Saarnattu 23. 9. 2018
1 Tim. 1:6-8
”Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään.”
Näissä jakeissa Paavali ottaa esille lain väärän ja oikean käytön. Muistamme, että hän on edellisissä jakeissa kertonut, kuinka harhaopettajat, jotka tahtovat olla lainopettajia, vääristävät evankeliumin ja Jumalan Sanan. He ovat osattomia totuudesta, joka Jumalan armosta johtaa rakkauteen, puhtaaseen sydämeen, hyvään omatuntoon ja vilpittömään uskoon. Timoteus oli saanut käskyn kohdata nämä harhaopettajat ja käskeä heitä lopettamaan, sillä he saarnasivat toista evankeliumia, puuttuivat taruihin ja sukuluetteloihin, jotka eivät edistä Jumalan armotaloutta, vaan turhaa mietiskelyä. Terveenä seurakuntana me tahdomme pysyä totuudessa ja rakkaudessa, käyttäen Jumalan pyhää lakia oikein. Tämän opimme ymmärtämällä ensin lain väärän käytön (6-7) ja tämän jälkeen lain oikean luonteen ja tulkitsemisen? (8).
Lain väärä käyttö (jakeet 6-7)
”Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.”
Raamatun mukainen opetus johtaa Pyhän Hengen työn ansiosta rakkauteen Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Aito rakkaus nousee puhtaasta sydämestä tarkoittaen, että ihminen on uudestisyntynyt, pesty Kristuksen verellä ja siten kykenee imitoimaan pelastajaansa. Rakkaus nousee hyvästä omastatunnosta, tarkoittaen, että ihmisellä on iankaikkinen anteeksiantamus Kristuksen veressä, sillä jos me tunnustamme syntimme, emmekä yritä oikeuttaa itseämme, on Jumala uskollinen antamaan kaiken anteeksi. Rakkaus nousee myös vilpittömästä uskosta, tarkoittaen, että se ei ole tekaistu usko, vaan todellinen luja luottamus Jumalaan ja hänen Sanaansa. Näistä asioista, sanoo Paavali, ovat nämä harhaopettajat hairahtuneet pois! He ajoivat tiellä, mutta heidän päämääränä ei ollut saapua näihin asioihin, vaan heidän päämääränsä oli muualla.
Usean opettajan päämäärä ei ole rakkaus, vaan jokin muu: suosio, suuri jäsenmäärä tai rikastuminen. Täten he toimivat tavalla, jolla näihin tavoitteisiin päästään. Rahan himo on yhteinen piirre harhaopettajissa. Kerran, eräs henkilö, joka puhui Psalmista 69 päätyi opetuksessaan siihen hetkeen, jolloin hän totesi kaikkien kuulijoiden täytyvän lahjoittaa hänen työlleen 69 dollaria. Paavalin mainitsevien opettajien yksi päämäärä oli maallisen voiton saaminen: ”jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” (1 Tim. 6:5). Tällaisia opettajia on tänäänkin useita ja he ovat vaarallisia, sillä he saavat ihmiset ajattelemaan, että he voivat ostaa siunauksia. Apostolien teoissa luemme Simonesta, joka tarjosi rahaa apostoleille, jotta he antaisivat hänelle voiman jakaa Pyhää Henkeä (Apt. 8:14-24). Pietari vastasi hänelle: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.” Harhaopettajilla ei ole puhdasta sydäntä. Heidän tavoitteensa eivät ole oikeat. He käyttävät Jumalan Sanaa, lakia ja profeettoja kiitoalustana voiton saamiseen.
Muista siis, että jokainen opettaja, joka ei saarnaa Jumalan kirjoitettua Sanaa, pyhää lakia ja armon evankeliumia totuuden mukaisesti, vaan omia tai toisten ihmisten keksintöjä ja teorioita, unia ja tunteita, rahaa ja menestystä, ei ole totuudessa. Jos ihminen ei ole juurtunut Raamatun totuuksiin, ei hänellä ole sydäntä puhua niistä, vaan luonnostaan hän lankeaa puhumaan turhista kysymyksistä ja spekuloitavista asioista, joissa he tuntevat itsensä kotoisaksi. Jos opettaja ei saarnaa evankeliumia, hän ei usko evankeliumia. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka kristityltä hänen elämänsä vaikuttaa muuten, sillä Jumalan siunaaman opettajan tuntee aina ja yksin siitä, että tämä saarnaa Sanaa ja sanoo Paavalin kanssa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseen.” (Room. 1:16).
Tänä päivänä on monia hyviä puhujia, mutta liian vähän saarnaajia. Paimenen vaatimus on, että hän on ”taitava opettamaan”. Hänen sydämensä täytyy tuntea itsensä kotoisaksi Jumalan Sanassa. Hän ei tahdo saarnata muuta, eikä hänellä ole lupaa saarnata muuta. ”Lue, kehoita ja opeta ahkerasti… Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1 Tim. 4:13, 15,16).
Jumala on antanut selkeät ohjeet sille, mitä vanhimman kuuluu opettaa. Kun Jumala siis armollisesti on suostunut ohjaamaan meitä, meidän ei kuulu yrittää olla viisaampia kuin hän. Martti Luther sanoi, että Jumala vaikuttaa olevan maailman huonoin opettaja, sillä kaikki näyttävät pyrkivän kehittämään ja lisäämään hänen opetukseensa! Kalvin kehottaa meitä hyvin: ”Jos sallimme Jumalan opettaa meitä ja jos nöyrästi seuraamme hänen lakinsa ohjeita, meillä on turvallinen polku ja Jumala antaa kätensä meille niin, että emme voi hukata tietämme… Olkamme myös varmoja, että on täysin turhaa yrittää tehdä vaikutusta ympärillä oleville ihmisille, sillä mitä tietoa olemmekaan hankkineet, on se pelkkää savua ja tuulta, jos me emme aio palvella Jumalaa puhtaalla omallatunnolla, luottaen yksin häneen ja hänen hyvyyteensä pelastukseksemme.”
Luonnolliset ihmiset rakastavat tulla viihdytetyiksi ja siten he innostuvat niin, että he menevät hurmioon kuullessaan mitä arvottomimmankin mysteerin jonkun suusta, mutta kamaluuksien kamaluus jos joku mainitsee Jumalan armon ja kehottaa hylkäämään synnin ja kasvamaan pyhyydessä, kestämään pahaa ja kärsimystä, nämä asiat saavat ihmiset ärsyyntymään ja haukottelemaan. Kuitenkin näistä kääntyessämme, voimme olla varmoja, että päädymme turhuuteen ja hulluuteen.
Paavali kertoo, että nämä harhaopettajat tahtoivat olla lainopettajia, vaikka he ovat täysin pätemättömiä tähän tehtävään. He eivät ymmärrä mitä puhuvat ja mitä varmaksi väittävät. Onko Jumala puhunut Sanassaan, minun ystäväni? Onko meillä Pyhien Kirjoitusten todistus? Sen kuuluu riittää meille. Millaisen viisauden sinä omistat, jos et voi alistua Jumalalle, vaan tahdot kailottaa omia ajatuksiasi? Eikö Jumala omaa itsellensä omiensa opettamisen oikeuden? Harhaopettajat eivät tunne häpeää ja sen tähden he väittävät varmaksi sitä mistä eivät mitään tiedä. Tämä tarkoittaa, että he ovat päättäneet tietoisesti vaatia jokaiselta henkilöltä uskoa heidän opettamiin asioihin. Tämä on yleistä, sillä me tiedämme, että ihmiset ovat mitä äänekkäimpiä asioista, joista he eivät mitään tiedä. Jeesuksen Kristuksen palvelijat kuitenkin hillitsevät itsensä niin, että he eivät ylitä uskonsa rajaa. Me kuulemme ja me katsomme, onko tämä totta: ”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama.” (Kol. 2:18).
Me nöyrrymme ja kuuntelemme, ollessamme hitaita puhumaan. Mutta missä Jumala on meitä opettanut, me avaamme suumme lujassa varmuudessa asian totuudesta, mutta älkäämme saarnatko huulillamme, mitä emme usko sydämissämme. Me emme suostu alistua syytökselle: ”Tuo on vain sinun mielipiteesi.” Ei! Tämä on Jumalan Sana, niin kuin Hän on sen ilmoittanut ja missä hän on puhunut, ei ole kyse minun mielipiteestäni.
Nämä, jotka tahtoivat olla lainopettajia esittivät itsensä sen ekspertteinä, mutta eivät olleet. Paavali tietää, että näin sanoessaan he syyttäisivät häntä siitä, mistä häntä oli jo ennekin syytetty: ”Paavali ei arvosta lakia.” Siispä hän nyt ilmoittaa meille lain luonteen ja sen oikean käytön.
Lain luonne ja sen oikea tulkitseminen (jae 8)
”Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lainmukaisesti käytetään.” Jos joku epäilisi, että Paavali ei välitä, opeta ja tutki lakia: sanoo hän, että laki on hyvä. Hän muistuttaa Timoteusta siitä, että ei Kristus ”tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään.” (Matt. 5:17). Jokaisen Kristityn kuuluu voida laulaa, niin kuin Daavid: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.” (Ps. 19:8-11). Muista, että uskovalle Jumalan laki on rakas ja ilon lähde, ja hän tutkii sitä: ”Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu. Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat. Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.” (Ps. 119:46-48).
Mistä laista Paavali puhuu?
Tässä jakeessa Paavali puhuu moraalisesta laista, eli kymmenestä käskystä. Tiedämme tämän, sillä hän tiivistää sen seuraavissa jakeissa. Jotkut ajattelevat, että lain aika on päättynyt niin, että sillä ei ole mitään tekemistä uskovan kanssa. Tämä on historiallinen harhaoppi, jota kutsumme antinomismiksi, eli laittomuudeksi. Antinomisti opettaa, että Jumalan moraalinen laki, kymmenen käskyä eivät ole sääntö uskovan elämälle. He uskovat, että laki on tuhottu uskovan elämässä kokonaan. Paavali kuitenkin sanoo, että laki on hyvä ja me tiedämme tämän. Kukaan uudestisyntynyt ei tosissaan uskalla väittää lain olevan paha tai tarpeeton. Huomaa kuitenkin, että Paavali ei hyväksy mitä tahansa lain käyttöä! Vain sen oikea käyttö on hyvä. Jos jotkut (niin kuin nämä harhaopettajat) käyttävät lakia väärin, rakentaen sen päälle omia ajatuksia ja taruja saavuttaakseen lihalliset tavoitteensa, on tämänkaltainen lain käyttäminen halveksittavaa. Saarnaaminen on hyvä asia, mutta ei kaikki saarnaaminen. Se on hyvä asia, jos lähtöolettamus on, että joku tietää miten saarnata! Mikä on siis oikea ymmärrys laista?
Oikea ymmärrys laista
Ensin meidän täytyy ymmärtää ero moraalisen lain ja evankeliumin välillä? 1) Laki ei ole Jeesus Kristus, mutta evankeliumi on Jeesus Kristus. Laki on hyvä, mutta se ei ole hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta. Laki kertoo, että vain se ihminen voi elää, joka tekee kaiken mitä laki käskee. Syntiselle tämä on huono uutinen, sillä hän on lainrikkoja ja siten kuolemaan tuomittu. 2) Laki vaatii kuuliaisuutta, mutta ei anna siihen voimaa. Evankeliumi kuitenkin antaa voiman; se antaa uskon valituille ja tekee käskyn taakasta kevyen antamalla ilon palvella Jumalaa.
Mitä hyötyä moraalisesta laista siis on meille? Se on peili, joka näyttää meille syntimme, jotta likaisuutemme ja onnettomuutemme nähdessämme, me juoksisimme Kristuksen luokse turvaan, uskoen, että hän on maksanut syntiemme rangaistuksen pelastaakseen meidät tulevalta vihalta. ”Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” (Gal. 3:24).
Onko moraalinen laki siis enää voimassa uskovien kohdalla? Onko se tehty heille tyhjäksi? Tietyssä mielessä laki on tehty tyhjäksi uskoville. 1) Morallinen laki on tehty tyhjäksi suhteessa vanhurskautukseen. Laki ei voi vanhurskauttaa meitä, sillä me olemme syntisiä ja tässä mielessä moraalinen laki on tehty tyhjäksi Kristityn elämässä. Se on suureksi hyödyksi, mutta meidän kuuluu luottaa yksin Kristukselle meidän pelastuksemme. 2) Moraalisen lain kirous on tehty tyhjäksi uskoville. Uskovat ovat vapautetut sen kirouksesta ja tuomitsevasta voimasta. Minkä tähden? Sillä: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme.” (Gal. 3:13). Tämä kirous, eli Jumalan viha tuli tyydytetyksi, kun Jeesus Kristus ihmisyydessään maksoi omiensa synnit. Näiltä osin moraalinen laki on tehty tyhjäksi uskovan osalta.
Se kuitenkin pysyy heidän ainaisena ohjenuorana. Thomas Watson sanoo: ”Vaikka se ei ole heidän pelastajansa, se on heidän opas. Vaikka se ei ole elämän liitto; silti se on elämän sääntö.” Jokaisen kristityn kuuluu kyetä sanomaan Paavalin kanssa: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme sen.” (Room. 3:31) ja ”Laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:12). Me emme ole moraalisen lain tuomitsevan voiman alla, mutta olemme sen komentavan voiman alla. Käsky rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sitoo iankaikkisesti. Laittomat ihmiset, jotka sanovat, että kymmenen käskyä eivät ole voimassa uskoville tietäköön, että jos he eivät tahdo lain ohjaavan heitä, eivät he myöskään saa evankeliumia pelastamaan heitä.
Paavali sanoo, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lainmukaisesti. Tämä onnistuu, jos tiedämme oikeat säännöt sen tulkitsemiselle. Thomas Watson kirjassaan ”The Ten Commandments” antaa kaikista Raamatullisimmat säännöt kymmenen käskyn ymmärtämiselle ja opitte ne pian, mutta nyt tahdon kysyä sinulta kysymyksen. Milloin viimeksi sinä itkit syntejäsi? Milloin viimeksi itkit kiitollisuuden kyyneliä siitä suuresta armosta, jonka Jumala on sinulle osoittanut? Minun rukoukseni on, että jos et ole ennen nähnyt syntiesi todellista rumuutta ja olet omaksunut ajatuksen, että olet ehkä rakastettava tapaus, rukoilen, että tulevina viikkoina Jumalan lain tutkimisen kautta et ainoastaan kasvaisi sen oikeassa ymmärtämisessä, vaan myös vihassasi jäljellä olevaa syntiä kohtaan ja ylistyksessäsi Jumalan armoa kohtaan. Rukoilen, että saat itkeä kiitollisuuden kyyneliä.
1) Moraalisen lain käskyt ja kiellot ulottuvat sydämeen. Käskyt eivät vaadi ainoastaan ulkoisten tekojen kuuliaisuutta, vaan sisäistä rakkauden kiintymystä: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi.” (5 Moos. 6:5). Moraalisen lain uhkaukset ja kiellot ulottuvat myös sydämeen. Jumalan laki ei kiellä ainoastaan syntien tekoa, vaan sen halua ja siihen taipumusta. Se ei kiellä vain aviorikosta, vaan myös himoitsemisen (Matt. 5:28); ei ainoastaan varastamista, vaan myös sen halun (Room. 7:7). Ihmisten lait sitovat kädet, mutta Jumalan laki sitoo sydämen.
2) Käskyissä on tarkoitettu enemmän, kuin mitä on sanottu. Kun jokin velvollisuus on käsketty, vastakkainen synti on kielletty. Kun meidän on käsketty pitää sapatti päivä pyhänä, meidät on kielletty rikkomasta sapattia. Kun meidät on käsketty toimimaan ammatissamme: ”Kuusi päivää olet työtä tekevä,” meitä kielletään elämästä laiskasti. Myös kun jokin synti on kielletty, vastakkainen velvollisuus on käsketty. Kun meitä kielletään lausumasta Jumalan nimeä turhaan, kuuluu meidän kunnioittaa ja pelätä hänen nimeä: ”niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, Herraa sinun Jumalaasi.” (5 Moos. 28:58). Kun meitä kielletään vahingoittamasta naapuriamme, vastakkainen velvollisuus, eli tälle hyvän tekeminen on sisälletty käskyyn.
3) Missä synti on kielletty, sen mahdollistaminen on myös kielletty. Kun meitä kielletään murhaamasta, on myös viha ja kateus kiellettyä, sillä ne saattavat johtaa siihen. Kun Jumala kieltää meitä tekemästä aviorikosta, on himokas silmän pyyntö ja porton seuraan liittyminen kielletty: ”Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea.” (San. 5:8).
4) Jos yksi sukulaisuus on nimetty käskyssä, toinen on sisälletty. Kun lapsi mainitaan, isä on sisälletty. Lapsen velvollisuuden ollessa kunnioittaa vanhempiansa, on vanhempien velvollisuus lasta kohtaan sisälletty tähän. Lapsen kuuluu kunnioittaa ja vanhempien kuuluu ohjata, rakastaa ja täyttää lapsen välttämättömyyden tarpeet.
5) Suurten syntien tullessa mainituksi, pienemmät synnit ovat myös sisälletyt. Vaikka mikään synti ei ole pieni itsessään, ovat jotkut synnit suhteessa toiseen syntiin pienemmät. Kun epäjumalanpalvonta tai taikausko kielletään, myös omien keksintöjen tuominen Jumalan ylistykseen, joita hän ei ole asettanut, on kielletty. Aaronin pojilta ei ainoastaan kielletty epäjumalanpalvonta, vaan myös vieraan tulen tuominen: ”Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä.” (3 Moos. 10:1,2). Ihminen yllyttää Jumalaa tuhoamaan itsensä tuomalla omia taikauskoisia seremonioita ylistykseen, niin kuin roomalaiskatoliset ovat tehneet omassa messussaan. Jumala on riittävän viisas asettamaan itse sen tavan, millä häntä kuuluu palvella: ”Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?” (Job 21:22).
6) Laki on yhtenäinen. Käskyt Jumalaa kohtaan ovat sidotut käskyihin ihmistä kohtaan. Hurskaus Jumalaa kohtaan ja oikeudenmukaisuus naapuria kohtaan. Näitä ei saa erottaa toisistaan, niin kuin fariseukset tekivät: ”Voit teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.” (Matt. 23:23). Jos ihminen vaikuttaa huolehtivan neljästä ensimmäisestä käskystä, mutta laiminlyö kaikki velvollisuutensa ihmistä kohtaan, on hän tekopyhä ja hänen sydämensä ei ole oikea Jumalan edessä. Samoin ne, jotka vaikuttavat huolehtivan velvollisuuksistaan naapuriansa kohtaan, mutta rikkovat sapatin ja palvovat toista Jumalaa, ovat heidän kaikki teot likaiset Jumalan edessä. Jumala kirjoitti jokaisen käskyn ja meidän kuuluu iloita niiden jokaisen tekemisessä.
7) Jumalan laki ei ainoastaan kiellä meidän henkilökohtaista synnin tekemistä, vaan myös toisten synteihin osallisena olemista. Mitä tämä tarkoittaa? Kuinka me voimme olla osallisia toisten synneistä? Esimerkiksi säätämällä jumalattomia lakeja ja tyrkyttämällä niitä toisille. Jerobeam teki Israelin kansan tekemään syntiä teettämällä kultaiset vasikat (1 Kun. 12). Vaikka Daavid ei itse työntänyt miekkaa Uuriaan, hän käski Jooabia, että tämä sijoittaisi Uurian taistelukentän vaikeimpaan paikkaan: ”Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi.” (2 Sam. 12:9).
II) me tulemme osallisiksi toisten synteihin myös silloin, kun emme estä toisten syntiä sen voidessamme. Jos perheen pää näkee jonkun perheessään rikkovan sapatin, tai kuulee tämän kiroilevan tai vannovan jotakin pahaa, eikä käytä oikeuttaan lopettaa tätä, hän tulee osalliseksi syntiin. Eeli tuli osalliseksi lastensa synteihin, sillä hän ei tuonut lapsiaan oikeuden eteen: ”Minä ilmoitan hänelle, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa. Sentähden minä olen vannonut Eelin suvusta: ”Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.” (1 Sam. 3:13,14).
III) me teemme syntiä neuvomalla, avustamalla tai yllyttämällä toisia synnin tekoon. Ahitofel tuli syylliseksi Absalomin kanssa neuvoessaan tätä häpäisemään tämän isän sivuvaimot: ”Mene isäsi sivuvaimojen tykö, jotka hän on jättänyt linnaa vartioimaan. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet saattanut itsesi isäsi vihoihin, ja kaikki, jotka ovat sinun kanssasi, saavat rohkeutta.” (2 Sam. 16:21). Mies tai nainen, joka tietäen ja tahallaan aiheuttaa pukeutumisellaan toisen halveksimaan, tullessaan loukatuksi tämän tähden tai himoitsemaan, on osallinen tämän syntiin: ”niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa.” (1 Tim. 2:9). Joka kiusaa alkoholin kanssa kamppailevaa humaltumaan on osallinen tämän syntiin: ”Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä.” (Hab. 2:15).
IV) antamalla suostumuksen toisten syntiin. Saul ei itse heittänyt kiveä Stefanusta päin, mutta Raamattu sanoo: ”Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen.” (Apt. 8:1). Meidän päivänämme voisimme sanoa, että jos hyväksymme abortin, olemme osallisia lasten murhaan.
V) esimerkillä. Esimerkit ovat voimakkaita ja tarttuvia. Asettamalla huonon esimerkin, mahdollistamme toisten synnin. Jos Isä kiroilee ja lapsi tämän esimerkin tähden oppii kiroilemaan, on isä osallinen lapsen synnistä. Niin kuin on suvussa kulkevia tauteja, niin on myös suvussa kulkevia syntejä.
8. Viimeinen sääntö koskien käskyjä on, että vaikka me emme voi omassa voimassamme täyttää yhtäkään käskyä, tehdessämme voitavamme, on Jumala, joka on rakkaus, luvannut antaa rohkaisunsa meille. Hän rohkaisee meitä kahdella tavalla. 1) vaikka meillä ei ole kykyä totella käskyjä, on Jumala uudessa liitossa luvannut toimia meissä niin, että hän vaikuttaa meissä sen tekemisen, mitä hän tahtoo: ”ja vaikutan teidät kulkemaan säädöksieni mukaan.” (Hes. 36:27). Jumala käskee meitä rakastamaan häntä, mutta kuinka heikko meidän rakkautemme onkaan! Se on niin mitätön, mutta silti Jumala on luvannut ympärileikata sydämemme, että rakastaisimme häntä (5 Moos. 30:6). Jumala, joka käskee meitä, antaa meille voiman. Älä siis lannistu, vaikka sinulla ei ole voimaa itsessäsi, Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa: ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2 Kor. 4:7); ”Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes. 26:12). 2) Kristuksen työn tähden ja hänen kauttaan, hän ottaa vastaan vilpittömät pyrkimyksemme otollisena suitsukkeena. Meidän epäonnistumisemme eivät herätä välimiehemme ihmisyydessä vihaa, vaan sääliä: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hep. 4:15). Sama palvelus, jonka Jumalan laki tuomitsisi, hänen armonsa on mieltynyt kruunaamaan Kristuksen veren kautta. Hän on hyväksynyt meidät rakastetussaan, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän toivossamme.
Kun teillä nyt on ohjeet sille, miten kymmentä käskyä kuuluu tulkita, valmistakaamme sydämemme tulevina viikkoina tutkimaan, mitä nämä käskyt sanovat meille seurakuntana siitä, mitä Herramme meiltä tahtoo ja kuinka meidän kuuluisi käyttää niitä elämässämme.