta, joka pyhille kertakaikkisesti annettiin? Vastaus, jonka Jumalan Sana meille tähän kysymykseen antaa on sekä yksinkertainen että rauhoittava – se on itsestään selvä, mutta syvällinen – se on kaikin puolin rohkaiseva. Mikä estää uskovia lankeamasta? Vastaus on: Jumala itse – Hän kykenee varjelemaan heidät lankeemuksilta.  

Jumala itse estäisi uskovia lankeamasta samaan luopumukseen ja kapinaan Jumalaa ja hänen ilmoittamaansa totuutta vastaan johon luopiot olivat lähteneet. Kuinka lohdullinen viesti tämä olikaan niille uskoville, joille Juudas kirjoitti. Luonnollinen reaktio tällaisen kirjeen vastaanottamisen jälkeen, jossa varoitetaan lammaslaumaa heidän keskuudessaan elävistä susista olisi alkaa huolehtia ja murehtia. Olenko minäkään turvassa? Mitä jos harhaopettajat saavat minut käsiini ja saattavat minut lankeamaan johonkin kauheaan syntiin, mitä jos he saavat minut luopumaan uskosta? Juudas rauhoittaa heitä tämän hengellisen sodan taistelukentällä muistuttamalla heitä siitä, kuka Jumala on. Jumala on luonteeltaan pelastaja – Hän on aina varjellut omansa – Hän varjelee heidät nytkin, huolimatta siitä, missä olosuhteissa elät. Minne ikinä menet – Kristus menee kanssasi. Hän on se ylimmäinen lammasten paimen, joka pitää silmällä koko omaa laumaansa, niin ettei yksikään lampaista eksy ja joudu hukkaan.

Ehkä joku vielä epäilee tätä ja ajattelee mielessään. Onko se sittenkään noin yksinkertaista, kuin sanot. Kysypä itseltäsi: minkälaista Jumalaa oikein palvot? Onko se Jumala, joka suunnittelee kyllä päämääriä, mutta joka ei useinkaan onnistu niitä toteuttamaan? Onko se Jumala, joka kyllä tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta on kädetön eikä voi vaikuttaa siihen? Onko se Jumala, joka tahtoisi kyllä kovasti pelastaa jonkun – tahtoisi varjella jonkun lankeemuksilta – mutta ei kykene? Onko pelastumisesi lopulta kuitenkin kiinni sinusta? Onko se kiinni sinusta, että pysyt siinä Jumalan rakkaudessa, johon Juudas kehotti kuulijoitaan jakeessa 21? Jos ajattelet näin, että Jumala on joko itse rajoittunut tai rajoittanut kykyjään pelastuksemme suhteen, niin Juudaksen viesti sinulle on – ajattelet liian pientä Jumalaa – Juudas tahtoo esitellä sinulle Jumalan, joka on kykenevä – Jumala, joka katsoo, että hänen aivoituksensa ja päämääränsä toteutuvat. Jumala, joka tahtoo pelastaa – ja sitten pelastaa. Jumala, joka kykenee varjelemaan sinut lankeemukselta.

Monet toki näin pohtivat omassa mielessään, että koska uskoontuloni oli oma päätökseni – niin kai voin yhtä lailla myös muuttaa mieltäni ja menettää pelastuksen. Ongelma onkin siinä, että uskoontulo ei ole kenenkään ihmisen oma päätös. Kyse ei ole siitä, ettemmekö sillä hetkellä, kun uskomme tahtoisi omasta tahdostamme seurata Jumalaa ja Jeesusta. Kyllä me tahdomme, kyse ei tästä. Kyse on siitä, miksi me ylipäätään tahdomme uskossa kääntyä Jumalan puoleen – jos Raamattu on jo aiemmin todennut ihmisistä, että luonnollisessa tilassamme olemme hengellisesti kuolleita, eivätkä he voi tehdä sitä, mikä on Jumalan mielen mukaista. Minkälaisia päätöksiä kuolleet ihmiset tekevät? Eivät minkäänlaisia – ja vaikka he jotain kykenisivät päättämään – ei pelkkä päätös johda minkäänlaiseen muutokseen heissä.

Tähän liittyen minulle tuli mieleen vertauskuva luonnosta. Monesti olen ihmetellyt luomakunnan kauneutta ja Jumalan käsittämättömiä suunnitelmia, kun hän on antanut erilaisille eliöille suojakeinoja ja -värityksiä. Jumala on luonut mitä ihmeellisimpiä keinoja eläimille naamioitua tai tekeytyä jonkun toisen näköiseksi. On hyönteisiä, jotka muistuttavat lehtiä, puunkuorta tai oksia. On mustekaloja, jotka pystyvät muuttamaan sekä väriään että muotoaan sulautuakseen ympäröivien korallien sekaan. On toukka, joka tekeytyy käärmeen pään näköiseksi pelästyttääkseen linnut. Mutta jollain lailla ehkä kaikkein hämmästyttävimpiä minulle ovat kasvit, jotka matkivat ulkomuodollaan erilaisia kuvioita ja muotoja, houkutellakseen hyönteisiä. On esim. joku orkidealajike, joka matkii naarasmehiläisen kuviointia, niin että houkuttelisi urosmehiläisiä pölyttämään itseään. Nyt jos oletamme taas naturalistisen, jumalattoman maailmankuvan hetkeksi, niin. Kysynpä vain – miten se muka kykenee tuollaiseen? Miten on mahdollista, että joku tyhmä kukka ylipäätään tietää minkä värinen ja muotoinen mehiläinen on? Ei kukilla ole silmiä tai aivoja, joilla se voisi havaita tai pohtia mehiläisen olomuotoa. Ja vaikka kukilla olisi silmät ja ne tietäisivät miltä hyönteiset näyttävät, niin miten tämä muuttaisi mitään? Miten jonkun ötökän katseleminen vaikuttaisi muutoksia kasvin geeniperimää, niin että nyt se alkaakin itse tekeytymään mehiläiseksi. Tarkoittaako se sitä, että jos orkideaa katsoo ihmisiä riittävän kauan, niin se muodostaa terälehdistä, jonkun hymynaaman, että me tultaisiin pölyttämään se. Ei tietenkään. Tosiasia on, että tässä on kyseessä esimerkki Jumalan ihmeellisestä kyvystä suunnitella ja luoda asioita, jotka huutavat ylistämään Jumalaa ja Hänen viisauttaan. Se, joka kieltää, että tässä on vain ja ainoastaan kyse Jumalan ihmeellisestä luomistyöstä huijaa itseään. Mikä siis oli pointtini tässä – pointtini on – että kukat eivät ajattele ja tee päätöksiä – ne ovat kukkia – Samalla lailla hengellisesti kuolleet ihmisetkään eivät ajattele – he eivät ajattele todellista Jumalaa – he eivät tee päätöksiä hänen puoleensa – heillä ei ole siihen vaadittavia kykyjä – Jumalan on ensin annettava heille uusi sydän, joka tahtoo kääntyä Hänen puoleensa – Jeesuksen sanoin – Ellei Isä Vedä, ei kukaan voi tulla pojan luo.

Todellisuus on, kuten Johanneksen evankeliumi toteaa luvussa 3:5– ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaa. Emme voi olla osa Jumalan valtakuntaa ellei Pyhä Henki ensin tule kuin tuuli ja synnytä meitä uudesti. Luonnollinen ihminen luonnollisessa tilassaan ei etsi todellista Jumalaa, kuten Roomalaiskirje 3:11 toteaa, mutta sitten kun olemme uudesti syntyneitä Hengestä – sitten meillä on hengen mieli, käännymme Jumalan puoleen ja etsimme Hänen tahtoaan. Mutta ennen sitä, meillä oli vain lihan mieli, joka ei voinut alistua Jumalan lain alle (Room.8:7), koska se ei tahtonut. Ei kukaan voi tulla Jeesuksen luo uskossa, ellei Isä vedä Häntä – kaikki ne jotka Isä on antanut Pojalle maailmasta tulevat Pojan luo – eikä Poika hukkaa heistä yhtäkään. Jeesuksen tarkoitus maailmaan tullessaan oli tulla toteuttamaan Isänsä tahto – ja Isän tahto oli, ettei Hän hukkaisi yhtäkään niistä, jotka Isä on Hänelle antanut, vaan herättää heistä jokaisen viimeisenä päivänä (Joh.6:38-44) Kaikki ne, jotka ovat Isän kädessä, hän on voimallinen pitämään (Joh.10), kuin hyvä paimen, joka pitää huolta lampaistaan.

Jeesus on uskomme alkaja ja täyttäjä. (Hepr.12:2) Hän on se, joka alkaa uskomme, lahjoittamalle meille sen. Jeesus ei jätä kesken sitä, minkä hän on aloittanut. Kristus ei peruuta lahjojaan, hän ei kadu sitä, minkä on antanut. Ne, joiden edestä Kristus on annettu, tulevat perimään kaiken muunkin Kristuksen kanssa.

Monesti kyllä kuullaan heiteltävän ajatusta siitä, että joku on luopunut uskosta, mutta kuinka usein tätä on ajateltu loppuun saakka. Sen kyllä ymmärrän, jos joku tekopyhä luopuu uskosta, jota hän kerran tunnusti, mutta että joku menettäisi pelastuksen, joka hänellä oli, niin mitä se tarkoittaisi Jumalan lupausten suhteen?

Ajattele esim. Roomalaiskirjeen luvun 8 pelastuksen kultaista ketjua, jota Joonas hiljattain kuvasi eräässä saarnassaan. Ne, jotka Isä Jumala ennalta tuntee, ne hän edeltä määrää, kutsuu, vanhurskauttaa ja kirkastaa. Kaikki termit puhuvat samasta joukosta ihmisiä. Nyt, jos joku on uskonut Kristukseen – Paavalin mukaan, hän on ollut Jumalan edeltä tuntema (edeltä rakastama) – hänet on ennalta määrätty Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, hänet on ajassa kutsuttu – hänet on vanhurskautettu Kristuksessa ja hänet on kirkastettu. Mitä se siis tekee ihmiselle, joka voisi luopua uskostaan? Joku luopuu uskosta – joku oli kirkastettu – mutta nyt hänet on himmennetty – tai sammutettu – joku oli vanhurskautettu, mutta nyt hän yhtäkkiä onkin tuomittu – hän oli ennalta määrätty Jeesuksen kuvan kaltaisuuteen– mutta nyt hän onkin jälkikäteen säädetty johonkin muuhun – hän oli Jumalan edeltä tuntema – mutta ilmeisesti Kristus unohtaa hänet – että voi sitten todeta lopuksi, ettei koskaan tuntenutkaan häntä. Näetkö kuinka absurdia se on, jos alamme kääntämään ylösalaisin Jumalan lupauksia? Meidät pakotettaisiin uudelleen määrittelemään kaikki Raamatun pelastusta selittävät termit. Jumala lupaa valituilleen iankaikkisen elämän – ei hetkellistä elämää. Ei konditionaalista elämää – jos he vain onnistuvat riippumaan hänessä ja hänen armossaan ja rakkaudessaan. Jumala lupaa, että hän tulee viemään työnsä päätökseen, eikä kukaan tule ryöstämään heitä Isän kädestä, miksi? Koska Isä Jumala voi varjella sinut lankeemukselta.

Varmuus siitä, että Jumala totisesti varjelee omansa myös rohkaisee meitä evankelioimaan. Se antaa meille rohkeuden auttaa epäilijöitä, temmata tulesta ne, jotka ovat hairahtuneet, ja lähestyä niitä, jotka ovat saastuttaneet itsensä. Juudaksen ajan seurakunta olisi saattanut murehtia tästä. Kuinka meidän nyt käy, kun sudet ympäröivät meitä, kuinka voimme edesauttaa niitä, jotka kuuntelevat heitä, meistähän saattaa tulla heidän kaltaisiaan. Juudaksen viesti on – unohda se. Muista kuka Jumala on. Lähesty heitä rohkeudella ja armollisuudella. Vastusta perkelettä. Jumala kyllä kaitsee laumaansa, hän ei salli omiensa joutua hukkaan.

Jumalan kirkkauden kohtaaminen

Toinen asia, jonka Juudas mainitsee, mitä Jumala on kykenevä vaikuttamaan valittujen edestä. Hän on kykenevä asettamaan heidät eteensä – nuhteettomina ja riemuitsevina. Jumala erottaa meidät maailmasta itselleen erityiseksi kansaksi, pyhitetyksi kansaksi, jonka hän puhdistaa, kuten Ef.5:25 sanoo. Kristus antoi itsensä morsiamensa puolesta, seurakunnan puolesta pyhittääkseen ja puhdistaakseen hänet. Niin että Kristuksen morsiamena, olemme Kristuksen, sulhasen paluuseen mennessä kuin hääpäivään kaunistettu morsian. Kristus pyhittää seurakuntansa niin, että ruumiimme on lopulta hänen ylösnousemusruumiinsa kaltainen – elämme maailmassa – vailla syntiä ja häpeää – Täydellisessä yhteydessä Häneen, joka on kaiken täydellisen ja hyvän lähde – ja mihin muuhunkaan tämän tulisi johtaa, kuin riemuun. Pelastuksen riemuun. Pelastuksen riemu ei useinkaan ole kytköksissä siihen, kuinka paljon teologiaa olemme sisäistäneet. Vaikka loogisesti sen tulisi johtaa siihen – että kun ymmärrämme ja tiedämme Jumalasta ja hänen pelastuksestaan enemmän ja enemmän – niin meidän riemumme ja ilomme kasvaa entisestään. Mutta monesti tuo riemu on aidoimmillaan niillä, joilla on hyvin vähäinen käsitys pelastuksestaan, mutta hyvin todellinen käsitys heidän synnistään. Jumala on lähellä niitä, joilla on murtunut mieli. Ne, jotka kykenevät murehtimaan omaa pahuuttaan ja syntisyyttään, heille koituu usein myös suurin riemu pelastuksestaan, kun he käsittävät mikä olikaan se kuilu, josta Jumala heidät nosti. Joka saa anteeksi paljon – rakastaa pelastajaansa enemmän.

Samoin kuin Jumalan kyky varjella hänen omansa, Jumala on myös kykenevä asettamaan omansa kirkkautensa eteen. Tämä on hämmästyttävää, koska mikä olikaan se, mitä Mooses pyysi Jumalalta, ja mikä oli Jumalan vastaus? Mooses pyysi saada nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin? Ja Jumalan vastaus oli, että se joka näkee minut, minun kirkkauteni, ei jää eloon. Kuitenkin Jeesus oli se, joka tuli maailmaan, ja kirkasti Isä Jumalan meille- kuten Heprealaiskirje 1:1-3 sanoo:

” Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut 3ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,” (Hepr.1:1-3)

Kristus on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva. Kun katsomme Kristusta – näemme Isä Jumalan kirkkauden. Hyvin kuvaavalla tavalla ennen ristiinnaulitsemistaan Kristus antaa muutamalle opetuslapselleen välähdyksen siitä kirkkaudesta, joka hänellä oli Isän kanssa jo ennen maailman luomista.

”Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.” (Matteus 17:2)

Jeesus heijastaa opetuslapsilleen Isä Jumalan kirkkautta – ja samalla mainitaan, että tuota kirkkautta on vuorella katselemassa – Mooses ja Elia. Se kirkkaus, jota Mooses ei saanut nähdä, kuin selkäpuolelta – nyt hän saa katsella Kristuksessa. Ja jopa iankaikkisuudessa, kun Kristus tulee takaisin maan päälle. Juuri Kristuksessa me näemme Isän kirkkauden täydellisenä. Hänen kauttaan me näemme Jumalan kasvoista kasvoihin ilman että näemme kuolemaa.

Raamatussa kuvatut kohtaamiset Jumalan ja hänen enkeliensä kanssa ovat aina johtaneet ihmiset pelon ja kauhun valtaan. Jeesuksen opetuslapset hänen kirkastuessaan ja kuullessaan Isän äänen taivaasta joutuivat suuren pelon valtaan (Joh.17:6), Jesaja katsoo (Jes.6) näyssä Jumalan kirkkautta ja toteaa heti tuomion sanat itsestään, Daniel kohtaa enkeli Gabrielin ja kaatuu kuin horroksessa häneen eteensä.. monta kertaa, Johannes ilmestyskirjassa kohtaa Ilmestyksessä kirkastetun Jeesuksen ja kaatuu kuin kuollut hänen eteensä (Ilm.1:17).

Kun Jumala kuitenkin lopulta asettaa meidät, seurakuntana hänen kirkkautensa eteen – meitä ei valtaa pelko – me emme kaadu kuin kuolleet hänen eteensä – sen sijaan meidät valtaa riemu ja ylistys. Me saamme seisoa nuhteettomina Kristuksen kirkkauden edessä, koska Kristuksen täydellisyys, hänen vanhurskautensa on luettu meille. Se Jumalan pyhyys ja kirkkaus, joka tuhoaa kaiken pahuuden ei vaikuta meihin, koska olemme pukeutuneet Kristuksee. Jeesuksen tähden saamme lähestyä Jumalaa – ilman pelkoa tuomiosta.

Jumalan luonto

“hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen” (Juudas 25)

Juudas päättää ylistyksensä Jumalasta muistuttamalla, että Jumala on ainoa Jumala ja pelastaja. Ei ole ketään muuta, joka voi pelastaa, kuin Jumala. Samaa nimitystä Jumala ja pelastaja on käytetty uudessa testamentissa myös suoraan Jeesuksesta. Esim. Pietari kuvaa kirjeessään Jeesusta sanoilla ”Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus” (2.Piet.2:1). Toinen esimerkki on Titus.2:13. On vain yksi Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki ja he ovat yhtä. Yksi Jumaluus kolme persoonaa – ja vaikkakin Jumaluuden persoonilla on erilaiset roolit pelastussuunnitelmassa – on heidän toimintansa kuitenkin täysin harmoniassa ja yhdenmukaista. Isä valitsee ihmiset pelastukseen – Poika antaa itsensä sijaisuhriksi heidän edestään – ja Pyhä Henki uudesti synnyttää heidät. Ja koska yksikään Jumaluuden persoonista ei epäonnistu on Jumalan valittujen pelastus taattu.

Kunnia ja kiitos pelastuksestamme – doxa – kuuluu yksin Jumalalle.

Yksin Jumala on majesteetti – megalosune – sanasta mega – mahtava – kellään ei ole suurempaa valtaa tai asemaa, kuin Hänellä.

Hänen on myöskin voima – kratos –jota hän käyttää kaiken ylläpitämiseen, varmistaakseen, että hänen päätöksensä toteutuvat.

Hänellä on valta – exousia – vapaus ja oikeus tehdä, mitä hän tahtoo. Hän on kaiken luoja – Hänellä on valta tehdä, niin kuin hän on päättänyt.

Ja koska Kristus on välimiehemme ihmisen ja Jumalan välillä, niin annamme kiitoksemme Isälle Jumalalle myös Kristuksen nimessä, hänen kauttaan, kaiken sen tähden, mitä Hän on edestämme tehnyt. Hän on totisesti sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se, mitä Jumala on tehnyt omiensa edestä ennen hän tekee tänäänkin, eikä Hän ole muuttunut – Hän on edelleen armollinen pelastaja kaikille, jotka kääntyvät synneistään, tunnustavat rikkomuksena Hänelle ja turvaavat yksin Kristuksen sovintovereen pelastuksekseen. Jos sinä, et vielä ole tätä tehnyt, niin älä enää viivyttele – tänään on pelastuksen päivä – usko Kristukseen – Jumalaasi ja pelastajaasi, joka on kykenevä varjelemaan sinut ja asettamaan sinut eteensä riemuiten, ilman syntiä.

Aamen

Saarnattu 5.5.20.19, Eelis Halmemies

Juudas 17-23:

“17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, 18 sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”. 19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. 20 Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä 21 ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. 22  Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; 23 toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juud.17-23)

Intro

Kuten varmasti useimmat teistä tietävät, yksi kirja tai kirje, jota olemme seurakuntana käyneet yhdessä läpi viimeisien kuukausien aikana on Juudaksen kirje.  Ja olemme Juudaksen kirjeessä saavuttaneet sen viimeisen osion. Monissa UT kirjeissään Paavali päättää kirjeensä antamalla käytännön ohjeita sille seurakunnalle tai henkilölle, jolle hän kirjoittaa. Ja voimme havaita, että niin tekee Juudaskin. Olemme tähän saakka nähneet kuinka kattavasti Juudas on kuvannut ja suurella huolella varoittanut oman aikansa kristittyjä niistä teeskentelevistä harhaopettajista, jotka pahan kasvaimen tavoin kylvävät tuhoisia oppejaan heidän keskuudessaan. Ja nyt me näemme sen, minkälaisen kehotuksen sanan Juudas antaa Kristityille. Kuinka Kristittyjen tulisi elää – Kuinka heidän tulisi vaeltaa tämän luopumuksen ja valekristillisyyden keskellä? Miten heidän kuuluisi menetellä?

Jae 20-21:

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää (niin) itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juudas 20-21)

Saatat hämärästi muistaa, että eräs Juudaksen kirjeessä toistuva teema on sen kolmijakoisuus. Juudas jakaa käyttämänsä esimerkit aina kolmeen. Ja tämä jae on kenties hienoimpia esimerkkejä siitä. Juudas antaa kolmijakoisen kehotuksen siitä – miten alkuseurakunnan tulisi toimia luopumuksen keskellä:

1) ensinnäkin heidän tulee rakentaa itseään pyhimmän uskonsa perustukselle

2)  toiseksi heidän tulee rukoilla Pyhässä Hengessä

3) ja kolmanneksi heidän tulee pysyttää itsensä Jumalan rakkaudessa odottaen Herran Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

Pyhin usko

Katsotaan näistä neuvoista ensimmäistä. Jakeessa 20, Juudas aloittaa jälleen painottamalla, että hän osoittaa sanansa rakastamalleen seurakunnalle. Ensimmäinen neuvo on, että heidän tulisi rakentaa itseään pyhimmän uskonsa perustukselle. No mitä tämä tarkoittaa? Mikä on pyhin usko? Ja miten me rakennamme sen perustukselle?

Juudaksen käyttämä sana rakentaa, on sellainen, joka pitää sisällään ajatuksen talon rakentamisesta jonkun valmiin perustuksen päälle. Nyt tuo rakennus on uskovat itse ja rakennusmateriaali on pyhin usko ja perustus on Kristus, uskomme alkaja ja täyttäjä. Ja jos muistelet takaisin, niin Juudas oli jo aiemmin viitannut tähän uskoon – Jakeessa 3, jossa hän oli maininnut, että alkuseurakunnan tulisi ryhtyä taisteluun, sen uskon puolesta, joka pyhille oli kerta kaikkiaan annettu. Tämä pyhin usko, on siis viittaus Jumalan ilmoitetun totuuden kokonaisuuteen. Toisin sanoin – Raamattuun. Se, Jumalan totuuden mukainen ilmoitus Hänestä itsestään, jonka Jumala on antanut seurakunnalleen. Se on pyhin siksi, että se on ylempänä ja erossa kaikesta muusta, mitä sanotaan totuudeksi. Se sisältää ilmoituksen itse Hänestä, joka sanoi olevansa totuus.

Huomaa, että Juudas ei anna yksityiskohtaisia argumentteja, kuinka kumota ne tietyt harhat, jotka ovat nousseet esille hänen aikanaan. Juudas ei neuvo miten viritetään sudenkuoppia, että harhaopettajat saadaan kiinni, hän ei ainoastaan kehota taistelemaan uskon puolesta, vaan hän kehottaa rakentumaan uskossa.

Kaikki se totuus, jonka Jumala seurakunnalleen antaa on myös tarkoitettu seurakunnan rakennukseksi, kuten Paavali toteaakin

2.Tim.3:16-17:

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2.Tim.3:16-17)

Paras keino taistella harhaa vastaan ei ole aina hyökkäys, vaan puolustus. Kristityn taistelua kuvataankin ennen kaikkea puolustustaisteluna – ”vastusta perkelettä, niin hän pakenee” (Jaakob 4:7). Me emme ole jotain palkkionmetsästäjiä, jotka jahtaavat harhaopettajia ympäri maailmaa. Emme kulje jonkun Benny Hinnin perässä ympäri maailmaa pyrkiäksemme tuhoamaan hänet. Emme toivo harhaopettajien tuhoa, vaan heidän pelastustaan. Ja niin paras keino meille puolustautua harhaa vastaan, on juurtua itse syvemmin totuuteen. Juudaksen ensimmäinen kehotus seurakunnalle on siis rakentua Jumalan Sanasta – Rakentua siitä totuudesta, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut.

Samanlaisen neuvon antaa Paavali Efeson seurakunnalle, vietettyään Efesossa noin kolme vuotta opettaen Efeson seurakuntaa päivittäin ja huolehdittuaan heistä kuin isä huolehtii lapsistaan, Paavali lopulta varoittaa heitä tulevista valeopettajista ja hyvästelee heidät sanoen:

”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa” (Apt.20:29-32)”

Jumala on voimallinen rakentamaan meitä Sanansa kautta – Paavali uskoi Efeson kristityt tuon armon sanan haltuun harhaopettajien uhan edessä, niin myös Juudas kehottaa niitä uskovia, jotka nyt kohtaavat nuo julmat sudet seurakunnissaan edelleen rakentamaan Jumalan Sanan varaan. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että me tutkimme Jumalan sanaa avoimin sydämin, pyrkien asettamaan omat traditiomme syrjään, olemaan aina valmiina muovautumaan mihin ikinä Jumalan Sana meitä vakuuttaa. Että olisimme Jumalan kädessä kuin savi, joka mielellään muovautuu savenvalajan kädessä. Näin Sana muovaakin kaikkia meitä, jotka uskomme.

Tuomion valo

Samalla meidän on kuitenkin terveellistä käsittää, että se totuuden valo, joka Jumalan Sanasta lähtee ei kuitenkaan läheskään aina tee ihmisistä pehmeää savea, vaan tuo sama valo myös kovettaa toiset – ja tämä on meille usein vaikea hyväksyä. Tahtoisimme kontrolloida kaikkea, sekä omaa että toisten pelastusta. Nämä asiat eivät kuitenkaan lopulta ole meidän käsissämme, vaan savenvalajan. Jumala on savenvalajan tavoin päättänyt valmistaa erilaisia astioita. Meissä, jotka uskomme Jumala osoittaa laupeutensa ja armollisuutensa – toisissa astioissa, kuten Egyptin Faraossa, Jumala oli päättänyt osoittaa oikeudenmukaisen vihansa.

Kristityiksi tunnustautuvienkin joukossa on olemassa paljon niitä, jotka ovat kyllä altistaneet itsensä Raamatulle ja oikealle teologialle ja jostain omasta motiivistaan he ovat hetken pitäytyneet siinä, mitä Raamattu opettaa. He ovat ulkoisesti tunnustautuneet kristityiksi, mutta he eivät silti ole syntyneet uudesti ylhäältä. Vanhan testamentin Israelin kansa oli täynnä tällaisia tekopyhiä.

Jesaja profetoi uppiniskaisesta Israelin kansasta:

”…tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana… …heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä” (Jes.29:13)

Jeesus sovelsi nämä sanat aikansa fariseuksiin ja kirjanoppineihin, mutta ne ovat sanoja, jotka pätevät yhtälailla kaikkiin tekopyhiin uskonnollisiin, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta ei uutta sydäntä.Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän omistaa oikeaa teologiaa, mutta ei ole valmis uskossa nöyrtymään Jumalan edessä? Ei kai kukaan hyödy siitä, että hänellä on totuus, ellei hän ole myös valmis mukautumaan tuon totuuden mukaan? Kristittynä sinun tulisi olla totuuden rakastaja. Sinun tulisi rakastaa totuutta, koska Jumala itse on totuus – Jeesus sanoi, minä olen totuus.

Surullisimpia tapauksia Raamatussa ja elämässä yleensä, ovat ne ihmiset, jotka ovat altistuneet suurimmalle määrälle totuutta, ilman että totuus sai vapauttaa heitä elämään uutta elämää Kristuksessa, niin että he todella rakastivat totuutta. Mieti jotain Juudas Iskariotia, joka vaelsi läheisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa kolme vuotta, Hän oli jatkuvassa kontaktissa totuuden personoituman kanssa, mutta rakasti enemmän hopeakolikoita. Samoin Pilatus – joka ironisesti kysyykin Jeesukselta mikä on totuus ja kävelee sitten tiehensä.

Meidän on hyvä käsittää, että on täysin mahdollista, että joku tutkii Raamattua vuosikaudet ja jopa kutsuu sitä Jumalan Sanaksi, mutta ei koskaan tule tuntemaan totuutta – että voisi pelastua. On munkkeja, jotka ovat lukittautuneet luostareihin vuosikymmeniksi tutkiakseen Raamattua ja kun he viimein tulevat pois tästä kotelovaiheesta, he ovat edelleen hengellisiä toukkia. He eivät ole edenneet kohti totuutta, päinvastoin monet ovat harhautuneet vain kauemmas ja kauemmas Raamatullisesta teologiasta. Keksien omia tulkintojaan Raamatusta, joita kukaan ei ole kuullut Apostolien teoista lähtien. On mahdollista kutsua itseään Kristityksi, lukea Raamattua ja kuitenkin samaan aikaan vihata totuutta. Jos todella uskomme Jumalan Sanan, niin toimimme myös sen mukaisesti. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh.15:14)

”Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” (1.Joh.2:4)

Pyhässä Hengessä rukoilu

Toinen Juudaksen antama neuvo kestävyyteen luopumuksen keskellä jakeessa 20 on rukoilla Pyhässä Hengessä. Rukoilla Pyhän Hengen voimassa ja hänen tahtonsa mukaisesti. No tämän ei pitäisi olla Kristitylle vaikeaa. Ei siksi, että olisimme jotenkin erityisen henkisiä ihmisiä, tai että rukouksemme olisi ulkoisesti jotain mahtavaa. Tämä ei myöskään ole viittaus kielilläpuhumiseen. Tai siihen, että meillä on oltava jokin tietyn asteen tunnekokemus rukoillessamme. Vaan se tunnustaa sen tosiasian, että Pyhä Henki, joka on meidät yhdistänyt Kristukseen, on se sama Henki, joka rukoilee puolestamme sanattomilla huokauksilla.

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.” (Room.8:26-27)

Meillä ei usein ole aavistustakaan siitä, miten meidän tulisi rukoilla. Mitä se vaatisikaan, että osaisimme rukoilla täysin oikein missään asiassa? Se vaatisi sen, että tietäisimme kaiken, ja miten kaikki liittyy kaikkeen muuhun, ja mitä siitä seuraa, ja kuinka kauan sitä kestää, ja niin edelleen.. emme tiedä mitään tuosta, emme tiedä tulevaa, hyvä jos muistamme sen mitä on tapahtunut..  Pyhä Henki auttaa meitä ja rukoilee puolestamme – koska Hän tietää tarkalleen mitä on tapahtumassa, ja miksi se tapahtuu.

Jos muistat, niin ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista Jeesus rukoili Pietarin puolesta, ettei hänen uskonsa raukeaisi tyhjiin. Oletko koskaan ajatellut sitä, miksi Jeesus ylipäätään rukoili Pietarin puolesta? Tai miksi Hän ylipäätään rukoili? Koska Jumalallisen luontonsa puolesta hän kuitenkin tietää kaiken mitä tulee tapahtumaan? Miksi Jeesus rukoili, ettei Pietarin usko raukeaisi tyhjiin, jos hän tietää jo, että näin ei tule käymään? Oikeastaan, Jeesus rukoili näin juuri siksi, koska Hän tiesi sen mitä tulisi tapahtumaan.. Jeesus Jumalana on säätänyt kaiken mitä tulee tapahtumaan alusta loppuun, niin kuin Jesaja sanoo:

”Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” (Jes.46:10-11)

Jumala on säätänyt alusta asti sen mitä on tuleva tapahtumaan – mutta Hän on myös säätänyt ne keinot, joilla nuo päämäärät toteutuvat – ja yksi merkittävimmistä keinoista on Rukous. Jumala tahtoo toimia vastauksena rukouksiin. Ja ymmärrä tämä, Rukous ei ole meille keino muuttaa Jumalan mieltä – ikään kuin pyrkisimme vakuuttamaan Jumalaa, että hänen tulisi toimia paremmin. Huomioida joitakin asioita, jotka Jumalalta on jäänyt huomioimatta. Ei, vaan Jumala on päättänyt käyttää rukouksiamme keinona toteuttaa omat aivoituksensa.  Meille rukous on keino, jonka kautta Jumala pyhittää meitä – Jumala vaikuttaa, että me rukousten myötä alkaisimme ajatella Hänen tahtonsa mukaisesti. Rukous Pyhässä Hengessä on myös yhteyttä Jumalaan. Ja Jeesus näytti meille täydellisen esimerkin siinä, kuinka jopa synnitön, täydellinen ihminen on yhteydessä Jumalaansa rukouksessa. Ja samoin, kuin Kristus rukoili Pietarin puolesta, ettei hänen uskonsa raukeaisi tyhjiin niin hän rukoilee myös meidän ja kaikkien muiden todellisten uskovien puolesta, ettei meidänkään uskomme raukeaisi tyhjiin. Ja tiedätkö mitä – Isä aina kuulee Pojan rukoukset. (Joh.11:42) Ei ole mitään rukousta tai pyyntöä, jonka Poika esittää Isälle – josta Isä toteaisi – Ei..Ei näin – miksi? Koska Isä ja Poika ovat yhtä (Joh.10:30) – ja Jeesus rukoilee aina Isän tahdon mukaan.

Kaikki vastoinkäymisetkin, joita kohtaamme elämässä, ovat Jumalan säätämiä keinoja kasvattaa meitä ja pitää omansa lähellä Häntä, riippuvaisina hänestä. Jeesus oli jo ennen maailman luomista säätänyt, että se kukko laulaa Pietarille ja että se tulisi tuottamaan hänelle katkeran Jumalan mielenmukaisen murheen, joka lopulta johtaisi parannukseen.

Kuinka mahtava asia onkaan, että Jumala itse rukoilee puolestamme. Ja, että saamme rukoilla, Pyhässä Hengessä, Hänen voimassaan, Hänen tahtonsa mukaan. Luottaen siihen, että kaikki meidän vaivaiset rukouksemmekin Pyhä Henki täydentää ja korjaa niin, että ne ovat mieluisia Isälle.

Rakkaudessa pysyminen

”ja pysyttäkää (niin) itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juudas 21)

Juudaksen kolmas ja viimeinen ohje uskovien vaellusta koskien on pysyttää itsensä Jumalan rakkaudessa odottaen Herran Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Pysytä itsesi Jumalan rakkaudessa! Saatat ajatella, että: tämä kuulostaa aika vaikealta neuvolta. Raamatunluvun ja rukouksen nyt vielä ymmärtää, mutta miten me pidämme itsemme Jumalan rakkaudessa? Tämä on vähän samankaltainen neuvo, kuin minkä Paavali ja Barnabas antoivat apostolien tekojen luvussa 13, kun he kehottivat Antiokian synagogaan kokoontuneita juutalaisia ja jumalaapelkääväisiä – pysymään Jumalan armossa. Miten me näin teemme?

Tähän liittyy oppi Jumalan kaikkivaltiudesta ja ihmisen vastuusta. Tämä niin kuin, moni muukin Raamatun keskeisistä opeista sisältävät ajatuksia, jotka saattavat näyttäytyä meidän silmiimme joskus ristiriitaisilta, vaikka ne eivät todellisuudessa olekaan sitä.  Vaikka meidän rajalliset mielemme eivät täysin kykenisi ratkaisemaan sitä, kuinka nämä kaksi näennäisesti ristiriitaista Raamatun opettamaa asiaa voivat olla totta samaan aikaan, tulee meidän kuitenkin tunnustaa se, mitä Raamattu selkeästi opetta ja luottaa siihen, että Jumalan mielessä kaikki on selvää.

Esimerkiksi Raamattu opettaa, että Jumala on kaikkivaltias kaikessa – myös pelastuksen suhteen. Mutta toisaalta, missään vaiheessa ei Raamattu käske meitä olemaan toimettomia pelastuksemme suhteen, vaan Jumala pitää meitä vastuussa tekemisistämme. Usein Jumala käskee meitä tekemään asioita, joihin meillä ei ole kykyä. Jumala käskee meitä uskomaan, mutta kuitenkin Hän on se, joka lahjoittaa meille uskon. Filippiläiskirjeessä Jumala käskee meitä ahkeroimaan pelastuaksemme, mutta heti perään toteaa, että Hän on se joka vaikuttaa meissä sekä tahtoa että tekemistä. (Fil.2:12-13) Ja saman näemme tässä Juudaksen kirjeessä. Jumala kehottaa uskovia Juudaksen kirjeessä pysymään rakkaudessa, mutta heti seuraavissa jakeissa näemme, että Jumala itse on voimallinen pitämään omansa, että he eivät lankea.

Raamatun totuuksien lukeminen ja soveltaminen elämäämme sekä rukous ovat myös keinoja, joiden kautta me pysymme Jumalan rakkaudessa. Kuka onkaan se Kristitty, joka rakastaa Jumalaa, mutta ei rakasta Hänen Sanaansa? Kuka onkaan se Kristitty, joka kyllä rakastaa Sanaa, mutta ei rukoile?

Kristuksen odotus

Kolmas keino, jolla pysymme Jumalan rakkaudessa (Jakeessa 21) on Kristuksen laupeuden odottaminen iankaikkiseksi elämäksi.

Kuten Juudaksen kirjeen ensimmäisessä jakeessa luvataan – ne jotka ovat olleet Jumalan rakkauden kohteita, tulevat myös varjeltumaan Kristukselle. Kun Kristus palaa maan päälle, ne jotka ovat olleet Isä Jumalan pelastavan rakkauden kohteita, ovat myös pysyneet Isän rakkaudessa – Miksi? Koska he kykenivät siihen? Ei – vaan, koska Jumala oli kykenevä pitämään heidät rakkaudessaan.

Jumala osoittaa ihmistä kohtaan äärimmäistä laupeutta siinä, että olento, joka ansaitsisi Jumalan vihan ja tuomion, saakin sen sijaan osakseen iankaikkisen elämän Hänen yhteydessään. Uskovina elämme tuota iankaikkista elämää jo nyt, siinä mielessä, että Jumala on uudesti synnyttänyt meidät, kun uskoimme Jeesukseen pelastajanamme. Niinpä, meille kuolema on voitto, koska sen myötä henkemme ja sielumme saa olla siellä, missä Kristus on. Mutta kun Kristus palaa maan päälle, saamme – emme vain hengessä – vaan myös ruumiissa kokea tuon iankaikkisen elämän. Saamme nimittäin, ruumiin, joka ei tee syntiä – jonka kaltaisuus on Kristuksen ylösnousemusruumiin kaltaisuus. Ruumis, joka ei tuhoudu, vaan saa nauttia ja elää Jumalasta iankaikkisesti ilman pelkoa, ilman kyyneliä.

Me rakastamme Jumalaa, koska Isä on ensin osoittanut rakkauttaan meitä kohtaan. Ja se, joka on näin Isän rakastama, tulisi myös hartaasti odottaa näkevänsä Jumalansa ja pelastajansa. Oletko sinä tuollainen mies tai nainen? Jos kysyn sinulta tänään – mitä odotat kaikista eniten elämässäsi tällä hetkellä? Liittyisikö vastauksesi johonkin ajalliseen? Uutta taloa? Puolisoa? Autoa? Odotatko Kristusta?

Paavali sanoi Timoteukselle:

”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2.Tim.4:8)

Rakastammeko me Kristuksen ilmestymistä? Odotammeko sitä hartaasti. Vai hukkaammeko sitä aikaa, jonka Herra on meille suonut? Käsitätkö, että olet rajallinen olento, jonka elinpäivät olivat luetut jo ennen kuin olit syntynyt? Maallinen elämämme on kuin tuulen henkäys – sieltä se tulee ja sinne se meni – hetkessä ohi. Mutta toisin kuin maailma, joka elää kuoleman pelon vallassa, ja pyrkii tukahduttamaan ajatukset omasta tai läheisten väistämättömästä kuolemasta – meillä, joilla on toivo iankaikkisesta elämästä – ei tarvitse murehtia kuolinpäiväämme. Sen sijaan saamme ilolla katsoa tulevaa kohti, meidän ei tarvitse yrittää ’elää hetkessä’ keskittyen vain siihen, mitä nyt tapahtuu ja pyrkiä tekemään loppuelämästämme paras mahdollinen kokemus itselle. Tämä on juuri sitä mitä Joel Osteen myy – parasta elämää nyt, koska hänellä ei ole toivoa paremmasta. Meille Kristuksen tulisi olla rakkain ja niinpä Hänen paluunsa asia, jota odotamme ylitse kaiken. Ja loogisesti tämän tulisi johtaa meidät myös siihen, että teemme voitavamme – että mahdollisimman moni muukin voisi tulla tuntemaan elämän Kristuksessa, ennen kuin armon aika on ohitse ja Kristus palaa tuomiten elävät ja kuolleet. Tästä tulee mieleen kuuluisa lausahdus: vain yksi elämä – se on pian ohi. Vain se, mitä olen tehnyt Kristukselle, kestää.

Liian usein olen itse keskittynyt johonkin maalliseen murheeseen ja unohtanut sen, että Jeesus on tulossa – Ja Raamattu sanookin, että Jeesus palaa hetkenä, jota ei odoteta – Hän tulee kuin varas yöllä. Kristittynä meidän tulee kuitenkin vaeltaa siinä toivossa, että pian jo saisimme nähdä Jumalamme ja pelastajamme Jeesuksen ja elää ikuisesti hänen yhteydessään – ilman synnin tuottamaa murhetta. Ja tuo toivo itseasiassa on keino, jota Jumala käyttää meidän pyhitykseksemme:

”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” (1.Joh.3:2-3)

Kolminaisuus

Huomion arvoinen seikka on myös kolminaisuus jakeissa 21-22:

“20  Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä21  ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.” (Juud.20-21)

Näissä jakeissa näemme koko Jumalan kolminaisuuden yhdessä. Meidän tulee 1) Rukoilla Pyhässä Hengessä,  2) pitää itsemme Isä Jumalan rakkaudessa ja 3) odottaa Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Isä, Poika ja Pyhä Henki tiiviissä paketissa. Ehkä Juudaksen kolminaisuuskeskinen ajattelu Jumalasta oli syy myös siihen, miksi hän jaotteli kirjeensä juuri kolmen esimerkkeihin.

Susien uhrit

Juudas on siis kuvannut kolme keinoa, jota Jumala, kaiken luopumuksenkin keskellä, käyttää pitääkseen meidät hänen rakkaudessaan ja pyhittääkseen meitä 1) Jumalan Sanan kautta rakentuminen 2) Pyhässä Hengessä rukoilu ja 3) Kristuksen paluun odotus. Nyt seuraavissa jakeissa Juudas siirtää huomionsa erityisesti niihin henkilöihin seurakunnan keskuudessa, jotka ovat jollain tasolla tulleet vaikutetuiksi valheopettajien toimesta. Ja nyt, hieman käännöksestä riippuen, koska tässä kohtaa Juudaksen kreikan käsikirjoituksissa on eroavaisuuksia, Juudas tunnistaa kolme tai kaksi eri ryhmää. 1938 kirkkoraamattu tunnistaa kaksi ryhmää, mutta uskoisin, että kuten Juudaksen kirjeen teemana on tähänkin saakka ollut – niin tässäkin on tarkoitus puhua kolmesta esimerkistä. Kolme eri ryhmää, luen nyt Raamattu kansalle käännöksestä Juudaksen jakeet 22 ja 23:

”Armahtakaa, niitä, jotka epäilevät, toiset pelastakaa, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa kavahtaen heitä, inhoten ruumiin tahraamaa vaatettakin” (Juudas 22-23)

Tässä Juudas antaa siis uskoville kehotuksen sanat, kuinka uskovien tulisi suhtautua niihin, jotka ovat tulleet valheopettajien harhoista eksytetyiksi jollain tasolla. Jotkut ajattelevat, että nämä ryhmät kuvaavat ei-uskovia, mutta Juudas on tässä vaiheessa kirjettään siirtänyt huomionsa pois niistä, joista hän sanoi ”heillä ei henkeä ole”. Koska kyseessä on joka tapauksessa ihmiset, jotka tunnustautuvat ulkoisesti kristityiksi ja vaikuttavat seurakunnan sisällä, eikä kukaan toinen voi nähdä suoraan heidän sydämeensä, tulisi meidän olla armollisia tällaisia henkilöitä kohtaan ja lähtökohtaisesti kohdella heitä, kuin veljiä ja sisaria Kristuksessa. Nuo kolme ryhmää, joita Juudas kuvaa ovat siis:

1) Ne, jotka epäilevät

2) Ne, jotka tulee temmata tulesta

3) Ne, joiden vaatteetkin ovat saastaisia

Mitä me voimme päätellä tästä? Selvästi tässä on kyseessä kolme ryhmää, joista seuraava on aina syvemmällä harhaopettajien valheissa ja on aina vain epätodennäköisempää, että heidät voidaan pelastaa.

Ensimmäinen joukko kuvaa sellaisia uskovia, jotka ovat vilpittömiä epäilijöitä. He eivät oikein ole varmoja siitä, onko se harhaoppi, jota he ovat nyt kuulleet valheopettajilta totta vai ei. He keikkuvat aidalla. He eivät ole varmoja uskostaan. Ehkä he ovat hiljattain uskoon tulleita, eivätkä he ole juurtuneet vielä Kirjoituksiin, mutta heidät voidaan kuitenkin vakuuttaa järkeilemällä heidän kanssaan Raamatusta käsin. Kun joku veli tai sisar tulee ja armollisesti osoittaa, missä he ovat väärässä, ja rukoilee heidän kanssaan asioista, heidät voidaan vakuuttaa totuudesta.

Toinen joukko kuvastaa uskovia, jotka ovat jo uskoneet jotain niistä tuhoisista harhaopeista, joita valheopettajat ovat suoltaneet omasta pimentyneestä mielestään. Ja jos he jatkavat tällä tiellä ja toimivat sen mukaan mitä uskovat, niin sillä on vakavat seuraukset. Ajattele esim. uskovaa, joka uskoo, että hänen tulisi antaa viimeiset rahansa jollekin menestysteologille, että Jumala sitten siunaa häntä satakertaisesti takaisin, sen sijaan, että hän menisi ja ostaisi perheelleen ruokaa..  tai jotakuta joka on omaksunut harhaoppia siitä, että Jumalan silmissä homoavioliitto tai transgenderismi on ok – ja Jumala ei tuomitse tällaista elämäntapaa. On ollut tutkimuksia jotka viittaavat siihen, että keskiverto homoseksuaalien keski-ikä on noin huomattavasti alhaisempi, kuin keskivero heteron.1,2 Itsemurhariski näillä ihmisryhmillä on monikertainen kaikkeen muuhun väestöön nähden.3 ”Koska meitä ei suvaita!” on selitys..  

Oletko tosissasi? Meidän yhteiskuntammeko ei suvaitse heitä, ja siksi he tappavat itsensä? Meidän yhteiskuntamme riemuitsee heistä – juhlii heitä. Vaatii heille erityiskohtelua. Ja silti – he kuolevat nuorina. Juudas kehottaa tempaamaan tällaisia henkilöitä tulesta, niin kuin Pyhä Henki tempasi Filippuksen. Tuli on vertauskuvallinen tuhosta, joka heitä odottaa, jos he pysyvät tässä tilassa. He ovat nielleet valheen ja heidät täytyy pelastaa. Seurakunnassa tällaista henkilöä kohtaan meidän tulee tehdä kaikkemme, että he eivät jatkaisi sillä tiellä, mille ovat lähteneet: Lukea Sanaa, rukoilla, järkeillä hänen kanssaan.

Viimeinen joukko, jota Juudas kuvaa ovat omaksuneet ja ryhtyneet noudattamaan harhaoppeja. Heistä on tullut susien opetuslapsia ja he ovat jo saastuttaneet lihansa, kuten jae 8 sanoo. Seurakunnassa tällainen henkilö asetettaisiin ilman muuta seurakuntakurin alaiseksi. Ja kontaktissa heidän kanssaan tulee olla erityisen varovaisia, ettemme itse tule osallisiksi heidän synteihinsä. Tai etteivät he käytä meitä hyväkseen, oman agendansa eteenpäinviemiseksi. Huomaa se, että seurakuntakuria on tarkoitus toteuttaa ainoastaan uskoviin. 1.Kor.5. on selkeä tässä. Me emme tuomitse maailmaa, meidän ei ole tarkoitus lähteä pois maailmasta, ei ole tarkoitus eristää itseään maailman ihmisistä, mutta jos joku, joka kutsuu itseään veljeksi toimii kuin maailma, näyttää kun miltä maailma näyttää, haisee miltä maailma haisee jne. Juudas kehottaa kavahtamaan heitä, inhoten ruumiin tahraamaa vaatettakin. Käytännössä tämä käskee kohtelemaan heitä, kuin likaisia alusvaatteita. Käsittelemään heitä niin, että ei itse tule saastaiseksi. Terveessä seurakunnassa tällaista henkilöä kohtaan on seurakuntakuri. 1.Kor.5 esimerkki oli uskova, joka eli Isänsä vaimon kanssa. Paavalin tuomio oli, että seurakunta ’jättää tuon miehen saatanan haltuun, lihan turmioksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä’.

Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1.Kor.5:9-13)

Seurakunnan ei tullut olla yhteydessä tuohon mieheen. Kurinpidon tarkoitus oli herättää tuo mies näkemään oman syntinsä vakavuus ja kokemaan Jumalan kuritus, joka saattaisi jopa johtaa lihan turmioon – kuolemaan. Herran kuritus Hänen omiaan kohtaan voi joskus johtaa jopa sairauteen ja kuolemaan, ilman että tämä henkilö kuitenkaan menettäisi pelastustaan. Uskova voi hairahtua vakavaankin syntiin ja joutua kokemaan tuon synnin ajalliset seuraukset, jotka saattavat johtaa ruumiin kuolemaan, mutta silti – hänen sielunsa pelastuu, jos Hän on aidosti uudesti syntynyt ja uskonut Kristukseen. Koska mitä ikinä syntiä uskova tekee, jos hän on uskonut, on Kristus kärsinyt tuon synnin edestä. Mitä suuremmat meidän syntimme – sitä suurempi on Jumalan armo meitä kohtaan – emme koskaan voi tehdä niin paljon syntiä – että Jumalan armo hänen valittujaan kohtaan loppuisi. Hän vuodattaa meihin, armonsa astioihin jatkuvasti armoa armon päälle.

Korintin seurakunta noudatti Paavalin ohjeita ja toteutti seurakuntakuria tuota aiemmin mainittua miestä kohtaan. Toissa kirjeessään Korinttilaisille Paavali antaa ymmärtää, että tuo samainen mies oli tehnyt parannuksen ja nyt hän kehotti uskovia lohduttamaan tuota miestä. Seurakuntakurin tavoite on palauttaa veli tai sisar oikeaan suhteeseen seurakunnan ja Jumalan kanssa. Mutta jos näyttää siltä, että kyseessä on henkilö, joka on tehnyt sovinnon syntinsä kanssa. Henkilö, joka ei kaikesta huolimatta tee parannusta, vaan jatkaa syntinsä oikeutusta – tulee meidän kohdella häntä kuin ”pakanaa tai publikaania” (Matt.18:17) – toisin sanoin, kuin ei-uskovaa. Tässä vaiheessa, emme ota enää todesta hänen tyhjää suun tunnustustaan, vaan pyrimme, jos mahdollista, evankelioimaan häntä, ja rukoilemaan hänen puolestaan. Emme eristäydy hänestä, kuin synnissä elävästä veljestä, vaan pyrimme lähestymään häntä kuin kurjaa syntistä, joka tarvitsee evankeliumin valoa. Usein rukous on kuitenkin enintä, mitä voimme tehdä tällaisten henkilöiden edestä.

Varmaan meistä monilla on kokemus tällaisista henkilöistä, jotka ovat enemmän ja vähemmän jonkinlaisten harhaopettajien eksyttämiä. Juudaksen kirje alleviivaa, että meidän tulisi olla armollisia tällaisia henkilöitä kohtaan. Mietipä itseäsi. Sinä, joka luulet tänään tietäväsi teologiasi ja olet varma siitä mitä tiedät. Mieti missä itse joskus olit. Muistele minkälaisia harhakäsityksiä sinulla oli ja ajattele, kuinka olisit tahtonut että joku lähestyy sinua totuudella. Tässä on nootti varsinkin meille, jotka puhumme paljon niin sanotuista armon opeista. Kuinka usein onkaan, että puhumme armon opeista, mutta samalla olemme mitä armottomimpia niitä kohtaan, jotka eivät usko kuten me.

Omassa uskon elämässäni luulen, että minulla on ollut kokemuksia kaikista näistä henkilöistä, joita Juudas kuvaa jakeissa 22-23. On ollut niitäkin, jotka ovat edenneet ryhmästä toiseen. Eräs veli kerran lähestyi minua huolella omasta sielunsa tilasta ja puhui kamppailustaan erityisen synnin kanssa. Hän oli epävarma siitä, mitä Raamattu sanoo asiasta. Luimme usein yhdessä Raamattua, pyrin osoittamaan hänelle sen, mitä Raamattu opettaa, monta kertaa rukoilimme yhdessä. Vaikutti siltä, että hän oli voitettavissa. Kun aikaa kului ja en ollut vähään aikaan tekemissä tuon veljen kanssa, hän palasi takaisin matkalta ja ilmoitti, että oli päättänyt ryhtyä suhteeseen, joka oli täysin vastoin Raamatun ilmoitusta. Hän ei enää kamppaillut synnin kanssa, vaan omaksui sen. Jotain oli radikaalisti muuttunut. Hän oli tehnyt sovinnon syntinsä kanssa.Edelleen näimme tuon henkilön kanssa, pyrin järkeilemään hänen kanssaan Raamatusta ja rukoilemaan hänen puolestaan. Hän oli edelleen epävarma siitä, mitä Raamattu opettaa aiheesta, mutta päätti kuitenkin kulkea omien tunteidensa perässä. Vuosia on kulunut ja tänään tuo samainen henkilö on vain vahvistunut Raamatun vastaisissa näkemyksissään. Se epävarmuus, mikä hänellä joskus oli, on kaikonnut. Hänestä on tullut enemmän ja enemmän niiden harhaopettajien kaltainen, joiden vaikutuksen alla hän on ollut.

Monet vaeltavat tätä luopion tietä ja kun he ovat tiensä päässä, he ovat niin eksyksissä, että sitä on vaikea käsittää – he ovat näin myös osoittaneet todelliset värinsä – että he lähtivät joukostamme, koska eivät olleet joukkoamme. Se valo, jolle he ovat altistuneet on vain kovettanut heidät. Ainoa mitä voimme tehdä, on rukoilla heidän puolestaan, että Pyhä Henki murtaisi ne hengelliset kahleet, jotka heitä sitovat ja avaisi heidän silmänsä näkemään Kristuksen. Ilon aihe on kuitenkin, että palvomme Jumalaa, joka kykenee kaikkeen tähän. Se, mikä inhimillisesti näyttää mahdottomalta, on Jumalalle mahdollista.

Juudaksen kirje osoittaa meille, että Kristityn vaellus lopun aikoina on taistelua ei vain seurakunnan ulkoista, vaan sisäistä uhkaa vastaan. Me tulemme kohtaamaan luopioita ja harhaopettajia, mutta meidän ei tule hämmästyä, näin pitikin käydä. Jumala kehottaa meitä edelleen kasvamaan uskossamme – rakentumaan Sanan ja rukouksen kautta – odottaen Jeesuksen paluuta. Kristittyinä meidän tulee armollisesti kohdata ne, jotka ovat eksyksissä. Meidän tulee alistua Jumalan Sanan auktoriteetin alle ja pitää sitä uskomme ja elämämme ylimpänä ohjenuorana: oli aihe mikä hyvänsä – meidän tulee voida istua alas ja kysyä: onko Jumala puhunut selkeästi? Mitä Hänen Sanansa sanoo.

Meidän kuuluu kasvaa uskossamme, tulla tuntemaan Jumala yhä syvemmin, kasvaa armossa ja totuudessa. Ja paras tapa taistella valetta vastaan, on tuntea totuus. Paras tapa tunnistaa väärennös on tuntea aito. Sen sijaan, että käyttäisimme tuntitolkulla aikaa pyrkiäksemme kumoamaan kaikki maailman filosofiset harhapäätelmät ja valheuskonnot, nostakaamme Jumalan ilmoitettu totuus sille kuuluvalle sijalle, ja sanokaamme, Kaikkeuden Luoja – Herramme Jeesus Kristus – on puhunut ja hänen sanansa on tosi. Vertaa valhetta totuuteen, niin se osoittaa oman järjettömyytensä.

Aamen.

Viittaukset.

1. Hogg RS, et al., Modelling the impact of HIV disease on mortality in gay men. International Journal of Epidemiology 26(3):657–61, 1997
2. Cameron P, Cameron K. Gay obituaries closely track officially reported deaths from AIDS. Psychological reports. 2005 Jun;96(3):693-7.
3. https://www.reuters.com/article/us-health-lgbt-teen-suicide/lgbt-youth-at-higher-risk-for-suicide-attempts-idUSKCN1MI1SL (5.6.2019)

Saarnattu 24.3.2019, Eelis Halmemies

Juudas 17-19:

“17  Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,18  sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”.19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.”

Intro

Ystävät, loppu on lähellä, nimittäin Juudaksen kirjeen loppu. Jo usean saarnan verran olemme ammentaneet siitä, mitä Jumala on puhunut Juudaksen kirjeen inhimillinen kirjoittajan, Juudaksen, Jeesuksen velipuolen kautta. Juudas on varoittanut juutalaista alkuseurakuntaa sen keskuudessa elävistä valheopettajista ja on antanut heistä kuvauksen, jonka vertaista tuskin löytyy Raamatun lehdiltä. Juudas on kuvannut heitä jumalattomina, joiden tuomio on edeltä kirjoitettu, hän on verrannut heitä menneisyyden luopioihin. Juudaksella on vielä muutama sana sanottavana heistä, mutta kun luemme eteenpäin, niin huomaa, että olemme siirtymässä nyt Juudaksen kirjeen vaiheeseen, jossa hän palaa huomioimaan erityisesti kirjeensä vastaanottajia:

Jae 17

”Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,” (Juudas 17)

Rakkaat kuulijat

Juudas muistuttaa jälleen kenellä hän on kirjeensä osoittanut – Jumalan valituille, joita hän rakasti. Tämä kävi ilmi myös heti kirjeen alkutervehdyksessä, jossa Juudas osoitti sanansa jakeessa 1:

”kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut.” (Juudas 1)

Jakeessa 3 Juudas osoittaa tunteensa tuota seurakuntaa kohtaan kutsumalla heitä: ”Rakkaani” (Juudas 3) Nyt jakeessa 17 hän jälleen kutsuu heitä hyvin isällisesti ja pastoraalisesti: ”te, rakkaani”. Juudas aidosti rakasti tätä seurakuntaa ja hänen ankarat varoituksensa kumpusivat hänen syvästä huolestaan heitä kohtaan. Todellinen rakkaus varoittaa valheesta, silläkin uhalla, että joku pahoittaa mielensä.
Edeltä ilmoitettu varoitus

Juudas antaa kirjeensä vastaanottajille muistutuksen siitä, että ne varoituksen sanat, joita hän tuo esiin, eivät ole mitään sellaista, mitä he eivät olisi kuulleet aikaisemmin. Päinvastoin – Juudas tahtoo muistuttaa heitä, että se sekaannus ja hajaannus valheopettajien toimesta, jota he todistivat keskuudessaan oli juuri sitä mistä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet. Tämä oli juuri sitä, mistä Pietari oli varoittanut 2. kirjeessään (ehkä jopa tuolle samalle seurakunnalle). Juudaksen kirje on vahvistus sen profetaalisen sanan täyttymyksestä, jonka he olivat kuulleet. Valheopettajista ei ollut varoittanut ainoastaan Pietari, vaan myös Jeesus ja kaikki hänen apostolinsa:

Jeesus oli sanonut:

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt.7:15)

Paavali oli sanonut:

”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:28-30)

Pietari oli sanonut:

”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.”

(2.Piet.2:1-3)

Apostoli Johannes tulisi myös Juudaksen jälkeen varoittamaan varhais-gnostilaisista harhaopettajista, joita hän kutsuu omissa kirjeissään antikristuksiksi:

”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. 19Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1.Joh.2:18-19)

Termin antikristus etuliite anti voi viitata siihen, että joku on jotakuta vastaan. Eli tässä tapauksessa ANTI KRISTUS: joku toimii kristusta vastaan. Toisaalta termillä anti voidaan viitata siihen, että jokin tulee korvaamaan toisen. Toisen sijalle. Eli tässä tapauksessa ANTI KRISTUS kristuksen korvaaja. Kristuksen sijainen.

Yllätys yllätys. Yksi Roomalaiskatolisen kirkon paaville antamista nimityksistä on Vicarius Christi – Kristuksen sijainen maan päällä. Ensinnäkin. Tämä on Jumalan pilkkaa! On vain yksi Kristuksen sijainen maan päällä – ja se on Pyhä Henki. Heidän tulisi ehkä miettiä vielä uudestaan mitä titteleitä käyttävät – jos käännät vicarius christi takaisin Raamatun koine kreikaksi, niin arvaatko mitä siitä tulee? Jep – antichristos.  

Apostoli Johanneksella oli todennäköisesti mielessä aivan tietty antikristus – sankari nimeltä Cerinthus. Meillä ei ole jäljellä yhtään Cerinthuksen kirjoituksia, mutta kirkkoisät kuten apostoli Johanneksen opetuslapsen Polykarpoksen opetuslapsi Iraneus kirjoittaa Cerinthuksesta (Irenaeus, Against Heresies, kirja 1, luku 26) ja kaikki hänen antamansa kuvaukset siitä mitä hän uskoi ja opetti, olivat juuri niitä samoja gnostilaisia typeryyksiä joista Johannes varoittaa kirjeissään. Esim. Cerinthus uskoi, että ”Kristus” laskeutui kasteen hetkellä Jeesuksen ylle ja poistui hänestä ennen ristiinnaulitsemista.”

Johannes kumoaa tämän painottamalla, että sama kristus, joka kastettiin oli täysin sama kristus, joka vuotaa verta:

”Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.” (1.Joh.5:6)

Eli se mistä Juudas nyt kirjoittaa, oli yhtäpitävää kaiken muun kanssa, mitä apostolit ja Jeesus olivat edellä sanoneet ja vielä sanoisivat:

Juudaksen kirjeen funktio

Juudaksen kirjeen tarkoituksena oli toisaalta havahduttaa kuulijansa näkemään mitä heidän ympärillään tapahtuu – kuinka Saatana yrittää soluttautua seurakunnan sisälle, niin kuin käärme Eedenin puutarhaan. Toisaalta kirjeen tarkoitus oli tuottaa kuulijoilleen lohtua siitä, että sekaannus, mikä nyt on valloillaan ei tullut yllätyksenä – ei Jumalalle, ei apostoleille – eikä sen tulisi olla yllätys heillekään.

Päinvastoin, tämä on jotain, jonka Jumala oli edeltä säätänyt tapahtuvaksi – näin täytyy käydä – ennen Herran Jeesuksen tulemusta – suuren luopumuksen tulee tapahtua ja laittomuuden ihmisen ilmestyä (2.Tess.2:3). Kun Jeesus antoi henkensä seurakuntansa puolesta hänen tarkoituksenaan oli pyhittää ja puhdistaa maailmasta itselleen kansa (Ef.5:27) – ne jotka Isä oli antanut Hänelle maailmasta (Joh.6,17). Ja voit olla varma siitä, että Jeesus kyllä puhdistaa seurakuntansa, morsiamensa, ja asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä ja virhettä – mutta rikkavilja erotetaan aidosta viljasta vasta sadonkorjuun aikana. Vasta sitten kun Jeesus palaa takaisin, hän sallii valheopettajien läsnäolon seurakuntansa keskuudessa, niin kuin peltomies sallii rikkaviljan kasvava aidon viljan keskellä sadonkorjuuseen saakka. (Matt.3:12;13:30)

Seurakunnan ei siis tule hämmentyä valheopettajien olemassaolosta, vaan ymmärtää että Jumala on sallinut heidän olemassaolonsa myös yhtenä keinona pyhittää seurakuntaansa. Ja vaikka meistä joskus tuntuisi, että olemme yksin ja että nekin jotka tunnustautuvat Kristityiksi ovat eksyksissä ja valheopettajien kourissa. Olkaamme turvallisin mielin – Jumala ei hukkaa omiaan – Kaikki ne, jotka Isä kutsuu Poikansa luokse – tulevat uskossa. Kun Profeetta Elia valitti Jumalalle ja ajatteli olevansa ainoa uskova jäljellä, Jumala lohdutti häntä sanoen:

”Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.”” (1.Kun.19:18)

Jumala jätti 7000 itselleen. Kuka vaikutti sen, että 7000 uskoi eikä notkistanut polviaan Baalille? Jumala. Jos hän kykenee siihen Elian aikana, eikö hän kykenisi siihen tänä aikana?

Juudaksen kirjeen vastaanottajat voivat lohduttautua Jumalan kaikkivaltiudesta, että Herra toimii kuten ennenkin – hän ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen. (Aamos.3:7)

Mitä apostolit olivat sitten ennalta puhuneet:

Jae 18

sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan” (Juudas 18)

Tämä on suora lainaus 2.Pietarin kirjeestä luvusta 3 jakeesta 3.  On kaksi vaihtoehtoa: Joko Juudas lainaa Pietaria tai Pietari lainaa Juudasta.  Tai on kolmaskin vaihtoehto: että he molemmat lainaavat jotakuta toista. Mutta kaikista järkevin selitys (huolimatta siitä, että se sekoittaa jonkun liberaalin UT tutkijan käsityksen Raamatun kirjojen kirjoitusten ajankohdasta) on se, että Juudas lainaa Pietaria – Herran apostolia.

Huomaa muuten, että Juudas tekee nähtävästi eron itsensä ja apostolien välillä. Oliko Juudas apostoli? – ei ollut, Hän oli vain Jeesuksen veli. En tiedä asettaako se hänet korkeampaan, vai alhaisempaan asemaan apostoleihin nähden, mutta häntä Jeesus ei ollut lähettänyt Juudasta apostolina.

No kuinka Juudas sitten saattoi kirjoittaa Raamatun kirjoja? Hyvä kysymys, mutta huomaa, että Raamatun kirjojen kirjoittajien vaatimus ei ollutkaan se, että he olivat apostoleja – vaan että Pyhä Henki inspiroi heidät kirjoittamaan sen, minkä Jumala tahtoi säilyttää Raamattuun. Luukkaan evankeliumin ja apostolien tekojen kirjoittaja oli kuka? Apostoli Luukas? Ei – vaan lääkäri ja historioitsija Luukas. Kuka kirjoitti Markuksen evankeliumin? Apostoli Markus? Ei – vaan Johannes Markus, joka ei ollut apostoli. Mutta Luukas sai tietonsa suoraan Paavalilta, joka oli apostoli. Markus sai tietonsa Pietarilta, joka oli apostoli. Eli vaikka UT kirjojen kirjoittaja ei aina olisikaan apostoli, on kaikki UT kirjat kirjoitettu ihmisten toimesta, jotka pystyisivät vahvistamaan sanansa apostolien toimesta. He kirjoittivat apostolien eläessä, ja näin ollen, heidän sanansa voitiin vahvistaa Jumalan apostoleille antaman auktoriteetin vahvistamana.

Viimeinen aika

Pietari oli ennustanut, että ”Viimeisenä aikana” tulee pilkkaajia. No mitä se kertoo siitä ajasta, jossa Juudas eli, jos hänen aikanaan nuo pilkkaajat tulevat esiin? Se kertoo siitä, että Juudas eli viimeisenä aikana. Tämä nähdään myös Paavalin kirjeistä: Elämme jo nyt viimeisiä aikoja.

Pilkkaajien ilmaantuminen

Pietari oli myös ennustanut, että uskovien keskuuteen ilmaantuu pilkkaajia. Pietari kuvaa heitä myös jumalattomina. He seuraavat Jumalattomuutensa himoja ja haluja, samainen kuvaus kuin Juudaksen viittaus järjettömiin eläimiin, jotka vain juoksevat vaistojensa perässä. Jumalattomat harhaopettajat eivät voi muuta, kuin tehdä pahaa, eivät kykene muuta kuin toteuttamaan häpeällisiä himojaan. He ”vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan” (Juud 18). Sana vaeltaa on myös preesensissä. Se on jatkuvaa vaellusta. oman tien kulkemista. Himojen perässä.

Paavali varoittaa Timoteusta:

”Pakene nuoruuden himoja” 2.Tim.2:22

Valheopettajat vaeltavat määrätietoisesti kohti himoja. Niin kuin kärpänen joka lentää kohti lamppua ja lopulta polttaa itsensä.

Mitä ne pilkkaajat joihin Juudas ja Pietari viittasivat sitten sanoivat:  2.Pietari luvussa

3 Hän sanoo jakeessa 5, että:

”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2.Piet.3:4-7)

Pilkkaajat olivat tietensä tietämättömiä – he olivat tahallaan tyhmiä – he kielsivät sen, mikä oli ilmeistä – että Jumala oli tuhonnut epäuskoiset ennen maailmanlaajuisella tulvalla – ja Jumala tulee tuomitsemaan Jumalattomat tulevaisuudessa. Eli he kieltävät Jumalan luojana ja tuomarina. Ja toisaalta kieltävät, että tulvaa oli. Onko tämä yleistä nykyään? Kuinka moni kristitty nykyään uskoo, että Jumala hukutti koko maailman Nooan ajan tulvalla? Tämä näkemys ei ole kovinkaan muodissa. No joo kyllä kyllä, mutta se oli paikallinen tulva? Niinkö? Ja Jumala pyysi Nooaa rakentamaan arkin? Miksei hän vain käskenyt Nooaan muuttamaan! Korkeimmat vuorenhuiput peittyivät, mutta tulva oli paikallinen? Minkä fysiikan lain mukaan? Ja eikö Jumala sano, että hän ei enää koskaan tuomitse maailmaa samoin kuin Nooan tulvan aikana – Jos tulva oli vain paikallinen – mitä se tarkoittaa? Jumala ei koskaan enää lähetä paikallista tulvaa?

Ja 19

”Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.” (Juudas 19)

Mitä valheopettajat saavat aikaan seurakunnassa? He saavat aikaan hajaannusta. Miksi seurakunnat ovat niin pirstaloituneita. Miksi kaikki Kristityt eivät vain voi tulla ja olla samassa seurakunnassa? Tilanne alkuseurakunnassa ja nykyään ei juurikaan poikkea tämän asian suhteen: Hajaannus on joskus välttämätöntä seurakunassa. Paavali totesikin sen:

”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen” (1.Kor.11:19)

Paavali kommentoi tätä asiaa Korintin seurakunnalle, kun hän totesi, että:

”…olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. 12Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä: ”Minä Kristuksen”” (1.Kor.1:11b-12)

On niin ihmiselle tyypillistä suosia jotakuta hänen ulkoisen olemuksensa perusteella. Kristittyinäkin valitsemme helposti itsellemme esikuvia uskossa, vaikka emme edes tuntisi heitä henkilökohtaisesti, vaan esim. jonkun youtube videon perusteella.

On tyypillistä ihmiselle takertua johonkuhun ihmiseen ja tukeutua häneen totuuden varmana lähteenä. Mutta tahdon sanoa teille, on olemassa vain yksi, joka on totuuden lähde, ja ainoastaan hänen luokseen meidän tulee kääntyä ja luottaa hänen sanaansa – Ja tuo joku, on Herramme Jeesus Kristus.

Ainoastaan Hänen luokseen tulee meidän kääntyä, kun epäröimme.

Ainoastaan hänen sanansa on totuus, joka pyhittää ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Ainoastaan Kristuksen Henki johtaa meidät kaikkeen totuuteen.

Yksin hänen tulisi olla meidän esikuvamme.

Paavali kyllä sanoi:

”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1.Kor.11:1)

Sana seuraaja on mimetai, josta saamme sanan imitoida. Eli Paavali sanoo imitoikaa minua – katsokaa minua ja ottakaa esimerkkiä minun vaelluksestani – hän sanoo: imitoikaa minua – NIIN KUIN MINÄ IMITOIN KRISTUSTA. Syy siihen, miksi Paavali pyysi muita katsomaan häneen, oli koska hän tiesi katsovansa Kristukseen ja heijastavansa muille sitä kuinka Kristus toimisi.

Katsotko sinä tänään Kristukseen? IMITOITKO KRISTUSTA? Riiputko hänessä? Onko Jeesus hän, jonka puoleen käännyt ensin. vai onko sinulla joku toinen, jonka mielipiteitä kuulisit ensin. Jos näin on, niin tunnista tämä epäjumala elämässäsi ja hylkää se. Kateuteen asti Herra halajaa sitä henkeä, jonka hän on meihin asettanut. (Jaak.4:5) Ensimmäinen ja suurin käsky on, että Herra sinun Jumalasi on yksi Jumala eikä sinulla tule olla ketään muuta Jumalaa kuin hän. Ja meidän tulee rakastaa häntä kaikesta sydämestämme, sielustamme ja voimastamme.

Etsi maailman paras teologi, joka maan päältä löytyy ja istu hänen jalkojensa juureen. Opi ja kuuntele, mitä hän opettaa ja kiitä Jumalaa siitä, mitä rikkauksia tuo Jumalan mies voi sinulle avata Raamatusta. Mutta älä missään nimessä laita toivoasi tuon miehen varaan..  sillä hänkin on vain erehtyvä ihminen.

Ymmärrä se, että Kristittyinä olemme etuoikeutetussa asemassa – me kaikki. Meillä on Jumalan Sana – Korkein mahdollinen auktoriteetti. Jos Jumala on puhunut jossain asiassa – se asia on loppuun käsitelty. Mitä meidän tulisi ajatella homoseksuaalisuudesta.. No onko Jumala puhunut? Mitä Hänen sanansa sanoo? Mitä meidän tulisi ajatella abortista..  Onko Jumala puhunut? Mitä hänen sanansa sanoo? Tämä tulisi olla sinun asenteesi – silloinkin kun kuulet Jumalan Sanaa selitettävän. Jumala ei ole antanut sanaansa ainoastaan pastoreille tai papeille.. vaan meillä kaikilla on pääsy hänen sanoihinsa.

Juuri tästä Paavali kehui Berean Juutalaisia – että he olivat ”jalompia” kuin tessalonikan Juutalaiset, sillä he päivin ja öin tutkivat olivatko asiat niin kuin heille oli sanottu. (Apt.17:11) Toivon todella, että testaat sen Sanan, jota kuulet aina Raamatusta, etkä vain sokeasti luota saarnamiehiin. Koska kuka tahansa voi erehtyä.

Juudas toteaa, että valheopettajat: he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Tämä on viittaus siihen, että he eivät koskaan olleet uskossa. He ovat edelleen sitä mitä ovat aina olleet – sielun vihollisen lapsia. Kun he tulivat seurakuntaan, he eivät tehneet sitä arvokkaista syistä. He eivät hetken olleet uskossa ja sitten luopuneet siitä, vaan he olivat lähtökohtaisesti susia lampaan vaatteissa.

Sielullinen on psuchikos ja viittaa luonnolliseen ihmiseen -siinä on viittaus ihmisen korruptioon, joka tulee mädästä sydämestä.

henkeä heillä ei ole. Jumalan Henki ei ole heitä uudestisynnyttänyt. Jumalan sanan julistuksella on merkillinen vaikutus maailman ihmisiin. Täysin sama julistus pehmittää toisen sydämen, kun toisen sydän paatuu. Täysin sama julistus murtaa ja nöyryyttää toisen, kun toisen mieli ylpistyy entisestään. Täysin sama julistus on ihana elämän tuoksu toisen sieraimiin, kun toisen sieraimiin se löyhkää kuin raato.

Mikä on syy tähän? Miksi toinen uskoo ja toinen ei? Ehkä ajattelet mielessäsi, että: ne, jotka eivät usko ovat vaan tyhmiä. Jos he vain osaisivat ajatella loogisesti kuin minä. Jos he vain opiskelisivat vähän teologiaa.

Ehkä ajattelet, että toiset vain ovat herkempiä hengellisille asioille..  toiset vain ovat hengellisiä.. toiset tykkäävät metsästyksestä.. toiset autoista.. tai leipomisesta..  toiset Jeesuksesta.. se on vain jotain luontaista ihmisessä. Joillakin se vain on perimässä.

Ehkä ajattelet, että toiset vain ovat parempia ja ansaitsevat olla uskovia  ja ne jotka eivät usko tänään — he ovat vain huonompia ihmisiä.

EI – EI – ja vielä kerran EI.

Kaikeen tähän voimme todeta yhdessä: höpö höpö!

Kuka on se, joka tekee eron ihmisten välillä? Eikö se ole Jumala? Eikö Jumala ole se, joka tekee ihmisestä sen kuka hän on? Jumala antaa meille silmämme ja korvamme.. Tekee ihmisestä kuuron sokean tai näkevän. Hän yksin tekee meistä sitä mitä olemme.

Paavali toteaa : “Jumalan armosta olen mikä olen.” (1.Kor.15:10)

Voitko tänään todeta saman itsestäsi? Syy siihen, miksi uskot, ei ole sinussa itsessäsi, vaan Jumalan armossa. Hän on ollut rikas armossaan ja katsonut puoleesi, vaikka et ole itsessäsi ansainnut muuta kuin hänen tuomionsa. Jos todella käsität oman pahuutesi, oman sydämesi turmeltuneisuuden, sinun tulisi pystyä katsomaan näitä Juudaksen kuvaamia harhaopettajia ja sanomaan:

Ellei Jumalan armo olisi kohdannut minua – siinä olisin minä.

Ellei Jumalan armo olisi kohdannut minua – olisin yhtä hukassa.

Ellei Kristus olisi vapauttanut minua synnin ja kuoleman vallasta –

olisin edelleen maailmassa, vailla toivoa.

Mutta nyt meillä on toivo – Kristus ei nimittäin ole ainoastaan sovittanut syntejämme ristillä. Hän on myös elänyt puolestamme täydellisen kuulaisen elämän, jonka Isä Jumala lukee meille.

(2.Kor.5:14)  Me kaikki todellisesti uudesti syntyneet, kuolimme Kristuksessa —  ja ylös nousimme hänen kanssaan– kaikki mikä on kristuksen on meidän. Jos olemme uskoneet, Pyhä Henki on kastanut meidät kristukseen. (1.Kor.12:13)

Anna tämän totuuden puhutella sinua tänään – Jos olet Kristuksessa – näkee Isä Jumala sinussa ainoastaan Kristuksen rajattoman vanhurskauden ansion. Kaikki, jotka kääntyvät synneistään ja kääntyvät Kristuksen puoleen uskossa, luottaen että ainoastaan Jeesus voi pelastaa meidät Jumalan vihalta, joka kohtaa kaikkea pahuutta, saavat vastaanottaa Jumalan oikeuden olla hänen lapsiaan. Kristus kuoli ja ylös nousi kolmantena päivänä. Ja me saamme haudata entisen elämämme ja jättää sen ristille, ja saamme nousta Kristuksen kanssa elämään uutta elämää Hänen Henkensä johdatuksessa.

Amen

Saarnattu 17.3.2019, Eelis Halmemies

Juudas 8-16:

“8. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. 9 Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!” 10 Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. 11. Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora! 12. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä, 13. rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu. 14. Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä 15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. 16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.”

Intro

Olemme edenneet Juudaksen kirjeessä aina sen kymmenenteen jakeeseen saakka. Juudaksen kirjeen selkein teema on hänen antamansa vakava varoitus alkuseurakunnan keskuuteen pujahtaneista ja hänen aikanaan esiin tulleista harhaopettajista. Kirjeellä on lempeä ja kaunis alku ja loppu, jossa Juudas osoittaa sanansa Jumalan valituille. Kirjeen keskiosa, jota olemme katsoneet viime kerroilla, sisältää sen sijaan kenties Raamatun sykähdyttävimpiä kuvauksia ja vertauksia siitä, mitä valheopettajat edustivat ja kuinka he toimivat. Toistuvana teemana Juudas mainitsee asioita kolmen rykelmissä. Hän luettelee aina kolme asiaa samalla, kun tekee pointin. Aiemmin olimme katsoneet, kuinka Juudas muistutti kuulijoitaan kolmesta Jumalan ennen antamasta tuomiosta luopioille. Ja viime kerralla näimme kolme kuvausta valheopettajien luonnosta jakeesta 8 eteenpäin. Ja nyt, kun siirrymme katsomaan jaetta 11, näemme tämän saman kolmikko-teeman toistuvan, kun Juudas vertaa valheen opettajia tällä kertaa vanhan testamentin pahamaineisimpiin luopioihin.

Katsotaan jaetta 11.

”Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!” (Juud.11)

Hepr.11 viitataan usein uskon kunniagalleriana – menneisyyden pyhien uskoa juhlitaan. Juudas.11 on tämän vastakohta. Siinä näemme Raamatun merkittävimpiä esimerkkejä yksittäisten ihmisten uskottomuudesta.

Tähän mennessä Juudas on kuvannut jo hyvin kattavasti valheopettajien toimintaa ja luonnetta, mutta hän ei ole varsinaisesti lausunut heistä tuomiota. Siihen tulee muutos jakeessa 11. Jae alkaa sanoilla: ”Voi heitä”. Tämä on meille tuttu ilmaisu evankeliumeista, joissa Jeesus usein käytti ”voi” huutoja Israelin tekopyhistä hengellisistä johtajista. Tämä oli yleinen tapa, millä profeetat läpi vanhan testamentin, ilmaisivat Jumalalta saadun tuomion sanan. Tuomion julistus Jumalalta alkoi sanoilla ”voi”. Sen vastakohta, siunaus Jumalalta – alkaa sanoilla ”autuas se..”. Esim. Psalmi 1 alkaa näin ja myös Jeesuksen vuorisaarna.

Voi-huuto, osana tuomiota ei ollut mitenkään sellainen lempeän myötätunnon osoitus: ”voi voi” – “voi teitä fariseuksia”. Se ei ollut vähäpätöinen huudahdus, vaan piti sisällään mitä suurimman vakavuuden.. Voi teitä! Se pitää sisällään ajatuksen siitä, että voi-huudon ansainnut on tuhon oma. Hän ansaitsee tuhoutua Jumalan tuomion kautta. Hienoja esimerkkejä ”voi-huudon” käytöstä löydämme Jesajan kirjasta luvussa 6 (Jes.6:1-8), missä Jesaja näkee Jahve Jumalan kirkkauden näyssä. Jesaja istuu valtaistuimella ja hänen kirkkautensa ja kunniansa täyttää temppelin. Tämän valtavan näyn edessä Jesaja näkee oman syntisyytensä ja mitättömyytensä ensimmäistä kertaa oikeassa valossa – kun hän vertaa itseään Pyhään Jumalaan ja sen seurauksena hän lausuu ”voi.. minua”. Jesaja lausuu tuomion profetian itsestään. Jotain samaa voimme nähdä esim. siinä, kun Pietari lankeaa Jeesuksen eteen saatuaan suuren kalasaaliin ja toteaa: ”…Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen” (Luuk.5:8b) Pietari käsittää, että Jeesus on pyhä – ja hän ei ole.  Ja se luo hänessä pelkoa.

Tämän tulisi olla jokaisen kristityn kokemus. Jos olet nähnyt Jumalan Pyhyyden ilmoitettuna hänen sanassaan. Ja sen jälkeen olet katsahtanut itseesi – tulisi sinun voida sanoa: ”voi minua..”, “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room.7:24) Viisauden alku on Jumalan pelko. Ja viisaus tunnustaa ensin Jumalan pyhyyden ja sen valossa oman epäpyhyyden. On hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin. Vanhassa testamentissa Jumala sanoo Moosekselle, että jos Hän vaeltaisi silmänräpäyksenkään Israelin kansan keskellä, hän tuhoaisi heidät. Elävä, Pyhä Jumala on kuin kuluttava tuli syntisille. Ainoa keinomme välttyä tuomiolta, on pukeutua Kristukseen – ja hänen vanhurskauteensa.

Katsokaa minkälaisia verbejä Juudas käyttää jakeessa 11 valheopettajista:

”Kulkevat -> Heittäytyvät -> Hukkuvat”

Huomaa kuinka termit voimistuvat. Ensin he Kulkevat Kainin tietä, sitten Heittäytyvät Bileamin eksytykseen ja lopulta Hukkuvat Kooran kapinassa.  Kulkea – Heittäytyä – Hukkua. Mennään syöksykierteellä päin mäntyä.

Tässä me näemme synnin petollisuuden, kuinka se kasvaa salaa kuin syöpä ja kuinka sen vaikutukset elämäämme ovat mitä tuhoisammat, ellei siihen puututa. Jos huomaamme jonkun synnin itsessämme, niin ehkä ensin kauhistummekin sitä. Hämmästymme ensin omaa pahuuttamme. Pidimme itseämme parempina. Ajan mittaan, alamme sietämään syntiä, ja perustelemme ja selittelemme itsellemme sen olemassaoloa. Aikaa kuluu ja pian jo heittäydymme siihen ajattelematta lainkaan seuraamuksia. Lopulta syntimme määrittelee meidät täysin, emmekä enää pysty ajattelemaan elämäämme ilman sitä. Tämä on synnin kataluus ja tuhoisuus. Tuli se sitten missä muodossa tahansa. Elämän korskeus, silmäin pyyntö, lihan himo. Välinpitämättömyys synnin himoja ja houkutuksia kohtaan saa aikaan lankeemuksen, joka johtaa lopulta kuolemaan.

Psalmissa 1 sanotaan, että Jumala tuntee vanhurskaiden tien, mutta jumalattomien tie hukkuu.  

Kainin tie

Katsotaan ensimmäistä esimerkkiä jumalattomien tiestä, jonka Juudas antaa, joka on Kainin tie.

Matteus 7:13 Jeesus käyttää samaa sanaa tiestä:

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät”

Kain oli ensimmäinen ihminen, joka oli syntynyt naisesta. Hän oli Aadamin ja Eevan poika, joka oli oppinut oikean tien vanhemmiltaan. Hän tiesi, minkälaiseen uhriin Jumala mieltyy. Hän oli kuullut, että Jumala oli tappanut eläimen ja vaatettanut Adamin ja Eevan peittääkseen heidän synnistä aiheutuneen häpeänsä.

Jumalan laissa ilmoitettiin myöhemmin Moosekselle:

”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3.Moos.17:11)

Huomaa, että pointti ei niinkään ole veren vuodatus, vaan elämän antaminen, jota veren vuodatus symboloi. Ellei veren vuodattaja kuole, ei mitään sovitustakaan tapahdu. Jeesuksen verikään, ei siis ollut jotenkin taianomainen substanssi, joka sovittaa ihmisiä aina, kun Jeesus vuodattaa verta. Jos näin olisi ollut, niin Jeesuksen ei olisi tarvinnut edes mennä ristille. Hän olisi voinut vain hikoilla verta, kuten Getsemanessa, ja se olisi riittänyt. Ja näin harhaoppiset Mormonit itse asiassa opettavat. Mormonit sanovat, että syntien sovitus tapahtuikin pääasiassa jo Getsemanessa – ennen ristinkuolemaa. Ongelma on, että uhrin veri ei sovita ketään, niin kauan kuin uhri on elossa.

No Aabel uskoi Jumalaan ja noudatti hänen käskyjään uhreista, mutta Kain ei uskonut. Hän tiesi Jumalan vaatimukset ja päätti olla noudattamatta niitä. Hän ei uskonut, että Jumala välittäisi siitä millä tavalla uhri suoritetaan. Ehkä hän ei uskonut edes tarvitsevansa syntiuhria. Abel uhraa Karitsan laumansa esikoisen, mutta Kain ei vuodata eläimen verta, vaan valmistaa toisenlaisen uhrin satonsa hedelmistä. Kain osoittaa epäuskonsa siinä, ettei noudattanut Jumalan neuvoja uhrilakien osalta, ja niin Jumala ei katso hänen uhrinsa puoleen. Sen sijaan, että Kain olisi tehnyt parannuksen hän murhaa veljensä, jonka uhriin Jumala oli mieltynyt. Kuten Joonas mainitsi aikaisemmassa saarnassaan: tässä on kuva Kristuksesta, Abel kärsii viattomana oman veljensä kätten kautta, aivan kuin Kristus, joka tuli omiensa luo, mutta he tappoivat hänet.

Juudaksen ajan harhaopettajat, samoin kuin Kain, ulkoisesti esiintyvät Jumalan palvojina, mutta todellisuudessa he etsivät vain omaa tietään, omaa etuaan. Ja kateudesta ja vihasta he ovat valmiina heittämään vaikka isoäitinsä kalliolta alas, jos se vain takaa heille suosion ihmisten edessä. He pelkäävät ihmistä, eivät Jumalaa.

Bileamin eksytys palkan tähden

Toinen esimerkki, jota juudas käyttää on Bileamin eksytys – eksytys palkan tähden. Bileam oli oman aikansa menestynyt Astraali TV tietäjä, joka ennusti palkkiosta, niille, jotka tulivat hänen puheilleen. Luemme 4.Moos kirjassa luvuissa 22-24. Baalak, Mooabin maan ruhtinas pelkäsi Israelilaisia ja oli palkannut menestyneen tietäjä Bileamin kiroamaan Israelin sotajoukon. Herra ilmestyi Bileamille ja kielsi häntä kiroamasta Israelia. Ja kolme kertaa Bileam antoikin Israelille siunauksen, kirouksen sijasta huolimatta siitä, että Baalak oli raivoissaan. Tästä voitaisiin päätellä, että Bileam olikin itseasiassa hyvä profeetta. Hän siunasi Israelia, vaikka hänelle olisi maksettu sen kiroamisesta.

4.Moos.25 eli Bileamin tarinasta seuraava luku osoittaa kuitenkin, että Israelin miehet olivat yllättäen langennut karkeaan syntiin sekaantumalla Moabilaisiin naisiin ja näin he olivat alkaneet palvoa heidän epäjumaliaan. Mitä tapahtui? Oliko tämä yhteensattumaa?

Mooses toteaa myöhemmin Moabilaisista naisista:

”Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.” (4.Moos.31:16)

Bileam oli siis sittenkin päättänyt saada Moabin kuninkaan tarjoaman palkkion Israelin kiroamisesta itselleen – keinolla millä hyvänsä. Niinpä, jos hän ei voinut suoraan kirota Israelia, hän punoi juonen:

Bileam neuvoi Moabilaisia naisia viekottelemaan Israelilaisia miehiä, niin että nämä alkaisivat palvoa lopulta heidän epäjumaliaan, jolloin Jumalalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kirota oma kansansa – Ja juuri näin tapahtuikin. Bileam sai palkkansa. Israel lankesi syntiin ja Jumala lähetti vitsauksen, joka tappoi 24 000 Israelilaista, kunnes pappi Eleasarin poika Piinehas otti seipään ja keihästi Israelilaisen miehen ja Moabilaisen naisen, jotka olivat hiipineet telttaan Israelin leiriin, samaan aikaan, kun Mooses ja Aaron itkivät Israelin kohtaloa. (4.Moos.25)

Mitä tämä kertoo valheopettajista?

2.Pietari. 2:15-16:

“He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.”

Kuten Bileamia, valheopettajia ei motivoinut Jumalan tahto, vaan oma maha. Oma kukkaro. Kuten Juudas, joka rahakirstun haltijana, toimi ainoastaan oman etunsa vuoksi. Taatakseen oman menestyksensä. Tämä on surullista menestysteologiassa. Ainoat, jotka menestyvät (aineellisesti) ovat menestysteologit. Jos mieleesi nousee Ps.73. ja ihmettelet psalmistin tavoin: kuinka Jumala voi sallia pahoille niin paljon hyvää? Muista että itse olit paha, kun Kristus kuoli puolestasi, ja muista, että ne jotka pysyvät pahuudessaan, eivät hyödy rikkauksistaan yhtään mitään. He kuolevat ja heidän muistonsa pyyhittään pois. Meidän tulisi löytää onnemme siitä, että olemme Herran omia, Hänen valittua kansaansa Kristuksessa Jeesuksessa, Jeesukselle lunastettuja, Hänen kalliilla sovintoverellään.

Ei ole syntiä olla rikas. Ei ole syntiä tehdä työtä ja saada palkkaa. Mutta jos motivaatiomme on rikastua, se johtaa meidät elämässä moneen umpikujaan ja on, kuten Raamattu sanoo, kaikenlaisen synnin alku ja juuri. (1.Tim.6:10) Juudaksen ajan harhaopettajat käyttivät asemaansa hyväkseen ja lypsivät hyväuskoisilta rahaa omiin taskuihinsa. Tästä apostoli Paavali joutui myös kärsimään ns. “superapostolien” vuoksi, jotka halveksuivat paavalia ja opettivat ihmisiä maksusta. (2.Kor.12)

Didakhe, 1 vuosisadan aikainen kristillinen teos, joka kuvaa apostolien opetusta, antaa mitä mainioimman neuvon sellaisista kiertävistä opettajista, jotka tahtoivat tulla yöpymään Kristittyjen kodeissa. Siinä nimittäin mainitaan, että ”jos he pyytävät rahaa–  he ovat valheopettajia” (Didakhe 11:6) Juudaksen kirjeen pointti oli mennyt perille tältä osin.

Kooran niskoittelu

Kolmas esimerkki valheopettajista kertoo Koorahista luemme 4.Moos.16. Koora oli leeviläinen, joka avoimesti asettui vastustamaan Moosesta ja Aaronia. Hänen kanssaan kapinaan ryhtyivät myös Daatan ja Abiram sekä 250 Israelin heimojen päämiestä. Koora syytti Moosesta ja Aaronia siitä, että he ovat korottaneet itsensä, ja että jokainen israelin kansaan kuuluva on yhtä lailla pyhä.

Mooses neuvoi Kooraa ja hänen seuraajiaan tulemaan Herran eteen Aaronin kanssa uhratakseen suitsutusta. Koorah tuli ja 250 miestä hänen kanssaan. Jumalan vastaus oli, että Kooran ja hänen seuraajiensa perhekunnat ja omaisuus tuhoutuivat. Maa avautui heidän allaan ja nielaisi heidät. Raamattu kuvaa sitä: ”he menivät elävänä tuonelaan”. He astuivat kuolleiden asuinsijoille vielä kun heissä henki pihisi ja veri virtasi. Niin äkkinäinen oli heidän tuomionsa.

Vaikka Koorah oli Kehtatilainen ja hänellä oli merkittäviä tehtäviä Ilmestysmajassa pyhien esineiden huolenpidossa jne. hän silti havitteli Aaronin ja Mooseksen hallintoa itselleen, häntä ajoi kateus ja egalitarianismi: “Olemme kaikki tasaveroisia! Ei ole Jumalan asettamia johtajia seurakunnassa! Ei tarvitse täyttää mitään kriteerejä – kaikki voivat johtaa – kaikki ovat pyhiä.” Ne jotka jäivät Kooran ja hänen seuraajiensa teltoille, ne jotka identifioivat heidän kanssaan, Jumala tuhosi. Heidän lapsensa tosin säästyivät.

Kuten Koorah, valheopettajat kieltävät Jumalan asettamat auktoriteetit ja havittelevat asemaa itselleen.

Katsokaa jaetta 12

12. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,

Kuvaus valheopettajista on, että he ovat ”likapilkkuja”. Sana voidaan kääntää likapilkuksi, mutta se voitaisiin myös kääntää karikoksi, joka on salakavalasti piilossa veden alla. Tässä merkityksessä sitä on käytetty mm. Homerin Odyssey:ssa.

Juudas saattaa käyttää sanaa tässä merkityksessä. Harhaopettajat ovat piilossa. 1.Tim.1:19 on Paavali viittaa kahteen luopioon, Hymeneukseen ja Aleksanderiin, jotka ovat hylänneet hyvän oman tunnon ja joutuneet uskossaan haaksirikkoon.

Juudas ei niinkään viittaa ihmisiin, jotka olisivat haaksirikkoutuneet uskossaan, vaan jotka ovat niitä, jotka aiheuttavat muiden haaksirikon. Nämä, joihin hän viittaa ovat niitä karikkoja, joille jotkut tunnustetun uskon taipaleellaan matkansa päättävät. He kohtaavat loppunsa harhaopettajien kourissa. Ja on vain Jumalan armoa, että emme itse ole tässä pisteessä.

Toisin kuin karikot, harhaopettajat tosin eivät ole paikoillaan, vaan toimivat kuten Saatana, etsien kenet voisivat niellä. (1.Piet.5:8)

Rakkausateria

Alkuseurakunnalla oli tapana kokoontua säännöllisesti yhteen. Ihmiset toivat ruokaa, rikkaat enemmän. Köyhille se saattoi olla paras ateria koko viikolla. Osa rakkausaterioilla tarjottavasta viinistä ja leivästä pyhitettiin ehtoollista varten. Valheopettajille ateriat olivat tosin vain tilaisuus kestitä heitä itseään. He eivät välittäneet yhteydestä muihin. Korintin seurakunnalla näyttää olleen ongelmia tässä suhteessa. 1.Kor.11 kuvaa sitä, kuinka Paavali kuvaa sitä, kuinka korintin seurakunnan kokoontuessa jotkut mässäilivät ja jopa joivat itsensä juovuksiin, kun toisilla ei ollut mitään. Köyhät jätettiin huomiotta.

Tämä on vain esimerkki siitä, miten harhaopettajat toimivat rakkausaterioilla. He etsivät vain omaansa. Eivät huomioi toisia. He eivät koskaan ole jonon viimeisiä, vaan aina ensimmäisiä. He toimivat ilman pelkoa – häpeällisesti. Paimenia, jotka ruokkivat ja paimentavat ainoastaan itseään

Kuvaus, jonka Juudas sitten antaa valheopettajista heijastelee sitä kuvausta, jonka Psalmisti antaa psalmissa 1 Jumalisesta miehestä, joka päivin ja öin tutkii Herran lakia. Näyttää miltei siltä, että Juudaksella oli Psalmi 1 mielessään, kun hän kirjoitti näiden jumalattomien luopioiden luonteesta:

Psalmisti sanoo että jumalinen mies on “niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” (Psalmi 1:3)

Juudas sanoo, että valheopettajat ovat vedettömiä, paljaita, syksyisiä puita, jotka ovat hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä

Huomaa tämä rinnastus:    

toinen on vesiojien ääressä – toinen on vedetön pilvi

toinen on istutettu – toinen on juurineen reväisty

toinen antaa hedelmänsä ajallaan – toinen on hedelmätön

toisen lehti ei lakastu – toinen on kuin paljas syksyinen puu

toinen on elossa – toinen on kahdesti kuollut

Mihin näillä kuvauksilla sitten voidaan viitata?

Vesiojien ääressä oleva puu pystyy juuriensa kautta saamaan ravinteita niin, että kykenee tuottamaan lehtiä ja yhteyttämään niiden avulla, tuottaen sokereita, joita sitten varastoidaan hedelmiin. Psalmin 1 mukaisesti tämä kuvaus sopii mieheen, joka ei kuuntele jumalattomien neuvoja, ei kulje syntisten teitä eikä istu pilkkaajien seurassa, vaan tutkii ja mietiskelee Herran lakia päivin ja öin. Me saamme Kristittyinä hengellisen ravintomme siitä, jos olemme juurtuneet Kristukseen ja Hänen Sanaansa. Jos vain antaudumme Kristuksen Sanan kautta virvoitettaviksi, ja hänen Pyhä Henkensä vaikuttaa meissä hengen hedelmää, niin meistäkin tulee elävän veden lähteitä, joiden kautta monet muut voivat virvoittua.

Jumalattomat sen sijaan, vaikka he kuinka kemuilisivat ja mässäilisivät, eivät he koskaan tule kylläiseksi ja saa sieluaan ravittua. Heillä näyttää olevan keino ravita muita.. mutta heitä itseeän ei ole koskaan ravittu.

Sl. 25:14 ”Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.”

He ovat lähtökohtaisesti hengellisesti kuolleita kapinallisia, jotka eivät suostu alistumaan Jumalan lain alle, saati sitten tutkimaan sitä, he eivät etsi Jumalaa, sen lisäksi he kääntävät selkänsä ainoalle keinolle elvyttää heidän sielunsa, näin ollen. he ovat kuin pystyyn kuolleita kelopuita, jotka on repäisty irti maasta, ettei ravinteilla ole edes teoreettista mahdollisuutta elvyttää heitä he ovat kahdesti kuolleita. Heitä odottaa vain lahoaminen, heistä on hyötyä vain polttopuina. Heprealaiskirje sanoo niistä, jotka kääntävät selkänsä totuudelle sen jälkeen, kun ovat sen kohdanneet, ettei heitä odota mikään muu kuin tuomio. (Hepr.10:26-27)

Juudas 13

rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu. (Juud. 13)

Juudas jatkaa kuvaustaan harhaopettajista. Kenties UT rikkaimpia kuvauksia kenestäkään, jos mietitään mitä kaikkia kuvauksia lyödään samaan kappaleeseen.

Juudas antaa kaksi muuta kuvausta:

1)      Rajut meren aallot

2)      Harhailevat tähdet

Valheopettajat, kuin vaahtoavat meren aallot, he tuovat itsestään esiin häpeällisiä puolia.

Jes. 57:20 ”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.”

Ehkä tämä oli Juudaksen mielessä. Uskon, että moni meistä on henkilökohtaisesti kokenut sen, kuinka voimakkaita ja arvaamattomia meren aallot saattavat olla. Kuinka monta kertaa Paavali sanookaan haaksirikkoutuneensa? Aallot voivat yllättää meidät helposti voimallaan ja ruhjoa meidät vasten meren pohjaa. Valheopettajien toiminnan rajuus, se minkälaista tuhoa he voivat saada aikaan, ei ole liioiteltua. Lukemattomia ihmisraunioita on todisteena tästä.

“He vaahtoavat omia häpeitään: he eivät voi olla hiljaa he vaahtoavat harhojaan ja saastuttavat itsensä.” (Matt.15:18)

Harhailevat tähdet kuvaavat sitä, että valheopettajat ovat eksyksissä. He eivät ole menossa kohti valoa, ei lähemmäs kohti totuutta, vaan he ovat kuin surullinen satelliitti, joka lähetettiin kuvaamaan aurinkokunnan planeettoja, ja joka toimitettuaan tehtävänsä, ajautuu aina vain kauemmas ja kauemmas kotiplaneetastaan, kohti avaruuden pimeyttä. Harhaopettajat ovat eksyttäjiä, mutta he ovat myös itse eksyksissä. He ovat sokeita ja sokaisevat muita.

Kuva jonka Jeesus antoi tulisen järven viimeisestä tuomiosta oli myös se, että se on kuin pimeys. En usko, että Jeesuksen oli tarkoitus antaa tarkkaa kuvausta siitä, minkälainen viimeinen tuomio on. En usko, että käsityskykymme riittää siihen. Jeesus itse kuvasi sitä viittaamalla Juutalaisten kaatopaikkaan, jossa roskia poltettiin ja josta nousi ainainen savu,  ja hän kuvasi sitä pimeydellä, itkulla ja hammasten kiristyksellä.. näiden kuvausten tarkoitus on vain herätellä meitä kaikkien aistiemme kautta ymmärtämään se, kuinka kauheaa ero Jumalan rakkaudesta on.

Juudas sanoo, että harhaopettajille tämä sija on varattu. Ei ole epäilystä siitä, etteivätkö he sinne joutuisi. Jumala itse on varannut heille sijan. Kuten jakeessa 4 viittasimme, heidän tuomionsa oli Jumalan kirjoihin edeltä kirjoitettu.

Jae 14-15

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. (Juud. 14-15)

Eenok oli Adamista seitsemännen polven edustaja, josta kerrotaan 1.Moos.5:1-14, että hän vaelsi Jumalan tahdon mukaan, ja sitten häntä ei enää ollut.

“Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ”eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.” (Hepr.11:5)

Hän oli Nooan isoisoisä ja oli oman aikansa profeetta – todennäköisesti varoittaen ja ennustaen tulevasta tuomiosta, jonka Jumala oli lähettävä tulvan muodossa. Tämä voidaan päätellä myös siitä, että Eenok nimesi poikansa ”Metusaleh”, mikä tarkoittaa ”hänen kuolemansa tuo tuomion”. Tulva tulikin Metuselahin, Nooan isoisän kuoleman myötä.

Se, mikä on hämmästyttävää on se, että Eenok profetoi heti vanhan testamentin alussa Jumalan viimeisestä tuomiosta, joka tulee kohtaamaan lopulta kaikkia jumalattomia. Eenokilla oli mielessään lähinnä oman aikansa ihmiset, mutta kuten jakeen 14 ensimmäisestä sanasta ”heistäKIN” käy ilmi, että hän profetoi myös niistä, jotka vastedes eläisivät jumalattomasti.

Kun Jumala tulee tuomitsemaan, hän tulee tuhannen tuhansine pyhinensä. Tällä voidaan viitata uskoviin tai enkeleihin, mutta todennäköisesti enkeleihin, joita Jumala yleensä käyttää tuomionsa välikappaleena. Jumala rankaisee jumalattomia KAIKISTA heidän teoistaan ja sanoistaan ja ajatuksistaan. Huomaa myös miten painotetaan sanan KAIKKI käyttöä.  Jumala ei jätä ketään tuomitsematta. Jumala ei jätä yhtään syntiä huomioimatta. Joudumme vastaamaan Jumalalle kaikista teoistamme ja sanoistamme.

OMA KOKEMUS

En yleensä viljele omia kokemuksiani saarnoissa, mutta ajattelin, että tässä kohtaa se on paikallaan, koska se voi estää joitakin väärin käyttämästä näitä Raamatun jakeita. Kuten viime saarnassa mainitsin, Eenokin profetiat, joihin tässä viitataan, eivät löydy vanhan testamentin kirjoitusten joukosta. Silti Juudas viittaa niihin, eli niiden on täytynyt kulkeutua joko suullisesti tai muussa kirjallisessa lähteessä Juudaksen aikaan saakka. UT tapahtumien aikana olikin kirja, nimeltä Henokin kirja Kirjoitettiin noin 161 – 100 eKr, johon viitattiin usein. Ja joka oli tunnettu ja arvostettu UT ajan juutalaisten keskuudessa.

Muistan, kun ehkä noin 10 vuotta sitten nuorena kristittynä luin Henokin kirjan ensimmäisiä lukuja ja vaikutuin syvästi siitä, miten se avasi ymmärrystäni ja toisaalta vahvisti joitakin näkemyksiä mm. enkeleiden toiminnasta, joita minulla siihen aikaan oli. Olin pian sitä mieltä, että olin löytänyt jotain jonka ehkä kuuluisi olla osa Raamattua. Ja mainitsen vain, että on olemassa Kristittyjä, joiden traditiossa Eenokin kirja on osa Kaanonia, kuten Kopti kristityt.

Toisaalta Eenokin kirjan lukeminen innosti minua tutkimaan Raamattua enemmän, mutta toisaalta se avasi minulle portin maailmaan, jossa en ollut enää varma siitä mikä kuului Raamattuun ja mikä ei. Jos Eenokin kirja on osa Raamattua, onko muitankin kirjoja, joita pitäisi kuulua Raamattuun? Ajattelin, ja pian luin ahkerasti jo apokryfikirjoja..  Saatat huomata, että minua ajoi gnostilainen tarve tietää jotain salattua, jotain joka on ollut piilossa muilta kristityiltä, ja minun tehtäväni on ottaa siitä selvää ja valistaa muita, jotka eivät vielä ole siitä tietoisia.

Toisaalta minussa nousi ylpeys, joka tahtoi pitää löytämäni ”salaisen tiedon itselläni”, tahdoin olla se, jolta ihmiset kuulevat näistä asioista. Pian tämä gnostilainen polku johtikin minut ansaan. Jostain syystä olin jo siihen aikaan kiinnostunut siitä, mitä Raamattu opetti enkeleistä. Youtubesta löysin sitten opettajan, jonka opetus enkeleistä Juudaksen kirjeestä ja Eenokin kirjasta vakuutti minua. Toisaalta vaikutuin hänen kyvystään ladella Raamatun kohtia ulkomuistista. Vaikutti siltä, että hän tiesi vanhan testamentin ulkoa. Olin koukussa, ja pian avasin itseni vastaanottamaan kaiken mitä tuo mies opetti.  Ja se oli jotain hyvin kummallista, jotain mitä en ollut koskaan kuullut aikaisemmin, mutta ajattelin, kuinka tällainen Jumalan mies voisi olla väärässä?

Hän opetti, että oikeastaan amerikan mustat ovat todellisia juutalaisia, meidän tulisi käyttää tiettyä hepreankielistä nimitystä Jumalasta ja Jeesuksesta, VT juutalaisille annetun lain noudattaminen on tärkeää, kristinusko on pakanallisuuden korruptoima,  Raamatun kaanon vaikutti olevan laajempi kuin luulin jne. Oikeastaan luin aina vain vähemmän Raamattua ja kuuntelin enemmän tuon miehen mielipiteitä.

Lopulta hän opetti, että Jeesus ei ole Jumala. Tämä oli se piste (Herralle Kiitos) jossa silmäni aukenivat ja tajusin, että jossain vaiheessa olen kääntynyt harhaan.. Jouduin nöyrtymään Herran edessä ja tunnustamaan erehdykseni, mutta se oli vaikeaa, koska olin kuunnellut tässä vaiheessa tuota miestä jo vuosia ja olin vakuuttunut siitä, että jos hän ei puhu totta niin ei kukaan. Jumala osoitti minulle, että luotin enemmän ihmiseen kuin Jumalaan.

Tämän tapauksen jälkeen olen ollut varovainen siitä, etten anna gnostilaisen houkutuksen saada itseäni valtaan. Jos Raamatun kaanon ei ole suljettu, olemme hukassa, koska emme voi tietää mikä on jumalan sanaa ja mikä ei, ja se johtaa meidät lopulta väistämättä harhoihin.  Ole siis varovainen, jos päätät ryhtyä tutkimaan Hanokin kirjaa. Muista, että se mitä luet ei kuulu Raamattuun. Se, että yksi lainaus kirjasta on Pyhän Hengen inspiroima ei tarkoita, että kaikki muukin on. Katsotaan vielä viimeinen kuvaus, jota Juudas antaa valheopettajista jakeessa 16.

“He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” (Juud.16)

Juudaksen kirjeen harhaopettajat valittavat, kuin Israelilaiset, jotka tulivat alati Moosekselle erämaavaelluksen aikana, valittamaan milloin mistäkin. Israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja Jumala lähetti myrkkykäärmeitä puremaan heitä. Mooses asettaa sitten Israelilaisille vaskikäärmeen, että joka vain katsoo siihen, jää eloon. Tuossa käärmeessä oli varjo Kristuksesta – sillä joka vain katsoo uskossa Kristukseen, elää ikuisesti.  

Uuden testamentin ohje Paavalin kirjeessä Filippiläisille oli:

”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa” (Fil.2:14-15)

Juudaksen ajan harhaopettajat olivat kohtalonsa nurkujia.

Heidän motivaationsa on heidän omat himonsa, heidän oma etunsa: Mitä he hyötyvät tästä asemasta – tästä tilanteesta – tästä seurakunnasta? Mitä minä voin saada tästä itselleni? Kuinka voin paisuttaa itseäni? Mitä tyydytystä saan tästä itselleni?

Heidän suunsa pettää heidät, he puhuvat pöyhkeillen ja he myös mielistelevät, käyttävät tiettyjä sanoja, vain keinona kammeta itsensä ihmisten suosioon, parempaan asemaan.

Tuomio

Juudaksen kuvaus harhaopettajista on karu ja säväyttävä. Jumalan tuomio näillä harhaopettajille on varma, kuin auringon nousu. Tämä ei sovellu monien Jumalakuvaan. ”Minun Jumalani ei ole kyllä tuollainen”.. ”Minun Jumalani ei tuomitse”.. ”minun Jumalani.. ” Hei!  On vain yksi Jumala, eikä sinulla ole oikeutta määritellä sitä, minkälainen hän on. Toisin kuin sinä ja minä, Jumala on Pyhä, Hän on toisenlainen kuin me, hän on täydellinen kaikin tavoin. Jumalan oikeudenmukaisuus on myös täydellistä. Hän toimii kuin täydellinen tuomari, joka antaa kaikille tasan tarkkaan sen mitä he ovat teoillaan ja sanoillaan ansainneet.

Ja se on kadotus. Olemme luonnostamme jumalattomia. Raamattu sanoo, että lapset eksyvät jo hamasta äitinsä kohdusta. (Ps.58:4) En minä ole opettanut lapsiani valehtelemaan – se ominaisuus tuli jo valmiiksi asennettuna!

Koska Jumala on niin pyhä ja oikeudenmukainen, täytyy hänen myös vihata pahaa. Ja me, tekojemme, sanojemme ja ajatustemme kautta olemme kartuttaneet Jumalan vihaa yllemme.

Mutta on yksi, joka tuli ja otti sen maljan, johon kaikki tuo viha oli koottu ja joi sen tyhjäksi, ettei meidän tarvitsisi. Kristus Jeesus, Jumala, jonka kautta koko maailma on luotu astui omaan luomakuntaansa, otti orjan muodon, tyhjensi itsensä, ja ihmisenä maan päällä vaeltaessaan toteutti itsessään Jumalan täydellisen lain vaatimuksen elämällä meidän puolestamme Jumalan mielen mukaisen elämän, jota emme ole itsessämme eläneet yhtä sekuntia. Käydessään ristille, vapaaehtoisesti, Kristus antoi itsensä uhrina meidän edestämme, sovittaakseen meidät Isä Jumalan edessä, Isä Jumala lukee meille Kristuksen täydellisen elämän ja kuuliaisuuden, Kristukselle hän luki meidän syntivelkamme. Kristus kuoli ja haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi haudasta ja voitti kuoleman. Jos katsot Kristukseen tänään, löydät rauhan sielullesi ja syntiesi sovituksen, löydät pelastuksen. Kristuksen ulkopuolella, et löydä mitään muuta kuin pimeyttä. Tunnusta syntisi Hänelle tänään, ja astu valkeuteen. Hänen Henkensä on voimallinen muuttamaan sinut ja tekemään sinusta valkeuden lapsen, iankaikkisuuden perillisen.

Amen

Saarnattu 3.2.2019, Eelis Halmemies

“8 Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.

9 Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!”

10 Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.”

(Juudas 8-10)

Jos muistat, tai olet ollut kanssamme, kun olemme kahlanneet yhdessä läpi Juudaksen kirjettä, niin olemme päässeet aina seitsemännen jakeen loppuun saakka. Juudas varoittaa kirjeessään juutalaista alkuseurakuntaa sisäisestä uhasta, sen keskuuteen salaa tulleista harhaopettajista. Ja viime kerralla katsoimme kolmea vanhan testamentin esimerkkiä tuomiosta niille, jotka ovat luopuneet Jumalasta:

1)      Israelilaiset erämaavaelluksen aikana luopuivat luottamuksestaan Jumalan voimaan.

2)      Sodoman ja Gomorran ihmiset luopuivat Jumalan moraalisesta laista ja luomisjärjestyksestä

3)      Enkelit, jotka luopuivat Jumalan heille antamasta asemasta ja tehtävästä

Tällä kertaa katsomme, kuinka Juudas soveltaa näitä edellä mainittuja historiallisia lankeemuksia ja luopumuksia demonstroidakseen, kuinka nuo valheopettajat seurakunnassa toimivat samalla agendalla.

JAE 8

”Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja” (Juudas 8)

Tässä jakeessa Juudas siis viittaa jakeissa 5-7 mainittuihin esimerkkeihin Jumalan tuomiosta, ja hän sanoo, että nämä hänen aikansa harhaopettajat toimivat täysin samoin. Eli samoin kuin israelilaiset, jotka kapinoivat autiomaassa ja tahtoivat palata Egyptin orjuuteen, samoin kuin enkelit, jotka lankesivat ja makasivat ihmisten tyttärien kanssa ja samoin kuin Sodoma ja Gomorran kansa, joka juoksi vieraan lihan perässä. Samoin toimivat myös nämä valheopettajat ja Juudas antaa meille kolme selvää tunnusmerkkiä, josta tunnistamme valheopettajat:

1)      He saastuttavat lihan

2)      He halveksivat herrautta

3)      He herjaavat kirkkauden henkiolentoja

Näiden tunnusmerkkien lisäksi Juudas käyttää valheopettajista mielenkiintoista kuvaavaa termiä ”nämä uneksijat”

Raamatullinen hypnologia

Tämä termi ”uneksijat” on sama termi, jota käytetään Apostolien teoissa, kun viitataan Jooelin profetiaan ja sanotaan: ”vanhuksenne unia uneksuvat” (Apt.2:17b). Juudas viittaa tämän termin käytöllä siihen, että valeopettajat, joista hän puhuu ovat jatkuvassa unen kaltaisessa tilassa. He elävät omissa fantasioissaan, päiväunissa, jotka eivät perustu todellisuuteen. He vaeltavat hämmennyksen ja aistiharhojen valtaamina, ja ovat sokeita ja kuuroja Jumala sanan totuudelle. Heidän teologiansa perustuu tietämättömyyteen.

Raamatun valossa, meidän tulee toki tunnistaa se, että Jumala on käyttänyt joskus unia profetioidensa ja viestiensä välittämiseksi (sekä uudessa että vanhassa testamentissa). Kuuluisimpia esimerkkejä tästä on Vanhassa testamentin kertomus Joosefista. Joosef näkee profeetallisia unia, joiden kautta Jumala lopulta johdattaa Israelin kansan Egyptiin pelastaakseen heidät nälänhädältä. Hienona kontrastina tälle Uudessa testamentissa Jumala ilmestyy unissa jälleen Joosefille,  Jeesuksen äidin Marian miehelle. Ja näiden unien kautta Jumala johdattaa Jeesuksen (todellisen Israelin) Egyptiin pakoon Herodesta ja myöhemmin sieltä taas takaisin luvattuun maahan. (Hoos. 11:1)

Valheellisissa unissa ei tosin olisi pitänyt olla mitään odottamatonta Uuden testamentin uskoville, koska he tiesivät, että niitä oli esiintynyt myös Vanhan testamentin aikaan. Varsinkin profeetta Jeremia joutui ottamaan yhteen valeprofeettojen kanssa, jotka väittivät saaneensa unia Jumalalta ja ennustivat ainoastaan sitä, mitä kansa tahtoi kuulla. Jeremian luvun 23, jossa on Jumalan tuomio näille Israelin väärille paimenille, voisi lukea tähän liittyen kokonaisuudessaan, mutta katsotaan muutamaa lainausta:

”Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: ’Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta’. Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta? Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden? Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra…

…Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.” (Jer.23:25-28,32)

Mooseksen laissakin oli varoitettu, että vaikka joku tulisi selittäen uniaan ja vaikka hänen unensa toteutuisivat, mutta hän johdattaa kansan palvelemaan vieraita jumalia, on hän valheprofeetta ja hänet oli surmattava. (5.Moos.13:1-5).

Itsehän elämme tällä hetkellä nettiprofeettojen ajassa, jossa tuhannet, yleensä karismaattisen taustan omanneet henkilöt, ovat perustaneet järjestöjä omien ”profetioidensa ja näkyjensä” ympärille. Ja vaikka heidän antamansa profetiat olisivat kuinka ympäripyöreitä ja ilmeisen valheellisia, niin aina tuntuu löytyvän niitä hyväuskoisia, joilta nämä valheopettajat voivat lypsää rahaa.

Se, että valheellisia unia esiintyy etenkin karismaattisen kristillisyyden keskuudessa, johtuu osaltaan siitä, että juuri siellä ihmisille opetetaan profetioita ja näkyjä aktiivisesta tavoittelusta. Ja kun jollekulle opetetaan, että heidän tulisi jatkuvasti kokea jotain erityisiä hengellisiä kokemuksia, alkaa ihminen myös helposti hengellistämään sellaisiakin asioita, jotka ovat täysin arkipäiväisiä. Pian jokaisesta unesta tulee näky Jumalalta. Jokainen onnistuminen tai vastoinkäyminen tulkitaan hengellisen vireyden mittarina. Seurakunnan pastoreilla on unia ja näkyjä siitä, mihin suuntaan seurakuntia tulisi johtaa, mutta ne harvoin liittyvät sellaisiin asioihin kuin, kuinka Jumalan koko ilmoitusta voitaisiin saarnata tehokkaammin. Pikemminkin ne liittyvät ihmisten kohtaamiseen, hengellisten etsijöiden tarpeiden tyydyttämiseen – kuinka tehdä seurakunnasta relevantti oman aikamme ihmisille?

Mutta kuuluisiko meidän ylipäätään etsiä unia Jumalalta, kun Hän niitä kuitenkin on ennenkin käyttänyt? Heprealaiskirje 1:1-2 antaa meille kontrastin siinä, kuinka Jumala on ennen puhunut ja kuinka hän puhuu meille nykyään:

” Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa (sisältää unet) oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut” (Hepr.1:1-2)

Unet ja näyt olivat osa näitä Jumalan muinoin käyttämiä profetaalisen ilmoituksen välitysmuotoja, jotka eivät aina olleet niin selkeitä, mutta nyt viimeisinä päivinä Hän puhuu meille selvästi Pojan kautta. Kristus on se kallio, jolle Jumalan seurakunta rakentuu, mutta apostoleilla ja profeetoilla oli tietty funktio tässä rakennuksessa – he olivat nimittäin sen perusta (Ef.2:20) ja terve järkikin sanoo, että kun rakennuksen perustus on laskettu ja valettu ei sitä toisteta uudestaan ja uudestaan. Apostolit ja profeetat täyttivät heille säädetyn tarkoituksen: he ihmein ja merkein vahvistivat sen ilmoituksen, jonka he saivat Jumalalta. Ja kun tämä ilmoitus saatettiin kirjalliseen muotoon Raamattuun, ei meillä ole syytä palata vähemmän selviin ilmoituksen muotoihin. Jeesus puhuu meille tänäänkin Henkensä kautta Sanassaan, Raamatussa.

Huomaa, että tällä emme kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Jumala kaikkivaltiaana voisi käyttää uniamme omia tarkoituksiaan varten. Jumala säätää kyllä päämäärät ja keinot, miten päämääriin päästään. Ja unet voivat olla yksi keino, joita Jumala kaikkivaltiudessaan käyttää. Tähän liittyen, varmaan monet meistä olemme kuulleet kertomuksia siitä, kuinka joku muslimitaustainen henkilö on tullut uskoon uniensa kautta. Että joku on unissa nähnyt Jeesuksen ja tullut siinä samassa uskoon. Voiko siis unissa tulla uskoon? Tähän vastaan kuitenkin jyrkästi – ei voi.

Voin kyllä hyvin kuvitella, että muslimi näkee unen henkilöstä, jonka hän ajattelee olevan Jeesus – onhan Jeesus myös keskeinen profeetta Islamin uskossa. Voi olla, että joku muslimi on nähnyt unen, jonka perusteella hän on hakeutunut Raamatun äärelle tai Kristittyjen pariin, ja hän on kuullut evankeliumin ja tullut uskoon. Mutta se, että Jumala saarnaisi evankeliumia unien kautta on karkea väärin tulkinta.

Eikö Roomalaiskirje 10:13-15 puhu selvästi:

”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen häntä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka julistavat hyvää sanomaa!” (Room.10:13-15)

On lähetyssaarnaajia, jotka ovat ottaneet nämä sanat todesta ja he ovat kuolleet marttyyreina pyrkiessään viemään evankeliumia muslimeille. Olisiko heidän ehkä kuitenkin kannattanut jäädä kotiin ja sen sijaan rukoilla, että Jumala saarnaa muslimeille evankeliumia unien kautta? Enpä usko. Jumala olisi voinut päättää pelastaa ihmiset myös toisella tavalla. Hän olisi voinut päättää saarnauttaa evankeliumin enkeleidensä välityksellä kaikille maailman ihmisille, tai vain leimata evankeliumin sydämeemme, tai synnyttää meidät uudesti ja murtaa hengellisen kapinamme ilman mitään keinoja. Mutta Raamattu tekee selväksi, että se keino, jota Jumala on päättänyt käyttää, ja jonka Hän on säätänyt uskon syntymiseksi, on evankeliumin julistus, joko verbaalisesti tai kirjallisesti, mutta ei unissa.

Lihan saastuttaminen

No Juudaksen ajan valheopettajat olivat siis luonteeltaan uneksijoita. Heti sen jälkeen ensimmäinen valheopettajan tunnusmerkki, jonka hän antaa on, että he saastuttivat lihan. Näillä on tietty yhteys. He olivat alkaneet uskoa ja toteuttaa omia päiväuniaan, seksuaalisia fantasioitaan, perversioitaan. He olivat oman mielensä paisuttamia. He eivät olleet Kristuskeskeisiä – heidän oppinsa keskittyi sen sijaan elämän turhuuksiin ja nautintoihin, unelmiin rikkauksista, voimasta ja vaikutusvallasta.

On turhaa edes kysyä: näemmekö tätä omana aikanamme? Vastaus on ilmiselvä. Vain yksi viimeaikojen surullinen esimerkki on Patrick Tiainen, äärikarismaattisen uskon sana liikkeen edustaja Suomessa, joka kertoi hiljattain Helsingin Sanomissa1, että hän oli kuusivuotiaana nähnyt unen, jossa oli tuntenut rakkautta poikaa kohtaan. En tiedä uskoiko Tiainen, että tuo uni oli tullut hänelle Jumalalta, mutta tiedämme mihin nuo unet hänet lopulta johtivat – avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen miehen kanssa – lihan saastuttamiseen.

Mutta tarkastelkaamme myös itseämme? Onko meillä turhanpäiväisiä unelmia. Vievätkö unelmasi puolisosta, ammatista, lapsista, harrastuksista keskittymisesi pois Kristuksesta? Vaikka unelmat olisivat itsessään hyviä, jos ne vievät keskittymisemme pois Kristuksesta, on meidän hylättävä ne.

Kuulkaamme ja ottakaamme vaari siitä, mitä Saarnaaja 5:6 sanoo

”Sillä paljot unet ovat pelkkää turhuutta; samoin paljot puheet. Mutta pelkää sinä Jumalaa.” (Saarnaaja 5:6)

Herrauden halveksiminen

Toisena valheopettajien tunnusmerkkinä Juudas mainitsee, että he halveksivat herrautta, atheteo kuriotes. Kirjaimellisesti käännettynä se on: asettaa hallinta/voima pois paikoiltaan. Toisin sanoen tässä viitataan auktoriteettien halveksuntaan. Aikaisemmin jakeessa 4 Juudas oli maininnut jo siitä, kuinka valheopettajat kieltävät Jeesuksen Herruuden. He ulkoisesti kyllä tunnustivat Jeesuksen Herrana, mutta teoissaan he kielsivät hänet.

Yleisesti herrauden halveksunnan voidaan nähdä anarkiana. Jumala on asettanut sekä ihmisille että enkeleille tietyt rajat ja standardit, joita heidän ei tule ylittää. Yksi näistä rajoista oli, että ihmisten ja enkelien välillä ei tule olla seksuaalista yhteyttä. Tätä jotkut enkeli rikkoivat ja Jumala sinkosi heidät pimeyden kuiluun. Samalla lailla nämä Juudaksen mainitsemat valheopettajat vähät välittävät Jumalan asettamista rajoista. He hylkäävät Jumalan Sanan ja opettavat sen sijaan omia uniaan, omia harhojaan. Sola Scriptura on tästä syystä elintärkeä oppi, seurakunnan terveyden kannalta. Jos seurakunta luopuu Jumalan Sanan riittävyydestä ja ainutlaatuisuudesta, se avaa tulvaportit hengellisen harhaopin viemäriverkostosta. Tämä nähdään nykyään siinä, että Jumalan Sanaa ei enää pidetä erehtymättömänä ilmoituksena, edes kristillisissä piireissä. Jumalan Sanan auktoriteettia halveksitaan. Ja sielläkin, missä sitä tunnustetaan, se kielletään teoissa, tai sen rinnalle nostetaan muita kilpailevia auktoriteetteja, kuten tiede tai traditio.

Tutkikaamme tässäkin omia elämiämme, ja rukoilkaamme, että Pyhä Henki näyttäisi meille ne uskomuksemme ja traditiomme, jotka eivät asetu linjaan Raamatun sanan kanssa, että tietäisimme hylätä ne.

Kirkkauden henkiolentojen herjaaminen

Kolmas tunnusmerkki, jonka Juudas antaa valheopettajien toiminnasta on se, että he ”herjaavat kirkkauden henkiolentoja”. Tämä on Kreikaksi blasphemeo doxa, josta saamme englannin sanan blaspheme, millä viitataan yleisesti jumalanpilkkaan. Doxa taas tarkoittaa kirkkautta tai kunniaa. Kirjaimellisesti käännettynä tämä olisi siis: pilkata kirkkauksia. Tiedämme kuitenkin kontekstista, että tällä viitataan todennäköisimmin enkeliolentoihin, koska Juudas antaa esimerkin tästä toiminnasta jakeessa 9, jossa puhutaan enkeleistä.

Katsotaan tuota esimerkkiä:

Jae 9-10

”Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra! Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.” (Juudas 9-10)

Juudas siis rinnastaa tässä oman aikansa valheopettajien toiminnan sen kanssa, kuinka Jumalan pyhä ylienkeli toimii. Nämä luopiot herjaavat mielellään sellaista, mistä heillä ole mitään käsitystä. He herjaavat Jumalan pyhiä enkeleitä, vaikka Jumalan enkeliruhtinas Miikael ei herjaa edes Saatanaa, vaan sanoo sen sijaan ”Rangaiskoon sinua Herra!”. Ylienkeli Miikael toimii tässä Sakarian kirjan luvun 3:1-2 esimerkin mukaisesti, jossa Herran enkeli myös antoi saman vastauksen Saatanalle:

”Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.  Ja Herra sanoi saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?” (Sakaria 3:1-2)

Sakarian luvussa 3, Sakarias näkee profeetallisen unen oman aikansa ylipapista Joosuasta, joka unessa kuvasti Israelia. Tässä luvussa kuvataan hienolla tavalla, kuinka Joosua seisoo ensin likaisissa vaatteissa Herran enkelin edessä ja Saatana syytti Joosuaa tämän likaisuuden vuoksi, mutta Herran enkeli vastasi Saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua, saatana.”. Sen jälkeen Herra puhdistaa Joosuan  ja pukee hänet uusiin puhtaisiin vaatteisiin. Tässä on mahtava kuva vanhurskautuksesta. Joosua ei itse tee mitään. Hän vain seisoo siinä saastaisena. Ja Jumala tekee työn. Jumala pukee hänet puhtaisiin vaatteisiin. Samoin on meidän kohdallamme. Jos olet uskonut Jeesukseen Herrana ja pelastajana, Jumala on ottanut syntisi ja saastaisuutesi ja pukenut sinut Kristuksen puhtauteen. Hän on julistanut sinut vanhurskaaksi. Etkä itse vaikuttanut tähän prosessiin. Sinä vain uskoit, ja huomaa, ei uskon perusteella, vaan uskon kautta, Jumala lukee sinulle Kristuksen puhtauden.

Palataan vielä tarkastelemaan Miikaelin ja Saatanan kohtaamista. Kuten totesimme viime kerralla, enkelit ovat kaikki palvelevia henkiä, mutta enkeleillä on olemassa kuitenkin tietynlainen sisäinen hierarkia. On olemassa niin kutsuttuja ylienkeleitä, joilla on suurempi kirkkaus ja suurempi arvo kuin muilla enkeleillä. Ja kuten viimeksi mainitsin, niin Saatana oli yksi niistä enkeleistä, jotka olivat kaikkein mahtavimpia enkeleitä ennen lankeemustaan, kenties ”ylin-enkeli”. Danielin kirjassa käytetään Miikaelista termiä ”ruhtinas”, enkeliruhtinas Miikael on siis eräs Jumala korea-arvoisisimmista enkeleistä, jota kuvataan Danielin kirjassa Israelin kansan enkeliruhtinaana – enkeli, jonka tehtävänä on puolustaa Jumalan kansaa. Danielin kirjassa mainitaan myös toisia enkeliruhtinaita, jotka vastustivat Miikaelia hengellisessä taistelussa – Persian (Dan.10:13) ja Kreikan (Dan. 10:20) enkeliruhtinaat. Emme tiedä onko esim. Suomella omaa enkeliruhtinasta, mutta meidän asiamme ei olekaan tietää kaikkea mitä näkymättömässä maailmassa tapahtuu. Mutta sen tiedämme, että hengellinen taistelu on todellinen. Ilmestyskirjassa Miikaelia kuvataankin Jumalan enkeliarmeijan johtajana. Ilmestyskirjan luvussa 12 (Ilm.12:7-10) Miikael ja hänen enkelinsä taistelivat lohikäärmettä eli Saatanaa ja hänen enkeleitään vastaan. Saatana kokee tappion, eikä hänellä ole enää sijaa taivaassa. Saatanalla ei ole enää pääsyä Isä Jumalan eteen syyttääkseen uskovia, niin kuin hänen nähtiin toimineen tuossa Sakarian kirjan luvun 3 esimerkissä, johon viittasimme aiemmin ja mitä näemme myös Jobin kirjassa. (Job 2)

Eli vaikka tämä taistelu on todellinen ja jollain lailla käynnissä jatkuvasti henkimaailmassa, meidän tehtävänämme ei ole kuitenkaan ottaa henkilökohtaisesti yhteen Saatanan kanssa tai alkaa herjata edes pahoja henkiä, puhutella niitä nimeltä tai sitoa niitä Jeesuksen nimessä. Huomaa, että kun Paavali kirjoitti kirjeitään, joissa hän luetteli mitä kaikkea seurakunnan jäsenten tulisi tehdä toistensa puolesta, ei hän missään vaiheessa kehota uskovia ajamaan riivaajia pois toisistaan tai kehota metsästämään pahoja henkiä. Vaikka Saatana on ilmavallan hallitsija, niin meidän ei tule kuitenkaan juosta umpimähkään ja taistella ilmaan hosuen. Muuten meille käy kuin niille juutalaisille loitsijoille, joille paha henki vastasi

”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?” (Apt.19:15)

Kun pukeudumme Kristukseen, otamme Kristuksen sota-asun yllemme, pukeudumme totuuteen, vanhurskauteen, alttiuteen, uskoon, pelastukseen, Jumalan Sanaan ja rukoukseen, sitten olemme valmiita vastustamaan perkelettä, niin kuin Jeesus vastusti paholaista autiomaassa lainaamalla Raamattua, ja Saatana pakeni. Mutta sillä hetkellä, kun kuvittelet, että olet omassa voimassasi saanut voiton pimeyden enkeliruhtinaasta ja voit komennella häntä mielesi mukaan, kun Jumalan korkea-arvoisimmat enkelitkään eivät lausu tuomiota heistä, olet astunut fantasiamaailmaan. Silloin teet juuri sitä, mistä Juudas puhuu jakeessa 10 – herjaat sitä mitä et tunne.

Kuinka sitten voidaan herjata henkiolentoja? Kuten mainitsin, elämme nettiprofetian aikaa. Ja esimerkit siitä, että joku harhaopettaja puhuu henkivalloista sellaista, mitä he eivät tunne ovat lähes rajattomat. Yksi malliesimerkki henkivaltojen rienaamisesta on uskon sana ja menestysteologisissa piireissä viljelty, niin sanottu JDS oppi. Pelkistettynä se opettaa, että Jeesus kuoli hengellisesti ja menetti statuksensa Jumalan Poikana, minkä jälkeen hän omaksui saatanan luonnon ja meni helvettiin, jossa Paholainen kidutti häntä 3 päivää ja yötä. Sitten Jeesus uudestisyntyi Jumalan voimasta ja riisti kuoleman vallan takaisin itselleen Saatanalta.

Tähän harhaan liittyy fundamentaalinen väärinymmärrys sekä Jumalan että Saatanan olemuksesta ja ne, jotka tätä oppia ovat opettaneet ovat syyllistyneet pahimman asteen herjaukseen ei ainoastaan Jumalaa, vaan myös muita henkivaltoja kohtaan. No kuka näin sekavia on opettanut? mm. Joyce Mayer2. Opettaako hän sitä vieläkin? Ei. Onko hän tehnyt parannuksen, pyytänyt anteeksi tätä? Ei tietääkseni.

Henkivaltojen herjaamista esiintyy myös monen uskonnon tai kultin kautta, joista monien taustalla on jokin väitetty enkeliolento. Islam väittää että enkeli Gabriel antoi ilmestyksen Mohammedille3. Joseph Smith sai mormonismin opit kultaisilla laatoilla enkeli Moronilta4, Todd Bentleyn Lake Landin niin kutsutun herätyksen vaikuttava voima oli ”Enkeli Emma”. listaa voisi jatkaa. Oliko Juudaksen aikaan jotain vastaavaa? Kenties. Mutta yksi tapa, millä harhaopettajat saattoivat rienata henkivaltoja jopa tietämättään liittyi siihen, että vääristivät Jumalan lain. Ja syy siihen, miksi tämä saattaa johtaa henkivaltojen rienaamiseen on se, että, kun Jumala antoi lakinsa Siinain vuorella, hän teki sen kymmenien tuhansien enkeliensä läsnä ollessa ja enkeleillä näytti olleen jonkinlainen rooli lain välittämisessä Moosekselle.

Näemme tämän mm. Stefanoksen saarnassa juuri ennen hänen marttyyrikuolemaansa: Apt. 7:38

”Hän (Mooses) on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.” (Apt.7:38)

Ja Apt. 7:53

” te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.” (Apt.7:53)

Toinen esimerkki on Galattalaiskirje 3:19:

” Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.” (Gal.3:19)

Jumalan ilmoitettu laki, joka annettiin Moosekselle siis säädettiin jollain tavalla enkelien välityksellä. Ja voi olla, että Juudas viittaa jopa ensisijaisesti enkelien rienaamiseen, joka tapahtuu halveksimalla sitä Jumalan lakia, jonka välimiehinä he toimivat.

Viittaus Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin

Jae 9 johtaa meitä tarkastelemaan myös erästä aihetta, joka on laajempi, kuin tämän kertainen tekstimme. Huomaan, että tämä on vähän teemana Juudaksen kirjeessä. Vaikka se on itsessään lyhyt, on se tiivistetty täyteen informaatiota, jotka vievät sivupoluille, niin että alan vähitellen käsittämään, miten esim. John Macarthur on saanut mahdutettua 15 saarnaa Juudaksen kirjeeseen.

Jakeessa 9 mainittiin, että enkeliruhtinas Miikael riiteli Saatanan kanssa Mooseksen ruumiista. Tästä ei ole mainintaa muualla Raamatussa. Mooseksen kuolemasta kerrotaan 5.Moos.34:5-6:

”Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.” (5.Moos.34:5-6)

Mooses kuoli Nebon vuorella Mooabissa pääsemättä koskaan luvattuun maahan ja Jumala itse hautasi Mooseksen. Hautaaminen oli ilmeisesti annettu ylienkeli Miikaelin tehtäväksi. Ja jostain perverssistä syystä Saatana tahtoi omistaa Mooseksen ruumiin. Miksi?

En minä tiedä..

..kenties hän tahtoi häpäistä sen tai tehdä Mooseksen ruumiista palvonnan kohteen. Mutta tästä herää mielenkiintoinen kysymys: Kuinka ihmeen kautta Juudas sai tietää Mooseksen hautaamisesta, jos sitä ei oltu kirjoitettu minnekään Raamattuun?

Juudas tiesi sen samalla tavalla, kuin Paavali tiesi, että Moosesta vastustaneiden Egyptiläisten noitien nimet olivat Jannes ja Jambres. Voit lukea 2. Mooseksen kirjaa, kunnes pääsi muuttuu siniseksi, mutta et löydä sieltä noiden henkilöiden nimiä. No kuinka ihmeessä he sitten tiesivät sen?

Vastaus on melko yksinkertainen:

Raamattu on kokoelma niitä Jumalan inspiroimia tekstejä, jotka hän on valinnut säilyttää seurakuntaansa varten, heidän parhaakseen, totuuden paremmaksi säilyttämiseksi ja julistamiseksi sekä lohdutukseksi lihan turmelusta, Saatanan ja maailman pahuutta vastaan. Mutta Raamattu ei väitä olevansa opus, joka sisältäisi kaiken, mitä koskaan on puhuttu tai kirjoitettu Jumalan inspiroimana. Kaikki mitä Jeesus opetti ja puhui tai kirjoitti oli Jumalan inspiroimaa, koska Hän oli itse Jumala. Apostoli Johannes itse toteaa tämän itse evankeliuminsa lopussa, kun hän sanoo, että jos ne kaikki kirjoitettaisiin, niin ei koko maailman kirjat riittäisi siihen. Evankeliumien kirjoittajien oli päätettävä mitä Jeesuksen sanoista he sisällyttäisivät ja mitä jättäisivät pois. Oli paljon asioita, joita he muistivat Jeesuksen sanoneen, mutta eivät kirjoittaneet ylös. Yksi esimerkki Jeesuksen sanoista, joita ei ole kirjattu mihinkään evankeliumeista ovat Paavalin jäähyväissanat Efeson seurakunnalle Apt. 20:35:

”Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” (Apt.20:35)

Paavali ei lainaa siis mitään evankeliumia. Hän lainaa Jeesuksen sanontaa, jota ei oltu kirjoitettu evankeliumeihin, mutta joka oli tosi sanonta ja joka oli kulkeutunut apostolien mukana suullisesti tai kirjoitettuna johonkin toiseen dokumenttiin, jota meillä ei ole. Ja tällä samalla periaatteella Vanhan Testamentin profeetat saattoivat myös profetoida jotain sellaista, mikä oli Jumalan inspiroimaa, mutta tuo profetia ei ole tallentunut Vanhan Testamentin inspiroituihin teksteihin, vaan se on säilynyt eteenpäin joko suullisena traditiona tai kirjattuna johonkin historialliseen lähteeseen, joka itsessään ei ollut inspiroitu.

Nyt kun Juudas lainaa tätä kertomusta Miikaelin ja Saatanan kohtaamisesta, hän ei pysähdy selittämään sitä kuulijoilleen. Tässä on oletus, että tämäkään tieto ei tule hänen kuulijoilleen uutena tietona, kuten Juudas jakeessa 5 toteaakin. Juudas ja hänen kuulijakuntansa olivat tietoisia juutalaisesta, pseudepigrafi teoksesta nimeltä Mooseksen taivaaseenastuminen5 (tai Mooseksen Testamentti, johon viitataan myös mm. kirkkoisä Origeneksen6 (185-254) kirjoituksissa, mutta itse dokumentti on erittäin huonosti säilynyt. Varhaisin säilynyt riekale siitä on peräisin 500 luvulta jKr.) Pseudepigrafi viittaa siis siihen, että tekstin kirjoittaja on eri henkilö, kuin mitä otsikossa lukee. Mooseksen taivaaseenastumisessa väitettiin sisältäneen joitakin Mooseksen Joosualle antamista profetioista. No tarkoittaako se, että koska Juudas mitä ilmeisemmin viittaa juuri tähän teokseen, että Mooseksen taivaaseenastuminen on kokonaisuudessaan inspiroitu ja se tulisi lisätä osaksi Raamattua? Ei. Ei yhtään sen enempää kuin Paavalin lainaamien pakanfilosofien kaikki kirjoitukset tulisi sisällyttää Raamattuun. Se, että Juudas Jumalan Pyhän Hengen inspiroimana tunnistaa, että tietty historiallinen tosiasia on säilynyt näissä kirjoituksissa muuttumattomana, ei tarkoita, että kaikki muukin noissa kirjoituksissa olisi säilynyt. Saman näemme myöhemmin, kun katsomme Henokin kirjaa, johon Juudas näyttää viittaavan. Vain, koska Juudas lainaa, jotain, mikä on säilynyt tarkasti Henokin kirjassa, ei anna tukea sille, että koko Henokin kirja, olisi Jumalan inspiroima ja kuuluisi osaksi Raamattua. Kun Paavali lainaa pakanafilosofeja, ei hän edes lainaa heitä alkuperäisessä kontekstissa. Apostolien teot 17:28

”sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. (Apt.17:28)

Jakeen ensimmäinen osa on lainaus Kreikkalaiselta filosofilta Epimenidekseltä ja jälkimmäinen osa tulee Kilikian Aratuksen hymnistä Zeukselle.7 Molemmat näistä lainauksista alkuperäiset kirjoittajat osoittivat Zeukselle, mutta Paavali ottaa ne ja soveltaa niitä Raamatun Jumalaan. Voit olla varma, että Paavalin pointti ei ole, että Aratuksen ja Epimenideksen kirjoitukset tulisi kääriä rullalle ja lukea viikoittain synagogissa tai että Kristittyjen tulisi etsiä niistä viisautta. Pyhän Hengen inspiroimana hän lainaa heidän sanomisiaan ja käyttää niitä oman pointtinsa tueksi kertoessaan Ateenan miehille Raamatun Luoja Jumalasta.

Valheopettajat kuin järjettömiä eläimiä

Kelataanpas sitten vähän takaisin sinne, missä olimme. Eli jakeessa 10. Juudaksen harhaopettajat, joista hän käyttää muuten monta kertaa termiä ”nämä..nämä..nämä”. Voi melkein kuvitella, että hän osoittelee sormella kohti harhaopettajia sillä hetkellä, kun hän kirjoittaa.

”Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.” (Juudas 10)

Juudaksen kuvaamat luopiot eivät toimi järjellisellä tavalla, vaan he tukeutuvat sen sijaan omaan luonnolliseen tuntemukseensa, vaistoonsa, kuin eläimet, jotka on luotu pyydystettäviksi ja tapettaviksi, kuten Pietari toteaa 2.Pie.2:12. Ironista onkin, että esimerkiksi, kun liberaalit tutkijat tai teologit pyrkivät argumentoimaan homoseksuaalisuuden tai moniavioisuuden puolesta, yksi heidän argumenttinsa on, että ‘tapahtuuhan tätä eläinkunnassakin – se on siis täysin normaalia käytöstä – Kyllähän apinatkin harrastavat seksiä toistensa kanssa miten sattuu ja kyllähän homoseksuaalisuutta esiintyy myös eläinkunnassa.’8

En ole varma, että kukaan näin sanova voisi elää johdonmukaisesti tuon maailmankuvan kanssa. Samalla logiikalla voisimme sanoa, että joukkoraiskaus ja raaka murha ja kannibalismikin ovat täysin luonnollista ja normaalia – tapahtuuhan sitäkin eläinkunnassa. On syynsä sille, miksi Juudas kuvaa eläimiä Pyhän Hengen inspiroimana ‘järjettöminä’ – koska sitä eläimet ovatkin. He eivät ajattele syvällisellä tasolla. He vain reagoivat ärsykkeisiin, juoksevat vaistonsa perässä, eivätkä epäröi tarpeen tullessa tehdä sitä, mikä on moraalitonta, jos siitä on apua heidän selviytymiseensä. Jos lähdemme arvioimaan elämäämme evoluutiobiologian olettamusten pohjalta, emme ole mitään muuta kuin kehittynyttä protoplasmaa. Esi-isämme olivat järjettömiä petoja – ja mikä tekee meistä erilaisen? Mikä estää meitä rikkomasta ne rajat, jotka Kristinusko on meille sanellut? Mikä estää sen, että joku ottaa ohjat omiin käsiinsä ja etsii omaa selviytymistään muiden kustannuksella? Jos tämä maailmankuva on totta, kaikki moraalisen totuudet, joiden varaan yhteiskuntamme rakentuvat, ovat vain mielivaltaisia korttitaloja, jotka voidaan puhaltaa nurin.

Juudas sanoo, että harhaopettajat turmelevat itsensä seuraten syntisen luontonsa himoja. Ne jotka eivät omista rakkautta totuuteen, Jumala antaakin lopulta omien halujensa turmeltavaksi. On merkittävä totuus, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. Se on Jumalan armoa meitä kohtaan, että hän estää meissä sitä, mitä me luonnostaan tekisimme, jos vain noudattaisimme himojamme ja vaistojamme. Totuus on, että noudattaaksesi Jumalan tahtoa, tarvitset uudet vaistot. Jeesus sanoi, että ellet synny uudesti ylhäältä, et voi mitenkään nähdä Jumalan valtakuntaa. Ainoastaan Jeesuksen pyhä sovintoveri voi puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä, niin kuin ylipappi Joosua Sakarian kirjan luvussa 3 puhdistettiin kaikesta liasta ja puettiin täydelliseen kirkkauteen, eikä Saatana enää ollut syyttämässä häntä, koska hänet oli puhdistettu. Jos Jeesuksen, Karitsan sovintoveri sinut puhdistaa, niin ei Saatanalla ei ole mitään oikeutta syyttää sinua Isän edessä. Jeesus on voittanut maailman ja sen ruhtinaan ja hän hallitsee kuningasten kuninkaana tälläkin hetkellä. Ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus sanoi: nyt pitää tämän maailman ruhtinaan heitettämän ulos” (Joh.12:31). Miksi hän sanoi niin? Hän oli menossa toteuttamaan Isänsä tahdon, minkä vuoksi hän oli tullut maailmaan. Jeesus oli tullut, että kaikista niistä, jotka Isä oli antanut Jeesukselle, ei Hän hukkaisi yhtäkään, vaan herättäisi heidät kaikki viimeisenä päivänä. Isän tahto on, että jokainen joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä. (Joh.6:39-40) Kristus oli menossa ristille voittamaan saatanan, ja sen hän teki:

”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte!” (Ilm.12:10-12a)

Amen

Viitteet

1. Patrick Tiainen Helsingin Sanomissa: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005900874.html (20.2.2019)
2. Joyce Mayer edelleen myy kirjaansa The Most Important Decision You’ll Ever Make, jossa kerrotaan Jeesuksen menneen helvettiin (eikä paratiisiin kuten Luuk.22:42-43) ja annetaan ymmärtää, että hän siellä ollessaan maksaa synneistämme (eikä ristillä kuten Kol.2:14). Huomioimme sen, että Joyce Mayer on kirjan myöhemmissä painoksissa pehmentänyt kirjoituksensa sävyä, niin että se ei herätä niin paljon huomiota, mutta JDS opin jälki on edelleen selvästi nähtävillä kirjassa.
3. Enkeli Gabrielin väitetään antaneen Koraanin Mohammedille. Tämä käy ilmi esim. Koraani 2:97-98; 26:192-195.
4. Mormonit väittävät enkeli Moronin antaneen Raamatun ulkopuolista ilmestystä Joseph Smithille kultaisilla laatoilla:    https://www.lds.org/manual/doctrine-and-covenants-stories/chapter-3-the-angel-moroni-and-the-gold-plates-1823-1827?lang=eng
5. https://www.britannica.com/topic/Assumption-of-Moses
6. Kirkkoisä Origen viittaa oman aikansa teokseen “The Ascension of Moses” (De Principiic, kirja 3, luku 2 jae 1) http://www.ccel.org/ccel/schaff/anf04.vi.v.iv.iv.html
7. Gangel, Kenneth O. Acts. Vol. 5. Holman New Testament Commentary. Nashville, TN: Broadman & Holman Publishers, 1998.
8. http://www.bbc.com/earth/story/20150206-are-there-any-homosexual-animals

Saarnattu 20.1.2019, Eelis Halmemies

1. Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut.
2. Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.
3. Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
4. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
5. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet;
6. ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, van jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
7. samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
8. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.

(Juudas 1-8)

Viime vuonna olemme aloittaneet käymään tätä Raamatun kirjettä yhdessä läpi ja edenneet aina kirjeen neljänteen jakeeseen saakka. Tähän mennessä kirjeen kirjoittaja on esittäytynyt Juudaksena, Jeesuksen orjana ja Jaakobin veljenä. Kyseessähän oli siis Herramme Jeesuksen velipuoli. Juudas osoittaa kirjeensä Jumalan valituille, hän on ilmaissut halunsa kirjoittaa yhteisestä pelastuksesta, mutta hengessään koki, että hänen täytyy varoittaa seurakuntaa niistä valheopettajista, joita sen keskuuteen oli ilmaantunut. Juudas toistaa ja vahvistaa 2.Pietarin kirjeen luvun 2 varoituksia harhaopettajista. Viime kerralla katsoimme sitä, kuinka Juudas painotti, että meidän tulee taistella sen uskon, sen Jumalan ilmoitetun totuuden kokonaisuuden puolesta, joka pyhille oli kertakaikkisesti annettu. Huomaa, mikä oli Juudaksen oletus: Jumalan Sana, Raamattu on riittävän selkeä, jotta voimme tietää sen, mikä tuon uskon sisältö on. Tästä huolimatta monilla aikamme uuden testamentin tutkijoilla tai saarnamiehillä ei tätä vakaumusta ole.

Seuraavaksi lähdemme katsomaan tarkemmin sitä, mikä oli Juudaksen huolenaihe jakeesta 4 eteenpäin.

JAE 4

”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”

SAATANANA KEINO TUNKEUTUA SEURAKUNTAAN

Juudas tuo tässä esille todellisen syyn kirjeensä kirjoittamiselle ja ilmaisee huolensa. Seurakunnan sisälle on pujahtanut henkilöitä, joita hän kutsuu jumalattomiksi. Sana pujahtaa, pareisduo, viittaa siihen, että joku tulee sisälle huomaamatta, salaa. Joku, joka soluttautuu salaa joukkoon herättämättä huomiota. Tässäkin Juudas viittaa siihen, mitä Pietari oli sanonut jo aiemmin 2.Piet.2:1-3

”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan(Israelin) seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.”

Myös Pietari puhuu salaisesta toiminnasta valheprofeettojen osalta.

Huomaa nämä yhtäläisyydet Juudaksen ja Pietarin välillä. Pietari sanoo: ”keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja”.

Juudas sanoo: ”keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen”

Pietari sanoo myös: ”mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku”

Juudas sanoo: ”joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon”

Meidän ei tulisi ihmetellä sitä, että joudumme kohtaamaan myös vainoa, joka nousee seurakunnan sisältä. Saatana pitää kyllä huolen siitä, että rikkaviljaa kylvetään aina myös todellisen viljan sekaan. Huomaa, että Juudas ei nimeltä mainitse keitä nuo jumalattomat olivat, vaikka hän epäilemättä olisi voinut niin tehdä, vaan hän sanoo vain: ”eräitä ihmisiä”. Tämä myös viittaa siihen, että kyseessä ei ollut mikään fanfaari. He eivät tulleet sisään pitäen suurta meteliä itsestään. Vaan he odottivat, sivustakatsojina, kunnes olivat päässeet sisälle, ja saaneet jalansijan seurakunnan keskuudessa. Ehkä he tahtoivat odottaa, että saavat riittävästi kannattajia, kunnes avoimesti näyttävät todelliset värinsä. Ja siinä vaiheessa hyväuskoiset eivät enää tiedä mitä ajatella. Meidän ei tule olla tietämättömiä siitä, kuinka Saatana toimii. liberaalit eivät yleensä perusta kirkkokuntia, he valuvat sisään ulkopuolelta, soluttautuvat sisään, kuin vähäinen hapate, jota lisätään taikinaan. Itsessään hyvin mitätöntä verrattuna suureen taikinaan, mutta jonka vaikutukset nähdään, kun koko taikina paisuu. Saatana pyrkii salaa seurakunnan sisään mädättääkseen sen sisältä käsin.

Eräs merkittävä syy siihen, että monet joskus terveet seurakunnat ovat luisuneet alas liberaaliuden syöksykierteeseen on se, että seurakunta ei ole yhdessä noussut vastustamaan harhaoppia, silloin kun sitä alkaa tulla valua seurakunnan johdon kautta. Sen sijaan seurakunta sietää valheenopettajia ja antaa heille hiljaisen siunauksensa. Terveissä seurakunnissa on aina niitä jäseniä, jotka ovat valmiita nousemaan valhetta vastaan, vaikka se sitten tulisi seurakunnan johdon kautta.

Jeesus oli varoittanut tästä jo kauan sitten. Sudet tulevat, eivätkä säästä laumaa. He tulevat lampaiden vaatteissa. Näkyvän seurakunnan ympärillä ei ole fyysistä muuria, joka estäisi luopioiden tunkeutumisen. Ei ole Jumalan kylvämää peltoa, jonka päälle Saatana ei olisi uudelleen kylvänyt.

Kuvauksia näistä valheopettajista löydämme mm:

”he väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät” (Tiitus 1:16)

”ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on” 2.Piet.2:19

EDELTÄ KIRJOITETTU TUOMIO

”eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon” (Juudas 4b)

Tämä on erittäin mielenkiintoinen lause Juudaksen kirjeessä. Näyttää siltä, että Juudas viittaa ennalta määrättyyn tuomioon. Jo aikoja sitten on kenties jopa viittaus ikuisuuteen. Jos Jumalan valittujen nimet ovat olleet kirjattuna Karitsan elämän kirjaan jo ennen maailman luomista (Ilm.13:8), eli Jumala on ikuisuudessa päättänyt osoittaa pelastavaa rakkauttaan valittuja kohtaan, on hän myös implikaation kautta päättänyt ohittaa osan ihmiskunnasta, jolloin voitaisiin sanoa, että näistä joiden nimiä ei kirjoitettu Karitsan elämän kirjaan jo ennen maailman luomista, heistä on ollut kirjoitettuna tuomio jo ennen maailman luomista. Viittaako Juudas tähän? Kenties. Voi olla, että hänen sanansa viittaavat muinoin Jumalan ihmisten kautta annettuihin profetioihin jumalattomista, kuten Haanok, Adamista seitsemäs, johon hän viittaa jakeissa 14 ja 15, mutta en usko, että se muuttaa asiaa paljon. Silti tekstissä viitataan ihmisiin, joiden tuomio oli edeltä kirjoitettu.

Edeltä kirjoitettu on myös mielenkiintoinen sana. Kreikan termi on progegrammenoi, josta juontuu myös englannin sana program, kirjoittaa edeltä – tai ohjelmoida. Tämä voitaisiin melkein kääntää, että heidän tuomionsa oli edeltä ohjelmoitu.

Uskovillekin tämä on haastava ajatus. Ajatella, että Kaikkivaltiaana Jumala ei ainoastaan salli, vaan jopa johdattaa luopioita seurakunnan keskuuteen, jotka aiheuttavat hajaannusta ja eripuraa. Muista, että Saatanankin valtuus toimia tulee Jumalalta. Mikä tarkoitus tällä on? Miksi Jumala sallii sen? Hän johdattaa seurakuntaansa vaikeuksien ja vainojen läpi muovaten sitä enemmän ja enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. Tämä tietää paljon vaikeuksia seurakunnan johdolle, mutta samoin asia oli Mooseksellakin Israelin kansan kanssa. Joonas saarnasi viimeviikolla biografisen saarnan Mooseksen elämästä. Ja jos mietit kaikkea niitä vaikeuksia, mitä Mooseksen elämään kuului, niin niilläkin oli se tarkoitus, että Jumala muokkasi Mooseksesta astiaa omaan käyttöönsä. Muovasi hänen luonnettaan.

Monilla on silti ongelma tämän jakeen kanssa. Emme pidä siitä, että Jumala edeltä kirjoittaisi joidenkin tulevan tuomioon. Todellisuus on, että jokainen meistä on ensimmäisen syntymämme myötä langennen Adamin jälkeläisiä (teimme syntiä Adamissa) ja Jumala voi tehdä syyllisillä rikollisilla, mitä tahtoo. Hän voi osoittaa laupeuttaan tai osoittaa oikeudenmukaisen tuomionsa.

KOLME VALHEOPETTAJAN MERKKIÄ

”jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” (Juudas 4c)

Juudas esittää valheopettajista kolme tunnusmerkkiä. Yksi liittyy heidän luontoonsa, yksi käytökseensä ja yksi uskontunnustukseensa. Luonteeltaan he ovat jumalattomia, käytökseltään irstaita ja heidän uskontunnustuksensa kieltä Jeesuksen valtiaana ja Herrana.

JUMALATTOMUUS

Jumalaton on kreikaksi asebeis. Sana koostuu kieltomuodosta ”a” ja sanasta ”sebo”, joka tarkoittaa kunnioittaa tai palvoa. He ovat siis ilman kunnioitusta, ilman palvontaa. Ilman Jumalanpalvelusta. Kyseessä ei ole jotain harhautuneita uskovia, vaan niitä samoja, joista Jeesus sanoi, ”te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa” (Joh.8:44)

IRSTAUS

Sana irstas on puolestaan aselgeian, jälleen kieltomuoto ”a” ja sana ”selgi”, joka oli kaupunki Pisidiassa, joka tunnettiin tiukasta moraalikoodista. Juudas siis sanoo, että he ovat ilman moraalista kompassia.

Juudas sanoo: ”jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi”

Oletko koskaan kääntänyt avainta niin, että se ei enää sovi lukkoon? Näin valheopettajat tekivät seurakunnan keskellä evankeliumille. He väänsivät Jumalan armon irstaudeksi.Tätä voitaisiin verrata Roomalaiskirjeen 1 lukuun, jossa Paavali kuvaa langennutta ihmiskuntaa ja sitä, kuinka se vaihtaa Jumalan totuuden valheeseen, Jumalan kirkkauden nelijalkaisten kuviin. Samoin tässä se joukko josta Juudas varoittaa vaihtaa Jumalan armon irstaudeksi. Sen sijaan, että he käsittäisivät oman syntisyytensä suuruuden ja ymmärtäisivät, miten rikas Jumala on armossaan ollut, että hän on lähettänyt Poikansa Jeesuksen olemaan syntiuhri ja välimies meidän ja Jumalan välillä. Sen sijaan, että he ihmettelisivät tuota armon suuruutta ja kokisivat pyhää pelkoa ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, joka näyttäytyy ulospäin tekoina, jotka kumpuavat uudistetusta luomuksesta ja mielenmuutoksesta. Sen sijaan, he pukevat Jumalan armon ylleen, kuin kura-asun ennen kuin menevät hyppimään riettauden lätäkköihin. Käyttäen Jumalan armoa tekosyynä tehdä enemmän syntiä. Antionomianismia. Se ajatus, jonka Paavali kumosi Roomalaiskirjeen luvussa 6:14-15

”Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!”

Kysyn vain, oletko sinä syyllistynyt tähän?

Oletko ajatellut mielessäsi, että synnin tekeminen Kristittynä ei ole niin vakavaa, koska Jeesus on kuitenkin kärsinyt jo senkin synnin edestä? Oletko ollut välinpitämätön pyhityselämässäsi, koska ajattelet, että pelastuksesi on kuitenkin taattu, ja Jeesus on sovittanut kaikki syntisi? Eihän nyt pieni, avoin kapina maailmankaikkeuden tuomaria kohtaan ole niin merkittävää? eihän?

Pois se. Jos Kristus on lunastajasi ja jos olet Hänen omansa, niin hän totisesti on myös syntiesi sovittaja, se ei kuitenkaan muuta sitä, kuinka syntistä synti on. Emmekä edes käsitä sitä kuinka syntistä synti on. Heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa, että ilman pyhyyttä, kukaan ei näe Herraa. Jos suhteesi syntiin on välinpitämätön ja samaan aikaan luulet seisovasi Kristus kalliolla armon varassa, niin varo vain, koska se Kristus, josta Raamattu puhuu aloittaa pyhitystyön omissaan, jonka hän itse vie loppuun. Kristus on uskomme alkaja ja täyttäjä niin kuin Hepr.12:2 sanoo. Jos käännät Jumalan armon irstaudeksi – Juudas sanoo, pyhän hengen innoittamana – olet jumalaton.

JEESUKSEN KIELTÄMINEN

Mitä muuta nämä Juudaksen kuvaamat luopiot tekevät? He kieltävät Kristuksen valtiaana ja Herrana. Sana kieltää on arnoumenoi, kieltomuoto ”a” ja sana rheo ”lausua”. He ovat lausumatta tätä Kristuksesta, että hän on valtias ja Herra. Tässä on itseasiassa myös mielenkiintoinen tekstuaalivariantti. On joitakin Juudaksen kirjeen käsikirjoituksia joista, joista löytyy sanonta: Ainoan Jumalamme, Jeesuksen Kristuksen. Sana valtias on despot. Despootti. sanalla on usein negatiivisia mielleyhtymiä, kuten joku mielivaltainen sortaja, sana se kuvastaa sitä, että despootilla on täydellinen valta. Ja tämä on se, mitä valeopettajat kieltävät, he eivät tunnusta sitä, mitä alkuseurakunta on tunnustanut. Tästä ei tule kuitenkaan sellaista käsitystä, että he eivät tunnustaisi mitään, vaan pikemminkin he tunnustavat kyllä Jeesuksen, mutta se on erilainen Jeesus.

Ketä he sitten olivat? Kehen Juudas viittaa? Kuten mainitsimme, Juudas ei suoraan tekstissä mainitse ketään, mutta on todennäköistä, että kyseessä on joitakin gnostilaisuutta edeltäneitä harhoja, kuten Doketismi, jota alkoi esiintyä vuonna 70 jKr. En usko että meidän kannatta käyttää käyttää paljon aikaa erilaisten harhojen avaamiseen, mutta tahdon, että katsomme pikaisesti sitä, mitä oli doketismi, koska Juudas todennäköisesti oli tekemissä ainakin heidän kanssaan.

DOKETISMI

Tulee kreikan sanasta dokeo, näyttää, vaikuttaa. Sana on luonteeltaan subjektiivinen, eli se riippuu siis ihmisen mielipiteestä. Oletko koskaan katsonut kaukaa jotakuta, ja ajatellut mielessäsi, että näet jonkun henkilön, jonka tunnet, mutta kun hän kävelee lähemmäs, hän osoittautuukin joksikuksi muuksi? Hän näytti olevan ystäväsi, mutta todellisuudessa olikin joku toinen. Tätä viitataan sanalla dokeo.

Doketismi ajattelee dualistisesti suhteessa ruumiiseen ja henkeen. Doketistit uskoivat, että henki oli hyvä, mutta kaikki materia oli pahaa. Tämä tarkoitti sitä, että ihmisruumis oli pohjimmiltaan paha. Doketistit ajattelivat tästä syystä, että Jeesus oli ainoastaan henki, hänellä ei voinut olla aitoa ihmisruumista, koska ruumis oli paha. Tämä harha siis kieltää Raamatun opin Jeesuksen kahdesta luonnosta – että Jeesus oli täysin Jumala ja täysin ihminen. 1.Tim.2:5 sanoo:

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”

Raamattu selkeästi opettaa Jeesuksen ihmisyydestä ja Jumaluudesta. Doketistit sen sijaan opettivat, että Jeesus oli vain dokesis, näky, aave. Näin ollen he myös kielsivät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen. Sekin oli vain kuvitelmaa, joka näytti tapahtuneen. Tämä nähdään erityisen irvokkaasti 100- 200 luvulla kirjoitetussa gnostilaisessa Pietarin ilmestyksessä:

”Kuka muuten on tuo, joka iloitsee ja nauraa ristin yläpuolella samaan aikaan, kun he naulitsevat jotakin toista ristille jaloistaan ja käsistään?” Vapahtaja vastasi minulle: ”Se, jonka näet iloitsevan ja nauravan ristin yläpuolella, on elävä Jeesus. Tuo toinen, jonka käsiin ja jalkoihin he lyövät nauloja, on hänen lihallinen hahmonsa, hänen sijaisensa. He häpäisevät sen, joka vain muistuttaa häntä.” (ote Pietarin ilmestyksestä)1

Oletko koskaan kuullut vastaavaa aikaisemmin. Annahan kun luen sinulle otteen toisesta lähteestä?

”ja (juutalaiset) sanoivat: ’Me olemme totisesti surmanneet Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään’ – mutta he eivät olleet surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, v2aan siltä vain näytti heistä, ja ne, jotka siitä kiistelevät, ovat itsekin epätietoisia: heillä ei ole varmaa tietoa, vaan he kehittelivät ainoastaan olettamuksia. Todellisuudessa he eivät ole surmanneet häntä (lopullisesti)” (Koraani – Suura 4:157)

Ainoa syy siihen, että Muslimit kieltävät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, vastoin kaikkea historiallista todistusaineistoa, ovat nämä 40 arabian kielistä sanaa Koraanin suurassa 4. On täysin ilmeistä, että Muhammed ei saanut tätä ilmoitusta Jumalalta, vaan hän plagioi vain varhaisgnostilaisia ajatuksia. Yleinen Islamilainen tulkinta onkin, että Allah vaikutti niin, että joku Jeesuksen opetuslapsista (ehkä Juudas) tehtiin Jeesuksen näköiseksi ja ristiinnaulittiin hänen sijastaan, kuten Pietarin ilmestys antaisi ymmärtää.

Varhaisin kokoelma kristittyjen UT kaanonista. Muratorian fragmentti (noin vuodelta 170) mainitsee myös Pietarin ilmestyksen, lueteltuaan suurimman osan UT kirjoista, kirjoituksessa todetaan lopuksi

”Myös ilmestyksistä me hyväksymme ainoastaan nuo Johanneksen ja Pietarin, joista jälkimmäistä jotkut kansastamme eivät halua luettavan kirkossa.” (Muratorin kaanonin suomennoksesta)2

Tästä näemme, että doketismilla oli jalansijaa alkuseurakunnassa. Taistelu uskon puolesta oli yhä käynnissä. Jotkut vastustivat harhaa, mutta toiset sallivat sen. Jos doketismi olisi totta, niin Jeesusta ei olisi ristiinnaulittu, kukaan ei todellisuudessa olisi sovittanut syntejämme, Jumalan viha lepäisi yhä yllämme, olisimme vihan lapsia. Roomalaiset sotilaat eivät kuitenkaan ruoskineet vain aavetta. Kristus ei vain asunut jonkun toisen ihmisen ruumiissa ja lähtenyt siitä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Tämäkin on vastaava mystinen uskomus. Tämä tarkoittaisi sitä, että syntinen mies ristiinnaulittiin ja hänen verensä ei voi lunastaa ketään Jumalan vihalta, ainoastaan Jumalihminen Jeesus ja hänen täydellinen sovintoverensä ja elämänsä voisivat täyttää Jumalan vaatimukset. Jos väität, että ristiinnaulitseminen oli vain illuusio, ehdotatko tosissasi, että kummitus käärittiin 45 kiloon käärinliinoja ja asetettiin Joosef Arimatialaisen hautaan? Roomalaisilla ei ollut tapana sinetöidä ja asettaa vartioita tyhjien hautojen edustalle. Sinetöidyn haudan sinetin rikkominen tarkoittaisi kuolemantuomiota sille, joka sen tekee. Asettiko Tuomas sormensa vain kummituksen haavoihin? Ei, hän laittoi ne ylösnousseen Kristuksen haavoihin ja totesi ”Minun Herrani ja Jumalani” (Joh.20:28)

JAE 5

”Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet;”

Juudas muistuttaa valmistautuu esittämään kuulijoilleen kolme esimerkkiä menneisyydessä tapahtuneesta tuomiosta luopioille. Juudas muistuttaa, että se mistä hän kertoo heille kirjeessään ei tule heille uutena tietona, vaan heidän tulisi tunnistaa, että tämä on sen täyttymys, mitä he olivat aikaisemmin kuulleet apostoleilta. Tässä on todennäköisimmin viittaus juuri 2. Pietarin kirjeeseen, koska ne ovat niin samankaltaisia sisällöltään.

Toisaalta ne esimerkit lankeemuksesta, joita hän esittää eivät tule kuulijoille uutena. Israelin exodus pois Egyptin orjuudesta ja heidän erämaavaelluksensa olivat juutalaisten keskuudessa tunnetuimpia vanhan testamentin kertomuksia. Juudas viitaa jakeissa 5-7 menneisyydessä tapahtuneisiin lankeemuksiin, Jumalan valitun kansan, enkeleiden ja pakanoiden keskuudessa tahtoen osoittaa, että huolimatta siitä, kuka on kyseessä ja miten arvokkaassa asemassa, Jumala on aina tuominnut epäuskoiset. Eikö hän siis vielä enemmän tuomitsisi niitä valheopettajia, jotka nyt vaivaavat alkuseurakuntaa. Tämä on Juudaksen pointti ja varoitus seurakunnassa pesiville epäuskoisille.

ENSIMMÄINEN ESIMERKKI TUOMIOSTA

”että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet”

JEESUS TUOMARINA VANHAN LIITON AIKANA

Kuka se olikaan se, joka pelasti kansan ja hukutti ne jotka eivät uskoneet? Joissakin käsikirjoituksissa on sanan Herra tilalla Jeesus. Nykyaikaiset tietokoneavusteiset menetelmät (CBGM)3, joilla voidaan verrata digitalisoituja uuden testamentin käsikirjoituksia, ovat antaneet tukea sille, että alkuperäinen teksti lukisi ”Jeesus” eikä ”Herra”. Jos voitaisiin osoittaa, että tässä lukee Jeesus, niin tästä tulisi merkittävä teksti, joka puoltaa Jeesuksen Jumaluutta. Se painottaisi myös sitä, että Jeesus oli se, jolle Jumala oli antanut tuomiovallan jo vanhan liiton aikana. Jeesus sanoi Joh.8:56, että

”Abraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi”

Milloin tämä tapahtui? Eikö juuri silloin, kun Jahve tuli tuhoamaan Sodomaa ja Gomorraa. Ennen lihaksi tuloaan Jumalan poika ilmestyi Abrahamille ja tuhosi Sodoman. Jeesus Herrana oli aktiivinen tuomioissaan jo vanhan liiton aikana – ei ainoastaan uuden liiton aikana.

Nykyajan kuva Jumalasta tahtoo unohtaa hänen oikeudenmukaisen vihansa.

JUMALAN PYHÄ VIHA

Koska yhdistämme vihan tunteen itsessämme helposti syntiin, meidän on vaikea käsittää sitä, mitä Jumala tuntee vihassaan. Vaikka tuntisimmekin oikeutettua vihaa, jostain todellisesta vääryydestä, meidän syntinen mielemme aina tuo alitajuntaamme myös omia motiivejamme. Raamattu kehottaa erikseen Ef.4:26 ”vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö”.Maininta siitä, ettei meidän tulisi vihan hetkellä tehdä syntiä on erityisen tarpeellinen, koska juuri silloin kun olemme vihaisia helposti tulemme myös antaneeksi omille syntisille haluillemme tekosyyn tulla esiin.

Jumala sen sijaan, koska Hän on Pyhä. Se vihakin, jota hän kokee on Pyhää Vihaa. Se on vihaa, joka on täysin oikeutettua ja ei minkään väärän tai turhan ajatuksen tai motiivin tahrimaa. Raamattu olisi voinut olla hyvin lyhyt kirja, jos Jumala olisi päättänyt olla osoittamatta armoaan Adamille. Jumalahan oli luvannut, että sinä päivänä, kun hän syö kielletyn hedelmän hän tulisi kuolemaan. Sen sijaan, Adam eli Jumalan armosta, 930 vuotta! Jumala olisi voinut tappaa Adamin heti kun hän maistoi kiellettyä hedelmää. Samoin on langenneen ihmiskunnan osa, joka on Adamista periytynyt. Jumalalla olisi täysi oikeus pyyhkiä koko ihmiskunta olemattomiin, eikä hän sitä tehdessään tee vääryyttä ketään kohtaan. Ilman Jumalan armoa, sydämesi ei löisi enää lyöntiäkään eikä keuhkosi vetäisi henkäystäkään.

JUMALA ARMOLLINEN JA OIKEUDENMUKAINEN

Jumala on sekä armollinen, että oikeudenmukainen. Apostoli Paavalin sanoin, Hän armahtaa ketä armahtaa ja paaduttaa kenet paaduttaa, eikä kyse ei ole siitä, mitä ihminen tahtoo, vaan Jumalasta. Jumala oli osoittanut armollisuuttaan ja pelastanut Israelilaiset Egyptistä ja kun he aikoivat sitten lopulta mennä Kanaanin maahan 4.Moos.13:25-14:3 he alkoivat marmattaa. Kaksitoista miestä lähetettiin vakoilemaan maata. Jos muistat, niin ainoastaan Kaaleb ja Joosua uskoivat, että he voivat voittaa Jumalan avulla nuo mahtavat kansat, jotka asuttivat Kanaanin maata. Muut kymmenen vakoojaa valittivat, että Israel ei koskaan voisi voittaa noita kansoja, koska ne olivat niin suuria ‘olemme kuin Heinäsirkkoja heidän edessään’ he sanoivat. Israelin kansa pelästyi tätä sanomaa niin, että koko Israel marmatti ja valitti. Kyse ei ollut siitä, että tämä vakoojien viesti olisi tuonut pelon Israelilaisten sydämiin, pikemminkin heidän sydämensä olivat jo alttiita pelon siemenille. Vakoojien viesti toi vain esiin sen uskottomuuden, joka heidän sydämissään asui. Kaaleb ja Joosua olivat vähemmistöä, koska he pelkäsivät Jumalaa, eivätkä ihmistä. Hei eivät paineen allakaan taipuneet, vaikka muut olivat heitä vastaan. Jumala käytti Kaalebia ja Joosuaa totuuden ja järjen äänitorvina, mutta Israel hylkäsi heidät. Uskovina meidän tulisi odottaa tätä. Voit olettaa, että tässä kieroutuneessa maailmanajassa tulet olemaan vähemmistössä. Kehoitus meille on silti: Pidä kiinni Jumalasta ja hänen käskyistään, äläkä horju, vaikka joku kieltää evankeliumin, he eivät kiellä sitä sinun vuoksesi, vaan evankeliumin itsensä vuoksi, ole uskollinen sille evankeliumin työlle, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut, Hän itse katsoo, että se tulee tuottamaan hedelmää. Hänen valittunsa kuulevat hänen äänensä. Niin kuin Paavali itse sanoo 2.Tim.2:6-10

”Peltomiehen, joka vaivan näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä. Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.

Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.”

Maailma painostaa meitä mukautumaan sen moraalittomaan muottiin, mutta pysy sinä uskollisena, Herra voi tehdä paljon hyvää sinun kauttasi. Epäuskoisten Israelilaisten surkea, emotionaalinen vastaus oli:

”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: ”Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?” Ja he puhuivat toinen toiselleen: ”Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin” (4.Moos.14:1-4)

Jumala oli vapauttanut Israelin kansan Egyptistä monien ihmetekojen ja vitsausten kautta, halkaisemalla punaisen meren, ja hukuttamalla faraon armeijan, ja silti heillä ei ollut uskoa. Nytkö Jumala ei olekaan riittävän voimakas. Eikö hän kykene pitämään lupauksiaan? Koettelemukset todella näyttävät, onko joku uskova vai ei. Kestävätkö he, vai lankeavatko pois pinnallisesta uskontunnustuksesta. Tässä tapauksessa Israelilaiset kapinoivat ja tahtoivat asettaa itselleen uuden johtajan, joka veisi heidät pikajunalla takaisin orjuuteen. Jumala antoi Israelilaisille sen, mitä he pyysivät. Hän antoi heidän vaeltaa epäuskossaan autiomaassa 40 vuotta, kunnes epäuskoinen sukupolvi oli kuollut. Jumala tuomitsi epäuskoisen Israelin lankeemuksestaan ja he eivät koskaan nähneet luvattua maata. Jos Jeesus on pelastanut sinut, niin hän on myös pelastanut sinut omilta pahan sydämesi toiveilta. Vanhan liiton Israelin kansa on esikuva uuden liiton seurakunnasta. Niin kuin epäuskoiset hukkuivat erämaassa, eivätkä päässeet luvattuun maahan, eivät myöskään epäuskoiset ja valheenopettajat seurakunnan keskellä tule perimään iankaikkista elämää, vaan Jumalan tuomio odottaa heitä.

Jae 6

”ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, van jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;” (Juudas 6)

Juudas siirtyy kuvaamaan toista esimerkkiä tuomiosta, tällä kertaa enkeleille. Juudas viittaa tässä niihin enkeleihin, jotka hylkäsivät Jumalan heille luodun tehtävänsä. Jumala oli antanut enkeleille, kuin ihmisellekin vapauden kapinoida hänen säädöksiään vastaan. Saatana, yksi Jumalan korkea- arvoisimmista enkeliolennoista, kerubeista. (Hes.28:14) Saatana oli siis alun perin yksi mahtavimmista, ellei sitten mahtavin luotu olento kirkkaudessaan ja voimassaan. Tämä asema kuitenkin nosti ylpeyden hänen sydämeensä (Jes.14) ja hän tahtoi olla kuin Jumala. Saatana jätti oman asuinsijansa. Se missä vaiheessa Saatanan lankeemus tapahtuu, ei käy selvästi ilmi Raamatun teksteistä. Mutta joitain viitteitä siihen, voimme löytää. Saatana oli langennut jo silloin, kun hän tuli viettelemään Eevaa Edenin puutarhassa. Jumala loi enkelit todennäköisesti joko ensimmäisenä tai toisena luomispäivänä. Jobin kirjasta löydämme maininnan siitä, että, kun Jumalan luodessa maailmaa kaikki hänen enkelinsä riemuitsivat ja ylistivät Jumalaa. (Job.38:7) Voi siis olla, että Saatana lankesi pian luomisen jälkeen. Siitäkään emme osaa sanoa, kuinka kauan Adam ja Eeva olivat viettäneet aikaa Edenissä, ennen kuin luemme syntiinlankeemuksesta, mutta oletettavasti se tapahtui melko nopeasti.

Enkeleitä ei langennut ainoastaan Saatana, hänen mukanaan lankesi myös osa muita enkeleitä. Enkelit tarkoittavat yleisesti ottaen vain Jumalan palvelevia henkiolentoja (Hepr.1:14), jotka on lähetetty palvelukseen Jumalan valittuja varten. Raamatun kertomuksissa enkelit ilmestyvät yleisesti ihmisen hahmossa. Joillakin enkeleillä kuvataan olleen siivet, kuten kerubit ja serafit. Kun enkelit lankesivat he luopuivat asuinsijastaan myös. Jeesus sanoo Luukas.10:18 ”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta, niinkuin salaman”. Efesolaiskirje kuvaa Saatanaa ilmavallan hallitsijana. Se antaisi ymmärtää, että langenneet enkelit ovat rajoittuneita luomakuntaan. Enkelit kapinoivat Jumalaa vastaan siinä, että Jumala oli antanut heille tietyn tehtävän ja asuinsijan. Sen sijaan enkelit kapinoivat Jumalaa vastaan ja luopuivat siitä tehtävästä ja asuinsijasta, jonka Jumala oli heille antanut.

”pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon” (Juudas 6b)

Jumala ei missään vaiheessa antanut enkeleille ”toista mahdollisuutta”. Hän ei koskaan lähettänyt pelastajaa heitä varten. Sen sijaan, ne enkelit jotka kapinoivat Jumalaa vastaan, Hän asetti pimeyden kuiluun kahlehdittuna tuomion päivää varten. Mistä tuomionpäivästä on kyse? Tässä on viittaus viimeiseen tuomioon, jossa Jumala tuomitsee saatanan ja kaikki muut langenneet enkelit ja heittä heidät tuliseen järveen.

Pietari kirjoittaa toisessa Pietarin kirjeessä myös enkeleistä näin:

”Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi” (2.Piet.2:4)

KOLMAS ESIMERKKI TUOMIOSTA

JAE 7

”samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” (Juudas 7)

Juudas viittaa sitten Sodomaan ja Gomorraan sekä niitä ympäröiviin kaupunkeihin Admaan ja Seboimiin varoittavana esimerkkinä. Mikä olikaan Sodoman ja Gomorran synti?

Homoseksuaalisuutta puolustavat teologit ovat puhuneet jo kauan siitä, että olemme ymmärtäneet väärin Sodoman ja Gomorran kertomuksen. Kun Sodoman ja Gomorran miehet kokoontuivat yhteen ja halusivat maata Lootin vieraaksi tulleiden enkeleiden kanssa, he väittävät, että tässä ei ole kyse siitä, mitä käsitämme homoseksuaalisuutena nykyaikana, vaan pikemminkin kyse on siitä, että Sodoman miehet tahtoivat vain alistaa muukalaisen yhtymällä häneen.

Samat teologit viittaavat usein erääseen Hesekielin kirjan kohtaan, jossa puhutaan Sodoman ja Gomorran synneistä. Hesekielin kirjan luku 16 kertoo siitä, kuinka Jumala oli ottanut Israelin kansan puolisokseen ja pitänyt hänestä huolta, mutta kuinka Israel olikaan mennyt ja tehnyt aviorikoksen ympäröivien kansojen ja heidän jumaliensa kanssa, Isarel oli mennyt haureudessaan niin pitkälle, että hän makasi kaikkien muukalaisten kanssa, joita vain kohtasi. Kun tavalliset portot ottivat porton palkkaa siitä, että joku sai maata hänen kanssaan, niin Israel maksoi muille, että he tulisivat ja makaisivat hänen kanssaan. Jumala viittaa sitten Sodomaan ja Gomorraan Israelin sisarina ja toteaa, että Israel saa heidätkin näyttämään vanhurskailta syntiensä vuoksi.

Hesekiel 16:49-50

”Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.”

Lainaamalla tätä Raamatunpaikkaa homoseksuaalisuuden puolustajat tahtovat sanoa, ettei Jumala tuominnut Sodomaa ja Gomorraa homoseksualisuuden vuoksi, vaan heidän syntejään olivat ylpeys, leivän yltäkylläisyys, vähäosaisten sortaminen jne. Kuitenkin jakeessa 50 mainitaan, että he tekivät kauhistuksia, mikä on selvä viittaus 3.Moos.18, pyhyyskoodiin, jossa homoseksuaalisuus erityisesti erotetaan kauhistuksena kauhistusten joukossa. Vaikka kaikkea 3.Moos.18 syntejä kuvataan yleisellä tasolla kauhistuksina, niin ainoastaan homoseksuaalisuuden harjoittamisesta käytetään vielä erikseen termiä kauhistus.

LUONNOTTOMAT LIHAN HIMOT

Juudas ei jätä asiaa myöskään kyseenalaiseksi. Hän sanoo, että Sodoman ja Gomorra harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihan himoihin, mikä on selkeä viittaus myös homoseksuaalisuuteen. Samoin Paavali kuvaa Room. 1:27 kuinka lesbot naiset vaihtavat luonnollisen yhteyden miehestä siihen, mikä on luonnonvastaista.

Mutta se, mikä tekee tästä Raamatunpaikasta erityisen mielenkiintoisen, on se, että huomaa, että Juudas vertaa Sodoman ja Gomorran syntiä aiemmin mainittujen enkeleiden synteihin.

”samalla tavalla kuin nekin (siis enkelit) harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin”

Samalla tavalla, kuin enkelitkin, Sodoman ja Gomorran kansa eksyi luonnottomiin lihan himoihin. Nyt tästä nousee tietenkin kysymys: Missä vaiheessa Jumalan enkelit ovat harjoittaneet haureutta ja eksyneet luonnottomiin lihan himoihin?

Uskon, että ainoa vastaus löytyy 1.Moos. luvusta 6.1-2

”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.”

Jumalan pojista on esitetty erilaisia tulkintoja teologien keskuudessa. 1) Jotkut ovat sitä mieltä, että kyseessä ovat vanhurskaat Seetin jälkeläiset jotka sekaantuvat seka-avioliittoon pahojen Kainin jälkeläisten kanssa. 2) Toiset ovat sitä mieltä, että kyseessä on pahojen henkien riivaamia ja kontrolloimia henkilöitä. 3) Yksi tulkinta on se, että Jumalan pojat ovat enkeliolentoja, jotka ovat omaksuneet ruumiillisen muodon ja yhtyvät sitten ihmisiin. Olen sitä mieltä, että tämä jälkimmäinen tulkinta sopii kaikkein parhaiten Juudaksen kirjeen kontekstiin. Myös Jobin kirjassa viittaan Jumalan poikiin enkeliolentoina (Job.1:6;2:1;38:7) Saatana mukaan luettuna. Jotkut lainaavat Matteus 22:30 kumoamaan tämän näkemyksen:

”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa”

Tässä pitää kuitenkin ottaa huomioon, että Matteus kuvaa sitä, kuinka Jumalan pyhät enkelit toimivat taivaassa. Tämä jae ei sano, etteivätkö enkelit kykenisi kapinoidessaan Jumalan säädöksiä vastaan myös lisääntymään. Tiedämme Raamatusta, että henkiolennot voivat omaksua myös ruumiillisia fyysisiä muotoja. Ne enkelit, jotka menivät Sodomaan ja Gomorraan fyysisesti repivät Lootin talon sisälle suojaan väkijoukolta. Samaiset enkelit aiemmin söivät ja joivat Abrahamin kanssa. Jos enkelit pystyvät kaikkeen tähän fyysiseen toimintaan omaksuttuaan ihmisen muodon, niin millä logiikalla he olisivat ihmismuodossaan sukupuolettomia tai eivät kykenisi myös lisääntymään fyysisesti kuin ihmiset?

Yksi kysymys, joka tästä nousee on, miksi enkelit tekisivät näin?

Jos muistat niin, syntiinlankeemuksen jälkeenhän Jumala oli (1.Moos.3:15) asettanut vainon Eevan siemenen ja käärmeen (eli Saatanan) siemenen välille. Jumala lupasi, että kerran naisen siemen polkisi rikki käärmeen pään. Tämä on profetia Jeesuksesta. Saatanan pyrkimys on ollut aina tämän profetian antamisesta saakka tuhota tuo naisen siemen, niin että profetia ei voisi täyttyä, että Jeesus ei voisi murskata käärmeen päätä. Ja uskon, että yksi keino, jota saatana pyrki käyttämään, oli juuri tämä:

Hän pyrki korruptoimaan ihmisen siemenen, ihmisen perimän, seka-avioliitolla enkeliolentojen kanssa. Tämä synti oli niin vakava ja maa tuli sen seurauksena niin täyteen pahuutta, että Jumala lähetti Nooan tulvan ja pyyhki pois koko korruptoituneen ihmissuvun. Ja ne enkelit, jotka olivat syyllistyneet tällaiseen pahuuteen, Jumala vangitsi ja asetti heidät kahleissa kuiluun, josta Pietari käyttää 2.kirjeessään (2.Piet.2:4) nimitystä tartaros, jolla kreikkalaisen mytologian mukaan viitattiin hadeksen eli tuonelan syvimpään kuiluun

Raamatun ja Kreikkalaisen mytologian välillä on erittäin mielenkiintoinen yhteys

1.Moos.6:4 kertoo myös, että näistä langenneiden enkeleiden ja ihmisen välisestä liitosta syntyivät jättiläiset, jotka olivat muinaisajan kuuluisia sankareita. Onko vain sattumaa, että Kreikkalaisessa mytologiassa on jumalia jotka ottavat ihmisiä puolisoiksi. On puolijumalia, kuten Herkules. Lisäksi mainitaan, että ylijumala Zeus vangitsee häntä vastaan kapinoineet titaanit ja vangitsee heidät – tartarokseen! Noan ajan tulvan jälkeen Noan jälkeläiset tiesivät mitä oli tapahtunut muinaiselle maailmalle. He olisivat tietäneet Jumalan tuomioista langenneita enkeleitä kohtaan. Ja ajan myötä, kun ihmiset levittäytyivät Babelin tornin myötä joka puolelle maailmaa, niin nämä tarinat olisivat kulkeutuneet eri uskontoihin ja jääneet elämään niiden mytologiaan, vaikkakin olisivat muuttuneet ajan myötä. Abrahamilla oli iso iso iso iso iso iso isoisä Shem (7 kertainen iso-isä), joka oli silminnäkijä Nooan tulvalle, ja hän oli elossa vielä silloin Sodoman ja Gomorran tuomion aika koitti. Shem oli noin 100 vuotta tulvan aikana ja 500 vuotta Sodoman ja Gomorran päivinä ja hän eli yhteensä 600 vuotta. Näillä kertomuksilla Jumalan tuomiosta oli siis kauan aikaa levitä silminnäkijöiden toimesta vielä Noan tulvan jälkeenkin. Tästä syystä löydämme myös kertomuksia suuresta tulvasta joka puolelta maailmaa, kaikista kulttuureista.

No palataan vielä takaisin tuohon syvyyden kuiluun

Jos muistat niin, Jeesuksen kohdatessa miehen, jossa oli legioona pahoja henkiä, he pelkäsivät, että Jeesus sinkoiaisi heidätkin tuonne syvyyden kuiluun. (Luukas 8:31)

”Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen”

He puhuvat siitä, kuin se olisi fyysinen paikka. He pelkäsivät sitä tuomion paikkana. Voi ollakin, että nähdessään sen tuomion, mikä 1.Moos.6 enkeleitä kohtasi, mikään enkeliolento ei ole pyrkinyt kapinoimaan Jumalaa vastaan tällä tavalla uudestaan.

Ihmiskunnan todellinen taistelu ei ole koskaan tapahtunut lihan ja veren välillä, vaan henkiolentojen kanssa, käärmeen siemen kanssa, kuten Efesolaiskirje 6 sanoo:

”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” (Ef.6:12)

”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen (Jumalan) kauttaan voiton riemun.” (Kol.2:15)

Huomaa myös, että ristiinnaulitsemisensa jälkeen, ennen ylösnousemustaan, Raamattu sanoo, että Jeesus kävi maan alhaisimmissa kolkissa (Ef.4:9) ja julisti voittoaan näille pahoille hengille:

”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” (1.Piet.3:19-20)

Nämä jakeet myös tukevat ajatusta siitä, että juuri enkeliolennot lankesivat 1.Moos.6, koska Pietari yhdistää vankeudessa olevien henkien tottelemattomuuden Nooan päiviin.

(Tiedän, että lähdin vähän sivuraiteille näiden enkeleiden kanssa, mutta en voi sille mitään. Aihe on minusta niin mielenkiintoinen.)

Juudaksen kirjeen jae 7 päättyy sanoihin

”ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” (Juudas 7b)

Sodoman ja Gomorran miehet, sekä nuoret että vanhat, himoitsivat vierasta lihaa, samoin tekivät enkelit, ja molemmat saivat ankaran rangaistuksen Jumalalta. Sodoma ja Gomorra sekä niitä ympäröivät kaupungit, paitsi Soar, tuhottiin tulikivellä täysin; ja ne enkelit, jotka kapinoivat vangittiin pimeyden kuiluun säilytettäväksi tuomion päivää varten. Implikaatio jakeesta 7 on, että he kärsivät jo nyt, siinä tilassa missä ovat, niin kuin Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, rikas mies on suurissa ahdistuksissa jo tuonelassa, odottaen lopullista tuomionpäivää. Samoin enkelit kärsivät syvyydessä jo nyt, odottaen viimeistä tuomiota.

Summauksena

Harhaopit, kuten doketismi olivat valloillaan alkuseurakunnassa Juudaksen ajoista lähtien. Pyhän Hengen vaikutuksesta Juudas uhmaa näitä Kristuksen kieltäviä harhaopettajia ja heidän harhojaan ja varoittaa ankarasti heitä kohtaavasta tuomiosta viittaamalla menneisyyden tuomioihin. Jumala ei katso henkilöön, eikä asemaan, vaan tuomitsee kaikki uskottomat, ja jakeessa 8 Juudas toteaa, että nämä valheopettajat ovat luonteeltaan täysin samanlaisia, kuin uskottomat juutalaiset, Sodoman miehet, ja langenneet enkelit. Jumala on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Jos hän on tuominnut muinoin, hän tulee tuomitsemaan myös tulevaisuudessa. Juudasta haastaa aikansa uskovat taistelemaan totuuden puolesta näitä valheenopettajia vastaan, Kristuksen paluuseen saakka. Myös meidän on taisteltava uskon puolesta harhaopettajia vastaan, jotka kieltävät valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen julistamalla vääristynyttä evankeliumia.

Tahdon päättää tämän saarnan kysymällä:

Mikä sitten on puhdasta evankeliumia?

Puhdas evankeliumi on se, että vaikka olet Adamin langenneena jälkeläisenä kapinoinut Jumalaa vastaan äitisi kohdusta saakka, vaikka olet kauttaaltasi synnin tahrima ja Jumalan pyhä viha lepää ylläsi, vaikka Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii sinua tilille kaikesta siitä, millä olet rikkonut häntä vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin, vaikka olet kuollut synneissäsi, kurja, mitätön, lihassasi kykenemätön mihinkään mikä miellyttäisi Jumalaa, niin silti, Jumala on rikas armossaan ja lähetti ainokaisen Poikansa maan päälle, neitseestä syntyneenä, Jeesus oli todellisesti Jumala ja todellisesti ihminen, Jeesus tuli ja eli sen täydellisen elämän, jota kukaan meistä ei ole voinut elää, Jeesus täytti Jumalan lain vaatimukset, hän eli nuhteettoman elämän vailla syntiä, sitten hän meni ristille ja vapaasti antoi itsensä täydellisenä uhrina meidän edestämme, jotka uskossa luotamme häneen pelastajana ja Herrana, ja asetamme toivomme hänen sovintouhriinsa, Isä Jumala luki Kristukselle meidän syntivelkamme, ja meille hän luki Kristuksen vanhurskauden. Isä Jumala kohteli Jeesusta ristillä, ikään kuin Jeesus olisi elänyt meidän syntisen elämämme, että hän voisi kohdella meitä, ikään kuin olisimme eläneet Kristuksen täydellisen pyhä elämän. Jeesus joi Jumalan pyhän vihan maljan ja täytti Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Saamme siis seisoa Kaikkivaltiaan Jumalamme edessä, emme verhoutuneena omiin tekoihimme, vaan Kristuksen täydelliseen työhön. Kristus myös voitti kuoleman, ei kuolema voinut häntä pidättää, Hänellä oli valta ottaa henkensä jälleen, kun tunnustamme syntimme ja nöyrrymme Hänen edessään, Hän antaa meille Henkensä ja tekee meistä eläviä yhdessä Hänen kanssaan. Saamme Pyhän Hengen kautta olla kastetut Kristukseen. Kristus on uskomme alkaja ja täyttäjä. Ja jos Kristus on sinussa alkanut tuon työn, voit olla varma, että hän tulee viemään sen päätökseen. Kun me vielä olimme syntisiä, Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus antoi henkensä edestämme, ja kuten Juudas sanoo kirjeessään, jos olet Jumalan rakastama, sinä olet myös Jumalan kutsuma ja tulet varjeltumaan Jeesukselle ja tulet mukautumaan Hänen kaltaisuuteensa. Jumala pelastaa meidät, ei sen tähden mitä sinä olet, ei sen tähden mitä olet tehnyt, vaan siitä huolimatta. Jumala tekee kaiken oman hyvyytensä vuoksi, yksin omaksi kunniakseen, hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi.

Jos et vielä ole uskonut, jos edelleen kipuilet epäuskossasi, mikset katso Kristukseen tänään? Jumala käskee kaikkia kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaan evankeliumin, Hän on nostanut Jeesuksen kuolleista ja antanut hänelle kaiken tuomiovallan. Jeesus on Herrasi ja kuninkaasi ja tulet notkistamaan polvesi hänelle nyt tai myöhemmin. Nöyrry Hänen edessään tänään ja hän armahtaa sinua.

VIITTEET

• Pietarin ilmestyksen suomennos:

Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä”. 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki, 2005.

2)    Muratorin kaanonin suomennos:

http://www.apokryfikirjat.com/muratori.htm (23.1.2019)

3)     Coherence Based Genealogical Method (CBGM):

https://www.uni-muenster.de/INTF/Genealogical_method.html  (23.1.2019)

UT Sanojen kreikan kielen merkitystä ja jakeiden kontekstia avattu pääasiassa John MacArthur Study Bible, Reformation Heritage KJV Study Bible, Sana elämään kommentaariraamatun, Thomas Coutouzis Agonizing for the faith, a biblical exposition of Jude, ja biblehub nettisivuston tarjoamien kommentaarien (mm.John Gill) ja sanakirjojen kuten Thayer’s Greek Lexicon avulla